Pelien sielu, kummallisia analogiota

On olemassa kolme peliä, joilla väitetään olevan säännöt, joita soveltamalla ei voi hävitä. Nämä kolme peliä ovat shakki, huumori ja politiikka.

Shakin sanotaan olevan puhdasta matematiikkaa. Ne, jotka näin sanovat, eivät ymmärrä pelin luonnetta, sen sielua. Shakissa on säännöt ja niitä rikkomalla häviää. Shakkipelien määrä on rajaton. Shakin mieluisuutta on kritisoitu juuri tällä matemaattisuudella, että kun laskee vain oikein, voittaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Hyvin laskettu peli johtaa voittoon vain jos on laskenut paremmin kuin toinen. Etäisesti saattaa olla mahdollista, että on olemassa shakkipeli, joka on voittamaton. Vasta sen löytyminen lopettaisi shakin.

Palatakseni kuitenkin pelin matemaattisuuteen. Shakkipelit nimetään yleisesti nimillä kuka vastaan ketä, missä ja milloin. Ensin mainittu on pelannut valkoisilla nappuloilla. Pelit eivät kuitenkaan etene kuin puitesääntöjen mukaan. Jokainen siirto on jollain tavalla harkittu, mutta saman aikaisesti leikittelevä. Jos näin ei olisi, niin ei shakki vaatisi edes mitään lautaa. Ihmiset voisivat pelata shakkia tämmöisellä dialogilla:
- Kempinski-Shaposhnikov, Moskova, 2006, valkea voittaa.
- Pyh, Seres-Hoffmann, Budapest, 1999
- Päättyy myös häviöön. Saat valita, se on joko Bartel-Gajewski, Puola tai sitten Dautov-Palac, Wien, 1996. Voit ottaa myös Istratescu-Pedersen, Kavala 2002. Joka tapauksessa musta voittaa.
- Hitto. Otetaan uusi matsi.

Jos shakki olisi tämän kaltaista, silloin kritiikki olisi perusteltua. Mutta shakilla on sielu, johon sisältyy tunteita, luovuutta ja vaihtoehtojen kokeilua kuten kaikkeen inhimilliseen toimintaan.

Renessanssin aikoihin Euroopan hovinarrit kokoontuivat yhteen kertomaan vitsejään. Lopulta he päätyivät siihen, että vitsejä on rajallinen määrä, joilla on vain paikallisia variaatioita. Henkilöiden nimet ja tapahtumien paikat vaihtuvat, mutta vitsien mekaniikka on aina samanlainen.

Tähän liittyy anekdootti. Seuraavalla kerralla kun narrit kokoontuivat. He kertoivat vitsejä pelkillä numeroilla.
- 12.
- Hah, hah, hah.
- 29.
- Hah, hah, hah.
- 42.
- Hah, hah, hah.
- 14 ja perään kolme.
- Hah, hah, hah.
Kun narrit olivat lopettaneet nauramisen viimeiselle vitsille, yksi narreista alkoi nauraa. Muut ihmettelivät tätä. Yksi narreista meni kysymään nauravalta narrilta, että etkö sinä ole kuullut jo tämän aikaisemmin. Kaikkihan nämä vitsit tietävät.
- Ei se ole se vitsi, vaan miten hän sen kertoi, sanoi naurava narri hekotusten välistä.

Huumorillakin on sielu. Vaikka kaikille komiikan lajeilla voidaan antaa säännöt. Voimme nimetä monenlaisia alakategorioita huumorille. Parodia, farssi, satiiri, sarkasmi, stand-up, musta huumori, alapäähuumori, kirjahuumori, insinöörivitsit, sitcom, slapstick, yms. Silti emme voi koskaan laskea sen varaan, että nämä naurattaisivat. Liian mekaaninen huumori on kuivaa huumoria. Huumorista ei sovi laskea leikkiä, paitsi jos on tosissaan. Stand-up koomikon liian laskelmoitu ohjelma johtaa helposti Kuolemaan lavalla, kuristumiseen ja hapen loppumiseen. Tässäkin on poikkeuksia. Huono huumori on aina huonoa huumoria, paitsi laskelmoitu huono huumori on aina hyvää huumoria, paitsi silloin kun se on joko laskelmoitua tai huonoa.

Politiikalla väitetään olevan sääntöjä. Machiavelli, Platon, Suvi-Anne Siimes, Lasse Lehtinen ja Alexander Stubb ovat kaikki kirjoittaneet politiikasta itsessään. He ovat luoneet sääntöjä sille, että miten ja missä pitää vaikuttaa. Mitä politiikka on ja niin edelleen. Mutta siltikään tämä yhteiskunnan rakennus ei pysy pystyssä vaan on jatkuvassa muutoksen tilassa. Tähän haluan liittää pari mukaelmaa aiheesta varmuus ja epävarmuus.
1. Jos jokin on varmaa, se on epävarmuus.
2. Jos jokin on varma, niin se on aivan varma.
Jälkimmäinen on Matti Nykäsen.

Politiikalle on myös sielu. Sitä ei ole sidottu sääntöihin tai lakeihin. Se ei ole matematiikkaa sen enempää kuin shakki. Siinä ei ole yhtään enempää laskelmointia kuin huumorissa. Silti se pystyy yllättämään. Se pystyy antamaan ajatuksille siivet paljon yllättävämmin kuin Red Bull. Politiikka naurattaa joskus enemmän kuin huonosti laskelmoitu hyvä huumori.

Jos jotain voin sanoa näistä sanoa, niin sen, että ei ole yllätys, että kaikissa totalitaristisissa maissa satiiri on kielletty. Demokratiassa kielletään olmitkin.

tagit: filosofia

Kuolema lavalla

Eilen oli Ilves-teatterilla Äänettömän huudon viimeinen esitys Helsingissä. Vielä on vierailuesitys Vaasassa syty-festareilla. Mahdolliset lisäesitykset on elokuussa, siltä varalta, että esitys pitää lämmittää Seinäjokea varten.


Toukokuussa on Ilves-livekset. Siellä esitetään myös kolme vuotta työn alla ollut esitykseni Kuolema lavalla.

Traileri:
Hyvää päivää (katsoo kelloa) vai pitäiskö sanoa hyvää iltapäivää? (tolkuttomasti naurua)

Onks täällä kuuma vai onks mulla kuumetta? (taas mielettömästi naurua)

Vuotaaks mun nenä vai vuotaaks mulla perä? (ylöisö on ihan pähkinöinä)

Olis hauskaa, jos yleisö olis pelkkiä pähkinöitä - tai sitten banaaneina, crowd goes bananas (ne ei pysty hillitsee itseään).

Eilen oli myös ESVN:n pikashakkiturnaus. Pokaalia lähdin hakemaan, koska piti olla todisteita, että olin siellä. Kuvat ei riitä. Tuli B-sarjan (amatöörit) II-sija (eli viides sija). Heinäkuussa on shakin sm-kisat. Paikalla muodostui jo alustavasti joukkue. Ehdotin nimeksi VasemmistoIntelligenstin Shakkikerhoa. Lyhenne olisi luonnollisesti VISki. Ehkä siellä sitten lisää pokaaleita. Pokaalista olut maistuu paremmalta. Testattu käytännössä, nyt pokaaleja on vain liian vähän, jotta voisi järjestää bileet ja tarjota kaikille juotavaa.

tagit: teatteri, huumori, järjestötoiminta.