Tänään on hyvin kultturistinen päivä tiedossa. Kohta lähden katsomaan
Sotaturisteja veljeni kanssa. Illan kruunaa sitten hetki, kun menen ystävän kanssa juomaan viskiä ja katsomaan elokuvaa jossa juodaan viskiä, poltetaan tupakkaa ja siteerataan kirjallisuutta (eli
Love song for Bobby Long).
3 kommenttia:
Well, tunsitko teatterielämyksesi lopussa muutakin kuin helpotusta ja myötähäpeää?
No, sota oli ja on edelleen naurettavaa. Ruohosella tosin oli semmoinen edge, että niin onkin. Ohjaus oli mainio myöskin. Ainoa mitä jäin toivomaan oli: saisiko sodan groteskismista huumoria aikaiseksi myös. Tätä hän odottaa.
Erityisesti tykkäsin loppurepliikistä kaiken jälkeen. En olisi voinut paremmin itsekään kirjoittaa.
Lähetä kommentti