Suomi Vs. Uusi-Seelanti

Monissa urheilulajeissa käytetään erilaisia tasoja, jotta saataisiin oikea taistelun tunne.

Sen takia esimerkiksi Robert Helenius pelaa ihan eri sarjassa kuin Marko Asell. Nyrkkeilykehässä ottelu näyttäisi enemmän rääkkäykseltä ja kiusaamiselta kuin nyrkkeilyottelulta. Siksi koulukiusaaminen on ihan eri asia kuin kaksi tasaväkistä kaveria menisi tasaiselle.

Sen takia Ahvenanmaa ei uhkaile Venäjää ydinaseilla, koska se näyttäisi lähinnä itsetuhoisalta (jopa taloudellisesti). Siksi Israelin toimet Palestiinan alueella ovat enemmän ihmisoikeus- ja sotarikoksia kuin perinteistä rintamasotaa á la ensimmäinen maailmansota (silloin tosin ei ollut ihmisoikeuksia eikä YK:ta).

Tämän takia Suomen kaltaisen maan kannattaa aloittaa poliittinen taistelu Uuden-Seelannin kanssa. Ovathan maat monella tavalla tasaväkisiä. Suomi on tässä haastajana monella tavalla. Onhan Suomi maailman 82. maailman vähälukuisimpana maana. Edellä on Uusi-Seelanti rinnanmitalla sijalla 71. Eroa on noin viidensadan Ahvenanmaan verran.

Suomi 5,4 miljoonaa asukasta
Uusi-Seelanti 4,2 asukasta
Pisteitä annetaan Uudelle-Seelannille 1,2 miljoonaa. Suomi saa nolla pistettä.

Tämän lisäksi mitä tulee naisten oikeuksiin, niin kisa on todella tasaväkinen. Selkeän johtoaseman saadakseen Suomessa olisi kehitettävä aikakone ja mentävä takaisinpäin ja annettava naisille äänioikeus ennen uusi-seelantilaisia. Suomi on vähän edellä naisten ehdolle asettumisessa, mutta jää silti hieman jälkeen tällä alueella. Suomessa naiset saivat äänestää ja lähteä ehdolle vuonna 1906 ja tätä oikeutta päästiin käyttämään jo seuraavana vuonna. Uusi-Seelannissa äänioikeus tuli naisille jo 1893. Vaikka tasa-arvoa tulisikin mitata muillakin tavoilla kuin pelkällä äänioikeudella, niin tässä kisassa vuosiluvut ratkaisevat. Uusi-Seelannissa sai asettua ehdolle vasta 1919.

Suomi saa nollapistettä äänioikeudesta, mutta saa 16 pistettä ehdolle asettumisesta. Uusi-Seelanti saa 15 pistettä äänioikeudesta ja nolla pistettä ehdolle asettumisesta.

Siirtomaaherrailu ja sotiminen on Suomessa vähän kovemmassa huudossa. Suomi osallistui toiseen maailmansotaan ja taisteli sekä venäläisiä että saksalaisia vastaan. Tämän lisäksi Suomi oli liitossa Hitlerin kanssa ja myöhemmin Stalinin kanssa. Tämän kikkailun ansiosta Suomessa puhutaan hyvin ylevästi erillissodista, erillisrauhoista ja neutraalisuudesta. Uusi-seelanti osallistui Korean ja Vietnamin sotaan, joista Suomi pysytteli järkevästi hyvin kaukana. Jos näissä asioissa haluaa ottaa jonkun mittarin, niin asiaa voisi esimerkiksi käsitellä tehtyjen elokuvien määrällä. Toinen maailmansota vs. Vietnamin ja Korean sodat. Koska en ole Jari Sedergren enkä muutenkaan ansioitunut elokuvatutkija, käytän kahta erilaista mittaria ratkaistakseni paremmuuden tässä.

Googlefight toimii mittarina. Googlefightissa toinen maailmansota (second world war movie) pieksee sekä Vietnamin (vietnam war movie) että Korean sodat (korea war movie).

Google "second world war movie": 272 miljoonaa osumaa
Google "Vietnam war movie": 64,8 miljoonaa osumaa
Google "Korea war movie": 163 miljoonaa osumaa
Eli pisteitä tulee 272 miljoonaa Suomelle ja 127,8 miljoonaa pistettä Uusi-seelannille Googlesta.

Tätä taistelua on jo käyty muillakin areenoilla (minähän siis keksin tämän idean ihan spontaanisti) ja on vilauteltu kansainvälisessä keskustelussa, niin molempien maiden pisteet kerrotaan omavaraisuusasteella. Suomen omavaraisuusaste on 85 prosenttia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan. Koska kilpailevalta maalta en löydä vastaavaa lukemaa, niin oletetaan nyt, että siellä Aasiassa tämä libertaarien ihannevaltio on, poistettuaan kaikki tuet maataloudelta, pelkän tuonnin varassa.



Lopullinen tilanne
Suomi: (0 + 0 + 16 + 272 miljoonaa) * 0,85 = n, 231,2 miljoonaa pistettä
Uusi-Seelanti: (1,2 milj + 15 + 0 + 127,8 miljoonaa) * 0 = 0
Eli Suomi voitti tuomaripelin ansiosta.

Guggenheim luo luovuutta itsestään

Kuten ehkä lienee selvää, niin Guggenheim Helsingille on puolustajia ja vastustajia. Hankkeen, minkä piti edetä Helsingin kunnallisvaltuuston läpi pakettina, jota olisi hienosäädetty tilanteen mukaan kohtasikin pientä rönsyilyä. Hanketta syytettiin salassavalmistellulta, hankkeen rahoitusta pidettiin kalliina, Guggenheimin on pelätty kaatavan kaiken muun julkisen kulttuurirahoituksen, visiota on pidetty liian häävinä, lukuja on syytetty heitettävän hatusta ja on jopa epäilty, että kyseessä on puhdas kuppaus köyhiltä rikkaille.

Puolustajien on ollut hankala vastata kaikkiin syytöksiin, mutta innokkaimmat ovat onnistuneet ainakin ampumaan vääriä tietoja alas. Keskustelu on ollut värikästä ja on synnyttänyt jo itsessään taidetta. Esimerkiksi Guggenheimin puolustajan Gallen-Kallela-Sirenin lukutaidon kaapuun puetuista ufoseminaareista (tai ufoseminaarien kaapuun puetuista lukutaitoseminaareista) on tehty musiikkia, videoita ja taiteellisia kirjallisia töitä. Joten hanke on ainakin saanut netin ITE-taiteilijat liikkeelle Ainakin siinä mielessä, missä tietokoneohjelmien käyttöä voidaan pitää käsityönä.

Puolustajille on löytynyt myöskin oma sivusto: proguggenheim.fi. Sivustoa ylläpitää Pro Guggenheim Helsinki -kannatusryhmä. Sivuston pitäisi sisältää faktaa aiheesta, ja sitä sieltä löytyykin hieman väritettynä. Visiokuvat eivät ehkä täytä aivan faktan määritelmää tosiasiana.

Tässä muutama nosto Tiesitkö tämän -osiosta. Huomatkaa, että kontekstista irrotettuna viestin ymmärtäminen vaikeutuu. Huomautettakoon, että tämä on saivartelua ja näsäviisastelua. Vielä tulee tuoda tiedettäväksi, että tulevaisuuden ennustukset eivät ole faktoja, vaikka toteutuisivatkin.

"Osana Guggenheim-verkostoa Helsinki ja Suomi nousisivat globaalin museokentän raskaaseen sarjaan."
"Guggenheim Helsingin rakennuskustannukset mukaanlukien suunnittelu- ja arkkitehtuurikustannukset olisivat maksimissaan 130–140 miljoonaa euroa."
"Kävijätavoite on realistinen."
"Museo olisi kantoraketti suomalaiselle taiteelle, muotoilulle ja arkkitehtuurille."

Jos kuitenkin unohdetaan pahanmielinen sormella osoittelu, niin Pro Guggenheim -sivustoa voi pitää oikeasti ihan hyvänä sivustona. Museon kannattajat voivat kanavoida osaamistaan ja kannatuksensa yhdelle sivulle, jossa ei kuitenkaan ole mitään pahoja ylilyöntejä. Ei ole kuitenkaan kovin harvinaista poliittisessa keskustelussa esittää visioita faktoina. Sivustolla myös nostetaan hyvin Guggenheimiin liittyvää julkista keskustelua, jossa on mukana sekä puoltavia että vastustavia kannanottoja, mikä on rohkea veto Guggenheimin lobbaamista ajavalta ryhmältä ja osoittaa, että he ottavat vakavasti diskurssin eivätkä nojaa pelkästään puoltaviin näkökulmiin.

Guggenheim-efekti on todellinen. Se on vaikuttanut jo.

Guggenheim toteutuessaanhan saattaisi ylittää rohkeimmatkin visiot tai sitten jäädä perusnätiksi rakennukseksi, jota voi verrata Oopperaan tai Kansallisteatteriin. Keskustelua saatetaan tulevaisuudessa käydä Guggenheimin sisällöstä, työehdoista, julkisen tuen koosta, yms. Jos Guggenheim ei toteudu, niin puolustajillekin lohdutukseksi haluaisin kertoa, että en ole vieläkään saanut mielestäni Gallen-Kallela-Sirenin ufojuttuja. Sellaista kantaaottavaa taidetta Suomessa tarvitaan eikä semmoista ilmiötä olisi syntynyt ilman Guggenheimia. Eikä se kaksimiljoonaa euroa tunnu kalliilta, kun ajattelee, miten hyvin on viihtynyt Youtuben ääressä vuoden vaihteesta.