Yhdistyslaki vaatii kaikille rekisteröityneille yhdistyksille että yrityksille johtokunnan tai hallituksen (laki sallii kyllä kyseisen organisaation kutsumista vaikka neuvostoksi, jos näin halutaan). Yhdistyksen tai yrityksen tullessa riittävän merkittäväksi ja isoksi ja/tai muulla tavalla asiaan liittyville (jäsenet tai omistajat) intohimoiseksi tapahtuu semmoinen mielekäs tapahtuma, että halukkaita henkilöitä on luottamustoimiin ehdolla enemmän kuin laki sallii.
Mielikuvitusesimerkkinä perustetaan vaikkapa Suomen oikea anarkistiyhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on tiedottaa suoran demokratian eduista. Yhdistykseen liittyy uusia jäseniä erinäisistä syistä. Osa liittyy sen takia, että heidän mielestään on hyvin tärkeää, että ihmiset ovat tasa-arvoisia vaikutusvaltansa kanssa. Osa liittyy sen takia, että puolueet on ihan vittu perseestä. Osa liittyy siksi, että poikaystäväkin on mukana. Osa liittyy siksi, että tyttöystävä on mukana. Osa liittyy siksi, että oma lapsi on mukana. Listaa voidaan jatkaa loputtomasti ja motiivit liittymiselle ovat moninaiset. Suurin osa syistä liittymiselle ovat kuitenkin myönteisiä.
Organisaatio jatkaa kasvuaan. Jossain vaiheessa johtokuntaan/hallitukseen/neuvostoon halutaan mukaan siksi, että nykyinen johtokunta/hallitus/neuvosto on väärää mieltä asioista jollain tavalla. Tämä jokin tapa saattaa olla jokin yksittäinen syy. luottamustoimeen haettaessa.
Luettelen 20 esimerkkiä.
1) Yhdistys ei ole enää oikealla asialla
2) Kaverit on sitä mieltä, että minun pitäisi olla siellä
3) Yhdistyksen pitää uusintua
4) Nykyinen johtokunta/hallitus/neuvosto pitää sisällään henkilöitä, jotka ovat eri mieltä kanssani asiasta x (vaikkapa perustulosta, tekijänoikeuslaista, tapettien väristä, yms.)
5) Päättävässä elimessä pitäisi olla enemmän naisia/miehiä/suomalaisia/toisenkielisiä/absolutisteja/vegaaneja/juoppoja/kirjailijoita/kansanedustajia/tavallisia/jotakinmitäsieltäpuuttuu
6) Yhdistyksen tilaisuuksia pitäisi järjestää joko enemmän paikassa z tai vähemmän paikassa y
7) Minä en tykkää henkilöstä p päättävässä elimessä
8) 30 vuotta sitten välitettiin vielä asiasta k
9) asia k:sta puhutaan aivan liikaa eikä sen pitäisi olla tätä päivää
10) Olen ollut mukana toiminnassa niin pitkään, että minun pitäisi olla päättämässä asioista
11) Pöytäliinat ovat väärää mallia
12) Kaverit eivät keksi ketään muutakaan
13) Täällä riidellään liikaa
14) Täällä on liian konsensushenkistä, missä riidat?
15) Miksi täällä puhutaan jatkuvasta kirjastoista kun ihmisiä kuolee nälkään
16) ihmisiä kuolee nälkään, mutta miksi meidän pitäisi keskittyä siihen, kun on olemassa järjestöjä, jotka keskittyvät siihen
17) olkaamme vaatimattomia
18) meidän pitää tuottaa mielipide, joka asiaan
19) 42
20) Murphy oli optimisti
Motiiveja pyrkyryyteen on varmasti mietittävä aina, varsinkin silloin, jos itse on hakemassa johonkin luottamustoimeen, mutta edellämainituista syistä organisaatioiden ollessa riittävän isoja ja luottamustoimien määrän ollessa riittävän harvalukuisia tai merkittäviä massat blokkiintuvat.
Massat blokkiintuvat aina ja ne blokkiintuvat esim. em. syistä. Tämä ei itsessään ole väärä syy tavoitella tuloksia, mutta ikävä henkinen puoli on siinä, että ryhmäytyessä, niin omasta ryhmästä on vaikea päästä ulos. Varsinkin, jos on ollut vähemmistössä. Blokkiintumisessa ei ole itsessään myöskään mitään pahaa. Joskus kannattaa oikeasti oman agendan takia tehdä liittoja, joissa luovutetaan omaa päätösvaltaa joistain asioista saavuttaakseen jotain hyvää. Blokeissa on kuitenkin se huono puoli, että se saattaa henkisestä johtaa siihen, että vastustetaan kannatettavia asioita ainoastaan sen takia, että "se vastablokki kannattaa sitä".
Mitä syvemmälle blokkiajatteluun mennään sitä epäluuloisemmiksi tullaan. Esimerkiksi porvarihallitus toteuttaa meidän tavoitteet vain hiljentääksemme meidät. Myönnän, että machiavellistinen politiikka saattaa puolustaa paikkaansa maailmassa, jossa pyritään konsensukseen, mutta ei se tarkoita sitä, että asioita tulee vastustaa sen takia, että meidän blokki saisi jäädä eloon.
Blokit ovat kuitenkin osa keskustelua. Jos halutaan kieltää eri järjestöjen sisällä olevat blokit, myönnetään samalla se, että "teille ei ole tilaa täällä". Edes Kokoomus ei pysyisi pystyssä, jos kiellettäisiin se mahdollisuus, että osa kokoomuslaisista on sitä mieltä, että Jyrki Katainen on sosialisti ja osa on sitä mieltä, että Katainen edustaa parasta kapitalismia.
Blokit tulisi kuitenkin ajatella aina vain väliaikaisina liittoina samanmielesten kesken. Blokkiajattelussa saatetaan kuitenkin mennä vääriin oletuksiin. Esim. "koska hän on sitä mieltä, että on oikein, että ihmiset saavat erilaisista töistä erilaista palkkaa" voidaan olettaa myöskin, että hän on "sitä mieltä, että hän kannattaa tuloerojen kasvua" -- "ja aivan varmasti sen takia, että hän saa enemmän palkkaa". Loogisestihan tämä voisikin mennä olettaen, että premissit eli alkuoletukset pitävät paikkaansa. Ei kuitenkaan olisi historian ensimmäinen kerta kun puurot ja vellit ovat menneet sekaisin.
Edellisessä entryssä kirjoitin neuvotteluista ja neuvottelijoista koskien suomalaisia puoluekoneistoja. Tämä osa koneistoja saattaa olla varmastikin tällä hetkellä vähiten huomioitu blokkiajattelun areenoita ja siksi olisi syytä huomata, että blokkiajattelu vaikuttaa varmastikin päätöksentekoon neuvottelutilanteissa. Koska ihmisten luontaiseen verkostointikykyyn ei oikeasti tule puuttua, olisi hyvä parannus kaikkien kansalaisjärjestöjen ja varsinkin puolueiden aktiivien syytä tulla tietoiseksi omista viiteryhmistään ja siitä, että ollaanko aktiiveina sitä mieltä, että tavoitteen toteutuminen hinnalla millä hyvänsä on tärkeintä?
Uskoisin kuitenkin, että tämä siemen on itämässä. Omaan sukupolveeni kuitenkin kuuluu todella paljon sitä, että vältellään kuulumasta mihinkään tiettyyn ryhmään ja ollaan tietoisia myös siitä, että vaikka ei oltaisi täysin samaa mieltä -asioista - ryhmä on hyvin selvillä omasta agendastaan.
Aiheeseen tullaan varmasti palaamaan Vasemmistonuorten liittokokouksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti