perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Kirjoita kohtaus

Tuli palautettua Teatterikorkean dramaturgi -linjan ennakkotehtävät kolme varttia sitten. Tämäkin on vain yksi yritys saada jotain mielekästä tekemistä elämässä. Tehtävä kolmonen oli kuitenkin eräällä tavalla hankala. Kirjoita kohtaus, jossa on kolme henkilöä. Pituus saa olla korkeintaan kolme liuskaa. Viime yönä vielä kirjoitin kyseistä tehtävää. Kun sain tehtävän valmiiksi, ajattelin, että tämä voisi olla hauska näytelmäkin. Kirjoitin kliseitä varioivan draaman, joka jäljittelee kieleltään saippuaoopperaa ja dekkaria.

Henkilöt:
Arthur eli kaikkitietäväinen
Jonna eli kohtalokas nainen
Jasmine eli epäilty

Arthur: Oli synkkä, mutta myrskyinen yö, tuo kaikista tunnetuin yö.

Jasmine: Kunnes minä kävelin ovesta sisään.

Arthur: Teillä oli savuava ase kädessä. Oli tapahtunut rikos.

Jonna: Kukakohan se oli?

Arthur: Se oli joku, jolla oli tilaisuus, motiivi ja tekoväline. Epäilen, että hän on vielä paikalla.

Jonna: Rikos on varmasti murha. Kukakohan on uhri?

Arthur: Se selvinnee, kunhan otamme huomioon kaikki tosiasiat. Tosiasioista emme voi päätyä epätoteen.

Jasmine: Minua ei voida mitenkään yhdistää rikokseen.

Jonna: Teillähän on vieläkin savuava ase kädessä.

Jasmine: Harrastan ampumapainia. Harjoittelen päivittäin neljä tai kuusi tuntia.

Arthur: Onko teillä jokin järjestelmä?

Jasmine: Neljä tuntia kun olen väsynyt ja kuusi tuntia kun minulla on aikaa.

Arthur: Entä silloin kun teillä on aikaa, mutta olette väsynyt?

Jonna: Teillä on hyvin paljon selitettävää!

Jasmine: Hui, oliko tuo ukkonen.

Arthur: Mitä ilmeisimmin. Ääni oli hyvin tuttu, mutta en nähnyt välähdystä.

Jonna: Älkää yrittäkö kierrellä. Tiedätte hyvin, että salamasta lähtee tuollainen ääni. Mitä te yritätte peitellä?

Arthur: Ainoastaan itseäni. Olen nimittäin rakastunut.

Jonna: Keneen?

Jasmine: Hän on rakastunut Edgar Allan Poeen.

Jonna: Poeen?

Jasmine: Etkö muka pystynyt sitä arvaamaan. Mieti nyt synkkää ja myrskyistä yötä.

Jonna: Synkkä ja myrskyinen?
Arthur: Se on totta. Yö on synkkä ja myrskyinen, mutta miettikää hyviä puolia. Ainakaan ei ole synkkä ja pimeä yö.

Jasmine: Sehän olisi --

Jonna: Se olisi --

Arthur: Se olisi synonyymi.

Jasmine ja Jonna: Herranjumala

Kielloista verotukseen

Pokerisivut.com kertoo jälleen uutisesta, jonka mukaan verkkopelien verottaminen toisi myös varoja valtioiden kassoihin. Pricewaterhousecoopersin uuden arvion mukaan Yhdysvallat voisi saada 52 miljardia dollaria seuraavan vuoden aikana verottamalla onlineuhkapelejä eli 5,2 miljardia vuodessa.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että ammattimaisten pelaajien verotus on yksi maailman kummallisimmista asioista. Ensinnäkin tietyillä maantieteellisillä alueilla tulot ovat täysin verovapaita ja toisilla taas verotettavaa tuloa. Mikä järki siinä on?

Tosiasia on kuitenkin se, että osa ihmisistä elättää itsensä uhkapeleillä (ei kuitenkaan kasinoita vastaan) ja on siis heidän ansiotulojensa lähde. Olisi veronmaksuhalukkuuden ja verojen saamisen kannalta tärkeää, että tätä tulonlähdettä verotettaisiin siten, että kaikki kokevat verotuksen olevan oikeudenmukaista.

Olen nimittäin sitä mieltä, että vaikka verotus on tärkeä tapa rahoittaa "yhteistä", on sen myös tunnuttava oikeudenmukaiselta "yleisesti".

Ei voi olla niin, että suomalaisen pelurin ulkomaan tuloja (ETA-alueen ulkopuolella) verotetaan ansiotoimintana, mutta tappioita ei voi vähentää verotuksessa. Tämä oli ennen käytäntö. Verottaja on Suomessa parantanut malliaan, mutta siinä on vielä suuria puutteita. Ehkä pelureiden vuosituloja voitaisiin verottaa myös progressiivisesti, että suuremmista voitoista (joista on vähennetty kulut) verotettaisiin korkeammin kuin pienemmistä voitoista. Todella pienistä voitoista voitaisiin jopa sallia verovapaus.

Esimerkiksi pienet turnausvoitot voisivat olla täysin verovapaita. Sanotaanko nyt avaruudesta heitettynä summa tuhat euroa. Nämä voisivat olla sellaisia pieniä turnausvoittoja, joita ei voi kutsua elannoksi, mutta joihin ei voisi laskea kulujakaan mukaan, eli semmoinen toiminta olisi vielä harrastustoimintaa.

tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Seitsemän sanaa

George Carlin on yhdysvaltalainen näyttelijä ja koomikko. Huomaatteko miten koomikoista puhuttaessa pitää erikseen mainita, että hän on myös näyttelijä. Taiteilijayhdistys Kiilakin on määritelmällisesti kirjailijoiden ja taiteilijoiden yhdistys. George Carlin on myös kirjailija.

Carlin pidätettiin vuonna 1972 kun hän esitti kuuluisan monologin nimeltä "seven words you can't say on tv" (seitsemän sanaa, joita et voi käyttää televisiossa). Syynä oli rauhan rikkominen. Carlinin rutiiniin kuului hämmästellä syitä sanojen kieltämiseen. Myöhemmin, tarkemmin sanoen vuonna 1978, Yhdysvaltojen korkein oikeus äänesti sananvapaudesta ja päätyi ratkaisussaan puoltamaan kirosanojen kieltämisen radio-ohjelmissa aikoina, jolloin yleisössä saattaisi olla lapsia. Näihin seitsemään sanaan kuuluu motherfucker (äidinnussija), cocksucker (kyrvänimijä), tits (tissit!), shit (paska), piss (pissa), cunt (tussu, pillu) ja fuck (pillu, mutta myöskin verbi nussia). Mainittakoon, että Tampereen seuduilla tussu tarkoittaa tyhjää pyörän kumia.

Mutta kuvitelkaa, miten sanoja voidaan kieltää. Ehkä ne eivät ole säädyllisiä tai hyvää kielenkäyttöä julkisesti, mutta ne ovat silti vain sanoja. Väittäisin, että lastentarhassa oppii kaikki nämä sanat, vaikka niiden merkitys saattaisi jäädä epäselväksi. Nina Mikkonen saa käyttää tätäkin argumenttia omasta puolestani tulevaisuudessa.

Suomessa ei tämmöisiä rajoituksia ole, mutta miksi pitäisi olla. Rajoitukset sananvapauteen houkuttelee ihmisiä nimenomaan rikkomaan niitä. Itse en keksisi muita syitä sanojen käyttämiseen, kuin sen, että niiden käyttöä rajoitettaisiin. Tisseistä muuten sen verran, että se on yksi hauskimmista repliikeistä Studio Julmahuvissa.

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Blogin hiljenemisestä

Minulle käy aina silloin tällöin semmoista, että koneen kanssa ei ehdi vain istua rauhassa. Silloin ajatukset siirtyvät yleensä jonnekin tulevaisuuden järjestelyihin. Haluaisin kyllä päivittää tätä blogia useamminkin. Aina vain ei ole aikaa.

Olen tosin huomannut, että en ole stressaantunut enkä väsynyt nykyään. Olen enemmänkin unessa ja näkemässä muita stressaantumassa (tai välttelemässä stressiä).

Ihmiset laittaa liikaa painoa suorittamiselle. Niin minäkin. Aion luopua siitä tänä vuonna. Aion tehdä vain tärkeitä tai vähemmän tärkeitä asioita - tai jotain siltä väliltä.

Oletteko koskaan miettineet piilomerkityksiä? Niitä voi löytää rivien välistä tai niiden päältä tai niitä kirjoitaneiden ihmisten syntymäajoista. Tiesittekö sen? Minä olen epäillyt sitä.

Pääministerin morsian valittaa korkeimpaan oikeuteen ja tekee niin oikeidenmukaisesti. Kaikesta ei voi kertoa, mutta omasta elämästä saa kertoa, vaikka se liittyisi kuinka pääministeriin. Erityisesti jos tämä on pääministeri. En ole lukenut Ruususta. En tiedä, miltä pääministeri penis tuntuu tai mälli maistuu, mutta sananvapauden piiriin kuuluu oikeus kertoa siitä.

Omat kokeiluni puoluepolitiikan ja vaalien osalta on ollut mietiskelyä näiden asioiden osalta jo entuudestaan. En minä tykkäisi siitä, että minun seksielämästäni (tällä hetkellä olematonta) tai minun lapsistani (ei oo, ei tuu) kerrottaisiin julkisesti ilman muiden osapuolien suostumusta, mutta en minä menisi haastamaan oikeuteenkaan siitä.

Herjaus on erilainen juttu. Mattia saattaa närästää se, että Ruususen nainen nyt sattui kertomaan, että he tapasivatkin senssisivuilla eikä jonkun vaalirahoittajan liikekeskuksessa. Vale on vale, mutta ei se ole paha vale. Eikä kumpaakaan tule tuomitan tämän perusteella.

Piti muuten kertoa, että kaikki neljä edellistä avovaimoani löytyi pornosivuilta - ja vahingossa. Olin etsimässä kovaa pornoa ja päädyin chat-sivuille. Lopulta huomasin kirjoittavani hyvin tuhmia viestejä tuleville avovaimoilleni. Ennen kuin he julkaisevat nämä, niin tuon itse ne julki. Kyse on damagecontrollista.

"Moi, minusta tulee ensimmäinen alle kolmikymppinen kansanedustaja. Rakastellaanko?"

"Hieno kondoomilaatikko. Onko sinun vai lapsiesi?"

"Tekisi mieli polttaa Lappi."

Sinänsä viattomilta nyt vaikuttavat viestit saatavat koitua tulevan Euroopan Keisarin kohtaloksi. Ei se sinänsä mitään. Näin kävi Napoleonillekin, ja kuten hän on, niin samoin minäkin olen keskimääräistä pitempi.

Jossain vaiheessa Napoleon sai aikaa. Sitä kai kutsutaan St. Helenan saareksi, missä Napoleon vietti vankeuttaan ja hänen mukaansa kuulemma on nimetty sekä korttipeliä sun muuta. En haluaisi samoista syistä vankilaan, mutta kaipailen välillä hetkiä.

Tiedättehän hetkiä, kun ei tehdä mitään. Huomisen tiettyjä varauksia lukuunottamatta minulla olisi mahdollisuus ehkä pari päivää vain nauttia hetkistä.

Aion yrittää. Aion nauttia. Aion olla.

keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009

Kiilan kirjoittussarjassa Antti Nylénia

Kiilan verkkosivuilla on julkaistu Antti Nylénin tuore essee "Esseestä ja rehellisyydestä". Antti Nylen on suomentaja ja esseisti, jonka vuonna 2007 julkaistu esikoisteos "Vihan ja katkeruuden esseet" voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Kirjoitus on osa Kiilan julkaisemaa kirjoittusarjaa, jota toimittaa aforistikko Olli Hyvärinen.

tiistaina, helmikuuta 10, 2009

Kuuma penkki on tullut suomalaiseen televisioon

6.2. esitetty Pressiklubin jakso (nähtävissä Areenalla kuukauden ajan) sisälsi jotain suomalaisessa televisiossa hyvin harvinaista. Ruben Stillerin juontamassa ohjelmassa oli kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-Ahon lisäksi vakiovieras Saska Saarikoski (ent. Snellman) sekä kirjailija Leif Salmén.

Ohjelma alkoikin alkuesittelyn jälkeen muistuttaa Yhdysvalloista tuttuja kuumapenkki-tyyppisiä haastatteluja. Näistä saattaa olla tunnettu esimerkki (ainakin Michael Mooren elokuvien kautta) Foxilla esiintyvä Bill O´Reilly, jolla on oma keskusteluohjelma. Ohjelmassa hän hyökkää usein epäisänmaallisia, liberaaleja, homoja, demokraatteja ja ateisteja vastaan. Vieraiden on tarkoitus kestää O'Reillyn hyvin kuumana käyvä irrottelu. Välillä olen nähnyt hänen syyttävän vieraitaan liberaaliksi tai puolueelliseksi liberaaleja (liberal-bias) kohtaan.

Suomessa tosin on totuttu, että keskustelu on tylsän kohteliasta. Varsinkin poliittisissa väittelyissä on juontajilla hankaluuksia usein saada puolueiden johtajia lopettamaan poliitikkojen etukäteen harjoitellut savuverholitaniat. Baarirunoilijat käyttävät savuverholitanioista myöskin synonyymia paskapuhe.

Halla-Ahon eduksi on sanottava, että hän selvisi hyvin painostuksesta, jota tarjosi hänelle kuitenkin kolme henkilöä, jotka kaikki on todistettavasti kykeneväisiä hyvinkin erilaisiin argumentteihin. Hermojen säilyttäminen sekä kireyden välttäminen on hyvin tärkeää tämmöisissä tapauksissa. Kaikkea hänen niskaansa kaadettua hän ei kuitenkaan pystynyt kumoamaan. Jos rasismina voi pitää esimerkiksi sitä, että pitää tietystä maasta tulevia ihmisiä tietynlaisina, Halla-Ahoa voi pitää rasistina. Ohjelma meinasi kuitenkin jäädä rasisteista väittelyyn, kun ilmeisesti kohteena oli Halla-Ahon omat mielipiteet.

Rasisti-termistä ohjelmassa päästiin hienosti eteenpäin. Se on kuitenkin pitkällä tähtäimellä ikävä tapa ilmaista jonkin ideologian kannattajaa, koska siinä saattaa mennä monia assosiaatioita sekaisin. Rasisti voi olla pitämättä ruotsalaisia maahanmuuttajia jotenkin erityisen tyhminä. Myöskään suomalaisia Slussenin sissejä ei voi pitää suomalaisia mitenkään kattavana ryhmänä. Leif Salmén yritti tällä kortilla mätkiä ilmeisesti oletuksella, että kun jotkut maahanmuuton vastustajat pitävät suomalaisia jotenkin yhtenä ryhmänä, joka jakaa samat arvot, ja jos Halla-Aho kerta vastustaa maahanmuuttoa, on hänenkin pidettävä suomalaisia jotenkin yhteiset arvot jakavana ryhmänä. Salmén siis syyllistyi samaan kuin Halla-Ahokin, jonka mielestä vasureissa on se geneerinen vika, että he eivät voi erottaa muotoa sisällöstä.

Tämmöistä kuumaa penkkiä olisi silti ilo nähdä jatkossa, jossa on pointtina vain selviytyä keskustelun lävitse yhden tai useamman haastajan iskiessä jatkuvasti uusia argumentteja ja kysymyksiä. Itse joutuisin varmaan aluksi jankkaamaan joko kommunismista, suvaitsevaisuudesta, kasvissyönnistä, Natosta, uhkapeleistä, liberalismista, puunhalailusta, hippeilystä tai ehkäpä keskenkasvuisista blogientryistäni. Vuosien takaa kaivettaisiin esiin se, kun olen pitänyt jotain tiettyä ja tunnettua henkilöä mulkkuna tai esittänyt jostain ammattiryhmästä halventavia sävyjä. Yleistän tässä blogissa välillä poliitikotkin yhteen ryhmään, vaikka minun pitäisi tietää, että sävyissä on eroja.

sunnuntaina, helmikuuta 08, 2009

Arpajaislakiin saattaa olla tulossa rahansiirtojen kielto

Sunnuntaisuomalaisessa on Helsingin sanomien kirjoittaman referaatin mukaan esitetty rahansiirtojen kieltolakia tarkoituksena estää suomalaisten uhkapelaaminen ulkomaisilla sivustoilla.

Pokerisivut.com vahvistaa, että jutussa on haastateltu sisäministeriön arpajais- ja asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa.

Aikaisemmin on arpajaislain uudistuksesta tihkunut tietoa myös mainostuskiellon, sulkulistojen ja rahanhäviämisen estojen yhdistämisestä keinoina internetin kautta tapahtuvan uhkapelaamisen estämiseksi. Mainostuskiellolla tarkoitetaan ulkomaisten peliyhtiöiden mainosten kieltämistä kotimaisissa medioissa.

Sulkulistojen käyttö saattaa olla joko teleoperaattoreilla vapaaehtoista tai pakollista. Tällä hetkellä osa suomalaisista teleoperaattoreista käyttää vapaaehtoisesti sulkulistoja, joiden tarkoitus on estää pääsy ulkomaisille lapsipornosivustoille. Listalle on päässyt myös kotimaisella serverillä sijaitseva sivusto, joka kritisoi kyseistä listaa.

Aikaisemmin oli tihkunut myös tietoa, että voitaisiin säätää laki, jolla rahansa uhkapelissä hävinnyt, voisi vaatia rahojaan takaisin. Laki ei olisi koskenut kotimaisia uhkapeliyhtiöitä Veikkausta eikä Raha-automaattiyhdistystä.

Länsirannalla selvitetään ihmisoikeusloukkauksia kameroilla

Yle:n areenalla on tarjolla Silminnäkijän jakso nimeltä Kameran laukaukset. Ohjelma käsittelee B'tselemin jakamia kameroita palestiinalaisille. Kameroilla voi yrittää todistaa Israelin puolustusvoimien tai siirtokuntalaisten ihmisoikeusloukkauksia.

5-7 minuutin kohdalla käsitellään tilannetta, jossa vangittua ja huputettua mielenosoittajaa ammutaan lähietäisyydeltä. Tekisi mieli toivoa, että nähty tapaus on vain yksi harmillinen yksittäistapaus, mutta esitelty toiminta saattaa olla huomattavasti yleisempää.

http://areena.yle.fi/toista?id=1827963

torstaina, helmikuuta 05, 2009

Näytelmä, joka ei jätä rauhaan

Minulla on ollut joskus ajatus siitä, että luovuus on rauhoittumista ja asioiden yhdistelemistä, mutta välillä sisällä tapahtuu jotakin todella kieroa, jotain mikä tahtoo jatkaa elämistään, vaikka itse haluaisi olla vain siinä ajattelematta. Luovuuden pursuaminen on mahtava tunne.

Kirjoitin vähän aikaa sitten näytelmästä, jota työstän. Valitin loppukuvan puutttumista hitaasti etenevää ohjelmaa. Paskat, eilen syntyi seitsemän liuskaa dynamiittia. Dynamiittia vain hetkeksi. Lopulta joutuu kuitenkin turvautumaan "kill your darlings"-tekniikaan.

Kill your darlings on suomeksi tapa rakkaasi. Sillä tarkoitetaan draamallisen taiteen puolella kykyä osata poistaa omat rakastamansa kohdat.

Muutamia repliikkejä, joita olen kirjoittanut, joista toivottavasti en joudu luopumaan. Pakko saattaa kuitenkin tulla eteen.

"Tätäkö me oikeasti haluamme? Seksiä! Pelkkää seksiä. Pari palaa jäätelöä ja seksiä. Hyvät yöunet ja seksiä. Ylennyksen ja seksiä. Seksiä, seksiä ja seksiä."

"Jotta voisimme ymmärtää sanojen voiman ja kontrollin kaikenläpäisevyyden, meidän tulee tarkastella kontrollin erilaisia sosiaalisia kontstruktioita. Ensiksi meidän on syytä tutustua kiväärinpiippuun. Se on yksi historian tunnetuimmista sosiaalisista konstruktioista, joka viittaa mitä ilmeisemmin sekä purkautumiseen että väkivaltaan eli syntymään."

"Maajoukot oli aikoinaan hienointa mitä tiedettiin, mutta sinun kannattaisi ehkä harkita meri- tai ilmavoimia, tai sitten jos oikeasti haluat mennä maavoimiin, niin sisseihin. Minä olisin halunnut mennä sisseihin ja olla yhtä Jumalan luoman kauneuden kanssa ja päästä taistelemaan isänmaan puolesta. Harmi, kun et ole suorittanut pitkää liikuntaa."

"Ne on sellaisia homoja kaikki, paitsi Halla-Aho. Joku homo oli kuulemma joskus hänen omien sanojensa mukaan käynyt ahdistelemassa sitä ja hän oli kuulemma sillä hetkellä toivonut jotain tuliaseen tapaista."

"Mikko! Muna käteen ja tuut masturboimaan. Mä voin ottaa sun filosofiset tähteesi mun suuhun ja tehdä siitä analyysin, mutta sä olet oikeasti ainoa ihminen, joka voi esittää sen. Sä olet oikeasti äänesi kanssa sun tekstisi lähde."

"Olen surullisesti pitänyt itseäni sekä kommunistina että liberalistina, siis henkilönä joka paradoksaalisesti haluaa yhdistää yhteisen hyvän henkilökohtaiseen vapauteen."

"
Maija: Halkaise mut!

Mikko: Mä teen kaikkeni

Maija: Just noin.

Mikko: Pidä musta.

Maija: Pidän kiinni ja kunnolla

Mikko: Aah.

Maija: Juuri noin. Mä oon sitä mieltä, että nuoret miehet on just noin. Ja eniten minua kiihottaa, kun oikea mies laukeaa oikealla tavalla, pelkäämättä itseään."

keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009

Palkkatulot ja ALV

Edes jokin puolue on kriittinen.

Kun varallisuusverokin on poistettu, kohta on perintöverokin mennyttä.

Jäljelle jää enää kohta ALV ja ansiotuloverotus palkkatulojen osalta.

Minun seksuaalisuuttani ette vie

Olen ehtinyt jo aloittaa trilogian toisen osan. Niina Soikkelilta (aikaisemmin Niina Siitonen) sain joskus idean kolmen osan näytelmäsarjasta, jotka käsittelisivät huumeita, seksuaalisuutta ja uskontoa, kun hän kertoi kolme asiaa, josta Suomessa ei voi keskustella poliittisesti. Tämä viehättävä ajatus johti sittemmin näytelmään Ei vain ne hyvät huumeet (alunperin nimeltään Ei vain ne hyvät päihteet). Trilogian nimenä on ollut milloin politiikkatrilogia ja milloin Suomitrilogia (Kaurismäen mukaan). Välillä olen kutsunut sitä Minun trilogiaksi.

Nyt on tullut työstettyä seksuaalisuutta käsittelevää näytelmää. Se on tällä hetkellä koneellani työnimellä Seksuaalisuuttani ette vie. Toinen vaihtoehto oli nimeä valittaessa Minun vartaloni, minun päätökseni.

Monologeja, kohtausideoita, juoni- ja henkilösynopsiksia syntyy hyvää vauhtia. Kuitenkin tuntuu, että minun pitäisi keskittyä dramaturgia-linjan ennakkotehtäviin. Tosin yksi tehtävistä on näytelmän kirjoittaminen, joten ehkä voin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos saisin tästä tekstistä kokonaisen luonnoksen valmiiksi.

Työvuorojen ollessa mitä on, olen valinnut työstämisen ajankohdaksi yöt. Viime yönä valvoin neljään asti aamulla saaden aikaiseksi vain kaksi repliikkiä. Tänä yönä olen saanut jo aikaiseksi neljä avonaista tiedostoa, joihin olen kirjoittanut henkilöjen taustoja, teemoja, itse raakamateriaalia eli dialogia ja monologeja, mutta yksi asia puuttuu: loppukuva.

Loppukuva on tärkeä draaman kannalta. Silloin on jokin kohtaus, johon kuvittelee kaikkien tapahtumien johtavan. Vaikka se olisi kliseinen kohtaus yksinäisestä cowboysta ratsastamassa kohti auringonlaskua, se olisi kuitenkin loppukuva. Usein se auttaa pitämään kirjoittamisen kurissa, vaikka loppukuva muuttuisikin jossain vaiheessa.

En vain osaa keksiä sitä. Olen keksinyt materiaalia vaikka kuinka seksuaalisuuden kontrolloinnista ja politiikasta, mutta loppukuva vain puuttuu. Ehkä pitäisi kokeilla sitä yksinäistä cowboyta. Ehkä pitäisi ajatella Brokeback mountainia. Ehkä se kuva syntyy, kun henkilöt ja käsiteltävät alateemat ovat päässäni - ehkä ei. Ehkä tämä kaikki on vain kuvitelmaa siitä, että saan tämän joskus valmiiksi.

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Urkintalain vastaiset mainokset julki

Lex Nokian vastaiset kaksi tv-mainosta on julkaistu tällä viikolla. Saa nähdä onko näillä mitään vaikutusta. Lisätietoja löytyy urkintalaki.fi:n sivuilta.

Isosisko


Perustuslaki:

Korkeasaaressa jatketaan

Uusi valtuusto on päättänyt johto- ja lautakuntapaikoistaan. Oma paikkani tulee olemaan seuraavat neljä vuotta jälleen Korkeasaaren johtokunnan varajäsen. Vaalien jälkeen paikkajako on mennyt hieman uusiksi. Ensimmäiset paperit tulivat. Kummallista kyllä, johtokunnan paikkajaosta kertovassa paperissa on punaisella sivun oikeassa yläkulmassa "ei julkisuuteen". Oletan, että tämä tarkoittaa johtokunnan jäsenten yhteystietoja eikä varsinaisesti jäsenyyttä johtokunnassa. Luulisi, että se nyt kuuluisi ihan julkisuuden piiriin.

Vasemmistoliiton uudeksi varsinaiseksi jäseneksi tulee Tiina Lintunen Linda Savosen tilalle. Puolue säilyttää edelleen varapuheenjohtajan paikan. Puheenjohtajuus siirtyi Demareilta Vihreille. Sanna Hellström tulee johtamaan puhetta johtokunnassa. En tunne henkilöä ennestään, mutta jonkinlainen mututuntuma hänestä on kuulopuheiden perusteella. Tuntuma väittää, että hänestä tulee hyvä puheenjohtaja. Semmoista johtokunnassa tarvitaan, koska epäilen, että edellisellä puheenjohtajalla meinasi kärsivällisyys käydä kovilla punavihreän blokin kanssa. Usein varmastikin syystä.

Keskustan Vesa Koskela jatkaa edelleen johtokunnassa, mikä on miellyttävä asia. Hän on kuitenkin ollut hyvin keskusteleva kaveri yllätyksekseni. RKP:ltä lähti paikka ja tilalle tulee Perussuomalaisilta yksi varsinainen ja yksi varajäsen. Varsinainen jäsen on legendaarinen Jussi Halla-Aho. Tästä kuulemma oli väännetty Nyt-liitteessä hieman vitsiä kertomalla, että Halla-Aho tulee vaatimaan mustien karhujen poistamista Korkeasaaresta. Jan D. Oker-Blom (Rkp/Sfp) korvautuu kauppunginhallituksen edustajana Sirpa Asko-Seljavaaraan (Kok). Kaupunginhallituksen päätös pitää edustajiensa sukunimet kaksiosaisena jatkunee.

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2009

Halleluja taas

Piti kirjoittaa tämä ylös:
"Muistatko, kun tulin sisään, ja pyhä sorsa huusi lujaa ja jokainen virsi oli hallelujaa"