Kuitenkaan - jos esimerkkiä jatketaan - biologian, korkeimman asteen opiskelulle ei löydy esteitä vaikka sivistyksessä olisi eri maiden pääkaupunkien mentäviä aukkoja. Mielestäni on ironista, kun maahanmuuttajilta vaaditaan kielen kunnollista oppimista kirjoituksella, joka uhmaa oikeinkirjoituksen sääntöjä. Tätä pientä lipsahdusta ei pitäisi käyttää kirjoittajan ajattelua vastaan vaikka tämä on yksi helpoimmista tavoista huomauttaa kirjoituksen tahattomasta ironiasta. Päättelyvirheet eivät tee ajatuksista vielä vääriä; Epätosista väittämistä voidaan päätyä oikeisiin johtopäätöksiin. Kielenhuoltoa maahanmuuttajilta vaativalta on edellytettävä kuitenkin samaa kuin vaatijan kohteilta (subjektiivin verbisoimilta objekteilta), joten huomauttelu on kuitenkin hyvin perusteltua.
Somekeskusteluissa tämä on nähdäkseni ainoa sivistynyt tapa hupailla ilman, että loukataan kenenkään oikeushyveitä. Periaate on nähdäkseni sama kuin oikeusteoreettisessa ajattelussa, että julkisuuden henkilöillä on alennettu yksityisyyden suoja. Toisin sanoen, jos päästät ihmiset vapaaehtoisesti kuvaamaan vaatekomeroasi, niin vaatekomerosta tulee julkisen arvostelun kohde, jota ei suojaa yksityisyydensuoja enää. Analogialla tarkoitan, että jos kritisoit jotain huonosta kielitaidosta, avaat portin myös oman kielitaitosi kritisoinnille. Analogia on kyllä tässä tosin rajoittunut. Moraalisesti on edelleen väärin syrjiä ihmistä pyrkimästä vaikka pääministeriksi vaikka olisi Arnold Schwarzeneggerin aksentti. En ota kantaa nyt minkään maan perustuslakiin tällä.
Adam Smithin Kansojen varallisuutta ja Karl Marxin pääomaa voidaan pitää talousfilosofian sekä -tieteen perusteoksina. Ne ovat ikäänkuin kanonisoituja uskonkappaleita, jos sallitte kielikuvan. Niiden lukemista ei tule edellyttää keskustelijoilta, lähinnä tulisi katosa, että niiden lukemisesta tuskin on haittaa. Erikoiskohtelun ansaitsevat keskustelijat, joiden anti diskurssille (pitemmälle keskustelulle) on "lukematta paskaa" ja "muut keskustelijat eivät ymmärrä edes talouden perusteita." Itseironisesti sanoisin, että heidän mielipiteensä eivät tule näyttämään paremmilta pitkään aikaan. Tiivistäen: heidän mielipiteensä ovat perustelematta paskaa.
Pilkkujen puute ei tee ajatuksista huonoja. Ihmisen mieli pystyy todistettavasti ymmärtämään merkityksiä vaikka väärinpäin. Metafysiikankin, vaikka kuulostaa sivistyssanana vaikeaselkoiselta, osia pystyy lapsikin ymmärtämään. Joulupukkia eikä Teräsmiestä ole olemassa. Silti pystymme lukemaan, kirjoittamaan, puhumaan ja kuuntelemaan heistä olemassaolevina henkilöinä. MOT: Teräsmies on olemassa ideoiden maailmassa.
Amerikkalainen tutkimuskaksikko David Dunning ja Justin Krueger tekivät jotain ihmeellistä, mikä kyseenalaistaa sivistyksen. Heidät innosti, tarina kertoo, pankkiryöstäjä, joka oli valanut kasvoihinsa sitruunamehua. Pankkiryöstäjä oli päätellyt jotain, mikä oli jälkeenpäin hyvin koomista. Paljastan nyt yhden tyhmän taikatempun, joka paljastui yleisölle lapsena oman kömpelyyteni takia. Olin laittanut sitruunamehua ohueeseen puunoksaan ja kirjaillut sillä paperille eri kohtiin numerot yhdestä kuuteen. Väitin omassa taikurishow'ssani, että pystyn ennustamaan nopanheiton tuloksen. Tässä ei tarvinnut edes lahjoa etukäteen yleisön jäsentä vaan homman pitäisi onnistua taikuuden avulla. Ikäväkseni en ollut harjoitellut riittävästi. En muistanut, missä kohdassa numerot ovat paperia, joten siinä vaiheessa kun pidin tulitikkua paperilla, yritin pitää sitä niin etäällä, että ehtisin nähdä itse paljastuvan kohdan ennen kuin siirtyisin seuraavaan numeroon.
