Rautamiehestä

Anthony Edward Stark on saapunut elokuvateattereihin. Tuttavallisemmin hänet tunnetaan kuitenkin Tony Starkina ja vieläkin tuttavallisemmin Rautamiehenä (Iron man). Robert Downey Jr. näyttelee tätä helppoon elämään tottunutta playboymiljonääri-asesuunnittelijaa, jonka elämä muuttuu, kun hän näkee mihin hänen aseitaan käytetään. Stan Lee, hahmon yksi luojista, halusi tehdä nimenomaan miljonääri-supersankarin ja esikuvanaan hän käytti lentäjä, miljonääri ja elokuvamoguli Howard Hughesia.

Starkista tulee Rautamies, kun hänet kidnapataan ja hänen kaappaajansa pakottavat hänet valmistamaan heille tehokkaan aseen. Kaappauksen yhteydessä Stark vahingoittuu kuolettavasti. Valmistaessaan muka asetta kaappaajilleen, hän valmistaakin itselleen sydämen tahdistimen sekä panssaripuvun, joka on varustettu sekä aseilla että kyvyllä lentää. Elokuvassa tahdistimen tosin valmistaa hänen kaapattu avustajansa Yinsen.

Kuten useat yhdysvaltalaiset supersankarit ovat olleet patrioottisia hahmoja, jotka taistelevat kansallisia vihollisia vastaan, samoin Rautamies oli alunperin antikommunistinen sankari. Alunperin Rautamies vahingoittui Vietnamissa. Myöhemmissä versioissa Rautamiehen tarina on alkanut Persianlahden sodassa. Uudessa elokuvassa Rautamiehen syntyyn vaikuttaa Afganistanissa toimivat sissit.

Rautamies on kuitenkin Marvelin universumista kaikista tylsin hahmo. Starkin ainoa hieno juttu eli hänen kryptoniittinsa, alkoholismi, on sivuutettu kokonaan elokuvasta. Humalaiset sankarit, joiden tulisi pelastaa maailma, ovat jotain, mitä tekijöiden ei olisi ollut syytä sivuuttaa. Robert Downey Jr:n elämää tietäen, oli jopa kummallista, että asia jätettiin käsittelemättä. Ehkä se jätettiin myös sen takia pois. Ehkäpä joku päivä näemme vielä oikean heroiiniaddiktisankarin. Parempaa elokuvaa odotellessa jatkan Heroes-sarjan uusien jaksojen odottelua.

Erikoiset hämähäkkimiehet

Italian hämähäkkimies muistuttaa asenteeltaan jotain mihin Ron Jeremy voisi ryhtyä:



Japanilainen versio näyttää hieman enemmän esikuvaltaan. Roboteissa on jotain tuttua:


Ja tietenkin Intiasta on tullut oma versionsa. Outoa kyllä, kyseessä on animaatio:

Tuomari jakaa pikaoikeutta

Tuomariksi käännetty Marvelin sankarihahmo Punisher on kääntynyt jokin aika jo sitten peliksikin. Tulipahan peli pelattua vihdoinkin läpi. Tarina alkaa oikeastaan ajasta, jolloin Frank Castle on jo kääntynyt Tuomariksi, mutta häntä ei vielä tunnisteta aivan kaikkialla.

Frank Castle on poliisi, jonka perhe tapettiin hänen silmiensä edessä. Tämä tapahtuma sai Castlen mielen järkkymään niin pahasti, että hän päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Julmalla tavalla rikollisia tappamalla Frank Castle tekee itseään tunnetuksi kaupungilla. Tarinaan liittyy vino pino Marvelin muitakin pahiksia ja hyviksiä. Daredevilin alter-ego Matt Murdock yrittää vapauttaa Castlen vankilasta. Daredevilin arkkivihollinen Napakymppi työskentelee Kingpinin henkivartijana.

Muuten peli on neljällä laadukkaalla videolla ja muutamalla pelimoottorilla pyöritetyllä animaatiolla väritetty hiivi, räiski, kuulustele ja kuntouta (tapa) rikolliset. Väkivallalla mässäily on osa peliä. Suurin osa väkivallasta on oikeastaan Tuomarin kieroutunutta tapaa kuulustella panttivankejaan. Erikoista kyllä, pelissä tulee miinuspisteitä, jos kuulusteltava kuolee.

Peliin löytyy myös kätevät läpikävelyohjeet täältä. Suositellaan käytettäviksi vasta, kun on pelin pelannut omin avuin.

Daredevil on vaan niin siisti hahmo

Aloin tänään miettimään sankareita. Yksi hienoimmista Marvelin sarjakuvasankareista on oikeasti Daredevil. Fiilistelen tosi paljon Wolverinea tietenkin. Se raivohullu sekopää ei voi kuitenkaan mitenkään voittaa Daredevilia.

Daredevil on siis sokea supersankari, rampa kaupungissa hän siis on (Yoda-kieltä). Kuvitelkaapa jos olisit sokea. Mitään et voisi nähdä, mutta kaiken aistisit. Näkö on niin yliarvostettu aisti. Länsimaiset antropologit jopa miettivät sitä, että miten tehdä kenttätyötä yhteisöissä, joissa hallitseva tapa aistia ulkopuolinen maailma ei ole pääasiallisesti näköaisti.

Kokeilepa elää päivä pitämällä silmiä kiinni.

Kulmakunnan ystävällinen hämiksemme

Nykyisin toimintaelokuvatkin alkavat venyä kohti kahta ja puoltatuntia. Campin vuosikymmenellä, 80-luvulla, toiminta kesti tunnin ja vähän päälle. Jos elokuva läheni kahta tuntia tai ylitti sen, oli kyseessä yleensä todella pitkä puhe-elokuva. Hämähäkkimies 3 on jotain tältä väliltä. Elokuvaa ei ole turrutettu toiminnalla, vaikka sille tielle astutaan ensimmäisten minuuttien aikana.

En tiedä mitä perheiden nuorimmat ovat mieltä siitä, että mätkintä keskeytetään useiksi kymmeniksi minuuteiksi kerrallaan sen takia, että aikuisten pitää nyt vähän jutella tai aikuisten pitää nyt vähän olla niinku silleen. Aikuiseksi kasvaneen fanittajan näkökulmasta elokuva on monipolvinen, hyvin ohjattu, nopeatempoinen ja (tuottajan yleisösegmentoinnin näkökulmasta katsottuna) juonellisesti rohkea.

Elokuvan juoni on monipolvinen, jonka juuret on valettu Peter Parkerin (Tobey Maguire) eli Hämiksen narsismin kasvulle, ulkoavaruuden symbiootille, Harry Osbornen (James Franco) kostolle, halulle auttaa ja varastaa. Mikä motivoi siis ihmisiä. Tässä elokuvassa se on kosto, vaikka muillekin inhimilliselle toiminnalle annetaan tilaan. Hämis kasvaa narsistiksi, mikä onnistutaan tuomaan näkyville ainoastaan osoittamalla puheiden ja tekojen ristiriita. Katsojalle on ilmiselvää, että Mary Jane Watsonin (Kirsten Dunst) ongelmat eivät kulmakunnan ystävällistä hämistä paljon paina.

Erikoisefektit näyttivät edelleen funtsituilta. Varsinkin kun käsiteltiin morfoosia. Hiekkamiehen (Thomas Haden Church)kohdalla tosin mietin, että miten voi tehdä eleitä, kun aivot ovat hiekkaa ja hajonneet ympäri asvalttia. Minun käsitykseni mukaan ihmisen tietoisuus "elää" aivoissa, ja ne aivot on se peliohjain, joka liikuttaa meitä. Huutaminen ilman keuhkojakin tuntui erikoiselta. Sitten pysähdyin mietttimään sitä, mitä ajattelin. Ajattelevana ja tuntevana ihmisinä minulle on täysin uskottavaa kaveri, joka on saanut yhdessä yössä itselleen supervoimat hämähäkin puremasta, ulkoavaruudesta tulevat mönjä, joka vahvistaa ihmisen luonteenpiirteitä, yms. Ihmeellisiä ovat ne asiat, jotka me ostamme illuusioalalta.

Latteuksilta elokuva ei osaa välttää. Yhdysvaltojen lipun liimaaminen taustalle kun hyvis saapuu paikalle, on jotenkin kornia. Minun oli pakko laskea kasvot käsille ja hävetä hiljainen hetki tekijöiden puolesta. Hetki oli lyhyt, koska hyviksen saapuessahan alkaa se todellinen toiminta. Jälkeenpäin mietittynä, ehkä Yhdysvaltojen lipun laittaminen Hämiksen taustalla on näinä aikoina vähemmän kornia kuin demokratian ja vapauden liittäminen Yhdysvaltojen lippuun ja ulkopolitiikkaan. Sitten kun Yhdysvallat saa pasifistisen presidentin ja rehellisesti moniarvoisuuteen perustuvat poliittiset toimintamahdollisuudet. Niin tuo kahden sekunnin kohtaus tulee vaikuttamaan aivan toisenlaiselta.



technorati Spiderman, hämähäkkimies 3, Marvel, Tobey Maguire, James Franco, Thomas Haden Church, Kirsten Dunst, yhdysvallat, Lippu, camp, Peter Parker, narsismi.