Suomi on allekirjoittanut väärennösten vastaisen kauppasopimuksen ACTAn. Parisen vuotta sitten Vihreiden Heidi Hautala totesi sopimuksen olevan jo tuolloin enemmänkin tekijänoikeuslaki, jolla yritetään ajaa Yhdysvaltalaista mallia Suomeen. Tuolloin myös toinen Vihreä, kansanedustaja tosin, Jyrki J. Kasvi hämmästeli sopimuksen salaista vääntöä. Suomalainen sananvapausjärjestö Effi reagoi asiaan torstaina.
Actan sopimusluonnos vajaan kahden vuoden takaa sisältää oletuksen, että vahinko, joka on korvatta on se määrä, jonka oikeuksien tai lisenssien haltija olisi saanut jos olisi itse myynyt tuotetta, mitä on Suomessa ja monessa muussa maassa sovellettu jo ennestään. Persaukiset ja keskiluokkaiset ihmiset ovat saaneet Suomessa neljästä viiteen numeroisia tuomioita ilman, että tekijänoikeuden rikkojat olisivat saaneet itse penniäkään. Finreactorin tapaus korkeimmassa oikeudessa teki tästä käytännön Suomessa. Korvaukset ovat sitä luokkaa, että minun on mahdotonta kuvitella monenkaan ihmisen selviytyvän moisesta voittamatta lotossa. Tuomiot ovat silloin kaukana kohtuudesta. Linkattu sopimusluonnos on muuten ainoa dokumentti, jonka olen aiheesta löytänyt. Siksi se sisältää erilaisia kohtia, joista on ilmiselvästi ollut erimielisyyksiä.
Actassa on huono puoli se, että Suomessa luodusta käytännöstä tulee laajempi ja tuomio voidaan antaa ensilevittäjälle tai ylläpitäjälle sillä perusteella, että montako kopiota maailmalla on liikenteessä tietystä tiedosta, mikä tiedoston hinta olisi kaupassa ja kerrotaan hinta kopioiden määrällä. Kuvittelepa siis ostavasi kaupasta tietokonepelin, jonka tiedostoissa on yksilöllinen "vesileima", bitteihin piilotettu yksilöitävä tunniste. Päätät tietämättömyyttä tai täysin tarkoitusella tehdä siitä kopion ja antaa sen jollekulle (serkulle, koulu- tai työkaverille tai täysin tuntemattomalle vastaantulijalle). Jos kopioita otettaisiin miljoona ja ostamasi peli olisi hinnaltaan 69,90 euroa. Gulps.
Julkista keskustelua ei ole ACTAsta käyty Suomessa mitenkään mittavasti. Postauksen alkuun linkittämäni Vihreiden puheenvuorot edustavat keskustelun kärkeä. Tämän lisäksi piraattipuolue ja tietotekniikkaharrastuksiin liittyvät uutissivustot ovat pitäneet asiaa esillä, mutta kuinka moni on oikeasti asiasta kuullut mitään vieläkään. Vaikka ACTA onkin neuvoteltu kauppasopimuksena, on siinä poikkeuksellisena piirteenä myöskin toimenpiteitä, jotka käsittelevät valvontaa, pakkokeinoja ja rangaistuksia.
Monet Actassa esitetyt sopimuksen osat ovat jo käytössä Suomessa kuten Finreactorin keissi osoittaa. Tämän lisäksi Suomessa on sensuroitu (estetty pääsy) oikeuden päätöksellä tietyille sivuille. Tosin siinäkin on tapahtunut lapsuksia jolloin eston kohteeksi joutui sivusto, joka johti käyttäjänsä edellämainitun Effin sivuille. Kopiosuojausten poisto on myös mainittu Actassa, mikä on kielletty myös Suomessa, vaikkakaan tuomiota ei eräässä keississä annettu teon vähäisen merkittävyyden takia (Mikko Rauhalan kommentti aiheeseen).
Ongelmallista Actassa kuten monessa muussakin tekijänoikeuksien valvomisen parantamiseen perustuvassa ideassa on se, että toteutus tehdään jonkun muun oikeuden kustannuksella ja rangaistukset kohdistuvat mielivaltaisesti. Voisin väittää, että tekijänoikeusrikkomuksia tapahtuu niin paljon, että niihin puuttuminen ei ole mielekästä, mutta kun niihin halutaan puuttua, on kohde yksi miljoonista, joita voitaisiin syyttää samasta rikoksesta. Lakien pelotevaikutus tämmöisissä tapauksissa perustuu siis mielivaltaisuuteen sen sijaan, että se kohdistuisi kaikkiin, jotka lakia rikkovat tai sellaista suunnittelevat.
Näitä kömmähdyksiä sattuu ja niistä pitäisi pystyä oppimaan. Siksi Actan sisällöstä tulisi käydä julkista keskustelua. Suuntana tulisi olla sellainen, että ihmisten toimeentulo voitaisiin varmistaa, nettiä ei pyritä mielivaltaisesti sensuroimaan eikä satunnaisia henkilöitä tuomittaisi kohtuuttomilla rangaistuksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti