Back from Budapest

Blogin hiljaiseloon löytyy syy hilpeästä Unkarista, jossa olin viikon. Unkari on hauska maa ja jolla on hilpeä historia. Reilun tuhannen vuoden ajan kyseistä maata ovat kiusanneet kaikki läheiset ja hieman kaukaisemmatkin maat, joista nyt viimeisimpänä mainittakoon Nazit ja Neuvostoliitto. Kaikesta kiusanteosta, pakkosiirroista, etnisistä puhdistuksista, poliittisista ja pommituksista huolimatta unkarilaiset ovat lähtökohtaisesti hyvin kohteliaita. Hämmästelin useamman kerran sitä kun autot pysähtelivät päästääkseen ihmisiä kävelemään tien yli.

Toisaalta liikennesääntöjä noudatettiin molemmin puolin. Huomasin syyn jo ensimmäisenä päivänä eräässä tienristeyksessä. Ihmiset odottelivat punaisissa valoissa vaikka tiellä ei näkynyt yhtäkään autoa. Kohteliaisuussyistä päätin itsekin seisoskella tyhjän panttina kunnes jokin ohitti minut niin nopeasti, että pääsin vasta myöhemmin henkilökohtaisella PADillani tarkistamaan satelliittikuvista, että kyseessä oli ilmeisesti auto. Unkarissa kannattaa kunnioittaa sekä punaista että vihreää.

Saldona voisi sanoa, että tuli tarkistettua kolme kylpylää, kaksi hostellia, kaksi museota, muutama muu turistinähtävyys, n. 18 baaria, 12 ravintolaa, noin kymmenen olutmerkkiä, parikymmentä drinkkiä, n. 30 litraa vettä, 3 litraa vahvoja tuliaisia ja huomattava määrä kävelykilometrejä.

Orjatyövoima työhallinnon avuksi

Tempputyöllistäminen on sana, joka on vilahtanut jo kaksien eduskuntavaalien alla. Sekä myös niiden jälkeen. Sitä käytti Kokoomus huudellessaan oppositiosta vaikutusvaltaa ennen viime vaaleja. Sitä käytti SDP joutuessaan oppositioon.

Viikonlopun Kansan uutisten viikkolehdessä oli ikäviä uutisia orjatyövoimasta Suomessa. Edellisen hallituksen aikana tehdyt muutokset työlainsäädäntöön (työvoimapalvelulaki). Sen perusteella Suomessa on jo 15000 ihmistä joutunut karenssiin eli heidät on pudotettu työttömyyskorvauksen piiristä pois. Karenssia tulee siitä hyvästä, että on kieltäytynyt "tempputyöllistämisestä". Tähän kuuluu esimerkiksi työharjoittelusta kieltäytyminen. Työharjoittelu on siis oikean työn tekemistä (8 euron päiväkorvauksella) tai muu työvoimahallinnon esittämä keino keksiä päivittäin tekemistä (8 euron päiväkorvauksella). Ongelma on siinä, että yritykset ovat käyttäneet tätä hyväksi ottamalla harjoittelijoita jatkuvalla syötöllä tekemään hommia säästäen näin työvoimakustannuksista. Toisaalta tämän rinnalle on syntynyt orjatyömarkkinat eli yrityksiä, joilta työvoimahallinto tilaa koulutusta.

Eräs tilattu koulutus oli Kai Hirvasnoron kirjoittaman artikkelin mukaan sitä, että kurssin varsinainen vetäjä kävi pari kertaa viikossa haukkumassa osallistujat siitä, että eivät olleet hankkineet töitä ympärillä sijaitsevista yrityksistä.

Työministerin pesti on tosin Vihreillä, joten kaipa tässä on turha Kokoomusta syyttää, paitsi siltä osin, että vaalien jälkeen on vaiennut puheet niin tempputyöllistämisestä kuin tasa-arvotuposta.

Kohtaus näytelmästä Ei vain ne hyvät päihteet

Tällä hetkellä työstettävässä Ei vain ne hyvät päihteet -näytelmässä on yksi mielekäs kohtaus, joka käsittelee nousuja ja laskuja.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Teatteri Poleemi olisi tuottamassa näytelmän. Ohjaajan penkillä istuisi Timo Puohiniemi ja lavalla sekoilisivat Linda Savonen ja Antti Vainio.

Karoliina: Ne tietää. Jos mä yritän pysyä vain suorassa ja vaikuttaa normaalilta. Mä voisin viheltää. Nyt viheltäminen kuulostaa todella hämärältä. Nyt joku tajusi. Toi tuolla katsoo mua. Moikkaa takaisin. Ei, nyt ei mennyt hyvin. Reagoin liian hitaasti. Nyt se tajuaa. Se ottaa puhelimen käteensä. Se aikoo varmaan soittaa poliisit. Vai soittikohan joku muu ne? Toi tuolla lopetti just puhelunsa. Ehkä se soitti poliisille. Mä en ehtinyt varmistamaan kaikkia ihmisiä täällä. Ne voi pysäyttää tän laitteen. Tai sitten ne odottaa seuraavalla pysäkillä mua, joten mun pitäisi häipyä täältä pois ennen sitä.

Bill: Mä en tiedä, mikä muhun iski. Olin yllättäen lähtenyt työkavereiden kanssa oluelle. Oli kuitenkin perjantai. Tarkoitus oli mennä katsomaan bändiä. Päästiin perille. Eksyin kavereistani ja luulen, että joku taisi laittaa jotain lasiini. Lähti kunnon vauhti päälle. Mä menin eturiviin pogoomaan. En mä koskaan tehnyt sellaista aikaisemmin. Yleensä matkan päästä seurasin ja juttelin jonkun ihmisen kanssa – yleensä läheisen ystävän. En koskaan kenenkään tuntemattoman ainakaan. Siinä mä sitten olin. Vaatteet hiestä märkänä ihoa vasten. Ihoni jonkun toista vasten. Jonkun kolmatta vasten, neljännen, ja sekosin jo laskuissa. Minun iho kosketti kaikkia. He olivat minun voimani lähde. Mitä vahvempi kosketus, sen vahvempi oli minun voimani.

Karoliina: Mmmmm. Sano Mmmm kun haluat patukkaa. Mmmm. Lisää. Mmmmm. Pasteijaa. Mmm. Spagettia. Mmmm. Jotain rouhevaa. Mmmm. Jotain suolaista ja naksuvaa. Mmmm. Jotain mitä voin levitellä suupielilläni. Jotain millä voin leikkiä ja pitää suussani. Mmmm. Voisin puraista poikki. Uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Mmmm. Mä haluan laittaa suuhuni koko maailman. Mä haluan pistää sinne vohveleita, lettuja, räiskäleitä, raakaa kananmunaa, lihaa, tonneittain lihaa, tonnikalaa, tonnikalapurkkeja, kukkia, auringonkukkia, voikukkia, kaikenlaisia kukkia.

Bill: En tiedä, miten lopulta päädyin tänne, mutta täällä minä join sampanjaa navasta ja söin hummeria sieltä. Wink-wink-nudge-nudge. Sitten päädyin sen kanssa tekemään sitä ilman sitä. Wink-wink-nudge-nudge. Ja sitten sen kanssa. Wink-wink. Ja taisin pettää häntäkin kaikilla muilla tavoin paitsi teknisesti. Nudge-nudge.

Karoliina: Olen katsonut tiikeriä silmästä silmään. Siinä yössä oli kermaa, haastetta ja vastuksia. Ja viimeisenä näin sen, etsimässä uhriaan yöstä. Hän katsoi meitä kaikkia tiikerin silmillään. Kasvoista kasvoihin. Kuumuus. Roikkui. Pysyi nälkäisenä. Kertoimia. Kadulla. Tappaminen on pakollista, jos haluaa selvitä hengissä. Menin pitkän matkan. En voi enää kääntyä. Olen vain enkä voi olla olematta.

Bill: Laitoin kaikki merkit punaiselle. Tuplasin. Olin voitolla jo muutamia tuhansia. Keräsin huomiota. Heitin noppaa. Triplasin. Olin jo voitolla useita tuhansia. Kukaan ei keskittynyt enää omaan peliinsä. Kompastuin ja kaikki merkit putosivat nollalle. Pallo pyöri ja vinkui. Osuma. Olin voitolla kymmeniä tuhansia. Soitin töihin. ”Kuulepas mulkku. Mä olen ollut aivan liian usein sun pyöriteltävänä. Sä olet väittänyt, että kun mä työskentelen riittävän kovasti ja motivoituneesti, niin sut huomataan. Mun piti juosta sun perässä, kaapia sun paskat, hoitaa sun kakarat ja aviorikoksesi. Tiedätkö, mikä erottaa johtajan mulkusta? Solmio. Joten haista sinä pitkä vittu, mä en tule takaisin. Ja jos alat vääntää jotain itkua, mä ilmiannan sut. Mä tiedän riittävästi susta. Sä et voisi enää palata kotiin, töihin tai edes liikkua kadulla sen jälkeen. Mutta nyt mun pitää lopettaa. Moro mulkku.”

Bill: Uskomatonta. Minä tein sen. Tein sen, mitä olen aina halunnut tehdä. Olen saanut uskomattomia voimia, joita ei voi ottaa minulta pois. Globaali kontrolli ei ole vieläkään keksinyt sellaista kryptoniittia, joka voisi viedä minulta voimani. Nyt minä tiedän, miksi päihteet on kiellettyjä. Nyt tiedän, miksi töihin ei saa tulla krapulassa. Nyt tiedän, mikä on elämän tarkoitus. Kiitos! Minä olen nähnyt valon. Minulle on avattu ovi. Nyt minun on käveltävä siitä itse. Haluanko kävellä tuota tietä? Totta vitussa.

Karoliina: Kun heräsin, oli pimeää. Pimeämmäksi kävi minun heräämiseni. En pysty enää nukkumaan enkä halua olla hereillä. En tunnista ääniä, tuttuja enkä vieraita. Äänet ovat ehkä ihmisen, ehkä ei. Ehkä minä vain kuvittelen. Ehkä koko maailma on kuvitelmaa. Tahdon kuolla, tahdon kadota, tahdon paeta. Tahdon vielä yhden fiksin. Eikö? Mutta mä tarvitsen sitä. Mä en pysty ajattelemaan kunnolla. Yhden kerran vielä. Sitten lupaan olla kiltisti. Teen ihan mitä vain haluatte. Olkaa kilttejä. Olkaa kaiken pyhän nimessä minulle kilttejä. Minä vihaan maanantaita.

Bill: Mikä maanantaissa on vikana?

Karoliina: Maanantaina alkoi minun loppuelämäni.

Runoilemaan

Tai siis en oikeasti ole menossa runoilemaan (paitsi sattumalta). Nihil Interit ja Kiila on pistänyt hynttyyt yhteen ja järjestää huomenna Poetry Slamin Helsingin osakilpailun sekä Kiilaklubin. Kello 18 alkaa kisat ravintolalaiva Wäiskissä ja kello kahdeksalta Kiila passittaa kauneimpansa Kalle Niinikankaan johdolla lavalle. Runoilemaan tulee Kiilan puolesta Miia Toivio, Sirpa Kyyrönen, Mikael Brygger ja Rita Dahl.

Elokuvana esitellään Hannaleena Haurun elokuva "So there are no poems coming to me".

Vuosikokoustamaan

Tänään on tarjolla Etelä-Suomen Vasemmistonuorten eli ESVN:n vuosikokous, jossa valitaan uusi puheenjohtajisto kun nykyinen puheenjohtaja Heidi Auvinen poistuu ulkomaille. Vaikka kyseessä on ns. pelkkiä henkilövalintoja, on silti myönnettävä, että tilanne on hieman kiusallinen, jopa arveluttava. Henkilökysymykset ovat yleensä sellaisia, jolloin ihmiset järjestöissä enemmän tai vähemmän blokkiutuvat. Ongelma on siinä, että blokkeja ei osata välttämättä henkisesti purkaa. Tällä kertaa saattaa olla luvassa ehdolle kovan luokan työskentelijä ja kokousmaratoonari Niina Ilola sekä mahdollisesti allekirjoittanut, jolle en kirjoita adjektiiveja (ne voidaan laittaa vaikka kommentteihin).

Sivuhuomio: Mustaa hevosta odotetaan paikalle. Viimeksi mainittu saattaa lukea oman kannatuspuheensa vessapaperilta, mutta jäädään jännittämään sitä erikseen.

Tietenkin asiaan voidaan nähdä vaikuttavan myös henkilöhistoriat ja -kemiat. Jokainen ihminen, jonka kanssa olemme tekemisissä, muodostaa sinusta mielipiteitä samoin kuin heistäkin muodostetaan. Jotkut ihmiset myös tulevat paremmin toistensa kanssa toimeen, ja jotkut tulevat toimeen erimielisyyksistään huolimatta.

Vuosikokous ei ehkä tullut maailman parhaimpaan paikkaan miettien vaaleja, mutta toisaalta parempi mahdollisimman aikaisin ennen vaaleja kuin vaalien alla. Puheenjohtajan roolissa oma vaalityö saattaa helposti jäädä hieman sivummalle, mutta toisaalta voi ajatella, että mandaatin näkyvä puoli on vähän kuin ilmaista julkisuutta.

Mutta mitä tapahtuukin, niin se tulee tapahtumaan. Pysykää siis linjoilla.

Yöllinen kurkkaus unelmiin

Toissapäivänä oltiin ystävien kanssa Kallion ei-niin-pahamaineisessa Populouksessa. Voitin henkisesti jotain todella tärkeää. Ylitin sen korkeimman kynnyksen. Kävin, kuultuani esityksen Bruce Springsteenin Born in the USAsta, laulamassa Eye of the tigerin. Valitettavasti tätä henkistä troijan miehitystä ei videoitu.

Fiiliksen vuoksi tarjoillaan Trojan menin acapella-versio kyseisestä kappaleesta. Huomatkaa jälleen koreografia:

Sosiaalinen vaalikone

Meillä on ollut ilo nähdä naamavaalikone. Me olemme kokeneet facebookin eli naamakirjan ilot ja surut.

Nyt meillä on myös sosiaalinen vaalikone tulevia kunnallisvaaleja varten. Pasi Matilainen on kehitellyt naamakirjaan vaalikoneen, johon jokainen voi itse laittaa kysymyksiä. Järjestelmä on vielä hieman kehitteillä, mutta päivityksiä tulee tiuhaan tahtiin. Vaalikone vaatii valitettavasti (tai onneksi) facebookiin rekisteröitymisen.

Korkein oikeus tulee teattereihin syksyllä

Suomalaisen indie-elokuvan Korkein oikeus -traileri on nyt nähtävillä youtubessa. Olli Ylisen ohjaama elokuva tulee teattereihin syksyllä.

Asuntohakemus

Nuori ja kuolematon mies etsii asuntoa keskeltä kaupunkia. Hakija tupakoi kuin korsteeni, kiroilee kuin pieni siili ja hänellä on harvinaisen löysä moraali. Asuntoa haetaan mistä tahansa ajasta lähtien. Vuokratoiveet ovat täysin yhdentekeviä, koska hakija maksaa kuitenkin vasta seuraavana maanantaina, mutta ei yli satasta kerralla. Hakija harrastaa hajamielistä heterodoksiaa ja kevyitä kenkiä.

Yhteydenottoja saa tehdä.


***

Täysin asiaan liittymättä joku random-kaveri puhuu toimeentulosta ja asumisesta:

Täydellinen päivä

Kello 23.45 hän saapui kotiinsa. Tai ainakin siihen paikkaan, mikä muistutti eniten sitä.

Kello 00.55 hän vielä tekee rästitöitään. Hän luulee päässeensä melkein täydelliseen tilanteeseen. Hän siis lopettaa, päättäen kuitenkin tunnollisesti jatkaa vielä aamulla viimeistellen.

Kello 01.25 hän yrittää vieläkin nukkua. Uni tulee, mutta häneen vaikuttaa ilmeisesti vieläkin toissapäivänä nautittu alkoholi. Hän ei valitettavasti näe kädettömiä kääpiöitä tai vaaleanpunaisia elefantteja. Hän on kuullut niistä, mutta ei varsinaisesti ole ikinä päässyt todistamaan moista. Hän kyllä haluaisi joskus nähdä kädettömiä kääpiöitä kävelevän seinien lävitse tai vaaleanpunaisten elefanttien kertovan hänelle, miksi ei kannata nukkua. Hän tosin ei pelkää olioita.

02.30. hän on vielä hereillä. Osin, uni saapuu, mutta ei kunnolla.

03.25. hänet herätetään. Hän on aivan varma, että hän on melkein unessa, mutta sitten hänelle kerrotaan, että nyt pitää puhua. Nyt pitää katsoa asioita silmästä silmään.

04.45 vieläkin hereillä, kohta pitäisi herätä heräämisestä.

04.49 hän hyväksyy kohtalonsa ja kertoo aivan rehellisesti: "Olen katsonut ihmisiä sillä silmällä. Olen ollut kevätpäissäni".

05.12 Hänelle sanotaan, eihän nyt ole kevät.

07.00 Herätyskello soi

07.05 piippaa

07.10 piippaa

07.15 piippaa

07.20 piippaa

07.25 piippaa

07.30 piippaa

07.35 piippaa. Nyt hän nousee. Hän pukee vaatteet päälle. Viimeistelee työt - mitä hän ehtii siis.

07.50 hän menee odottamaan raitiovaunua.

08.15 hän tulee töihin ja huomaa, että työpaikka ei edustanut hänen oletuksiaan.

09.45 Hän pitää tupakkatauon ja polttaa kätensä kiehuvassa vedessä. Hän ajattelee, että aivan oikein

09.46 Hän ajattelee vääryyksiä. "Ei tämä saatana voi sattua näin paljon", hän ajattelee itsekseen, mutta alistuu kohtaloonsa.

16.30 Hän lähtee töistä. Tai ainakin luulee niin. Todellisuudessa hänet on vangittu aika-avaruus-jatkumoon, josta pääsee pois vain laiskottelemalla. Sankarimme ei ole tottunut sellaiseen. Se on hänen akilleen kantapäänsä.

17.00 Hän astuu raitiovaunuun, varmistaa, että lippis on oikealla tavalla, sukat haisee varmasti ihmisoikeuksille ja tavoitteet on yleviä. Nyt muutetaan maailmaa

17.59 hän tilaa viskin inkiväärioluella

Nuorten vaali-innostus lähtee nousuun

Ketä kiinnostaa -kampanja on julkaistu jälleen uusi vaalivideo. Jos tällä ei nuoret painu äänestämään, niin en tiedä millä.



Jossain vaiheessa meinaa kyllä tätä katsoessa palaa pelti kiinni - tai sitten mä oon vaan niin vanha, etten mä snaijaa.

Suomalaista kivaa

Facebookin kautta löytyi kaverin pistämä linkki. Suomalainen kiva on nimimerkki Axelin ylläpitämä blogi. Vaikka blogisti opiskelee Suomea, on hän ottanut avukseen blogin ylläpitämisen kielitaitonsa parantamiseksi. Blogissaan hän kirjoittaa vitsejä Suomeksi. Yksi esimerkki hänen huumoristaan sisältää olennaisia huomiota hänen kielenkäytöstään:

"miksi kuantumin fyysikkot eivat tee rakaus? koska kun he löytävät aika he eivät löydä paikka ja kun he löytävät paikka he eivät löydä aika."