Älä jätä kielenkehittämistä ammattilaisen vastuulle

Kielikäännösten ongelma eivät ole koneelliset käännökset. Tai siis onhan koneellisen kääntämisen ongelmat ilmiselviä silloin kun ne eivät toimi ja erittäin avuliaita työkaluja silloin kun ei ole ihmiskääntäjää tarjolla avuksi välittömästi. Useat uutissivustot ja animeharrastafoorumit kääntyvät lähes ymmärrettävästi kielestä toiseen. Lukijalta se vaatii vain hienovaraisen ymmärryksen, tai pikemminkin hyväksynnän, kielen kääntämisen nyansseja kohtaan ja kulttuurisidonnaisten merkitysten muuttumista kohtaan. Koneet pystyvät prosessoimaan tolkuttoman määrän informaatiota. Kun puhun koneista, tarkoitan tietokantoja, logaritmeja, prosessoreita, kovalevyjä eli sitä kokonaisuutta, jolla esimerkiksi Google Translator toimii. Konekäännökset tekevät kommunikoinnista ja maailmasta parempaa kaikin tavoin. Se ei vain tapahdu ilman kuhmuja.

Väittäisin, että internetiin yhteydessä päivittäin olevat ihmiset ovat kohdanneet elämänsä aikana usein huonosti käännettyjä tekstejä. Huonot käännökset voivat johtua omatoimisuudesta. Olet ehkä käyttänyt itse konekäännöstä ymmärtääksesi uutissivuston tekstiä. Omatoimisuudessa on se hyvä puoli, että tietää kyseessä olevan konekäännös. Muun toimiessa, et voi olla aina varma, että onko taustalla konekäännös, huono kääntäjä vai huono bisnespäätös. Silloin kun on kyse huonosta bisnespäätöksestä silloin puhumme kielenkehittämisen ammattilaisista, jotka insentiivistä riippuen tekevät jotain pahaa kielelle. Markkinoiden näkymätön käsi saattaa tuottaa vahingossa hyvää muille, mutta kyllä se osaa tehdä pahaakin.

Ei kieltenkääntäjät vahingossa pähkäile tuntikausia yhden sanan kanssa. Ihmismieli ei kykene ehkä prosessoimaan samalla tavalla useita vaihtoehtoja samassa ajassa kuin koneet, mutta ihmismieli saattaa kokea jotain mitä kone ei välttämättä ikinä; ihmisestä saattaa tuntua "väärältä."

En nyt ota kantaa Suomen uhkapelimonopoliin, mutta olisi syytä huomauttaa, että Suomen laki ei koske ulkomailla toimivia uhkapelifirmoja eikä erityisesti sen oheistoimintana syntyvää uudiskieltä. On hienoa, että verkossa pelattavat pelit tuovat suomenkieleen uusia sanoja, ja vielä hienompaa on, että kieltä harrastuksenaan käyttävät - toisin sanoen suomenkieliset - ovat valmiita omaksumaan ja muokkaamaan vierasperäisistä sanoista omaan kieleen sopivia ilmaisuja. Täyskäsi on paljon parempi kuin fylhaus, prosessori on paljon parempi kuin processori. Miksi nämä jo vakiintuneet sanat ovat parempia kuin vaihtoehdot? Koska ne käyvät maailman rankimman vertaisarvioinnin läpi - nimittäin kaikki muut alan harrastajat, ja vielä vuosienkin jälkeen alansa harrastajat saattavat käydä kiistelyjä siitä, mikä käännös ja kirjoitusmuoto on paras.

(Uhka)peleihin liittyvä kielenkääntäminen on valitettavasti jäänyt pelkästään ammattilaisten harteilla, ja näiden ammattilaisten harteilla ei lepää kielen elinvoimaisuus vaan rahalliset insentiivit. Jos yrität etsiä craps-nimisen pelin sanastoa googlella, löydät muutamien ammattilaisten tekemiä käännöksiä, joita ei ole riittävästi insentivisoitu tekemään elinvoimaisia käännöksiä, jotka kestäisivät aikaa. En epäile kääntäjien halua olla alansa parhaita, epäilen, että asiakas on halunnut nopeaa, halpaa ja laadukasta, mutta ei ole osannut päättää, mitä ilman näitä kolmea hän ei voi olla elää.

