Jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että YK:n ylevästä olemuksesta huolimatta, osa YK:n ongelmista perustuu siihen, että osa maista nauttii suurempaa valtaa kuin toiset. Yleiskokouksessa toisaan jokaisella maalla on yksi edustaja, mutta sitten on organisaatioita, joissa valta on keskittynyt tietyille maille. YK:n turvallisuusneuvostossa on pysyviä ja vaihtuvia jäsenmaita. WTO:ssa ja IMF:ssa taas valtaa käyttää ne, joilla on eniten fyrkkaa.
Jos oletetaan nämä lähtökohdat ongelmallisiksi demokratian kannalta. Sanotaanko vaikka, että jonkun mielestä YK:ssa pitäisi tehdä tietynlaisia päätöksiä, mutta näiden epäkohdista johtuen, päätöksiä ei tehdä. Miltä silloin kuulostaisi jos EU:hun haluttaisiin tuoda vastaavanlaisia järjestelmiä? Jos kuuntelemme kahta suomalaista europoliitikkoa, niin se voisi toteutua EU:ssa.
Hyvästä kunnostaan tunnetut Alexander Stubb ja Sari Essayah ovat tällä viikolla päätyneet samoista premisseistä samanlaisiin johtopäätöksiin. Heidän ehdottamansa demokratia määriteltäisiin luottotietojen mukaan. Stubb väläytteli, että hyvän luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisää valtaa EU:n päätöksenteossa. Essayah oli samaa mieltä osittain. Talouteen pitäisi saada lisää douppingia EU-tasolla ja parhaimmat päättäjät löytyisivät heidän mukaansa sieltä, missä luottotiedot ovat kunnossa.
Tässä tapauksessa he molemmat viittavat Suomen hyvään luottoluokitukseen. Euroopan unionissa on kuusi maata, jotka ovat saaneet AAA-luokituksen. Stubbin mukaan näillä mailla tulisi olla enemmän päätösvaltaa Euroopan unionissa. Talouskriisi tulisi mahdollisesti ratkaistua, jos asiantuntijat saisivat päättää ja EU:n päätöksentekoa virtaviivaistettaisiin.
Tietenkin voisi ajatella, että talousasioista päätettäessä sananvalta tulisi antaa niille, jotka hoitavat talousasioitaan oikein ja hyvin. Mutta yhden etu ei ole toisen etu, ja erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä talousasioita voi hoitaa monella tapaa omalta arvopohjalta. Molemmat kuitenkin omalta osaltaan näyttävät kunnioittavan asiantuntemusta poliittisessa päätöksenteossa.
Ylikansallisessa ja poliittisessa päätöksentekoinstituutiossa kuten EU:ssa ei tule arvioida päätösvaltaa sen mukaan kellä on parhaimmat luottotiedot, koska silloin EU olisi käytännössä yhtä demokraattinen kuin Nokia, Nordea tai Apple. Ne päättää, joilla on eniten fyrkkaa.
Mututuntumalla voisin kyllä sanoa, että vaikuttaisi ainakin vaalien alla, että poliitikot taistelevat harvemmin luottotiedottomien äänistä. Tästä voisi siis käytännössä tulla vallitseva oppi, jos se ei sitä jo ole. Suunta ainakin voisi näiden kahden poliitikon mielestä mennä siihen suuntaan.
Mitä, jos sen sijaan valta annettaisiin väkiluvun tai luottotietojen sijasta niille maille, joilla on eniten historiaa demokratian edistämisestä. Kreikka ja muut etelävaltiot eivät vältsiin pärjäisi kovin hyvin viime vuosisadan perusteella. Toisaalta mistäköhän päin demokratia edes sanana on peräisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti