Mikä siinä on, kun työstä on tullut sitova ongelma? Kyse lienee työn määrittelystä. Voisinpa jopa sanoa, että työtä käsittelevät onelinerit ovat seuraavanlaisia:
- Työ määrittää ihmisen
- Jokaisella pitää olla työpaikka
- Työelämässä joutuu heittää vähintään puolet periaatteistaan roskakuppiin
- Miksi jätinkään työttömän huolettoman elämän taakseni?
- Jotainhan sitä pitää ihmisen tehdä
- Ei työpaikkoja, ei talouskasvua
- Mieluummin paskaduuneissa kuin sossun luukulla
- Paskaduunit vittuun!
- Kolmikantaneuvotteluissa oli kuitenkin yhteinen etu mielessä
- Sitoudu, uhraudu, eläydy, kuole
- Työ voi olla palkitsevaa
- Näytä minulle se ihminen, joka kieltäytyy paremmasta palkasta verojen takia
- Kuka haluaa tehdä töitä, jos sossu tuo mansikat suoraan sänkyyn
- Naiset synnyttää, miehet käyvät armeijan
- Mikä järki on tuottaa uusia epätasa-arvoisia suosimisjärjestelmiä sen takia, että jotkut vain ei pärjää?
Muutamia esimerkkejä käyttääkseni, väitän, että työstä ei ole olemassa hegemonista määritelmää. Tarkoitan, että jokaisen näkemys työstä on hyvin subjektiivinen, kuten työkin. Toisen työ on toisen harrastus; fysiikassa työ on kaikki mihin käytetään energiaa. Taloustieteissä (ja joskus sosiologiassakin) työ on markkinoita. Tahtoisin väittää, että kaikki työ on keskenään vertailukelvotonta, jos sille ei laiteta hintalappua, ja silloinkin jäädään hyvin kauas siitä, mitä työ vaatii tai voi tarjota ihmiselle. Jokaisella on varmasti ihannetyöpaikka, tai ihanne siitä, mitä voisi ehkä haluta tehdä elämässään. Jengillä on tavoitteita, tai voisi jopa puhua ihmisten motiiveista. Jokin asia houkuttelee ihmiset tekemään asioita päivittäin nukkumisesta rakasteluun, syömisestä kivien kantamiseen, huutamisesta itkemiseen, ja kaikkea muutakin.
Voisiko olla, että olemme vain niin tottuneet ajattelemaan työn työnä ja muun elämän muuna elämänä? Pitäisikö meidän, tarkoitan koko rakasta ihmiskuntaa, keskustella enemmän työstä työnä osana meidän elämää ja irrallaan palkkatyöstä, koska se ei voi olla mahdollista, että työntekijän palkka on rahaa, silloin kun palkkaa ei tule tai työ palkitsee tekijänsä? Sinne väliin mahtuu oikeita ajatuksia ihmisen olemassaoloon liittyen, eikä ne ole helppoja ajatuksia käsitellä, koska oletukseni mukaan, jokainen niistä ajatuksista on hyvin subjektiivinen.
Kenellekään ei oikeastaan voi kertoa, mitä työ on, mutta (vähintään) kaksi ihmistä pystyy keskustelemaan työstä, tehtyään työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti