Hintalappupolitiikka

Etelä-Suomen Vasemmistonuorten Glasnost on saapunut taas. Korjaamaton kolumnini:

Yhteiskunta läpi kaupallistuu. Kaikelle halutaan lyödä hintalappu. Sedät ja tädit, tämän maailman pyörittäjät, nielevät kaiken tämän siinä toivossa, että talous kasvaisi, vauraus lisääntyisi, työpaikkoja syntyisi lisää ja hyvinvointi lisääntyisi.

Näin ehkä on käynytkin. Tähän ilmiöön on myös tullut lieveilmiönä monenlaista, mistä kukaan ei oikein halua ottaa vastuuta.

Kun Microsoft onnistui patentoimaan tuplaklikkauksen, maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä ketkä saavat käyttää yksinkertaista motorista liikettä. Maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä, mitkä toiset yritykset saavat valmistaa ohjelmia, jotka käyttävät tuplaklikkausta. Vapaakauppaa vai politiikan korruptiota?

Ehkäpä ne sedät ja tädit eivät tienneet, mikä on tuplaklikkaus. Ehkä he luulivat, että siihen oli uhrattu lukemattomat tunnit suunnittelutyötä. Ihmiskunnan iän verran, voisin sanoa ja myöntää, että ehkä siihen on uhrattukin. Pitäisiköhän suuryritysten alkaa tekemään tutkimustyötä triplaklikkauksen eteen. Montakohan uutta työpaikkaa siitä syntyisi? Paljonko meidän vaurautemme kasvaisi? Paljonko hyvinvointia siitä syntyisi?

Entäpä uusi tekijänoikeuslaki, joka oli pakko runnoa läpi mahdollisimman nopeasti? Elokuvien, tietokonepelien ja musiikin kopioinnista tehtiin kertaheitolla laitonta. Suuryritykset jälleen iskivät hintalapun kaikelle kulttuurille. He kertoivat montako sataa miljoonaa jää heiltä saamatta kopioinnin takia. Minäpä kerron, montako euroa tyhjätaskulla on varaa maksaa levy(i)stään; Ne, joilla ei ole varaa maksaa kulttuurista eivät myöskään maksa – paitsi velaksi.

Ehkä sedät ja tädit unohtivat, että hekin ovat kopioineet musiikkia aikoinaan c-kaseteille, nauhoittaneet elokuvia televisiosta ja vuokrakaseteilta, käyttäneet kaverilta tai serkkupojalta kopioituja kaupallisia tekstinkäsittelyohjelmia ja pikku pelejä omaksi tai perheen iloksi?

Tosi asia kuitenkin on että kulttuuri ei kuulu kaikille ja tulevaisuudessa vielä vähemmän. Vastarinta on kuitenkin syntynyt ja se tulee kasvamaan.

Akseli ensemble lanseerasi itsensä vähän aikaa sitten. Liput heidän esityksiinsä maksoivat x euroa. He eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan vastaan yli 50 euron hintaa lipusta. He olivat siis määritelleet ainoastaan ylärajan lipun hinnalle.

Niin sanottu open source on ollut tietoverkkojen anarkistien ja vapaan tiedonvälityksen puolustajien loistavimpia oivalluksia. Open source tarkoittaa, että tehdään avoin lähdekoodi, jota kuka tahansa voi muokata omaan ja muiden käyttöön. Open source on kuin paperi, jota kuka tahansa saa valmistaa melkein miten tahansa. Kuvitelkaapa jos jollain yrityksellä olisi patentti paperille. Tämä yritys voisi määrätä kuka saa ja millä ehdoin käyttää sitä. Jos tällainen valta olisi luovutettu jollekin niin maailma olisi huomattavan erilainen tänä päivänä.

Kapitalistille ei kelvannut yksipuoluejärjestelmä. Ei kyllä kaikille kommunisteillekaan. Nyt ollaankin siirtymässä uusliberalistisen vallankumouksen viimeiselle tantereelle, jonka voittaja saa määrätä annetaanko valta yksiyhtiöjärjestelmälle.

Tulevaisuus määrittyy tänään sen mukaan kenelle me annetaan valta määrätä missä muodossa ääni, kuva ja kirjoitukset saa levitä. Tähän taisteluun kutsutaan tänään ihmisiä mukaan. Liity sinäkin ja kutsu kaverisi. Tehdään yhdessä tästä taistelusta sen arvoista. Jos kaadumme, niin kaatukoomme näyttävästi, kuten makasiinit.