Kirjoituksen ainoa todistuskappale (mutta nimetään se kuitenkin kuten kuuluu) A:


Casinoscapital.com esittelee materiaaliaan yllämainitulla tavalla. Tietenkin on otsikosta lähtien jo ilmiselvää, että kyseessä on eräänlainen konekäännös. Lady luck kääntyy kohteliaasti muotoon Rouva onni. Kuitenkin, jotkut firmat tietävät, että konekäännökset ovat huonoja, he palkkaavat kääntäjiä, mutta etsivät halvinta eivätkä palkkaa tämän lisäksi oikolukijaa, joka voisi huomata, että nyt kusee homma ja pahasti. Kääntäjät tietenkin ovat halpoja ja täysin käsiä, mutta sen verran fiksuja, että yrittävät sanakirjasta etsiä kuitenkin lähimmän sanan, toisin kuin aidot konekäännökset, jotka säilyttävät tekstissä alkuperäisen sanan. Nokkelimmat "kääntäjät" eivät edes ymmärrä kieltä riittävästi, mutta heillä on se sama taikatyökalu, jota Pentti Saarikoskikin käytti aikoinaan - The Sanakirja. Auttavalla kielenosaamisella sanakirjaa voi käyttää nokkelasti ja antaa kuvan, että on tosiaan auttava kielenosaaminen. Halpaa ja nopeaa haluava tilaaja on tyytyväinen, että barbaarien kielelle käännettävä nettisivusto on kuitenkin 'colloquial' eli kansankielellä puhuvaa, toisin sanoen riittää, että lukija pystyy lähes ymmärtämään, mistä on kyse.

Nämä ovat kaikki bisnespäätöksiä. Jos halvalla voi tunkea netin täyteen paskaan, jossa konversioksi riittää promillen murto-osa, jotta se on tuottavaa, niin on ilmeistä, että netti tulee täyteen paskaa. Olisi kuitenkin kiva (lisää se jack-meemikuva tähän), jos alalla olisi myös sellaisia kielenkääntäjiä, jotka oikeasti haluavat olla mukana kielen sisällä tapahtuvaa kehitystä. Väittelemällä vaikka itsensä kanssa. Olemalla se paholaisen asianajaja. Edes sekunnin. Koska on tiedossa, että nekin kääntäjät, jotka osaavat suomenkieltä, pyydetään tekemään sentin sanapalkalla isoja käännöstöitä ilman odotuksia, että olisi mitään oikolukua. Asiakkaalle saattaa riittää, että oikeat hakusanat ovat mukana ja ne hakusanatkin saattavat olla ihan muuta kuin suomea.

Markkinoiden näkymätön käsi tuottaa siis nettiin tämmöistä syöpäkäärylettä. Älkää syyttäkö tästä kuitenkaan Adam Smithia. Hyvätahtoisen tulkinnan mukaan hänen tarkoittamansa markkinoiden näkymätön käsi tuottaa vahingossa hyvää myös muillekin kuin sille, joka yrittää vain tienata paremmin kuin ennen. Pahatahtoisen tulkinnan mukaan markkinoiden näkymätön käsi voisi vetää käteensä.


MOT: Älä jätä kielenkehittämistä ammattilaisen vastuulle

PS. Käytin sä-passiivia jo ennen kuin se oli saatana akateemisesti ja vitun Kotuksen mielestä matafakin ookoo.

Pilkkuja, luetteloita ja pisteitä.

Monien kirjoittajien sivistystä mitataan useasti silmämääräisesti sillä perusteella, miten he käyttävät pilkkuja muita luettavuutta parantavia välimerkkejä, joita puhuttaessa ei lausuta ääneen. Tämä oli ehkä hieman tautologista ja tårta på tårta, mutta ainoastaan sivistyneistön parissa. Oletuksena on, luulen, että ajatteleva ihminen ei ole suorittanut ajattelun kriittistä korkeakoulua ennen kuin hän on opiskellut pilkut, luettelot ja pisteet. Oletus on sekä oikea että väärä. Tosielämän suomalaiset, korkeammat koulutusasteet - aihepiiristä riippumatta - alkeiden oppimsita edeltäkäsin. Biologiaa on turha yrittää edes yliopistoon opiskelemaan, jos ei ole vähäisintäkään ymmärrystä eläinten taksanomiasta, kemiasta ja geeneistä.



Kuitenkaan - jos esimerkkiä jatketaan - biologian, korkeimman asteen opiskelulle ei löydy esteitä vaikka sivistyksessä olisi eri maiden pääkaupunkien mentäviä aukkoja. Mielestäni on ironista, kun maahanmuuttajilta vaaditaan kielen kunnollista oppimista kirjoituksella, joka uhmaa oikeinkirjoituksen sääntöjä. Tätä pientä lipsahdusta ei pitäisi käyttää kirjoittajan ajattelua vastaan vaikka tämä on yksi helpoimmista tavoista huomauttaa kirjoituksen tahattomasta ironiasta. Päättelyvirheet eivät tee ajatuksista vielä vääriä; Epätosista väittämistä voidaan päätyä oikeisiin johtopäätöksiin. Kielenhuoltoa maahanmuuttajilta vaativalta on edellytettävä kuitenkin samaa kuin vaatijan kohteilta (subjektiivin verbisoimilta objekteilta), joten huomauttelu on kuitenkin hyvin perusteltua.

Somekeskusteluissa tämä on nähdäkseni ainoa sivistynyt tapa hupailla ilman, että loukataan kenenkään oikeushyveitä. Periaate on nähdäkseni sama kuin oikeusteoreettisessa ajattelussa, että julkisuuden henkilöillä on alennettu yksityisyyden suoja. Toisin sanoen, jos päästät ihmiset vapaaehtoisesti kuvaamaan vaatekomeroasi, niin vaatekomerosta tulee julkisen arvostelun kohde, jota ei suojaa yksityisyydensuoja enää. Analogialla tarkoitan, että jos kritisoit jotain huonosta kielitaidosta, avaat portin myös oman kielitaitosi kritisoinnille. Analogia on kyllä tässä tosin rajoittunut. Moraalisesti on edelleen väärin syrjiä ihmistä pyrkimästä vaikka pääministeriksi vaikka olisi Arnold Schwarzeneggerin aksentti. En ota kantaa nyt minkään maan perustuslakiin tällä.

Adam Smithin Kansojen varallisuutta ja Karl Marxin pääomaa voidaan pitää talousfilosofian sekä -tieteen perusteoksina. Ne ovat ikäänkuin kanonisoituja uskonkappaleita, jos sallitte kielikuvan. Niiden lukemista ei tule edellyttää keskustelijoilta, lähinnä tulisi katosa, että niiden lukemisesta tuskin on haittaa. Erikoiskohtelun ansaitsevat keskustelijat, joiden anti diskurssille (pitemmälle keskustelulle) on "lukematta paskaa" ja "muut keskustelijat eivät ymmärrä edes talouden perusteita." Itseironisesti sanoisin, että heidän mielipiteensä eivät tule näyttämään paremmilta pitkään aikaan. Tiivistäen: heidän mielipiteensä ovat perustelematta paskaa.

Pilkkujen puute ei tee ajatuksista huonoja. Ihmisen mieli pystyy todistettavasti ymmärtämään merkityksiä vaikka väärinpäin. Metafysiikankin, vaikka kuulostaa sivistyssanana vaikeaselkoiselta, osia pystyy lapsikin ymmärtämään. Joulupukkia eikä Teräsmiestä ole olemassa. Silti pystymme lukemaan, kirjoittamaan, puhumaan ja kuuntelemaan heistä olemassaolevina henkilöinä. MOT: Teräsmies on olemassa ideoiden maailmassa.

Amerikkalainen tutkimuskaksikko David Dunning ja Justin Krueger tekivät jotain ihmeellistä, mikä kyseenalaistaa sivistyksen. Heidät innosti, tarina kertoo, pankkiryöstäjä, joka oli valanut kasvoihinsa sitruunamehua. Pankkiryöstäjä oli päätellyt jotain, mikä oli jälkeenpäin hyvin koomista. Paljastan nyt yhden tyhmän taikatempun, joka paljastui yleisölle lapsena oman kömpelyyteni takia. Olin laittanut sitruunamehua ohueeseen puunoksaan ja kirjaillut sillä paperille eri kohtiin numerot yhdestä kuuteen. Väitin omassa taikurishow'ssani, että pystyn ennustamaan nopanheiton tuloksen. Tässä ei tarvinnut edes lahjoa etukäteen yleisön jäsentä vaan homman pitäisi onnistua taikuuden avulla. Ikäväkseni en ollut harjoitellut riittävästi. En muistanut, missä kohdassa numerot ovat paperia, joten siinä vaiheessa kun pidin tulitikkua paperilla, yritin pitää sitä niin etäällä, että ehtisin nähdä itse paljastuvan kohdan ennen kuin siirtyisin seuraavaan numeroon.

Pankkiryöstäjä oli kuitenkin päätellyt, että tämä näkymätön muste estäisi hänen naamansa näkymistä turvakameroissa. Amerikkalainen koulutusjärjestelmä antaa kyllä syytä arvosteluun. Pitää kuitenkin muistaa, että Yhdysvalloista tulee sekä eniten tohtoreita ja nobel-voittajia kuin myöskin lukutaidottomia lukion käyneitä. Koulutus, eli tavallaan myös sivistys, jakaantuu siellä epätasa-arvoisesti. Ennakkoluuloisuutta kuitenkin pitää välttää. Amerikasta tulee myös subjektiivisesti katsoen maailman parhaimmat ja paskimmat elokuvat myös. Syvemmälle en aio nyt puuttua epätasa-arvoon. Tekstillä yritän pysyttäytyä sivistyksen aiheissa. Päädyn kohta loppuun, mutta tämmöinen väliaika on varmaan hyvä laittaa, koska se tukee myöskin loppuratkaisua. Stephen Fry on sivistynyt ja korkeakoulutettu, ja kaiken lisäksi taiteilija. Tämän jälkeen palaan David Dunningiin ja Justin Kruegeriin.

Pankkiryöstäjä ei kuitenkaan ollut olennaisin osa tarinaa vaan se, että toinen (en muista kumpi, voi olla että ei kumpikaan ja tämä on valheellinen muistikuva perustuen johonkin esseeseen, josta en ole suorittanut tarpeellista lähdekritiikkiä - siinä tapauksessa häpeä on minun) ihmetteli, että miten ihmiset ovat innokkaita vastaamaan kysymyksiin, joihin heillä ei ole vastausta. Heidän tutkimuksensa johtivat kuitenkin läpimurtoon psykologian alalla. Dunning-Krueger efektiksi nimetyn ilmiön mukaan tietämättömät yliarvioivat osaamistaan ja alansa asiantuntijat vastaavasti aliarvioivat osaamistaan. Tästä voisi vetää linkin vuosituhansien taakse aikaan jolloin etuoikeutetut Rooman vapaat kansalaiset tepastelivat nurmikolla ja omistivat vapaa-aikansa (eli kaiken aikansa, koska kaikelle tylsälle oli olemassa orjia) ajattelemiselle. Yksi heistä väitetysti sanoi, että viisas tietää, että ei tiedä mitään. En tietenkään voi sanoa, että sanoiko Sokrates näin oikeasti vai onko se Platonin omaa mielikuvitusta, tai onko Platon edes oikeasti kirjoittanut itse. Epäilevän elämä on hankalaa, onnetonta ja valitettavan saivartelevaa.

Palatakseni kuitenkin Dunning-Kruegeriin ja heidän efektiinsä. Heidän alkuperäinen tutkimuksensa koski vain ihmisten ihmeellistä kykyä omien kykyjensä yliarviointiin, mutta johti lopulta siihen todelliseen vallankumoukseen. Oletettavasti alojensa asiantuntijat pystyvät tunnistamaan tietämyksenä rajat kun taas televisiosta rikospaikkatutkintaa opiskellut saattaa olla varma, että hänen rikosten selvittämisprosentti lähenisi sataa pienellä lisäopiskelulla. Tiivistäen: tyhmyys kasvattaa itseluottamusta.

Loppuun on pakko sanoa (tai kirjoittaa, jos tarkkoja halutaan olla), että lukijalle saattoi tulla mieleen, että kolumniksi tämä on sekä kärjekäs, että apologiittinen joko sivistyneitä tai sivistymättömiä kohtaan, ja punainen lanka jää ikäänkuin puuttumaan. Samalla saattaa tulla mieleen, että ehkä tämä olikin akateeminen essee, jonka tarkoitus oli johdattaa lukijaa pitemmälle sivistyksen pariin. Ei, ei ja kiitos huomiosta. Edellisessä ei ollut verbiä ja eikä näin ollen predikaattia. Tämä oli bloggaus pilkuista, luetteloista ja pisteistä.