Suosiminen ei ole rasismia

Kokoomusnuorten ei-niin-liberaalia näkökulmaa edustava Wille Rydman on päässyt taas kertomaan jotain liberaalilta kuulostavaa. Syrjintä pitäisi saada Suomessa loppumaan. Tiettyjen ihmisryhmien suosimisella ja erilaisilla kiintiöillä luodaan epätasa-arvoa, josta pitäisi päästä eroon.

Ajoitus osuu hyvin lähelle Perussuomalaisten rasismin vastaisen julkilausuman kanssa ja yhtäläisyydet ovat huomattavissa.

Emopuolue Kokoomus sekä Kokoomuksen tytärjärjestö Kokoomusnaiset tuomitsivat nopeammin Kokoomusnuorten ulostulon kuin Rydman ehti sanoa "Sotaveteraanit."

Tietenkin olisi kohteliasta ajatella, että suosiminen on syrjintää erityisesti naisten, maahanmuuttajien, sotaveteraanien, nuorisopoliitikkojen, kehitysvammaisten, aistivammaisten (=yleistys kuuroja ja sokeita kohtaan muunmuassa), vanhusten, köyhien, tai muuten positiivista diskriminaatiota vaatia ryhmiä kohtaan.

Mulla on paljon frendejä, jotka vihaa Kokoomusta. Olen yrittänyt selittää heille, että Jyrki Kataisen (ja ihmemies Stubbin) Kokoomus on parempi vaihtoehto kuin se toinen Kokoomus, joka myös haluaa valtaa puolueen sisällä. Mulla on jopa kokkarifrendejä, joiden näkökulmasta Katainen on sosialisti. Wille Rydman taas on todiste siitä, että olen oikeassa; Kataisen Kokoomus on parempi kuin vaihtoehto tässä vaihtoehdottomuuden maailmassa.

Pointsi miten linkkien kautta yritän tuoda esille, on se, että suosiminen ihmisiä kohtaan muita syrjien on ok tilanteissa, joissa tavoitteena on tasa-arvo. Tämä saattaa myös tuoda yhteiskuntaan ikäviä lieveilmiöitä. Karrikatyyrina voisin esittää, että sokea nainen johtaa lennonvalvontaa. Toisena toivottavana ääripäänä on taas se, että orpolapsi ADHD-lapsi saa koululleen ja perheilleen lisää taloudellista tukea. Keskustelu on kuitenkin hyväksi tästä aiheesta veteen piirretyn viivan takia, varsinkin jos lennonjohtoon saadaan superaisteilla varustettu, hyvin pätevä kaveri varmistamaan lepakkokuulollaan sen, että lentokoneet eivät törmää ilmassa. Ikävästi käy myös keskustelulle silloin kun ADHD -lapsi orpoudestaan huolimatta tappaa silmittömästi mahdollisimman monta koulukaveriaan puoliautomaattisella käsiaseella. Niin hienoa järjestelmää ei olekaan, mikä pystyisi tunnistamaan superihmiset ja koulumurhaajat, mutta semmoista voi tavoitella.

Hauskaa olisi, jos järjestelmästä kehittyisi semmoinen, että koulumurhaajat tunnistettaisiin, mutta järjestelmässä olisi heikkouksia, joita ei ole nähty ja siksi sokea lepakonkuulolla valmisteltu tapaus synnyttäisi kieleen lennonjohtomurhaajat.

Gon historia

Go:ssa tehtiin ehkä historiaa tänään. Ei ehkä mitään mainitunlaatuista, ottaen huomioon, että pelillä on ikää mahdollisesti sellaiset 2000-5000 vuotta, se on strategisesti hyvin monimuotoinen peli huolimatta yksinkertaisista säännöistä, sille on perustettu Japanissa ja Koreassa omia kouluja, sen ammattimaiset harjoittajat tienaavat leipänsä opettamalla peliä, mutta jotain silti pienessä universumissa merkittävää. Kustaa Vaasassa järjestettiin ehkä tänään Helsingin, Suomen tai pohjoismaiden ensimmäinen ravintoloissa skriinattu go-maaottelu.Suomi vastaan Serbia tulokseksi tuli 2-2, mutta pikakorvauksella saatiin tietää, että "kriittisin lauta" eli se ensimmäinen pelattu peli meni Suomelle huolimatta tasapelistä.

Maitten välisessä A-sarjassa pelaa kahdeksan maata kerralla ja Suomi on vahvasti mukana sarjassa karsiutujana (tavallaan) voittaen Serbit.

Olisi ollut kyllä upeaa nähdä niitä Vaasankadun alastomia suomilipputyyppejä myös tänään, mutta ehkä peli hakee vielä löytäjiään Suomessa pitkän aikaa. Jälkikeskusteluista sain kuulla, että maajoukkueessa ei ole yhtään naista. Skriinauksen ideoitsija piti sitä epäreiluna. En tunne lajin harrastuksen tasoa Suomessa läheskään riittävästi, mutta veikkaisin, että naispelaajia voisi houkutella mukaan lajiin helposti, ottaen huomioon, miten vähän ilmeisen osaavia pelaajia todennäköisesti Suomessa on.

Minä olen pelannut naista vastaan koko Go-urani ajan kolmesti ja hävinnyt jokaisen. Peli on aivoja väsyttävä, mutta sisältää samat ainekset kuin kaikissa älypeleissä, eli ainoastaan häviämällä voi voittaa.

Suomalainen Go-maailma voi kiittää Aura Tammista Suomen ensimmäisestä baarissa live-esitetystä Gon maaottelusta. Toivottavasti tämä houkuttelee lisää naisia lajin pariin, jotta Aura Tammisellakin olisi seuralainen maajoukkueessa silloin kun Suomen maajoukkueen ensimmäiset naiset astuvat mustavalkoiselle kentälle taistelemaan strategiapelien mestaruudesta.

Asioita, joita voi katua

Lyhyt lista asioista, joita voi katua kun on kolmekymmentä. Ystävälläni, Tevjellä, oli tapana sanoa, että kaiken voi laittaa aina teinivuosien piikkiin ja kaksikymppisenä voi tehdä asioita, joita voi katua kun on kolmekymmentä. Mittari tuli täyteen ja on aika tehdä katumusharjoitus.

Asioita, joita voin katua:
- Laitoin poliitikan taiteen edelle
- Harrastin taidehippeilyä, kun olisi pitänyt osallistua politiikkaan
- En tajunnut burnoutin vaaroja
- Minulta puuttui exit-strategia uralle (jos ei lasketa 100k:n pelikassaa)
- En opetellut Karatea kunnolla (katoja tein vielä jossain vaiheessa, mutta opinpahan worktendingin työn ohessa)
- Luottamus pitää ansaita joka päivä
- Luovuin kasvissyönnistä
- Laitoin rahantienaamisen huolettoman köyhyyden edelle

Pois silmistä

Helsinginkadulla Kalliosta on saanut tietoa myös lehdistä. Nimittäin lekanheittäjät ja muut satiaiset ovat nautiskelleet alkoholia ja käyttäytyneet riettaasti keskellä Kalliota. Joku voisi ajatella, että ravintoloita vähentämällä, alkoholilainsäädäntöä tiukentamalla, Alkon pois siirtämisellä tai Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimintaa kehittämällä (mahdollisesti jopa budjetoimalla riittävä määrä varoja sosiaalityöhön) voisi löytyä jonkinlaisia ratkaisuja ihmisten alkoholista johtuvaan häiriökäyttäytymiseen. Alkoholin verotusta voisi olla mahdollista tiukentaa. Ehkäpä asuntojen lisärakentaminen ja vuokrakattojen säätäminen voisi olla ainakin väliaikaisesti osa ratkaisua.

Mutta näin helpolla ei nykyään pääse. Helsinginkadulla jaettava ruoka- ja hätäapua halutaan siirtää pois. Heikki Hurstin, isänsä duunia jatkanut, masinoima ruoka- ja vaateapu on ollut osa sosiaalityötä, joka ei ole kaupunkia tai maan hallitusta kiinnostanut siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kolmas sektori on tärkeä ja sen vahvuus mitataan silloin, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä ruoantarvitsijoille.

Häätöuhka ei ole kuitenkaan aivan kitkatonta, kuten Iltalehti osaa sanoa. Tämä on tärkeää, että poliitikot osaavat nähdä myös itsensä osana ongelmaa tai ratkaisua.

Emma Kari (vihr.): Solidaarisuuden loppu
Laura Rissanen (Kok.): Poissa silmistä, poissa mielestä
Helsingin Vasemmistoliitto: Köyhien ajaminen pois näkyvistä ei ole ratkaisu