Pankkiryöstäjä oli kuitenkin päätellyt, että tämä näkymätön muste estäisi hänen naamansa näkymistä turvakameroissa. Amerikkalainen koulutusjärjestelmä antaa kyllä syytä arvosteluun. Pitää kuitenkin muistaa, että Yhdysvalloista tulee sekä eniten tohtoreita ja nobel-voittajia kuin myöskin lukutaidottomia lukion käyneitä. Koulutus, eli tavallaan myös sivistys, jakaantuu siellä epätasa-arvoisesti. Ennakkoluuloisuutta kuitenkin pitää välttää. Amerikasta tulee myös subjektiivisesti katsoen maailman parhaimmat ja paskimmat elokuvat myös. Syvemmälle en aio nyt puuttua epätasa-arvoon. Tekstillä yritän pysyttäytyä sivistyksen aiheissa. Päädyn kohta loppuun, mutta tämmöinen väliaika on varmaan hyvä laittaa, koska se tukee myöskin loppuratkaisua. Stephen Fry on sivistynyt ja korkeakoulutettu, ja kaiken lisäksi taiteilija. Tämän jälkeen palaan David Dunningiin ja Justin Kruegeriin.
Pankkiryöstäjä ei kuitenkaan ollut olennaisin osa tarinaa vaan se, että toinen (en muista kumpi, voi olla että ei kumpikaan ja tämä on valheellinen muistikuva perustuen johonkin esseeseen, josta en ole suorittanut tarpeellista lähdekritiikkiä - siinä tapauksessa häpeä on minun) ihmetteli, että miten ihmiset ovat innokkaita vastaamaan kysymyksiin, joihin heillä ei ole vastausta. Heidän tutkimuksensa johtivat kuitenkin läpimurtoon psykologian alalla. Dunning-Krueger efektiksi nimetyn ilmiön mukaan tietämättömät yliarvioivat osaamistaan ja alansa asiantuntijat vastaavasti aliarvioivat osaamistaan. Tästä voisi vetää linkin vuosituhansien taakse aikaan jolloin etuoikeutetut Rooman vapaat kansalaiset tepastelivat nurmikolla ja omistivat vapaa-aikansa (eli kaiken aikansa, koska kaikelle tylsälle oli olemassa orjia) ajattelemiselle. Yksi heistä väitetysti sanoi, että viisas tietää, että ei tiedä mitään. En tietenkään voi sanoa, että sanoiko Sokrates näin oikeasti vai onko se Platonin omaa mielikuvitusta, tai onko Platon edes oikeasti kirjoittanut itse. Epäilevän elämä on hankalaa, onnetonta ja valitettavan saivartelevaa.
Palatakseni kuitenkin Dunning-Kruegeriin ja heidän efektiinsä. Heidän alkuperäinen tutkimuksensa koski vain ihmisten ihmeellistä kykyä omien kykyjensä yliarviointiin, mutta johti lopulta siihen todelliseen vallankumoukseen. Oletettavasti alojensa asiantuntijat pystyvät tunnistamaan tietämyksenä rajat kun taas televisiosta rikospaikkatutkintaa opiskellut saattaa olla varma, että hänen rikosten selvittämisprosentti lähenisi sataa pienellä lisäopiskelulla. Tiivistäen: tyhmyys kasvattaa itseluottamusta.
Loppuun on pakko sanoa (tai kirjoittaa, jos tarkkoja halutaan olla), että lukijalle saattoi tulla mieleen, että kolumniksi tämä on sekä kärjekäs, että apologiittinen joko sivistyneitä tai sivistymättömiä kohtaan, ja punainen lanka jää ikäänkuin puuttumaan. Samalla saattaa tulla mieleen, että ehkä tämä olikin akateeminen essee, jonka tarkoitus oli johdattaa lukijaa pitemmälle sivistyksen pariin. Ei, ei ja kiitos huomiosta. Edellisessä ei ollut verbiä ja eikä näin ollen predikaattia. Tämä oli bloggaus pilkuista, luetteloista ja pisteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti