Zapatistinäytelmä Neljäs maailmansota sai eilen toistaiseksi viimeisen Helsingin esityksensä päätökseen. Esitykseen sattui tulemaan kerrottuna hauska sattumus, jota ei pitäisi kuitenkaan tulkita niin, että katsojille tai näyttelijöille se olisi erityisen hauskaa. Eturivissä sattui istumaan elämän eliksiiristä voimiaan saanut mies. Näytelmän ensimmäinen repliikki alkaa sanoilla "iltaa", johon huuliveikko vastasi, että iltaa. Tämä kohta pudotti minut lavan takana. Ääni kuulosti ihan ohjaajalta ja ajattelin, että tämä olisi hänen källinsä. Myöhemmin yksi Bertolt Brechtin repliikeistä on kysymys "väsyttääkö?". Kaveri vastaa: "Joo, vähän". Ensimmäisellä puoliajalla hän poistuu.
Muutenkin esityksen draivi oli hyvä verrattuna edelliseen päivään, mikä oli kaikilla mittapuilla mitattuna katastrofi: tekniikka hidastelee, näyttelijät hidastelee ja takeltelee, repliikit katoavat, ja artikulaatio on tulkinnallista.
Seuraavat esitykset nähdään sitten Facesissa, jos kaikki menee kuten ounastellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti