Pikkujoulukausi

Jos muistelee omaa elämäänsä taaksepäin riittävän paljon, tulee huomattua tiettyjä toistuvia kuvioita. Esimerkiksi lunta on satanut koko ikäni marraskuussa jo, ja jos lumet ovat sulaneet, ovat ne palanneet jouluaattoon mennessä. Olen kiinnittänyt huomiota, että roskalehtien lisäksi kesän jälkeen kirjoitetaan monta artikkelia liittyen terveellisiin elämäntapoihin. Yleisin näistä on, miten lopettaa kesäputki. Tiedättehän, kun on ollut lomalla ja tissutellut pitkin kesää kaikki festarit ja häät lävitse. Pahoittelut tästä ylimielisyydestä kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka eivät saa pitää kesälomaa. Pahoittelut myös anglismeista.

Kolmas asia liittyy joulun jälkeisiin perinteisiin. Minulla on maailmankaikkeuden paras näköala suomalaisiin juomaperinteisiin. Minä kuulun nimittäin siihen posseen, joka pitää huolen siitä, että tiskit tulee tiskattua, suoraan päästään käveltyä ja viina ei lopu kesken, sanalla sanoen minä kuulun tarjoilijakuntaan. Kiitos muuten etukäteen tipeistä.

Pikkujoulukausi on näemmä alkanut. Jokaisella yhdistyksellä, baarilla, työpaikalla, peliporukalla, bändillä, teatteriryhmällä, kommuunilla, yms. on omat pikkujoulunsa. Tilaisuus, jolloin on mahdollista panna printterin päällä, vetää hassu hattu päähän, oksentaa omiin sukkiinsa, syödä eksoottisia ruokia, hiljentyä perheen kanssa, ostaa mahdoton määrä lahjoja, pitää talouskasvu pystyssä seuraavaan romahdukseen asti ja kosia läheistä rakkauttaan.

Nämä kaikki asiat pyörivät tai ovat jollain tavalla tekemisissä alkoholin kanssa. Ei aina, myönnetään, mutta riittävissä määrin, että tiettyjä johtopäätöksiä voidaan vetää. Satunnainen pirteys, jota havaitsen, on vain seurausta adrenaliinista, joka seuraa stressistä. Samoin on suunnaton ja pohjaton kurkku, johon lisätään useampia mitallisia alkoholia.

On ehkä vaikea uskoa, mutta tipaton tammikuu on saavutus, jonka Eduskunta on saanut aikaan. Jouluun on vielä neljä viikkoa ja uuteen vuoteen viisi. En suosittele hoitoa jokaiselle pikkujoulukauteen osallistuvalle, mutta suosittelen tipattoman tammikuun viettämistä. Ihminen nimittäin tottuu kaikkeen, ja tietyillä tavoilla on vaarallista, että opitaan juomaan naamari täyteen 40 päivän aikana. Tipaton tammikuu on hyvä tapa palauttaa itsensä jokaiselle itselle sopiviin alkoholimääriin. Maratonkunto nimittäin paranee pikkujoulukautena. Voin todistaa sen näköalapaikaltani.

Joten, ottakaahan kaikki kippikset, ottakaa monta, ottakaa merellä, ystäville, vihollisille, juomalle itselleen. Sen jälkeen rauhoittakaa kehonne, koska kesä ja juhannus on oikeasti ihan nurkan takana.

Vasemmiston taakka

Muutama vuosi sitten olin Next step -messuilla pitämässä Vasemmistonuorten pöytää. Saattoi siellä ehkä olla Vasemmistoliitonkin materiaalia. En muista. Tämä oli tärkeä tieto, koska Vasemmistonuorten ja -liiton välinen suhde on paikkakunnittain ja ajoittain vaihteleva. Edesmennyt Janne Harju kuvaili suhteen toimivan parhaiten silloin, kun Vasemmistonuorilla on avaimet Vasemmistoliiton toimistoon, jossa voi käyttää printteriä, mutta puolue joutuu pimpottamaan ovikelloa kun haluaa kahvia. Harju ei ehkä käyttänyt näin elävää kuvausta, mutta näin ymmärsin ajatuksen.

Next step -messuilla minua lähestyi innokkaasti nuori isänmaan toivo. Hänellä oli toiveikas ilme, tosin hänen asiansa oli etukäteen päätetty. Meidän keskustelun raamit olivat seuraavanlaiset. Hän tuli kysymään Vasemmistonuorten kantoja erinäisiin energia- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Vastaukset oli ehkä etukäteen hänelläe jo selvillä, jonka jälkeen hän esitti nasevia jatkokysymyksiä tai -ehdotuksia.

Olen omasta mielestäni pätevä keskustelemaan näistä asioista, mutta on myönnettävä, että en osaa vieläkään vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustaa työpaikkoja eli ydinvoimaa. En vieläkään osaa oikein vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustavat halvempia taisteluhävittäjiä eli natoa. Näissä kysymyksissä on tietenkin oletettu, että ydinvoima tuo lisää tarpeellisia työpaikkoja ja halvemmat taisteluhävittäjät ovat parempia kuin kalliit taisteluhävittäjät.

Ehkä olin itsekin hieman naseva silloin. Taisin esittää joitakin käsityksiäni ekologisesta politiikasta. Siihen liittyi vahvasti joitakin kestävän kehityksen periaatteita ainakin filosofisella tasolla. Taisteluhävittäjistä olin suunnilleen sitä mieltä, että niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitäisi suunnata sekä varoja että luonnonvaroja ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen ruoan, koulutuksen ja muiden keinojen avulla. Kaveri ehdotti lopuksi, että ehkä meidän kannattaisi liittyä Neuvostoliittoon. Kerroin hänelle, että Neuvostoliittoa ei enää ole.

Luulen, että hän tiesi asian mielessään, mutta ei ehkä sydämessään. Neuvostoliitto edusti hänelle mahdollisesti kaikkea pahaa ja ihmiset, jotka vastustivat ydinvoimaa ja halpoja taisteluhävittäjiä olivat myös pahoja, joten he kuuluivat tai ainakin haluaisivat kuulua Neuvostoliittoon. Tämäkin on vain omaa arvailua, mutta ymmärrätte varmaan, mitä yritän hienovaraisesti ilmaista, kun otsikoksi on laitettu "Vasemmiston taakka?"

Tämä oli yksi niistä ajatuksista, joita minulle syntyi kun kirjoitin Harri Kivistön blogista edellisessä postauksessani.

Luulen, että kokemukseni ovat tuttuja monille puolueissa tai nuorisojärjestöissä peuhaaville. Se ehkä karkoittaa ihmiset puolueista, tai ainakin tekevät allergisiksi niille, koska kuuluessaan puolueeseen, voi olettaa, että joutuu kantamaan kaikkien puolueen muiden jäsenten synnit. On varmasti muitakin syitä olla kuulumatta puolueisiin. Liittyyhän moneen puolueeseen junttausta, salaisia vaalirahoja, epärehellisyyttä, selkäänpuukotusta ja kaikenlaisia puolueille varattuja penkkejä, joissa pätevyydellä ei ole mitään merkitystä.

Uskoisin, että monet oikeistopuolueissakin kokevat kiusalliseksi sen, että joutuvat tahtomattaan olemaan vastuussa pankkikriisistä, Kreikasta, George W. Bushista, maailman nälänhädästä ja kaikista ihmisoikeusrikoksista, joita maailmalla on tehty.

Olisi kyllä mukavaa kuulla ihmisten vastaavista kokemuksista. Mikä on sinun?