Selvästikin kesän merkit ovat ilmassa monella, ja tämän ovat huomanneet niin poliitikot, toimittajat kuin tutkijatkin. Jopa huolestuttavissa määrin. Poliittisesti karnevalisoitu kielenkäyttö, ja varsinkin viestinnän helpottuminen, on lisännyt ilopuheen määrää. Jopa niin paljon, että monet tutkijat ovat alkaneet esimerkiksi tutkimaan asioita, joista he saavat hyviä fiiliksiä.
Eräskin nimeltä mainitsematon tamperelainen politiikan tutkija on kertonut, että saamansa positiivisen palautteen takia, hän ei ole enää edes viitsinyt tutkia kiistanalaisesti vaikeasti esitelmöitäviä aiheita.
Myöskin Yleisradion toimittajat puhuvat samasta ilmiöstä. Ovat kuulemma keskittyneet uutisoinnissa kertomaan kaikenlaisista mukavista asioista.
Nimettömänä pysytelleet toimittajat ovatkin koonneet kasan esimerkkejä. Nämä esimerkit ovat suoria lainauksia ilopuheesta.
"Hei, tiedän, että sinulla menee myöhään töissä, ja tarha oli kiinni. Kävin hakemassa lapsesi tarhasta, ja käytiin disneylandissa, ja vein sitten kotiisi. En löytänyt avaimia, mutta pääsimme sisään. Lapsesi nukkuvat jo. Kahvipannussa on vedet ja kahvit ladattu valmiiksi."
Eräs tamperelainen, havaitusti seksuaalisesti aktiivinen, poliitikko oli saanut ihastuttavat terveiset.
"Jos löytäisit elämäsi miehen, ja löytäisit hänen kanssaan fyysisesti ja henkisesti täydellisen parisuhteen, niin voin vaikka vannoa, että minäkin olisin onnellinen."
Ja juuri tällaisen miehen tämä nimeltä mainitsematon poliitikko löysikin.
Osa kuitenkin suhtautuu kriittisesti vallitsevaan ilopuheeseen. Kuulemma nostaa kovasti paineita, pitää julkisia puheita ja linjanvetoja, kun joutuu miettimään, että kuinka mukavaa palautetta viime kerralla sai, että onnistuukohan tämä nyt ollenkaan.
"Ilopuhe on levinnyt vähän niinku kaikkialle", eräs nimeltä mainittu vapun viettäjä kertoi toimitukselle iloisessa mielentilassa.
Euroopassa on viime aikoina heräilty asian vakavuuteen. Nykyään hyvät fiilikset ja jami-jammit näyttävät toimivan huumeen tavoin merkittäville yhteiskunnallisille toimijoille.
Punavihreyden ihannointi ja ruotsinkielen arvostus on ollut myös esillä useissa viesteissä. Ilo-sanomien päätoimittaja kirjoitti tänään eräässä vaatimattoman pienifoorumisessa mielipidekirjoituksessaan ihmetyksensä ilopuheesta. Hän näki huolen siitä, että miksi joiltakin vain puuttuu ilopuhetta elämästään. Hän osasi esimerkiltä mainita, kuinka monet kodittomat maahanmuuttajat kuulevat bumtsibumia vasta kuukausia kodittomaksi joutumisen jälkeen.
Erityisen hankalaa on ollut kuitenkin sekä lainsäätäjille, että poliittisille kommentaattoreille ilopuheen määrittely, vaikkakin useat ovat tehneet tarkkoja linjanvetoja.
Ilopuhe on sellaista puhetta, jossa yllytetään ihmisiä halailuun ja empatian osoittamiseen, kullekin mielekkäällä tavalla. Ilopuhe ei ole pelkästään rakkauden osoittamista, vaan myöskin sellaiseksi voidaan laskea elekieli, kuten pussausele, rauhan merkki, Mr. Spockin käsimerkki, ja lanteen veivaus iloisesti.
Vaikka ilmiö onkin herännyt uudestaan vuosikymmenien jälkeen eloon, on jokaisen syytä miettiä, että mikä kaikki on tämän uuden ilopuheen taustalla.
