Reilut viisi vuotta sitten pistin pystyyn tämän blogin. Ajatus oli silloin jäljitellä jollain tavalla Friedrich Schwanitzin Sivistyksen käsikirjaa sekä tehdä kunniaa sille ihmiskuvalle, jonka kuvittelin olevan se tärkein tapa ihmisellä olla olemassa: osaamalla kaikesta vähän kaikkea.
Blogeja tuntui syntyvän siihen aikaan kohtuullisen kevyin perustein. Se ei ole väärin, mutta olen oppinut tekemään ennusteita blogien tulevaisuudesta alkupostauksen perusteella. Jokainen blogi, joka alkaa sanoilla "perustin blogin" tai "testi" kertoo mahdollisesti siitä, että tulevaisuudessa ei ole ennustettavissa mitään parempaakaan sanottavaa.
Oma ensimmäinen bloggaukseni käsitteli Suvi-Anne Siimeksen eroa. Se oli tyypillinen sen ajan postaus: lyhyt ja täynnä linkkejä. Linkeistä ei nähtävästi ole hirveästi hyötyä pitkällä aikavälillä.
Tosin en odottanutkaan mitään törkeää suosiota blogille. Käsittelinhän aika paljon (puolue)politiikkaa, embendasin jotain videoita, välillä copypastesin jonkin runon tai näytelmän pätkän, yritin salaa lyödä hypeä jollekin proggikselle, ynnä muuta sellaista. Trackerin mukaan eniten osumia on tullut häihin, lapsipornoon ja sensuuriin liittyvistä postauksista. Jos joku keksii miten nämä kaikki kolme asiaa liittyvät toisiinsa saavat kiinniottoon johtavasta vihjeestä palkkion.
Kunnianhimokin kaatuu joskus johonkin. Facebook tappoi minun kirjoitusintoni. Sen sijasta, että kirjoittaisin 500-2500 merkkisiä huomioita, voinkin kirjoittaa facebookissa tekstiviestin mittaisen päivityksen, joka todennäköisesti kiinnostaa aivan yhtä vitun paljon kaikkia ihmisiä kuin blogin postaukset. Potentiaalisia lukijoita on vain enemmän.
Mutta miksi ihmiset sitten perustavat blogeja. Mikseivät he mene vain märehtimään foorumeille, fäsäriin tai jonnekin muuhun minimassaviestinnän kaatopaikalle? Blogit ovat osa kirjoittajaminää. Ihmisellä on monta roolia ja yksi tärkeä osa kirjoittajalle on, miten hän näkee kirjoituksensa. Blogit ovat täydellisiä siihen.
Ovatko blogit muuttaneet maailmaa? Ovat ja pelkästään Suomessakin. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: Osmo Soininvaara, Timo Soini, Jussi Halla-Aho, Jyrki J. Kasvi, lapsiporno.info, uusisuomi. Maailmassa on entistä enemmän viestinnällistä entropiaa, mutta se on rikkautta, vaikka kaikki eivät osaa käyttää pilkkuja, ja pitävät erityisesti Comic sans -fontista ja Caps lockeista. Jos nämä asiat pitäisi kieltää, niin eipä olisi mitään millä hymyillä edes salaa.
Jokaisen blogi muuttaa maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti