Suomessa harvoin tehdään historiaa, mutta silloin kuin tehdään, niin sitä tehdään isoin numeroin. Kun suomalaiset miehet viimeksi ottivat toisiaan suositussa urheilulajissa, se tehtiin historian suurimmalla maalierolla. Suomalaiset onnistuivat pitkästä aikaa pääsemään ruotsalaisten taakse ja pysymään isompina. Toinen mieleenjäänyt esimerkki liittyy ylimeikattujen rääkyjien kilpahuutokilpailuun, jonka suosituin laulu oli Ruotsissakin toisteltu "And twelve points goes to".
Tasavertaisen avioliittolain yksi no-no on ollut konservatiiveille adoptio-oikeus. On jopa väläytelty, että tämä on vain väliaskel. Todellisuudessa tulevaisuudessa saadaan mennä naimisiin hevosen kanssa, ja sitten moniavoisuus myös oli se kauhistus. En nyt ole tänään käynyt katsomassa uusisuomi.fi:n sivuilla, mutta muutama kommentti siellä lienee olemassa aiheesta.
Miten olisi moniadoptoisuus, vai miten se nyt pitäisikin kirjoittaa, jolla voitaisiin taata lapsille just niin monta huoltajaa kuin tarpeen. Sanotaan, että synnyttämiseen tarvitaan yksi, mutta kasvattamiseen koko kylä. Olisiko tämä liian perverssiä. Ainakin luterilaisilla on kummijärjestelmä olemassa ennestään. Mentäisiinkö tässä liian pitkälle? Joku tuore eduskuntanousukas saattaisi nähdä, että seuraavaksi hoilataan jo rukouksia minariteeteista kännissä ja syödään kaikki suomalaisten pekonit.
Hevos- enkä sikakysymykseen en viitsi koskea. Eräs yhdysvaltalainen vääräleuka oli joskus huolissaan siitä, että kun puhutaan kahden rakastavan ihmisen välisestä liitosta, niin jotkut ajattelevat automaattisesti eläimiä. Kuka tässä yhtälössä on pelottava? Eikä se oikeastaan ollut kysymys, johon halutaan vastaus, mutta laitoin kysymysmerkin siihen perään, koska jotkut tekevät niin.
