perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Välihuomautuksia näytelmästä

Neljäs maailmansota on vaikuttanut pitkän aikaan varsin synkältä näytelmältä. Jos lyhyesti pitäisi kuvailla, minkälaisen vaikutelman näytelmä tekee minuun, niin sanoisin, että olemme tonkineet kaiken paskan Meksikosta esiin, mikä vain pystytään löytämään ja tiputettu se lavalle.

Olen välillä aina huomauttanut asiasta. Kyselen jatkuvasti harjoituksissa, miten voisimme tehdä näytelmästä kepeämmän. Eilisessä yleisöläpivedossa sitten lisättiin toiselle puoliajalle huvittava nauha. Se menee vapaasti improvisoiden näin: "Me tapamme teidät kaikki. Me aloitamme teidän lapsista. Tapamme heidät kaikki yksi kerrallaan. Tämä ei ole enää mitään vitun uhkailua. Te nussitte meidän maatilat, nyt me isketään sinne mihin teitä sattuu eniten: lapsiinne."

Jostain syystä minua alkoi naurattaa tuo, ei siksi, että nauha olisi mitenkään iloinen, vaan siksi, että edellä mainittu nauha ei kevennä näytelmää yhtään.

1 kommentti:

basse kirjoitti...

kieltämättä zynkkää.
mutta... niskakarvat nousivat pystyyn.


.b