Eka hyvät uutiset: olen hengissä.
Sitten semihyvät: hyvät teot kannattaa.
Sitten ne huonoimmat: Älä yritä ymmärtää.
Mulla oli ehkä työläin viikko elämässäni tällä viikolla. Ei ollut vaatimuksia sen lisäksi mitä olin asettanut itselleni.
Mutta ne semihyvätkin jutut meni vituilleen. Viikon paras juttu on ollut siis, että olen saikulla lihasrevähtymien takia. Kun mä saan sen kohtalon epelin käsiini, niin sitten lätty lätisee ja kovaa.
Jos voisin jotenkin hienosti tiivistää tämän viikon, niin lähtisin siitä, että asiat lähtivät liikkeelle jo pari viikkoa sitten. Työvuorolistaan olisin voinut pyytää edellistä viikonloppua vapaaksi, mutta luin sähköpostin aiheesta vasta 22 tuntia viestin jälkeen. Ihanaa.
Sitten alkoi työvuoron siirtämistalkoot. Koska kaikki haluavat ystävänpäivänesikoispäivänä viettää vapaata, niin enpä saa vaihdettua vuoroa. Joudun valmistautumaan viikonloppuun nukkumalla (tää kuulostaa kauhealta normi-ihmisestä, mutta mä oon aika yökyöpeli kun tilaisuus tulee). Haluan päästä viikonlopun kokouksista ja duunista hajoamatta. Univelka yleensä tuottaa mulle tiettyjä henkisiä ja fyysisiä rakoilureikiä. Selvidynpä viikonlopusta melkein coolisti.
Väsyttää.
Menen jatkamaan sunnuntaina iltaa. Kivasti ja hauskasti. Tapaan kaksi koditonta. Tarjoan yöpymispaikkaa ja toinen paholainen vie mun Xbox360:n ja pleikkari2:n (sekä kortit, rommit, yms.) Palkka tulee vasta tiistaina. Hienoa, kun vittu karma seuraa kodin ulkopuolelle.
Mennään ystävän E:n kanssa ottaa päiväkännit. Päivä päättyy siihen, että ollaan alkuillasta niin pleksit, että molempien pitää mennä koteihin. Minä vasta jälkeenpäin. Vedän voltit jäällä, menen käymään kotimatkalla Tintissä ja huomaan, että lihakset on rikki. Onneksi on taukolääkitys noin suunnilleen kohdallaan. (Jälkeenpäin saan kuulla, että housut roikkuu ja kaikki on jotenkin levällään - mietin vieläkin mitä se tarkoittaa).
Sitten kotona ollaan oltukin. Väittäisin, että hyvät teot ei kannata, jos ei ole jotain omaa tavoiteltavaa. Mulla on pitkään ollut mielessä mulkkuilu: olen pitkään halunnut käyttäytyä aivan kuin muilla ihmisillä ei olisi itseisarvoa. Se on kolikonheitosta kiinni, että tähän ei päädytä. Jokainen ns. moraalinen/eettinen teko, minkä ihminen kykee tekemään on kuitenkin sattuman kauppaa. Välillä ihmisten pitää hyötyä myös toisista. Kun kapitalismin kriisi taas lähti käyntiin pari vuotta sitten, niin miksi me ihmiset emme voisi nauttia tästä metsästämisen tunteesta. Käyttäkäämme kaikki toisiamme hyväksi, tehkäämme pilkkaa elämästä, ja jäädään odottelemaan sitä, että joku tekee meille jotain pahaa.
Silvio de Sade
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti