Blogin hiljaiseloon löytyy syy hilpeästä Unkarista, jossa olin viikon. Unkari on hauska maa ja jolla on hilpeä historia. Reilun tuhannen vuoden ajan kyseistä maata ovat kiusanneet kaikki läheiset ja hieman kaukaisemmatkin maat, joista nyt viimeisimpänä mainittakoon Nazit ja Neuvostoliitto. Kaikesta kiusanteosta, pakkosiirroista, etnisistä puhdistuksista, poliittisista ja pommituksista huolimatta unkarilaiset ovat lähtökohtaisesti hyvin kohteliaita. Hämmästelin useamman kerran sitä kun autot pysähtelivät päästääkseen ihmisiä kävelemään tien yli.
Toisaalta liikennesääntöjä noudatettiin molemmin puolin. Huomasin syyn jo ensimmäisenä päivänä eräässä tienristeyksessä. Ihmiset odottelivat punaisissa valoissa vaikka tiellä ei näkynyt yhtäkään autoa. Kohteliaisuussyistä päätin itsekin seisoskella tyhjän panttina kunnes jokin ohitti minut niin nopeasti, että pääsin vasta myöhemmin henkilökohtaisella PADillani tarkistamaan satelliittikuvista, että kyseessä oli ilmeisesti auto. Unkarissa kannattaa kunnioittaa sekä punaista että vihreää.
Saldona voisi sanoa, että tuli tarkistettua kolme kylpylää, kaksi hostellia, kaksi museota, muutama muu turistinähtävyys, n. 18 baaria, 12 ravintolaa, noin kymmenen olutmerkkiä, parikymmentä drinkkiä, n. 30 litraa vettä, 3 litraa vahvoja tuliaisia ja huomattava määrä kävelykilometrejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti