Pois silmistä

Helsinginkadulla Kalliosta on saanut tietoa myös lehdistä. Nimittäin lekanheittäjät ja muut satiaiset ovat nautiskelleet alkoholia ja käyttäytyneet riettaasti keskellä Kalliota. Joku voisi ajatella, että ravintoloita vähentämällä, alkoholilainsäädäntöä tiukentamalla, Alkon pois siirtämisellä tai Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimintaa kehittämällä (mahdollisesti jopa budjetoimalla riittävä määrä varoja sosiaalityöhön) voisi löytyä jonkinlaisia ratkaisuja ihmisten alkoholista johtuvaan häiriökäyttäytymiseen. Alkoholin verotusta voisi olla mahdollista tiukentaa. Ehkäpä asuntojen lisärakentaminen ja vuokrakattojen säätäminen voisi olla ainakin väliaikaisesti osa ratkaisua.

Mutta näin helpolla ei nykyään pääse. Helsinginkadulla jaettava ruoka- ja hätäapua halutaan siirtää pois. Heikki Hurstin, isänsä duunia jatkanut, masinoima ruoka- ja vaateapu on ollut osa sosiaalityötä, joka ei ole kaupunkia tai maan hallitusta kiinnostanut siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kolmas sektori on tärkeä ja sen vahvuus mitataan silloin, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä ruoantarvitsijoille.

Häätöuhka ei ole kuitenkaan aivan kitkatonta, kuten Iltalehti osaa sanoa. Tämä on tärkeää, että poliitikot osaavat nähdä myös itsensä osana ongelmaa tai ratkaisua.

Emma Kari (vihr.): Solidaarisuuden loppu
Laura Rissanen (Kok.): Poissa silmistä, poissa mielestä
Helsingin Vasemmistoliitto: Köyhien ajaminen pois näkyvistä ei ole ratkaisu

Puheitta paras

Lähdetään seurustelukumppanin kautta tosiasioista liikkeelle. Mulla ei ole isoa penistä, ei isoa palkkaPUSSIA, ei kaunista historiaa, ei riittävän kaunista sitå-muutakaan.

Olen siis keski-ikäinen ja eronnut mies. Olen ollut vapailla markkinoilla jo kolmisen kuukautta ja nussinut ihan vitusti tyyppejä, ja tunne on se, että väärinn on tehty. Nussiminen ei tunnu oikealta eikä pillun nuoleminenkaan. Yritän olla sille yhdelle mieliksi, mutta huomaan myös miksi paneskelu tuntuu turhalta, jos ei rakasta. Jos purkaa siemennesteitä ilman halua tietää, mihin se johtaa, on kuin johtaisi turhaan.

Voin kyllä sanoa, että jokainen kyrpä-, pillu- ja tissisektori, jota olen nauttinut, on ollut hyvästä, mutta yksi on puuttunut. Nimittäin vain yhden pillun kanssa olen halunnut olla parempi ihminen yhdessä jonkun kanssa.

Tällä tarkoitan, että olen löytänyt jo sielunkumppanin, joka täydentää minua ja jonka takia haluan olla hyvä ihminen. Kaikki muut olette hyvin tärkeitä, mutta mun loppuelämä on joko tulevaa rakkautta tai kuihtumista elämän polulla.

point b) oon tykännyt söpöksi kehuilusta
point c) oon tykännyt älykkyyskehuista

Ihanaa on koko ihmiskunta.

Tuleva hallitusohjelma

Melkein vanhan vitsin mukaan suomalaisen ja venäläisen vaalituloksen ero on siinä, että Suomessa ei tiedetä, kuka tai ketkä voittavat vaalit,mutta tuleva poliitiikka tiedetään etukäteen. Venäjällä taas voittajat tiedetään etukäteen, mutta harjoitettava politiikka on mysteeri.

Vihreillä alkoi yt-neuvottelut ja Vihreä lanka saattaa lähteä käsistä, koska puoluetukea jaetaan istuvien kansanedustajien mukaan. SDP oli yksi pienimmistä häviäjistä,eli minun silmissä voittava puolue. Kaikki puolueet ottivat takkiin RKP:ta lukuunottamatta. Eräänlaista piilotukea jaetaan silti. Nuorisojärjestöt saavat opetusministeriöltä vaikuttavuuden mukaan, mutta siitä on debatisoitu pitkään. Persuille pitää antaa kunnia kyllä siitä, että vaikka ovatkin korruptoituneita, niin puoluetukea pitäsi avata radikaalimmin. Sivuan aihetta myöhemmässä bloggauksessa.

Persujen äänestäjien puolustuksena haluan sanoa, että 20 prosenttia ei ole tyhmiä ja kouluttamattomina. Persuilla oli kaksi hyväää teemaa.Emua ei pidä puolustaa ja nykyiset hallitukset ovat korruptoituneita vallan takia-.

Korruptoituineita ovat myös Vihreät ja Vasemmostoliitto. Uusmodernitistisessakulttuurissatoivonvastauksia amp.

Pika-analisointi vaaleista

Kokoomus menetti ihan sikana paikkoja, mutta voitti siitä huolimatta vaalit. Aikaisemmat puheet kolmesta suuresta puolueesta muuttui myös. Nyt meillä on neljä suurta puoluetta. Myöskin lempinatsini Jussi Halla-Aho meni läpi eduskuntaan. Tietenkin pitää miettiä puoluetasolla, että mikäs nyt on meininki.

Stadi
Ainoat vaalien voittajat Helsingissä olivat Persut, Vasurit ja Keskusta. Persut saivat mainitun lempinatsini lisäksi kaksi muutakin paikkkaa. Tämän lisäksi Vasurit kasvattivat 3,6 prosentilla tulostaan edellisistä eduskuntavaaleista ja Keskustakin oslisäsi kannatustaan 0,2 prosentin muutoksella. Apollon kadulla varmasti keräännytään pohtimaan tulosta soppakauhan kanssa kunnolla. Eipä näyttänyt Kiviniemeä hymyilyttävän. Persuihin palaan myöhemmin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin ennustus toteuti. Paavon mukana Arkadialle lensi Silvia, mikä ei ollut yhtään huono valinta. Osa tapaamistani äänestäjistä sanoi, että se on vaan niin hottis. Vaalikoneissa hän esiintyi minulle taas tosi usein sopivaana ehdokkaana Katri Immosen, Kirsi Pihlajan ja Dan Koivulaakson lisäksi. Ei mennyt äänet hukkaan. Kaikki Vasemmistoliiton äänestäjät pistivät äänensä myös Silvialle ja Paavolle. Toivottavasti ette kadu.

Hallitus
Eilisiltaiset hallituskaavailut olivat ehkä omalaatuisia ohjelmineen, mutta haluan yrittää jälleen. Osumatarkkuuteni on välillä häkyllettävä. Todisteeksi tarjoan postaukseni viime Ek-vaalien ajalta. Lukekaa tuo ja hämmästykää arviostani. Välihuomautukseni aiheesta oli tietenkin myös tarpeellinen.

Facebookkiin ehdin jo heittää, että todennäköiset hallituspohjat ovat Kok+ps+kd+rkp eli Kokoomus, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Ruotsalainen kansanpuolue. RKP siis sillä ehdolla, että persut hyväksyvät RKP:n messiin. Sen verran kielivihaa on kuitenkin ilmennyt, että persuille ei vältsiin kelpaakaan. KD ja persut näyttäisivät tulevan hyvin toimeen. Nykyisen Kokoomuksen liberaalilinja on nvarmasti kuitenkin se, mikä yskittää. Tähän hallituskokoonpanoon saatetaan tarjota KD:n sijasta Vihreitä, mutta toivottavasti viikonlopun jälkeen firmalla on eri ääni kellossa, eli ei mennä mihin tahansa hallitukseen tekemään mitä tahansa. Tulos oli ennustettavissa ja onneksi SDP sai sen verran hyvän aseman, että Vihreillä saattaisi olla mahdollisuuksia hallitukseen demareitten johdolla. Tällä kertaa Vihreät ei saa hyväksyä ydinvoimaa eikä mitään tuloerojen kasvua, tai täältä vasemmalta pesee jälleen vihapostia ja ilkeätä kampanjointia takaisin.
ön
Toinen vaihtoehto on SDP+Kesk+Vas+Vihreät. Tämä riittäisi melkein enemmistöön olettae, että ministerit matkailee vähemmän ja kuuntelee yleisesti hallituspuolueita. Tässä olisi se hyvä puoli, että vasurit ja vihreät saattaisivat peesailla iltakoulussa SDP:ta ja Keskustaa saaden heidät kilpailemaan keskenään. Toivoisin kuitenkin tässä hallituspohjassa, että perustulo muodostettaisiin tavoitteeksi sekä tulevaisuutta odotellessa levennettäisiin sosiaaliturvan piiriin kuuluvia sekä helpotettaisiin nykyisen köyhälistön ongelmia. Erityisryhmiksi tarjoaiisin nuoria, eläkeläisä ja opiskelijoita.

Tarjoilen myöhemmin hallitusohjelmaveikkauksen. Mut jos jotain voidaan yrittää tehdä niin ei päästetä persuja ulkoministerin tai sisäministerin paikalle. Annetaan sen vaikka semmoisiin hyvin vaarallisiin käsiin Keskustalle tai Kokoomukseen.

Asioita, joita voi tehdä vielä

Kun vaalien päättymiseen on enää 14 tuntia aikaa, niin on hyvä miettiä muutamia asioita, joita voi vielä tehdä. Ensinnäkin pitää muistaa vaalirauha. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestyspaikoille ei saa mennä mekkaloimaan, uhkailemaan tai lahjomaan äänestäjiä. Se ei vain ole siistiä, että ihmisten mieliin yritetään vedota uhkailemalla, lahjomalla tai muuten propagoimalla.

Muutamia tapoja vielä on silti jäljellä, joilla kannattaa pyrkiä vaikuttamaan vaalitulokseen.

Muistilista kaikille:
1) Tekstiviestien lähettäminen. Nyt on hyvä hetki lähettää tekstiviesti kaikille tuntemillensa henkilöille, joissa tarjotaan jotain tiettyä ehdokasta tai ehdokkaita. Useamman ehdokkaan kohdalla pitäkää lista lyhyenä tai keskittykää vaaliliittoon (yleensä puolueeseen). Vasemmisto ei ole Helsingin piirissä vaaliliitossa vaan jokainen ääni menee Vasemmistolle.

2) Sosiaalinen media. Statuspäivityksissä voi ehdottaa ehdokkaita, äänestämistä tai yleensäkin muistuttaa äänestämisen ja äänestämättömyyden välisistä vaihtoehdoista. Totta kai dissaaminen on sallittua vaikkakin saattaa helposti herättää närää dissatuista kohteista. Ihmisiä voi vaikkaa muistuttaa Helsingissä tapahtumalla, jossa äänestetään Kokoomus historiaan.

3) Baarikierrokset. Itse aion tehdä huomenna vielä baarikierroksen avecin (mahdollisesti Dan Koivulaakson) kanssa kallion baareissa, joissa käymme kysymässä, että aikooko porukka äänestää ja nyt on se tilaisuus tehdä se. Etsimme tietoa ihmisille äänestyspaikoista ja yritämme saada ihmiset paikalle, jotta ei nukuta vahingossa. Kalliossa, missä oma isku on tarkoitus suunnitella, vasureilla on kuitenkin lähes parinkymmenen prosentin kannatus ja se voisi olla suurempi, jos ihmiset eivät silloin tällöin nukkuisi vahingossa vaalien ohitse.

4) Postiluukut. Jos on vielä flaijereita vaalien alta taskussa, niin ne kannattaa pistää jakoon tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Kaikki postilaatikot, joissa ei lue "ei mainoksia", kannattaa täyttää yhdellä flaijerilla (tai useammalla, jos on useamman ehdokkaan flaijereita vielä povarissa). Kun on kaunis ilma, niin kannattaa pitää flaikkupinoa handussa ja jakaa niitä vastaantuleville vaikka passiivisesti pitämällä pelkästään käpälää ojossa.

5) Frendit. Kannattaa myös soittaa tai pistellä tarkennetuilla tekstiviesteillä pientä kuumotusta kaikille frendeille, jotka kelaavat äänestämistä tai saattaisivat unohtaa moisen. Pistetään vaan viestiä, että muista äänestää nyt sitä tyyppiä, josta puhuttiin.

6) Manaaminen. Jos on jonkinlaista taipumista uskonnollisiin tai muuten vaan hengellisiin juttuihin, niin ottaa sen oman voodoonuken tai muun idolin esille ja tekee ne rituaalit, joilla vaalituloksesta tulee toivottu.

7) Lisää oma.

8) Kuudennella linjalla vaalivalvojaiset sekä mahdollisen voiton juhliminen. Voiton juhliminen riippuu sinun äänestäsi ja sinun omasta check-listista.

9) Tee check-list ja levitä sitä, tai sitten tätä blogimerkintää.

Pihlajafiilistelyjä

Tänään oli ihan hauskaa tulla töihin, kun huomasi, että useammassa pöydässä oli vaaliflaijereita pöydillä. Bongasin sieltä Silvia Modigin (vas.), Kirsi Pihlajan (vas.) ja Emma Karin mainoksia (vihr.). Mitä nyt pystyin kärpäsenä katossa havaitsemaan, niin Pihlajasta puhuttiin useaan otteeseen. Uusin arvio näyttäisi siltä, että Kokoomus olisi menettämässä paikan Helsingissä ja Vasemmisto saamassa toisen paikkansa. Tämmöisillä ehdokkailla sen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta.

Kirsi on kyllä ottanut yhden asian pintajutukseen, jota muilta ei ole nähty, nimittäin Vasureiden 6+6+6 -malli tai mikä perhevapaamalli se nyt onkaan. Siinä on kelana, että molemmat vanhemmat saavat puolenvuoden vanhempainvapaat töistä ja sekä yhden kuuden kuukauden jakson, jota molemmat voivat käyttää. Se olisi todella hyvä, jos miehet jäisivät myös kotiin perheenlisäyksen yhteydessä. Tämä vaatii tietenkin asennemuutoksia, mutta myöskin sellaista lainsäädäntöä, mikä tekisi hommasta ok:n. Vaikka en itse ole tällä hetkellä perheellinen, mutta joskus tulevaisuudessa saattaisin ollakin, niin olishan se kiva perheenlisäyksen tullessa hengata sen puolituisen kanssa ja jakaa yöt ja aamut yhdessä perheen kanssa.

Tämän lisäksi Kirsillä on arvot muutenkin kohdillaan. Ei ydinvoimaa eikä aseita, perustuloa kaikille, rentoa meininkiä ja vähemmän kasvua. Jotenkin näin näen ne eväät, joilla Pihlaja Eduskuntaan rymistelee. Mikäs siinä. Onhan se välillä naurettavaa, että toiset painaa 60-tuntista työviikkoa ja toisilla ei ole työtä, millä elää. Eläminen taas on hankalaa, koska sosiaaliturvajärjestelmä palvelee epätasaisesti ihmisiä eikä se osaa tunnistaa ihmisiä yksilöinä.

Perustulo olisi muutenkin hieno tapa mahdollistaa ihmisille mahdollisuus kieltäytyä työstä. Työn ei tarvitse tietenkään olla kivaa, mutta ei työn pidä sellaistakaan olla, että itsemurha häämöttää joka päivä mielessä ensimmäisestä tunnista lähtien. Tossa oli jäänyt muutama Kirsin mainos taskuun. Taidanpa pistää ne päivällä mun rappuun jakoon siltä varalta, että joku etsisi juuri sellaista ehdokasta. Sunnuntain jälkeen noilla flaijereilla ei kuitenkaan kovin paljoa tee.

Tänään piti tehdä jotain vaaliduunia, mutta tulipahan nukuttua taas pitkälle iltapäivään. Ehkä tämän voi ottaa huomenna takaisin esimerkiksi käymällä piritorilla pistämässä hieman vaalipropagandaa eteenpäin.

Torstaina ainakin huomasi sen, että Vasemmisto jyrää Kalliossa. Pelkkää peukkua, kiitosta ja mielenkiintoa tihkui jokaisesta kulmasta, kun Vasemmisto tarjoili kahvia ja kirjallisuutta ihmisille. Sunnuntaina kelasin käydä päivällä vähän kiertämässä baareja ja huudattamassa ihmisiä käymään äänestämässä. Osa nukkujista kuitenkin nukkuu vaalien yli vahingossa. Lähtisköhän kukaan messiin

Oodi Immoselle

Monet ihmiset tässä vaalien alla mietiskelee, että olispa hyvä ehdokas, mutta minulla on semmoinen ongelma, että on monta hyvää ehdokasta, joita haluaisi äänestää.

Yksi hyvistä on Katri Immonen. Nyt ei edes ole mikään frendiläppäily. En varsinaisesti tunne edes ehdokasta, mutta on niin siisti tyyppi vaan, että pistäisin äänen, jos en olisi Danin miehiä.

Katri Immonen ei päässyt missään vaalikoneessa ykköseksi, mutta kummitteli jatkuvasti top3:sessa paitsi paskassa Maikkarin vaalikoneessa. Vinkkinä sanoisin, että maikkarin vaalikone muuttuu vain huonommaksi järjestelmältä per vaalit.

Immonen on itseasiassa mennyt sillä tavalla tutkan alla, että hän on tosi perustulomyönteinen ja squattausfiilistelevä yliopisto-opiskelija, että ittekin ihmettelen, että mistä noita oppineita-aktivisteja oikein tulloo? No, Saunalahdelta tietenkin.

Tänään tuli yksi Vihreitten innokas hehkuttaja tarjoamaan vaalipropagandaa, mikä on ihan ok. Sit mä sanoin, että Vihreät on vitun selkärangattomia paskiaisia, mut voisin äänestää jotain sellaista Vihreää, joka ei ole vielä käynyt selkärangattomaksi, kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Mut arvatkaapa, mitä tää Vihreitten kirkasotsainen idiootti ehdotti?

Jos Vihreät olisi isompi puolue, niin sillä olisi enemmän vaikutusvaltaa. No shit, Sherlock, ja vittu hyvää yötä vihreille. En siis tarkoita, että vasureilla olisi jäsenistöltään yhtään parempaa tarjottavaa, mut mulla meinas leikata kiinni. Alkoi muistuttaa jo Keskustaa jargoniltaan ja se ei oo Vihreitten tulevaisuus, vaan oikeasti Vihreitten pitää lukea nyt Elonkehää, miettiä omaa tilaa ja löytää ne syyt, miksi Vihreät on olemassa.

Immosen Katri ei selvästikään mieti tämmöisiä asioita, vaan ottaa VVA:n (=vakinaisesti vailla asuntoa) haasteet vastaan ja tarjoaa firman puolesta asunnottomille yöpymismestaa vasureiden vaalimökillä

Nyt parina päivänä kun olen käynyt randomisti vasureitten vaalimökillä ja teltalla levittämässä meidän firman propagandaa, niin minulta on kysytty, että kannattaako Immosta äänestää vai onko hän vain täyte-ehdokas. Minun mielestä hän ei ole mikään "täyte-ehdokas" vaan aito vasemmistolainen poliitikko, joka muuttaa kaiken.

Jos porukkaa meinaa äänestää varmaa läpimenijää, niin tottakai saa äänestää niin. Mut jos haluaa äänestää aidosti, niin minä pistäisin kyllä yhden äänen Immoselle. Vaikka ei menis läpi, niin siitä huolimatta ääni menee samaan laariin muitten vasureitten kanssa, ja vaalit ovat osa ikuista taistelua.

Ps. kaverifirman ravintolapäällikkö pyysi, että Danilaiset ja fillaroivan feministin kannattajat lakkaisivat tukottamasta vessoja vaalitarroilla. Ei sinänsä haitallista, mut ymmärrätte varmaan, et joku ei äänestä sen takia?

Vasemmistofiilistelyjä

Kävin eilen ensimmäistä kertaa Keskustassa jakamassa Vasemmiston vaalipropagandaa vaalimökin liepeillä. Kyselin aktiivisimmilta puolueen pikkusotureilta, että mikäs on fiilis ja minkälaista viestiä on tullut. Kyselin myös, että onko tultu syyttämään vasemmiston vanhoista synneistä (Neuvostoliitto ja Lipposen hallitukset I ja II). Kuulemma ei ollenkaan. Sen sijaan on käyty haukkumassa Kokoomusta ja Vihreitä. Vasemmistossa näyttää kuitenkin ärsyttävän Vasemmiston suhtautuminen maahanmuuttoon, mikä on tunnetusti varsin liberaalia. Vasemmiston ehdokkaat ovat olleet varsin näkyvästi puolustamassa Kalasatamassakin hengailevia romanialaisia.

Vasemmiston vaalitapahtumat ovat jo kahdesti olleet aivan tukossa. Ekan kuulemani mukaan Paavo Arhinmäen ja Palefacen happening ravintola Pacificossa sai osan porukasta epäilemään, että Helsinginkadulla jaetaan leipää myös iltaisin. Jono oli kuulemma hemmetin pitkä. Eilen Le Bonkissa järjestettiin toiset Vasemmiston vaalibileet, joihin joutui jonottamaan toista tuntia. Kalliossa näkyi illalla porukkaa, jotka olisivat yrittäneet päästä mestoille, mutta luovuttivat ja jatkoivat iltaa Kalliossa fiilistelemällä vasureiden meininkiä.

Vihreille on tulossa kyytiä eikä varmasti vähiten Oden takia, vaan luottamus vanhaan hyvikseen Anni Sinnemäkeen on mennyt. Kyseessä on tietenkin Vihreitten hallitustoiminta. Hallitusneuvotteluista tihkunut julkiviestintä siitä, että jos Vihreät eivät toimi hallituksessa oikeiston pillin mukaan, niin takaisin ei ole tulemista sataan vuoteen, on tehnyt ehkä Vihreitten toiminnasta juuri niin selkärangatonta, mitä on nähty. Ensimmäiset viitteet tulivat Vihreitten hallitustaipaleen alkupuolella, kun jouduttiin kuuntelemaan päivähoitomaksujen nostamista puolustavia puheita, mutta varsinaisesti Vihreitten alamäki lähti uuden ydinvoimalan jälkeen alaspäin. Siitä asti mielipidemittaukset ovat näyttäneet trendinomaisesti vievän alaspäin. Muutama tuntemani Vihreitten ikikannattaja on kääntänyt kelkkansa näissä vaaleissa ja pistämässä äänensä Vasureille ja osa demareille.

Omasta puolestani Vihreitä saa vielä äänestää, mutta äänestäisin itse (jos olisi pakko äänestää Vihreitä) Eduskunnan ulkopuolisia ehdokkaita kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Jos heidän selkärankansa taipuu valitsemisensa jälkeen, niin se on heidän oma häpeänsä. Demarit lienevät päässeen jo jotenkin yli Lipposen aikaisesta uusliberalismistaan. Stadin piirissä pistäisin ääneni Thomas Wallgrenille.

Itse en ole ehtinyt vielä äänestämään, mutta olen jo päättänyt pistää oman ääneni Dan Koivulaaksolle. Vaalikoneissa on tullut myös mukavasti osumia Silvia Modigille, Kirsi Pihlajalle ja Katri Immoselle. Paavo Arhinmäki on myös loistava vaihtoehto.

Hyvillä fiiliksillä siis odotan ääntenlaskua. Tänään ajattelin käydä vähän jakamassa lisää vaalipropagandaa keskustassa sekä fiilistellä meille satavia ääniä. Seuraavissa kunnallisvaaleissa allekirjoittanut lienee olevan taas ehdolla, mutta näissä vaaleissa joudutte valitsemaan minua parempia ehdokkaita.

Muistakaa, että äänestäminen on oikeus, ei velvollisuus. Jos teidän on pakko äänestää, niin äänestäkää oikein tai nukkukaa. Mikään ei ole kauheampaa kuin protestiääni sellaiselle ehdokkaalle, jolla ei ole sydäntä.

Selkeitä syitä, miksi abortti tulee sallia

On varmasti monia syitä miksi sikiöiden tulee antaa syntyä. On hieman kyseenalaista tehdä abortti esimerkiksi sikiön tulevan sukupuolen tai mahdollisten muiden synnynnäisten vikojen takia. Mutta kuinka kyseenalaista se on? Voiko abortin sallia sillä, että sikiön mahdollinen tuleva sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti on nainen? Sukupuolten välisen tasa-arvon nimissä voidaan argumentoida päättelyä vastaan vaikka tuskin abortin syy on pelkästään sikiön sukupuoli.

Itse en keksi muita päätöksiä kuin oman kehon määräämisoikeus. Tämä asettaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan, mutta sille ei voi mitään. Palkkatasa-arvolle ja kulttuuriantropologisesta näkökulmasta voimme myös vaikuttaa kollektiiveina sukupuoliroolien havaitsemiseen, mutta toistaiseksi Junior on vielä täyttä sci-fiä, jopa huonoa sci-fiä.

Joissain tapauksissa voi nähdä kyllä abortin olevan hyväksyttävä mahdollisten tulevien poliittisten mielipiteiden takia, siitä huolimatta, että sananvapauden nimissä olisi sallittava myös kristilliset erikoisuudet.

Vaikka kuolemanrangaistus on sinänsä hyvin hankala kysymys, koska sitä sovelletaan hyvin mielivaltaisesti, rasistisesti ja demografisesti kohdennetusti epätasa-arvoisesti, tulisi siitäkin saada keskustella. Raskauden keskeyttäminen 480 kuukautta hedelmöityksen jälkeen tulisi ehkä sallia tietyissä tapauksissa. Saattaapi nimittäin olla, että jossain vaiheessa ihminen huomaa oman syntymänsä olleen pieni erheytys, joka voidaan vielä korjata. Itse ainakin keksin omalle osalleni muutamia syitä tämmöiselle myöhennetylle abortille. Esimerkiksi 50 kappaletta 8-tuuman nauloja hakattuina tasaisesti ympäri vartaloani saattaisi aiheuttaa sen verran kärsimystä (Nössöjeesukseen nauloja oli hakattu vain kolme), että saattaisin toivoa kuolemaa.

Mutta turha Jeesusta on tämän enempää idolisoida. Mutuisesti sanoen, suurin osa raamattua tasapuolisesti lukevat ihmiset ovat hyvin sekularisoituneita ja päteviin argumentteihin kykeneviä ihmisiä. Minulla on taas uskonnollinen tausta sen verran vahva, että minulta tulee vain tämmöisiä idioottikommentteja. Ehkä minun kohdalla jälkiabortin syyksi riittää se, että potentiaalisesti 50 kappaletta 8-tuuman naulaa hakattaisiin tasaisesti ympäri vartaloani.

Vaalivideoiden aika

Teknisesti vaalivideot ovat kehittyneet huomatttavasti Youtuben alkuajoista. Sisällöllisesti videoista on tullut hyviä vaikkakin pituus on kasvanut. Sanotaan, että hyvä mainos kestää korkeintaan kolmekymmentä sekunttia, mutta mitä jos kyseessä on vaaleihin liittyvä musiikki- tai pornoelokuva? Youtubeen tehtävien videoiden on hyvä olla lyhyitä ja pituutta on turha kasvattaa vaikka olis kuvattu kuinka kivaa materiaalia. Vaalien alla tätä tulisi painottaa, koska materiaalia on tarjolla niin paljon, että liian pitkään selitetty mainos ilman huumoria, musiikkia tai teknistä osaamista on yhtä kuin tyhjät bitit.

Esimerkiksi Juuso Aromaan normipäivä kestää 3 minuuttia ja 50 sekunttia. Tarina on kuitenkin toimiva jäljitellessään Pauligin ammattilaishaastattelujen meininkiä. Muistattehan: "samalla ammattitaidolla tehdään myös Pauligin."



Vasemmalla puolella osaaminen on kuitenkin vaihtelevaa. Antti Tuurin vaalivideo on musiikkivideo, mikä on näppärästi leikattu ja hyvin tuotettu kappale. Kuitenkin SDP:n liivit, räppifiilistely ja Bob Geldof -maailma tuntuu hakevan esikuvaansa yhdeksänkymmentäluvun alkupuolen suomalaisista musiikkivideoista.



sympatiapisteitä musavideollaan kerää roimasti Tony Melville. Videon näkeminen tosin vaatii paljon minulta, joka kuuntelee työpaikallaan monta kertaa päivässä suomalaisen räpin helmiä Hannibaleista Laineen Kaspereihin.



Pia Pakarisen musavideo on taas, no, toivottavasti joku ääni tällä irtoaa:



Toisaalta Pakarisen toinen video, missä puhutaan yrittämisen puolesta on jo tiivistelmänä hyvä. Teksti on lyhyttä ja se sisältää väittämän, että ilman yrittäjiä ei rakenneta taloja. Video on asiallinen ja se on lyhyt. Minuutin mitta on oikein hyvä aika vaalivideolle, vaikka mennään jo puolen minuutin yli, videon jaksaa katsoa loppuun rakenteensa ansiosta.



Niin ja mites se porno. Oskar "Jeppe" Elmgren on tekemässä mahdollisesti Suomen ensimmäistä vaalipornovideota. Eräs ystäväni sanoi kerran, että jos se on mahdollista, siitä tehdään pornoa.

Ennen kuin tuosta pornosta menette innostumaan. Niin tuore tuulahdus loppuun TV-shopin kultavuosilta. Eiku hetkinen, kaveri on ehdolla tänä vuonna. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä Eero Isomaan:

Super crazy pineapple

Pokerin tulevaisuus ja WSOP:n tuleva event 55 on tietenkin Supa eli oikealta nimeltään Super Crazy Pineapple.

Tämä on jatkuvasti kasvattava pokerin laji, johon minulla on ollut sekä ilo tutustua että keksiä kyseinen laji.

Tiivistelmä pokerin osaajille:
1) Jaetaan kaksi persekorttia kaikille samoin kuin Hold'emissa.
2) Panostetaan ison blindin jälkeen järjestyksessä
3) Kierros päättyy kun kukaan ei halua betsata (=panostaa)
4) Kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti lisää
5) Jaetaan floppi
6) Omalla puheenvuorolla luovutaan yhdestä kortista siten, että jää kaksi jäljelle.

Tästä eteenpäin teoria kehittynee jokaisen käden jälkeen. Ollaan siis jonkin kauniin äärellä.

Miksi alkoholi maistuu?

Miltä tuntuu juoda viinaa kahvilassa?
Tai olutta?

No hyvältä.

Olen kohta keski-ikäinen parasiitti ja ei tunnu yhtään pahalta talloa korkkia. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään, miksi en jaksa selvinpäin.

Mutta minulla on syitä miettiä vedenjuontia. Tykkään olla selvinpäin. En tykkää himmeistä muistikuvillisista aamuista (=muisti säilyy). Tykkään olla erakko.

Siitä huolimatta, en ole ikinä kokenut, että ihmiset itkisivät, kun löysään korkkia. Se on niin osa aikuisuutta.

Kyllä me kavereitten kanssa osataan juoda kahvia, mut se ei tarkoita, että sitä pitää vetää tappiin asti.

Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä sekokielisistä ollaan streittareita, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää kahvia aina. Joillekin se on aamukahvi, joillekin se on vankila. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vankila on muutakin kuin kahvia.

Tänään lähdin itse ravintolasta paskalla fiiliksellä, join paljon vettä ja shotteja, silti aion joskus uudestaan juoda kahvia. Se ei tee meistä hyviä ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ravintolat, ruoka ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla erillään, mutta ei kaikki erillään aina, ikuisesti ja kaikkialla.

Miksi alkoholi ei maistu?

Miltä tuntuu juoda vettä ravintolassa?
Entä kahvia?

Se tuntuu hyvältä.

Olen kohta 30 vuotias sinkku ja ei tunnu yhtään pahalta laittaa korkkia kiinni. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään miksi en jaksa juoda alkoholia.

Mutta minulla on syitä miettiä alkoholinkäyttöä. Tykkään erityisesti nousuhumalasta. En tykkää bläkäreistä (=muisti menee"). Tykkään seurallisesta tunnelmasta. Tykkään olla ystävien kesken.

Siitä huolimatta, en oikeasti ole kokenut, että ystävät nauraisivat minulle, koska vedän korkin kiinni. Se on niin teiniä.

Kyllä me kavereitten kesken voidaan vetää shottia, mutta ei se tarkoita, että pitää vetää loppuun asti iltaa.

Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä suomenkielisistä ollaan alkoholisteja, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää viinaa aina. Joillekin se on se perjantaipullo, joillekin se on ainoa mahdollisuus olla vapaalla. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vapaa on muutakin kuin viinaa.

Tänään lähdin itse ravintolasta hyvällä tuulella, join paljon vettä ja kahvia, ja silti aion joskus uudestaan juoda viinaa. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ystävät, viina ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla yhdessä, mutta ei kaikki yhdessä aina, ikuisesti ja kaikkialla.

Hurt

Epätasa-arvoinen kiistakirjoitukseni

Ei millään pahalla älykkäitä tai tyhmiä kohtaan. En pidä itseäni kumpanakaan. Jos mainostan jotain piirrettä itsessäni niin idiouttaani. En osaa nimittäin mitään ajatusta hyvin. Idious on siis hyvä termi kuvaamaan tyhmyyttäni.

Sitten on Laasanen. Joka on älykäs idiootti. Älykäs siinä mielessä, että hän osaa pilkkusäännöt ja on akateeminen. Se on tavallaan valitettavaa, että nämä ansiot riittävät älykkyydelle, koska tunnen oikeasti älykkäältä vaikuttavia akateemisia ihmisiä, jotka osaavat pilkuttaa. Minä, en, ehkä, kuulu, heihin.

Mitä sitten sanoisi ei-älykäs eli älytön samassa mielessä?

- "Moi!"

Aika rohkean heikko tapa ilmaista itseään, jos ei meinaa saada pillua. Tämä on siis väittämä.

Mitä, jos tämä älyttömyyden huippu avaisi älykkyytensä mitättömän lakeutensa ja heittäisi kirjasta opittuna seuraavaa:

"Moi, mä oon ATM, ja FTM, lähdetkö panee, ai et vai, johtuuks se siitä, että mulla on älykkyyttä vaikka muille jakaa, mutta ei riittävän siististi massii, tää niin vittu todistaa mun teorian Alemman Tason Miehistä, koska sä oot niin kurppasen tyylikäs vittu, että et varmaan lähtis panee mua. Lähtisitkö jos maksan rahaa? Olen nimittäin maisterisihmisiä?"

Laasasen ATM-teoria on varmastikin ihan toimiva idea. Se todistaa itsestään itsensä. Kehäpäätelmäisesti voisi sanoa, että Laasanen ei saa pillua koska on Alemman Tason mies, ja koska hän ei saa pillua, koska hän on ATM-miehiä, niin ATM tarkoittaa raha-automaattia jenkkilän kielessä, niin hän kirjoittaa artikkeleja aiheesta, pääsee pätemään ja saa huomiota.

Jos kaveri oikeasti haluaisi puhua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta miesten puolesta, niin hän puhuisi asepalveluksesta, miesten isyysriidoista, miesten palkattomasta työstä (hyvin koulutetuissa johtotehtävissä olevat miehet tekevät usein palkatta ylitöitä, -toim. mutu.), miesten suurista itsemurhista, miesten keskinäisestä väkivallasta, miehiin kohdistuvasta kotiväkivallasta, miesopettajien vähäisestä määrästä, sosiaaliturva-alan ammattilaisten naisvaltaisuudesta, mutta ei: Mies puhuu vain siitä, miten naiset määrää pillullaan.

Laasaselle: Haista jalkoväliä ja ota oikeasti kantaa johonkin jollain tärkeällä tavalla. Vinkkejä saa pyytää minulta tai joltain muulta mieheltä.

edit: pilkkuvirhe, :)

Mikä rikos?

"Teinkö väärin vai olinko itsekäs?", huonon kirjailijan luoma hahmo ajatteli, kun hän vastasi yksinkertaiseen pyyntöön "ei ole".

"En ole syönyt kahteen päivään, olisiko teillä heittää lanttia, jotta saisin jotain syötävää?"

Molemmat esittävät hyviä kysymyksiä.

Molemmat toimivat itsekkäin syin. Eikö niin?

Eikö lantti pitäisi heittää, vaikka lanttia tarvittaisiin mihin itsekkääseen syyhyn?

"Eikö minulle nälkäiselle pitäisi heittää lantti?"

Mitä niin absurdia pitää tapahtua, että nälkäinen voisi syödä lantteja?

Yksityisellä puolella on kivaa

Oikeasti en tiedä, miltä tuntuu työskennellä julkisissa palveluissa (tarkoitan julkisilla verorahoitteisia valtion tai kunnan omistamia laitoksia). Osa julkisista palvelulaitoksista ovat kuitenkin yksityisessä omistuksessa, mutta valtion tai kunnan rahoittamia. Sillä puolella rahan tekeminen on syy tehdä asioita. Ei ole varmasti yllätys kenellekään, että kahvi maksaa kahvilassa enemmän kuin kaupassa. Se ylimääräinen osa on sitä voittoa, jonka kahvila yrittää tehdä. Kaupatkin toimivat tällä periaatteella. Ihmisen vasen aivopuolisko oletettavasti on kehittynyt käsittelemään peräkkäistä tietoa kuten kieltä ja matematiikkaa. Olen antanut itselleni opetettavan, että oikea aivopuolisko käsittelee taas kokonaisuuksia, muotoja, kuvia ja äänien kakofoniaa. Sisempi osa aivoista käsittelee yksinkertaisia tunteita ja kun mennään ihan keskelle, jää jäljelle se matelijan osa aivoista; matelijan aivot käsittävät lähinnä ruoan ja seksin tarpeet.

Julkisissa palveluissa on kuitenkin jotain, millä ei yritetä tehdä rahaa. Hyvinvoinnille ja sivistykselle voidaan laskea hinta. Kirjakustantamot ja kaupat tekevät voittoa sillä, että me lukisimme ja kehittäisimme vasempaa aivopuoliskoamme. Koulutkin voisivat toimia tällä periaatteella. Mitä, jos kuitenkin arvotan vasemman aivopuoliskoni tärkeämmäksi kuin rahan tekemisen? Mitä, jos olenkin sitä mieltä, että sivistys on oikeus ei velvollisuus? Silloin käännyn luonnollisesti kannattamaan esimerkiksi meidän maksutonta peruskoulua ja kirjastolaitosta.

Ihminen kuulemma käsittelee rahaa kolmella tavalla. Omaa rahaa käsitellään rationaalisesti harkiten. Toisten rahaa käytetään kuin ilmaista rahaa. Lainarahaa käytetään kuin se olisi lottovoitto. Meillä kaikilla on omat arvot. Minä käsittelen omaa rahaa hyvin epärationaalisesti omalta arvopohjaltani: olen hedoinisti ja sosialisti. Toisten rahaa käytän varoen kuin peläten loukkaavani jotakuta. Lainarahaa käytän rationaalisesti; aina pitää olla takaisinmaksusuunnitelma valmiina.

On hienoa, että ihmisellä on uteliaisuutta. On hienoa, että ihmiset haluavat oppia vaikeitakin asioita. Tiedän jopa fantasioita, joissa ihmiset saavat yliluonnollisia kykyjä oppia kaiken. Televisiossa pyörii useitakin tämmöisiä tv-sarjoja. Aiheesta on tehty elokuvia. Joten olen varma, että en ole yksin tai sitten tietoisuuteni on vain tämän kollektiivisen luovuuden harha, jota kuvittelen omaksi mielekseni. Näihin asioihin myös törsään mielelläni. En silti menisi paheksumaan ihmisiä, jotka nauttivat tästä kollektiivisen luovuuden harhasta. Kaikki tuotettu kulttuuri kuuluu kaikille maksukyvystä riippumatta.

Muutama ranskalainen viiva:
- Aalto-yliopisto
- Tekijänoikeusoikeudenkäynnit 300 kilon korvauksineen
- lainapainoitteinen opintoraha
- kirjasto
- yksityiset koulut
- Wikileaks
- Linux

Olisi mukavaa elää sellaisessa maailmassa, jossa sivistys on oikeus eikä velvollisuus.

Valomerkki

Jokaikinen yö puolikahdelta annetaan Kallion ravintoloissa valomerkki. Omassa duunissa annetaan varoituslaukaus, käydään kysymässä pöydistä halutaanko lisää ja vielä viitotaan kovasti käymään tiskillä. Usein tulee sanottua, että valomerkki tulee ihan kohta, että jos tekee mieli juoda jotain, niin kannattaa ottaa nyt vielä jokin annos, koska itkeminen alkaa valomerkin jälkeen.

"Ei kiitos", "näin on hyvin" ja "kyllä nämä riittävät" ovat hyvin yleisiä kommentteja. Tosin en tarvitse enää kristallipalloa tietääkseni, että nämä kommentit muuttavat muotoaan puolikahden jälkeen. "Etteks te myy enää mitään", "voiskos saada edes yhden oluen/snapsin/kahvin", "miks sä et varoittanut". Joko myö asiakaspalvelijat ollaan niin hemmetin näkymättömiä tai sitten ihmiset luulevat tietävänsä paremmin kuin me, mitä tarvitaan.

Kun ihmisten pitäisi olla ulkona tasan kello kahteen mennessä, tajuaa, että jos ei ole osa ratkaisua ja on osa ongelmaa. Osa ratkaisua on kerätä kaikki juomat ihmisiltä pois kahteen mennessä ja ohjata heidät ulos. Osa ongelmaa on ihmiset, jotka eivät halua luopua juomistaan eivätkä halua poistua.

Ei siinä mitään. Olen riittävän monta kertaa elämässäni ollut ravintolassa, josta on pitänyt poistua vaikka olisi kuinka kivaa. Henkilökuntakin saattaa olla niin mainiota, että tuntuu, että he eivät myöskään haluaisi meitä asiakkaita pois. Mukavuus saattaa olla näkyvä luonteenpiirre tai osa showta, mutta näille alkoholin portinvartijoille se on myös työtä. Monessa muussa duunissa työt loppuu, kun kello on sovitun verran. Poikkeuksista neuvotellaan työnantajan kanssa. Ravintolassa henkilökunta joutuu neuvottelemaan asiakkaiden kanssa siitä, että saavatko he lopettaa työnsä sovittuun aikaan vai ei. Asiakas on aina oikeassa.

Ei ole. Asiakas on se, joka maksaa viulut ja teoriassa myös palkat. Jos näin kuitenkin halutaan, niin pitäisiköhän ravintolan ammattilaisten mennä lakkoon ja kieltäytyä työstä, jos asiakas (teoreettinen pomo) ei halua poistua paikalta?

Toisaalta, jos ravintolat voisivat olla auki 24h, menetettäisiin ehkä yksi sukupolvi, mutta seuraavan polven ajankäyttöä ei enää rajottaisi alkoholilainsäädäntö.

Pikkujoulukausi

Jos muistelee omaa elämäänsä taaksepäin riittävän paljon, tulee huomattua tiettyjä toistuvia kuvioita. Esimerkiksi lunta on satanut koko ikäni marraskuussa jo, ja jos lumet ovat sulaneet, ovat ne palanneet jouluaattoon mennessä. Olen kiinnittänyt huomiota, että roskalehtien lisäksi kesän jälkeen kirjoitetaan monta artikkelia liittyen terveellisiin elämäntapoihin. Yleisin näistä on, miten lopettaa kesäputki. Tiedättehän, kun on ollut lomalla ja tissutellut pitkin kesää kaikki festarit ja häät lävitse. Pahoittelut tästä ylimielisyydestä kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka eivät saa pitää kesälomaa. Pahoittelut myös anglismeista.

Kolmas asia liittyy joulun jälkeisiin perinteisiin. Minulla on maailmankaikkeuden paras näköala suomalaisiin juomaperinteisiin. Minä kuulun nimittäin siihen posseen, joka pitää huolen siitä, että tiskit tulee tiskattua, suoraan päästään käveltyä ja viina ei lopu kesken, sanalla sanoen minä kuulun tarjoilijakuntaan. Kiitos muuten etukäteen tipeistä.

Pikkujoulukausi on näemmä alkanut. Jokaisella yhdistyksellä, baarilla, työpaikalla, peliporukalla, bändillä, teatteriryhmällä, kommuunilla, yms. on omat pikkujoulunsa. Tilaisuus, jolloin on mahdollista panna printterin päällä, vetää hassu hattu päähän, oksentaa omiin sukkiinsa, syödä eksoottisia ruokia, hiljentyä perheen kanssa, ostaa mahdoton määrä lahjoja, pitää talouskasvu pystyssä seuraavaan romahdukseen asti ja kosia läheistä rakkauttaan.

Nämä kaikki asiat pyörivät tai ovat jollain tavalla tekemisissä alkoholin kanssa. Ei aina, myönnetään, mutta riittävissä määrin, että tiettyjä johtopäätöksiä voidaan vetää. Satunnainen pirteys, jota havaitsen, on vain seurausta adrenaliinista, joka seuraa stressistä. Samoin on suunnaton ja pohjaton kurkku, johon lisätään useampia mitallisia alkoholia.

On ehkä vaikea uskoa, mutta tipaton tammikuu on saavutus, jonka Eduskunta on saanut aikaan. Jouluun on vielä neljä viikkoa ja uuteen vuoteen viisi. En suosittele hoitoa jokaiselle pikkujoulukauteen osallistuvalle, mutta suosittelen tipattoman tammikuun viettämistä. Ihminen nimittäin tottuu kaikkeen, ja tietyillä tavoilla on vaarallista, että opitaan juomaan naamari täyteen 40 päivän aikana. Tipaton tammikuu on hyvä tapa palauttaa itsensä jokaiselle itselle sopiviin alkoholimääriin. Maratonkunto nimittäin paranee pikkujoulukautena. Voin todistaa sen näköalapaikaltani.

Joten, ottakaahan kaikki kippikset, ottakaa monta, ottakaa merellä, ystäville, vihollisille, juomalle itselleen. Sen jälkeen rauhoittakaa kehonne, koska kesä ja juhannus on oikeasti ihan nurkan takana.

Vasemmiston taakka

Muutama vuosi sitten olin Next step -messuilla pitämässä Vasemmistonuorten pöytää. Saattoi siellä ehkä olla Vasemmistoliitonkin materiaalia. En muista. Tämä oli tärkeä tieto, koska Vasemmistonuorten ja -liiton välinen suhde on paikkakunnittain ja ajoittain vaihteleva. Edesmennyt Janne Harju kuvaili suhteen toimivan parhaiten silloin, kun Vasemmistonuorilla on avaimet Vasemmistoliiton toimistoon, jossa voi käyttää printteriä, mutta puolue joutuu pimpottamaan ovikelloa kun haluaa kahvia. Harju ei ehkä käyttänyt näin elävää kuvausta, mutta näin ymmärsin ajatuksen.

Next step -messuilla minua lähestyi innokkaasti nuori isänmaan toivo. Hänellä oli toiveikas ilme, tosin hänen asiansa oli etukäteen päätetty. Meidän keskustelun raamit olivat seuraavanlaiset. Hän tuli kysymään Vasemmistonuorten kantoja erinäisiin energia- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Vastaukset oli ehkä etukäteen hänelläe jo selvillä, jonka jälkeen hän esitti nasevia jatkokysymyksiä tai -ehdotuksia.

Olen omasta mielestäni pätevä keskustelemaan näistä asioista, mutta on myönnettävä, että en osaa vieläkään vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustaa työpaikkoja eli ydinvoimaa. En vieläkään osaa oikein vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustavat halvempia taisteluhävittäjiä eli natoa. Näissä kysymyksissä on tietenkin oletettu, että ydinvoima tuo lisää tarpeellisia työpaikkoja ja halvemmat taisteluhävittäjät ovat parempia kuin kalliit taisteluhävittäjät.

Ehkä olin itsekin hieman naseva silloin. Taisin esittää joitakin käsityksiäni ekologisesta politiikasta. Siihen liittyi vahvasti joitakin kestävän kehityksen periaatteita ainakin filosofisella tasolla. Taisteluhävittäjistä olin suunnilleen sitä mieltä, että niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitäisi suunnata sekä varoja että luonnonvaroja ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen ruoan, koulutuksen ja muiden keinojen avulla. Kaveri ehdotti lopuksi, että ehkä meidän kannattaisi liittyä Neuvostoliittoon. Kerroin hänelle, että Neuvostoliittoa ei enää ole.

Luulen, että hän tiesi asian mielessään, mutta ei ehkä sydämessään. Neuvostoliitto edusti hänelle mahdollisesti kaikkea pahaa ja ihmiset, jotka vastustivat ydinvoimaa ja halpoja taisteluhävittäjiä olivat myös pahoja, joten he kuuluivat tai ainakin haluaisivat kuulua Neuvostoliittoon. Tämäkin on vain omaa arvailua, mutta ymmärrätte varmaan, mitä yritän hienovaraisesti ilmaista, kun otsikoksi on laitettu "Vasemmiston taakka?"

Tämä oli yksi niistä ajatuksista, joita minulle syntyi kun kirjoitin Harri Kivistön blogista edellisessä postauksessani.

Luulen, että kokemukseni ovat tuttuja monille puolueissa tai nuorisojärjestöissä peuhaaville. Se ehkä karkoittaa ihmiset puolueista, tai ainakin tekevät allergisiksi niille, koska kuuluessaan puolueeseen, voi olettaa, että joutuu kantamaan kaikkien puolueen muiden jäsenten synnit. On varmasti muitakin syitä olla kuulumatta puolueisiin. Liittyyhän moneen puolueeseen junttausta, salaisia vaalirahoja, epärehellisyyttä, selkäänpuukotusta ja kaikenlaisia puolueille varattuja penkkejä, joissa pätevyydellä ei ole mitään merkitystä.

Uskoisin, että monet oikeistopuolueissakin kokevat kiusalliseksi sen, että joutuvat tahtomattaan olemaan vastuussa pankkikriisistä, Kreikasta, George W. Bushista, maailman nälänhädästä ja kaikista ihmisoikeusrikoksista, joita maailmalla on tehty.

Olisi kyllä mukavaa kuulla ihmisten vastaavista kokemuksista. Mikä on sinun?

Kommunismi on totalitarismia eli uusliberalismia eli fasismia eli huutele vain ohi

Olen lueskellut Uuden suomen puheenvuoroja (eli siis blogeja). Kova mesoaminen homojen epäihmisyydestä sekä ihmisoikeuksien puolesta puhuminen on saanut itseni niin turraksi, että en ole oikein jaksanut edes harkita aiheesta kirjoittamisesta. On tullut ähky.

Kaikkien näiden "homot on saatanasta" otsikoiden jälkeen silmiin osui hämärällä tavalla itsestäänselvältä kuulosta otsikko Orwell oli kommunisti.

Piraattipuolueen Harri Kivistö kirjoitti vaatimattomasti hankaluudesta ymmärtää vasemmiston ja oikeiston käsitettä. Ironista kyllä viimeistään kommentit todistavat hänen tekstinsä osuvuuden.

Oman vaatimattoman tulkintani mukaan Harri Kivistö yritti vain osoittaa, että kommunismi ei ole yhtäkuin totalitarismi eikä uusliberalismi tee kaikista köyhiä, vaikkain molemmille tulkinnoille löytyy tilaa. Ehkäpä hän kuitenkin yritti viljellä ajatusta, että kaikki kommunistit eivät halua rakentaa tiukan hierarkista valtio-omisteista kauhuvaltiota, joissa ihmisoikeudet ovat vain julistuksia. Ehkäpä hän kuitenkin yritti vain nostaa esille ajatusta, että kaikki oikeistolaiset eivät ole vain omaa etuaan ajavia pröystäilijöitä, joilla ihmishenget ovat vain rahan mittayksikkö.

Kommenttien ironisuus on siinä, että kommentoijat lähtevät joko haukkumaan vasemmistoa tai oikeistoa kaikista rikoksista joita vasemmisto/oikeisto/"lisää omasi" on tehnyt.

Tässä muutama kommentti, jotka nostan esille ilmestymisjärjestyksessä:
"kirjassaan katalonia, katalonia orwell kyllä katselee espanajalaisten meininkiä hvuvittuneen siirtomaaherran asenteella. mutta tietenkin luet kirjoja eri tavalla kuin minä. olen eksegeetti ja etsin eri yhteyksiä ja motiiveja muualtakin kuin raamatusta." -Torsti Äärelä

"Orwell oppi vasemmalla kaikki vasemmistolaisuuden perkeleelliset vivahteet. "Eläinten vallankumous" kertoi kommunismista ja "Vuonna 1984" sosialismin huipentumasta eli sosiaalifasismista, johon siirrytään sosiali"demokratian" kautta." -Vieras

"Suomessa ei voi erottaa oikeistoa (liberalismia) ja vasemmistoa (sosialismia), koska kaikki on vasemmistoa." -Vieras

"Nimenomaan OLI kommunisti/sosialisti. Mutta tervehtyi/viisastui myöhemmin" -Vieras (puhuu siis Orwellista)

Tästä pidän erityisesti sen raskaan päättelyn ja runsaiden kirjoitusvirheiden takia: "Oli miten oli voisiko joku kertoa mitä yhteistä on USA:lla ja Orwelilla
Paitsi se USA on kaksinaismoraalin huippuvaltio niin kuin 1984 kirja.
Mitä sitten Neuvostoliitoon ja varsovanliiton valtiot, myöhemmin Venäjään ja Kiina sekä tietysti USA, niin kaikki ovat minulle kirosanoja jo kouluajoilta, koska saimme luke DDR:ssä panettuja historiankirjoa joilla oli määratty värisävy.Lisäksi joskus aikoinaan kun Suomessa oli ensimmäinen USA buumi joskus 1980 luvulla lähinnä ajustusmailmallisesti. Satuin tekemään jonkilaisen tutkielman kyseisestä valtiosta, tuli mieleeni että miksi ihannoida sellaista valtio mikä läpeensä mätä kun silloinen Nevostoliitto." -Hannu Juurmaa

"Ei voisi vähempää kiinostaa kyseinen huomio, jos milipide harmitaa se ei ole minun syy. En kannata mitään puoluekantaa enkä tule kannattamaan" -Hannu Juurmaa

Mutta oikeasti kannattaa lukea Kivistön merkintä sekä sitä seuranneet kommentit.

Kuka niitä kissavideoita oikein lähettää?

Koomikoksi kääntynyt fysiikanopettaja Tim Lee kertoo kuka lähettää kissavideoita toisten postilaatikoihin laittamalla poweria pointteihin.



Powerpointteja on ennenkin tehty huumorimielessä, koska niillä on helppo kertoa tarinoita. Tim Leen erikoisuus on kuitenkin se, että hän on oikeastaan powerpoint-koomikko. Hän on löytänyt oman äänensä jatkamalla opettajan habitustaan. Hän edelleenkin yrittää osoittaa miten maailma toimii yleisölle eli oppilailleen. Tietenkään kyseessä ei ole ihan aito tiede, vaan enemmänkin keksityllä todistusainestolla tehtyjä kaavoja, mutta se taas ei tarkoita, etteikö hänen juttunsa voisi olla tosia.

Castle ja pokeri

Vuonna 2009 aloittanut television dekkarisarja Castle on ollu ehkä monella tapaa yllättävä sarja. Odotukset eivät alussa ehkä olleet kaikkein korkeimmat, koska ensimmäinen tuotantokausi koostuu kymmenestä osasta, kun taas seuraava tuotantokausi sisältää jo 24 jaksoa, mikä on hyvin tavanomainen määrä suosituille tv-sarjoille Yhdysvalloissa.

Ensimmäinen tuotantokausi lähti liikkelle hienolla dialogilla, keskeltä pari jaksoa tuntuivat täytteeltä ja lopussa tuotiin jo yksi henkilö mukaan sekä luotiin eeppisyyden tunnelma. Eeppisellä tv-sarjalla tarkoitan juonta, joka on kuin pinnan alla yhdistämässä osia toisiinsa.

Voin myöntää, että sarja ei ole koukuttavimpia televisiosarjoja, mutta jokin pinnan alla kytevä ajatus saa kuitenkin minut seuraamaan sarjaa. Asetelma on kutakuinkin tämmöinen: kuuluisa bestseller-kirjailija Richard Castle (Nathan Fillion) on tappanut kirjasarjan päähenkilön ja suunnittelee uutta. On tapahtunut murhasarja, joka jäljittelee Castlen kirjojen murhia. Tutkija Kate Beckett (Stana Katic) pyytää Castlen apua. Rikos selviää, mutta Castle onnistuu saamaan pormestarilta luvan seurata Beckettin työskentelyä uutta dekkarikirjaansa varten.

Hitaasti, mutta pysyvästi sarjaan tulee juonellisena elementtinä pokeri. Richard Castle nimittäin pelaa jatkuvasti pokeria huonompia ja parempia vastaan. Peli on osa juonta, mutta juoni on myös osa pokeria. Mutta kaikki eivät ole aina ihan pelin tasalla. Valitettavasti myös tekninen puoli epäonnistuu välillä.

Ensimmäisen kerran kun sarjassa pelataan pokeria, on pelinä Texas no limit hold em(NLHE). Kohtaus alkaa kun viimeinen jako on käynnistymässä. Sokkopanokset näyttävät olevan ihan asianmukaisesti pöydällä, mutta pöydän keskellä on jo jonkinlainen potti vaikka yhtäkään panostusta ei ole tehty. Potti ei myöskään ole edellisen jaon tulosta, koska kukaan ei halua ottaa sitä itselleen. Tietenkin kyseessä saattaisi olla mielettömällä antella varustettu peli. Ante on siis ylimääräinen panos, jonka jokainen käteen osallistuva joutuu laittamaan pottiin normaalien sokkopanosten lisäksi.

Kohtauksessa Castlen äiti lukee ääneen Castlen peliä. Hän ottaa riidit Castlesta kun hän on headsupissa Beckettin kanssa. Becketillä on kädessään Aks (eli ässä ja kuningas samaa maata, tässä tapauksessa pataa). Käsi on yksi parhaimmista lähtökäsistä NLHE:ssa. Beckett korottaa kahdenkympin lyönnin sataseen ja yrittää puhua Castlea mukaan. Castlen äiti lukee Castlen käden huonoksi, koska tämä räpyttelee silmiään. Katsojalle kortteja ei näytetä. Castle lähtee mukaan ja floppiin tulee 277. Castlen räpyttely lakkaa ja kokeneena pelaajan tiedän jo mitä Castlella on kädessä. Castle ryhtyy naputtelemaan kortteja ja Castlen äiti kertoo, että Castlella on käsi. Beckett lyö kaiken sisään ja Castle katsoo korttejaan. Sieltä löytyy 27o (tarkoittaen kakkosta ja seitsemää eri maata). Tätä kättä kutsutaan kaljakädeksi. Se on huonoin lähtökäsi. Sillä ei voi tehdä suoraa eikä väriä flopilta ja vaikka osuisi johonkin korttiin, kikkeri on todella huono. Tästä huolimatta Castle heittää kätensä pois. Hänen sisäinen pelaajansa sammuu, mutta motiivi onkin tehdä vaikutus Beckettiin.

Vaikka toisen käden peliä pystyy lukemaan ihmisen käytöksestä. Yleisin harhaluulo on lukea pelaaja jonkin yksittäisen merkin perusteella. Tässä tapauksessa silmien räpyttely tarkoittaa heikkouta ja korttien naputtelu vahvuutta.

Mutta pokeri ei jääkään tähän. Vaan osassa on kolme erillistä sessiota. Mutta ei se jää siihenkään vaan tulevissa osissa pokeria pelataan edelleen. Vaikka peli saattaa erota hieman esimerkiksi televisiossa nähtävistä High stakes -peleistä, joissa maailman parhaimmat pokerinpelaajat kohtaavat toisensa isojen panosten merkeissä, se on kuitenkin aidon näköistä. Sen tietää jokainen, joka on joskus osallistunut kotipeleihin. Apinaliikkeet saattavat koitua joko omaksi tai vastustajan kohtaloksi.
Kakkoskauden ensimmäisessä jaksossa pelataan ostopokeria venäläisten mafiosojen kanssa no limittina. Ratkaisevassa kädessä mafioso lyö kaiken sisään, mikä on moninkertainen floppiin nähden. Hänellä on kädessään kolme kuningatarta. Castle maksaa ja slowrollaa (omien korttien näytösmäinen hidas esittely, jolla saadaan lisää nautintoa omaamalla parempi käsi) näytön jälkeen. Omissa silmissä lyönti näytti joko bluffilta tai täyskädeltä. Koska osassa ei näytetty miten korttia pelattiin pöydässä, ei katsojakaan voi päätellä, mitä pelaajien päässä liikkuu. Hahmoistakin tämä voisi kertoa jotain.

Ihan superhyvä meemi

Tänään blogeja lukiessa löysin hyvin perinteisen Meemin Viides rooli -blogista. Tarkoituksena on vastata seitsemääntoista eri kysymykseen etsimällä vastaukset omasta kirjahyllystä. Aluksi aioin sivuuttaa koko tehtävän kunnes tajusin, että minullahan on muutto vielä aivan levällään. Minulla ei ole kirjahyllyä tällä hetkellä ja ainoa kirja, joka näköetäisyydellä osui silmiini kelvatkoon vastaukseksi. Tämä tehtävä ei siis vaatinut kovinkaan perusteellista työtä.

Eli:


Oletko mies vai nainen?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile itseäsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuinka voit?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mihin haluaisit matkustaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile parasta ystävääsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on lempivärisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen sää on nyt?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen parisuhteesi on?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä pelkäät?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Päivän mietelause?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Minkä neuvon haluaisit antaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Miten haluaisit kuolla?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mottosi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)

Perustulossa saattaisi olla sivistyksen tuhon siemen - tai sitten ei

Parina päivänä olen seurannut jälleen Helsingin Vasemmistoliiton keskustelua sähköpostilistalla aiheesta perustulo. Puolueen tavoitteena on ollut ja on edelleen sosiaaliturvan parantaminen. Sen tavoitteisiin on joskus kuulunut kansalaispalkka ja nykyään myös perustulo. Muutama ihminen on nähnyt perustulon olevan parannus jähmeään sosiaaliturvaan, joka näyttäytyy tänä päivänä jonain sellaisena, mikä pitää ansaita. Toimeentulo turvataan vain jos täytetään tietyt ehdot. Sosiaaliturvan ulkopuolelle voi jäädä mitä oudoimmista syistä sen lisäksi, että käsittelyajat saattavat olla ihan mahdottoman tuntuisia silloin kun ihmisellä on oikeasti hätä.

Tästä huolimatta sellaisetkin vaatimattomat minimitoimeentulonrajat kuin vaikkapa 500 tai 750 tai tuhat euroa ovat hyvin vaatimattomia siinä mielessä, että Helsingissä vuokrat lähtevät tuolta 500 eurosta ylöspäin. Ainoan kerran kun olen maksanut alle 500 euron vuokraa oli ajalta jolloin vielä käytettiin markkoja ja asuin kommuunissa. Tästä huolimatta on ihmisiä, jotka näkevät, että jos ihmiselle taattaisiin vastikkeettomasti jokin näistä em. summista, koko kansa ryhtyisi automaattisesti toteuttamaan itseään luovasti eli sormivärimaalailemaan tai tekemään jotain muuta hipeille näkyvästi kuuluvaa hommaa.

Sen sijaan, että ihmiset saisivat takuuvarmasti yhteiskunnalta takuun, että ei näkisi nälkää tai joutuisi jättämään vuokrat maksamatta (ja saisi jotenkin kokea olevansa osa yhteiskuntaa), nähdään perustulossa koko sivistyksen tuhon siemen. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka dyykkaamalla ja muutenkin käyttäytymällä luovasti (ja käyttämällä kolmannen sektorin maksuttomia palveluita kuten leipäjonoja sekä turvautumalla naapuriapuun) pystyvät esimerkiksi elämään opintotuella tai työttömyyskorvauksilla kuukaudesta toiseen. Siitä huolimatta maailma ei ole tuhoutunut.

Esimerkiksi 600 euron (summa keksitty hatusta) vastikkeeton perustulo tuskin muuttaisi tätä asiaa kuin muutamilla tavoilla: ei turhia käsittelyaikoja sosiaalivirastoissa, ei masentuneisuutta tai itsemurhia elämänhallinnan puutteen takia, ei stressiä, mutta ei tuo 600 euroa kuussa miksikään miljonääriksi tee; Perustulon pitäisi olla miljoona euroa, jotta ihmiset todellakin voisivat elää perustulolla kuin miljonäärit.

Villeimmät perustulon vastaiset argumentit, joita luin olivat jotain hyvin makaaberia prekariaatin näkökulmasta. Erilaisia elämäntilanteita varten on olemassa jo vuorotteluvapaa sekä osa-aikaeläke. Tämmöiset argumentit ovat ainakin minulle vieraita vaikka olenkin ollut täysipäiväisesti työelämässä jo vuosikausia. Olen päässyt pikkuhiljaa nauttimaan kesälomista ja työehtosopimusten parannuksista toimeentulooni. Jos minun elämässäni tapahtuisi jokin kauhea katastrofi esimerkiksi joutuisin pysyvästi työttömäksi, sairastuisin, asuntoni palaisi, joutuisin elämään vakinaisesti vailla asuntoa, ryhtyisin opiskelijaksi enkä etenisi riittävän nopeasti opinnoissani, en syystä tai toisesta saisi tehtyä riittävästi työtunteja satunnaisina kuukausina tai joutuisin tekemään pätkissä aina valmiina jokaikinen kuukauden päivä satunnaisia töitä ilman rutiinia, niin ei minulle olisi mitään hyötyä vuorotteluvapaasta tai osa-aikaeläkkeestä. Oikeasti ei olisi.

Täystyöllisyys olisi ehkä ratkaisu, joku ehdotti. En kerro kuka enkä kerro miksi. Jatkan vain spekulointia:

Minä saattaisin olla vaikkapa työsuhteessa, josta työnantaja ei maksaisi palkkaa tai palkkani olisi sidottu jonkinlaisiin provisioon, joka ei riittäisi työtunneista huolimatta esimerkiksi vuokranmaksuun. Kelalta en saisi tukea, koska teen täysipäiväisesti töitä, sosiaalivirasto kehottaisi kääntymään työsuojeluvaltuutetun puoleen, työsuojeluvaltuutettu ottaisi yhteyttä työnantajaan, mutta minulla ei olisi siitä huolimatta varaa maksaa vuokraa. Auttaisiko tässä tilanteessa minua vuorotteluvapaa tai osa-aikaeläke. Entäpä, jos miljoona ihmistä Suomessa eläisi tässä tilanteessa? Täystyöllisyys toteutuisi, mutta kukaan ei eläisi työllään.

Perustulo saattaisi auttaa ja todennäköisesti auttaisi näissä tilanteissa. Vuokra tulisi maksettua. Ruokaakin ehkä olisi. Työsuojeluvaltuutettu voisi kuumotella työnantajaa vaikka vuoden. Sosiaalivirasto voisi miettiä päätöksiä vaikka kolme kuukautta (lainmukaisen seitsemän päivän sijasta), mutta jonkun elämä ei menisi raiteiltaan.

Perustulo on ehkä urbaanille ihmiselle vapauttavin poliittinen projekti tällä hetkellä. Perustulo ei tee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia toimeentulonsa kanssa, mutta se antaa epävarmuudessa elävälle selkänojan. Se olisi jokaisen ihmisen lupaus toiselle varmasta päivästä. Varma päivä on sellainen päivä, että nukkumaan mennessä tietää, että seuraavakin päivä on elämisen arvoinen.

Syyskokousten aika

Syksy on jo toisella kuukaudellaan, ja järjestöihmiset jo miettivät (siis ne aktiiviset järjestöjyrät), että "hyvä kun tämän järjestön vuosikokouksista tärkein on syksyllä. Kun niin monessa järjestössä kaikki luottamustoimet jaetaan keväällä ja sitten kun ei itse tiedä, että mihin hommiin ja järjestöihin pääsee keväällä, niin onneksi on näitä syyspaikkoja tarjolla."

Onhan se varmastikin näin ja monet ihmiset, ja ne hyvät byrokraatitkin, ajattelevat syys- ja talvikautta älykkäästi: mihin minulla on aikaa? Ensinnäkin osa järjestöistä pyörii täysin hallitusten ympärillä ja osa järjestöistä pyörii hallituksista riippumatta, mutta suurin osa on jossain näiden välimaastossa, ja siksi on hyvä miettiä myös syksyllä, mihin menee mukaan. Osa paikoista joita jaellaan keväällä, saattaa olla haun ulkopuolella, koska lähti syksyllä muodostettuun hallitukseen mukaan ja sehän vasta aikaa viekin.

Hyvä olisi kuitenkin miettiä aina ennen vuosikokouksia järjestön itsensä kannalta, onko tämä järjestö oikeasti elämisen arvoista? Osa näistä kymmenistätuhansista järjestöistä, jotka on Suomessa elossa, ovat elossa vain, koska niiden hallituksissa on jäseniä. Osa järjestöistä elää siitä huolimatta, että niiden hallitukset eivät viralllisesti kokoonnu ikinä kuin vuosikokouksiin teknisesti hyväksymään vuoden aikana tehdyt päätökset (jos sitäkään).

Itse taas mietiskelin tässä yksi päivä, että mitä kaikkea keväällä valitut hallitukset ovat tuottaneet järjestöissä jäsenistönsä puolesta, jotka heidät ovat valinneet ja mitä eivät. Mielessäni on siis, että joskus ne yllättävät ja tuntemattomat tuottavat paljon enemmän järjestöissä toimintaa kun taas jotkut järjestöt ovat niin valmiita tappelemaan ja toimimaan ei-kenenkään-maalla, että on aivan sama keitä hallituksiin valitaan.

En ole tällä kirjoituksella siis valitsemassa ketään minkään järjestön hallitukseen eikä tätä pidä tulkita miksikään puolustus- tai vihapuheeksi minkään järjestön hallitusta kohtaan. Tarkoitukseni on vain huomauttaa, että ne järjestöt, jotka elävät ensi vuodelle, elävät syystä ja ne järjestöt, joita on hankala ylläpitää mielenkiinnon puutteen vuoksi, ovat kuolemassa muutenkin.

Jos jotain pitää fiilistellä, niin kertokaa missä järjestöissä olet aktiivi, missä olet luottamustoimissa ja miltä tuntuu tulevat syys- tai kevätkokoukset?

Ei niin pelottava Romanian romani

Toistaiseksi tämä video ei ole saanut Youtubessa kovinkaan montaa katsojaa (226 tällä hetkellä), mutta tämä video sisältää Romanian romanin puheenvuoron. Video on arvokas sen takia, että romaneja ei ole kuultu läheskään yhtä paljon kuin romanien vastustajia ja puolustajia (tai niin kuin konservatiivisen korrektisti se nykyään ilmaistaan: kerjääjien vastustajat ja puolustajat).



Ei tämä kaveri kuitenkaan ehkä ole niin pelottava kuin Jussi Pajunen kuvittelee.

Alkoholista

Aivan kuin aiheesta alkoholi ei olisi kirjoitettu tarpeeksi. Viimeksi käsittelin aihetta muistaakseni näytelmässä Ei vain ne hyvät huumeet, jossa oli varattu aivan riittävästi tilaa alkoholille ja monille muillekin yleisesti käytetyille päihteille. Vahvasti käytöshäiriöön leimaantunut heroiini jäi vähälle (tai olemattomalle) huomiolle, koska ei oikeasti ollut paljon sanottavaa aiheesta.

Alkoholiin minulla taas on hyvin intohimoinen ja ammattimainen suhtautuminen. Olen päätoimisesti hyvin pitkään annostellut erilaisia juomia erilaisilla tavoilla ihmisille, sekä olen kokeillut huomattavan määrän erilaisia alkoholijuomia. Se on kallis harrastus, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvällisesti. Tämän tietää jokainen, joka on joskus viskibaarissa ryhtynyt maistelemaan. Bruichladdichin 20-vuotias saattaa ravintolassa maksaa 15 euroa. Jamesonin 18-vuotias kolmasosan vähemmän. Neljän lasillisen nauttiminen saattaa siis maksaa 40-60 euroa ravintolassa nautittuna.

Alkoholilla on myös jonkinlainen korrelaatio rikoksiin ja sairauksiin. Alkoholi saattaa olla yksi katalysaattori perheväkivallassa ja se saattaa lopulta, jopa koitua jonkin ihmissuhteen päättymiseen. Alkoholin ansiosta myös syntyy uusia ihmissuhteita, jotka ovat joko hyviä tai huonoja, lyhytaikaisia tai elinikäisiä. Lasken tämän kuitenkin positiiviseksi vaikutukseksi. Onhan siinä jotain suloista, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja heillä on yhteinen harrastus. Tästä on tietenkin erilaisia näkemyksiä. Joskus raitiovaunussa saattaa epäillä, että alkoholi on joidenkin romanttisten suhteiden liima, jota ilman suhde ei pysyisi kasassa.

Oma suhteeni alkoholiin on ristiriitainen ja niin on näemmä ihmisten suhtautuminen toisten suhtautumiseen. Joskus juon paljon, mikä tietenkin herättää aiheellisen epäilyksen, että toiminko aivan hallinnan rajoissa. Joskus en juo ollenkaan, mikä saattaa saada ihmiset epäilemään, että olen luopunut jostain vakaumuksesta. Tosiasia on se, että välillä tekee hyvää pysytellä pitempiä aikoja irti alkoholista, vaikka ihan kokeen vuoksi. Silloin on aikaa miettiä omaa suhdetta alkoholiin. Joskus esteenä on työ tai paha sairastuminen, jolloin alkoholi ei välttämättä tee yhtään hyvää parantumiselle. Joskus muut harrastukset saattavat olla ristiriidassa.

Suomessa käytetään paljon alkoholia. On olemassa myös alkoholismiksi nimetty sairaus, mikä tarkoittaa riippuvuutta tai pakkomielteenomaista juomista. Juominen ei ole silloin "kontrollissa". Tämä jakaantuu tyypin 1 ja 2 alkoholismiin. Ylen uutisessa viime keväänä kerrottiin, että tyyppi ykköseen kuuluu esimerkiksi perjantaipullottelijat. Kuinka moni käy säännönmukaisesti perjantaisin ulkona viettämässä viikonloppua? Tämän kysymyksen ääressä voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin. Tyypille yksi saattaa olla myös tyypillistä alkoholista syntyvä suuri määrä dopamiinia. Tällöin päihtymiseen liittyy hyvin vahva euforinen tunne. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen vahvan elämyksen kanssa, jonka voi kokea sosiaalisesta juopottelusta. Onko se paha asia, että juo seurassa seuran vuoksi? Tyyppi kakkoselle tyypillistä on epäsosiaalinen käytös, eli juominen itsensä takia. Molemmat tyypit siis juovat, ensimmäinen mielellään seurassa ja toinen mielellään juoman kanssa.

Tosin luulen, että alkoholismiksi tulkitaan myös muitakin asioita. Joskus kyse saattaa olla jonkinlaisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (katuslangissa maanisdepressiivisyys), ADHD:n tapaisesta keskittymishäiriöstä tai vastaavasta. Alkoholi on hyvä lääke oireisiin, vaikkakin epäilemättä parempiakin olisi tarjolla. Asiantuntemuksen puutteen vuoksi en viitsi esittää vaihtoehtoista lääkitystä (amfetamiini). Alkoholi saattaa rauhoittaa vilkkaan mielen tai se saattaa tyynnyttää masentuneen mielen näkemään valoa tynnyrin päässä.

Kehitteillä on muuten pilleri, joka aiheuttaa humalatilan sekä pilleri, joka poistaa edellisellä pillerillä aiheutetun humalatilan. Yle esitti kesällä dokumentin (olenko alkoholisti? taisi olla ohjelman nimi), jossa asia oli esillä. Minun mielestäni se oli kiinnostava ajatus. Tosin, moniko haluaisi tulla instanthumalaan ilman kaikkia niitä makuja, joita alkoholille on kehitetty?

Kohtuutta tekijänoikeusrikkomuksiin

Enpä tiedä kovinko monen oikeustaju kärsii, kun lukee Tietokonelehden uutisen, jonka mukaan 33-vuotias turkulainen sai yli kolmensadantuhannen euron sakot ja neljän kuukauden ehdollisen rangaistuksen teosta, jonka taloudellinen hyöty tekijälle on nolla euroa? Alkuperäinen vaatimus oli kaksi miljoonaa euroa, mutta ei kohtuus ole tässä lähelläkään. Minkälaisilla tuloilla ihmiselle voisi antaa moisen tuomion? Pystyykö hän ikinä maksamaan laskua?

Millä ihmeen perusteella tuommoisiin lukemiin voidaan edes päästä? Eikö olisi jotenkin järkevämpää antaa sellainen rangaistus, joka olisi tuntuva, mutta ei tarkoittaisi käytännössä loppuelämän velkavankeutta?

Tämmöisten syiden takia on hyvä, että on olemassa piraattipuolue sparraamassa muita puolueita jonkinlaiseen oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista, että satunnaiset ihmiset saavat törkeän korkeita tuomioita, kun osa jätetään tuomitsematta. Voi olla, että jonkinlainen kompromissi tulisi tehdä tekijänoikeussuojan ja vapaan tiedonvälityksen kanssa (kuten vaikkapa laskea teosten suoja 10 vuoteen), mutta tämmöisten tuomioiden jälkeen sympatiani kääntyvät hyvin vahvasti täysin vapaan tiedonvälityksen suuntaan.

Antipiracy.fi -sivustolla arvioidaan Suomen kärsivan 355 miljoonan euron tappiot nettipiratismin takia. En tiedä, mistä hatusta luku on heitetty, mutta on se aika korkea.

Kerjäämiskieltotyöryhmän esitys on tasapainottoman huonosti valmisteltu

Kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän loppuraportti on vihdoin saatavilla. En voi aukottomasti todistaa, mutta työryhmän nimestä voisi päätellä, että työryhmän tehtävä olisi tehdä esitys kerjäämisen kieltämiseksi. Tämä on saattanut vaikuttaa myöskin työryhmän työskentelyyn. Loppuraportissa esitetyt syyt kerjäämisen kieltämiselle kuitenkin koskevat käytännössä romaneihin liittyvään toimintaan. Tätä sivuten jätettiin kaksi eriävää mielipidettä loppuraporttiin.

Ehdotukset lainmuuttamiseksi loppuraportissa olivat erikoisia. Toistuva kerjääminen, kerjäämisen toistuvuus ja kerjäämisen määrittely 'vetoamiseksi toistuvasti muihin henkilöihin vastaanottaakseen lahjoituksia' herättää mielleyhtymiä. Unicefin feissarit, SPR:n joulupadat, nenäpäivä ja joulukeräykset olisivat eräs kerjäämisen muoto. Tämä oli siis ehdotus järjestyslain muuttamiseksi.

Loppuraportti on ristiriitainen esittäessään lakimuutoksia ja verratessaan jo käytettävissä olevia lain keinoja puuttua rikolliseen toimintaan. Häiritsevä käyttäytyminen on kielletty jo järjestyslain 3 §:n mukaan. Tästä huolimatta työryhmän loppuraportti perustelee erillistä kerjäämisen kieltoa kerjäämisen häiritsevyydellä. Oikeastaan on hieman koomista, että työryhmän loppuraportti ehdottaa perusteissaan kerjäämisen kieltämiselle kaikkia sellaisia syitä, jotka ovat ennestään lainvastaisia, mutta ei kykene osoittamaan, että kerjääminen per se synnyttäisi tiettyä rikollisuutta. Todistusaineisto on hyvin heikko, jos loppuraportissa vedettyjä johtopäätöksiä tarkastelee. Romanialaisten tekemien rikosten lisääntyminen on osoitettavissa kaaviolla, romanialaisten määrän lisääntyminen Suomessa on osoitettavissa kaaviolla ja romanialaisten kerjääminen on ilmeistä. Yksi johtopäätös jää ilman mitään todistusaineistoa: "Myös yksittäiset suomalaiset ovat kerjänneet rahaa toistuvasti. Nämä ovat usein olleet päihdeongelmaisia." Todistusaineistoa on turha lähteä kiistämään, mutta johtopäätös on omiaan lisäämään romanivastaisuutta Suomessa, mikä toivon mukaan ei ole työryhmän tavoite. Myöskin johtopäätökset, joita ei voida perustella, ovat omiaan heikentämään työryhmän raportin uskottavuutta.

Yksi oikea ongelma löytyi raportissa löytyi nimittäin rahankeräyslaki. Tämä sinänsä merkityksettömältä tuntuva kohta on itseasiassa paikka, jossa kerjäämistä voisi säännellä, jos kerjäämistä ei kielletä kokonaan. Kerjääminen ja rahankeräys ovat erilaisesta latauksestaan huolimatta samaa toimintaa. Unicefin feissarit kerjäävät kaduilla lahjoituksia vetoamalla yleisöön. Siviilit keräävät rahaa vetoamalla yleisöön. Vaihdoin tahallaan verbien kerjääminen ja rahankerääminen paikkaa edellisissä virkkeissä. Korvasin myös sanan kerjäläinen sanalla siviili. Rahankeräyslain tarkoituksena on estää rahankerääminen huijaamalla, minkä tehokkaimpana keinona voidaan pitää rahankeräyslupia. Jokaisen organisaation, joka lahjoituksia kerää tulee hankkia rahankeräyslupa. Rahankeräyslain ulkopuolelle on jätetty ymmärrettävistä syistä esimerkiksi naapurien auttaminen ja vetoomukset vaikkapa hääpareille tehtävistä lahjoituksista. Kerjäämistä voitaisiin säännellä laissa esimerkiksi kieltämällä kerjääminen asuintalojen välittömässä läheisyydessä tai ovikelloja pimpottamalla 05-12 välisenä aikana (tämä siis vain oman unirytmini kannalta). Laissa voitaisiin myös kieltää kerjääminen kulkuväylien edessä siten, että se estää liikkumisen tai jossain yksityisyyttä vaativissa julkisissa tiloissa kuten pankkiautomaattien läheisyydessä. Kerjäämisestä laissa ei kuitenkaan mainita, mutta lakia ei olekaan tehty säätelemään massin pummaamista eikä sitä ole pidetty riittävän isona pahana, jotta se haluttaisiin kriminalisoida. Silloin kun ajat kovenevat, puheet kovenevat.

Kokonaisuutena voisi loppuraportista sanoa, että se on eräänlainen poliittisen esityksen ja huonon akateemisen työn risteytys. Raportilla on ansionsa. Taustamateriaalia on kerätty, mutta vaillinaisesti. Työryhmän työskentelyn pituus on ollut lähes vuosi ja tapaamisia on ollut 13. Tämmöisessä ajassa pitäisi saada aikaiseksi huomattavasti tasapainoisempi esitys, missä pyrittäisiin oikeasti tasapuoliseen käsittelyyn, lainrajauksiin ja todistusaineiston huolelliseen tutkimiseen. Loppukaneettina voisi sanoa, että työryhmä on epäonnistunut sen itse itselleen asettamassa tavoitteessaan "rangaista tekijöitä ja suojella uhreja" tekemällä juuri päinvastaisia ehdotuksia. Loppuraportti esittää ihmiskaupan uhrien sekä muiden heikosti toimeentulevien ihmisten syrjäyttämistä julkisesta kuvasta sekä lisää heikon toimeentulon varassa elävien ihmisten mahdollisuutta tulla nähdyiksi julkisuudessa.

Parasta antia ja johdonmukaisuutta koko raportissa ilmentää vain loppusivuille kirjatut kaksi eriävää mielipidettä.

I'm voting for dumbocrat - fail

Tämmöinen video löytyi facebookin kautta. Tarkoitus on siis halventaa Demokraatteja Yhdysvalloissa. "Minä äänestän demokraatteja, koska he haluavat myydä heroiinia koululaisille", "--he vihaavat Jumalaa", "--he juhlistavat kuoleman kulttuuria", "--he vihaavat joukkojamme (troops)", "--he haluavat kasvattaa homoseksuaaleja, kuinka luovia he ovatkaan". Tämmöisillä kampanjoilla käydään siis demokraattien kimppuun Yhdysvalloissa. Tämä on tietenkin vaatimaton youtubepätkä, jonka on tehnyt (mahdollisesti) yksi kaveri yhdellä kameralla ja editoinut tietokoneellaan.

Toisaalta jättääkö joku äänestämättä Demokraattia tämän videon takia? Ehkä, mutta silti epic fail.

Aasiakas-sivusto kerää kokemuksia asiakaspalvelusta

Eilen eksyin tai alitajuisesti löysin itseni Aasiakas.net -sivuston, joka kerää asiakaspalveluammateissa työskentelevien kokemuksia asiakkaista. Ravintolapuoli oli työnkin puolesta se mielenkiintoisin osa. Aasiakas-nimitys tuntui viittavan tyhmään ihmiseen. Siitä olikin kyse, mutta osa havainnoista on myös palvelijoiden omaa ylimielisyyttä. Osa kokemuksista näyttäisi viittaavan siihen, että on olemassa ihmisiä, joiden käyttäytyminen ei ole poikkeuksellista vaan osa normaalia ravintolassa käyntiä. Tästä kertoo ainakin muutaman kokijan huomautukset kanta-asiakkaista, jotka tilaavat aina samaa ruokaa ja valittavat aina samasta/samoista asioista.

Herkullisia paloja sivusto tarjoaa myös kun palvelijat lähtevät vastarintaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä kohtaan. Osa on käytännöllisiä piloja, joissa varaudutaan palautteeseen keräämällä todistusaineisto (kuiteista kellonajat, valvontakamerat, yms.), jolla voidaan käydä lävitse koko prosessi sisääntulosta ruoan syömiseen asti. Vaivannäkö, jolla esimies mittaa tomaattien painon hampurilaisessa, kerää kuitin talteen ja selittää lämpöfysiikkaa: "todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä." Kaksi rouvaa saavat myös huonoa palvelua, kun he valittavat, että teevesi on kuumaa ja työntekijä ehdottaa, että antaa veden jäähtyä. Ravintola-alan ammattilainen olisi käynyt hakemassa teevedenjäähdyttimen eikä pakottanut asiakas nolosti töihin eli odottamaan.

Osa vitseistä perustuu luetunymmärtämiseen, kun asiakas haluaa ostaa 50 sentillä ison juoman ja ranskalaiset. Jotkut hampurilaisketjut tarjoavat isomman juoman ja ranskalaiset lisämaksusta, mikä on ilmeisesti tämä 50 senttiä. Hyvin kerrottu tarina, vaikkakin kuinka arkinen kommellus, on semmoinen, joka auttaa samaistumaan tarinan henkilöihin.

Kirjaimelliset musavideot

Pitääpä esitellä ihmisille yksi mielenkiintoinen Youtube-aikakauden taidemuoto eli kirjaimelliset musavideot (engl. literal version). Pointsina on ottaa tunnettu musiikkivideo ja sanoittaa kappale kuvaamaan videon tapahtumia. Tyyli on läheistä sukua käännösvideoille eli sellaisille videoilla, jossa laulun sanat tekstitetään muistuttamaan toista kieltä.

A-ha:n Take on me on mahdollisesti ensimmäinen tyylin musavideo. Lisäpisteitä pitää antaa Harketin laulun jäljittelystä.



Bonnie Tylerin Total Eclipse of heart on myös aivan omaa luokkaansa. Tässäkin pitää antaa pisteitä imitaatio-osaamisesta.


Kannattaa myös yltsiä Meat Loafin I would do anything for love (but I won't do that).

Lisää Mobile horroria

Katsoin juuri Mikko Kuparisen ohjaaman Mobile horrorin, joka on Juha Jokelan noin vuosikymmen sitten käsikirjoittama Teatteri Jurkan kantaesitys. Näytelmä oli menestys, joka levisi ympäri Suomea. Ensimmäinen oma kosketukseni näytelmään oli Sakari Hokkasen Loistoteatterille ohjaama versio. Tv-versio todisti tekstin elinvoimaisuuden. Maria Hukkamäen etsiessä ohjauskurssilleen tekstiä, ehdotin aika nopeasti Jokelan Mobile horroria sekä Fundamentalistia. Jokelan teksteissä on nimittäin hienosti rakennettuja, monipuolisia konflikteja, että en ihmettelisi, jos tekstejä esitettäisiin vielä kymmenien vuosien päästä. Tämä tosin vaatii teatterintekijöitä löytämään Jokelan näytelmät uudestaan ja uudestaan. Tosin Heikki Viljan Loistoteatterissa esittämä Seppo oli maanisuudessaan lyömätön. Itselle muistutus: älä vertaa tv- ja elokuvanäyttelemistä keskenään

Politiikka-allergiasta eroon

Poliittisten nuorisojärjestön junailema suunnitelma päästä kouluihin esittelemään puoluepolitiikkaa on saanut aiheellista huomiota. Edeltävä sukupolvi on niin traumatisoitunut jostain mitä tapahtui sotien jälkeen, että kouluissa ei saa opettaa mitään kansalaisuuteen liittyvää. Koulussa opitaan kyllä olemaan hiljaa, odottamaan puheenvuoroa, kieliä, taksanomiaa, historiaa, tietoa Jumalasta(sic), liikkumista, pelejä, yms. Puoluepolitiikkaa tai kansalaisaktivismia ei varsinaisesti ole kielletty opetussuuunnittelmassa. Tyypillistä lienee kuitenkin, että jos jokaisesta eduskuntapuolueesta ei saada edustajaa vaalien alla järjestettävään paneeliin, niin tilaisuus perutaan.

Olen itse käynyt useissa koulupaneeleissa edustamassa joko Vasemmistoliittoa tai itseäni, joskus kumpaakin. Yleistä lienee, että yleisön esittäessä kysymyksiä panelistit saattavat kokea joskus hassua ylimielisyyttä kysymyksiä kohtaan. Kysymykset ovat nimittäin välillä sellaisia, joita kouluissa pitäisi opettaa. "Miksi poliitikot pettävät aina lupauksensa?" Tekisi mieli vastata, että se johtuu siitä, että meillä on hirveän tärkeää saada mahdollisimman paljon ääniä omalle puolueelle, jotta pääsisimme valtaan. Vaikka se ei olisikaan koko totuus. Puoluepolitiikka on monimutkainen soppa ristiriitaisia intressejä, aatteita ja idiootteja. Voisi jopa ajatella, että poliitikot eivät koskaan petä lupauksiaan, koska suuri osa politiikan isoista kertomuksista ovat pitkäaikaisia taisteluja agendoilla, joiden toteuttaminen saattaa kestää vuosisatoja. Nälänhädän poistaminen on yksi esimerkki tämmöisestä retoriikan tasolla puoluerajat ylittävästä poliittisesta toiminnasta. Asiaan saattaa vaikuttaa myös joidenkin poliitikkojen tärkeänä pitämä talouskasvun tavoittelu, jonka varjoon jäävät nämä muut ylevät ihmislähtöiset politiikkaohjelmat.

Koululaisilla on oltava oikeus tietää, miksi poliitikot pettävät aina. Koululaisilla on oltava oikeus tietää ristiriitaisista intresseistä. Koululaisilla on myös oikeus tietää, miksi talouskasvu on (tai ei ole) tärkeää. Poliitikkojen pitäisi päästä kouluihin haastettavaksi. Koululaiset eivät ole kuitenkaan mikään irrallinen saareke maailmassa. Yhteiskunnallinen osallistuminen on ihmisoikeus, jopa niille, jotka eivät saa äänestää tai asettua ehdolle.

Olenko muuttanut väärään Kallioon?

Hei, anteeksi, kiitos, moi, anteeksi, häiriö, pahoittelut, kiva, nähdään, kiva tutustua. Näitä sanoja ei kuule enää.

Aikoinaan koin hienoksi kokemukseksi muuttaa Kallioon. Silloin opin jo laittaa kännykkäni äänettömälle. Olen nyt asunut Kalliossa pitkästä aikaan vasta pari viikkoa, mutta suunta on huolestuttava.

Voitte väittää, että minusta on tullut elitistinen mulkku Töölön vuosien jälkeen, mutta väitän muuta. Töölössä oli oikeasti kivaa porukkaa ja yhteenvetävää paljonkin (yleisesti äänestää demareita tai kokoomusta).

Mutta minun uudestaansyntyvää kalliolaista identiteettiä loukkaa yksi tämänpäiväinen kokemus. Töölössä oli ihan samoin röökinpummaajia kuin Kalliossakin. Olin tottunut siihen, että aina saa/ei tarvitse maksaa; Jokainen pummi saa röökin, kun minulla sellaista on.

Niinpä äsken kotimatkalla pummittiin jälleen ja "tottakai saat savukkeen, jos sätkät kelpaa". Hirveät arvostukset sain niskaan yhdestä sätkästä. "Ei täällä anneta röökiä ja pysähdytä antamaan tulta". Siis, mikä on Kalliossa mennyt vikaan?

Tiedän, että kämppien hinnat on noussut, ravintoloiden hinnat on noussut ja Karhunpuistoa vaalitaan, mutta mitä vittua?!? Missä on solidaarisuus röökinpummaajaa kohtaan? Missä on arvostus kulman gimmoja ja kundeja kohtaan? HÄH? TÄH!

Minä saan nyt turhaa arvostusta Relaxinissa tai jossain Hesarin baarissa. Kiitos turhasta arvostuksesta. Missä te Kallion tyypit olette?!?

Luenko Pekka Himasta oikein?

Timo Harakka kirjoittaa tänään Salon seudun sanomien verkkosivuilla Jyrki Kataisesta ja Pekka Himasesta. Lyhyessä esittelyssä on myös Pekka Himasen kirjoittama raportti "Välittävä, kannustava ja luova Suomi" vuodelta 2004. Riittävän moni taidekriitikko tai muu filosofian maisteri on haukkunut teoksen lehtien palstoilla kuin riittävän monen baarin pöydässä. Epäilen, että osa ei ole lukenut teosta, vaan toistanut muita kuin Jyrki Katainen Himasta. Timo Harakka antaa hyvän syyn lukea raportti läpi; Se on vain 37-sivuinen raportti, joka väittää käyttävänsä lähes kolmesataa sivua lähteisiin. Kyseessä on kuitenkin typo.

37-sivuisen raportin lukeminen ei olekaan niin rasittavaa kuin Pekka Himasen muu kirjaformaatissa julkaistujen teosten lukeminen. Päätin siis tarttua tulevaisuusvaliokunnan tilaamaan teokseen ja lukea sen lävitse. Pekka Himanen avasi minun silmäni. Nyt tiedän, mistä se falskilta tuntuva, nykyinen, poliittinen fiilisjargon tulee.

Himasen raportissa esitetään, että Suomeen tulee saada arvojohtamista. Rakentamalla Suomi luovuuden, vapauden, kannustavuuden, yhteisöllisyyden, luottamuksen, visionaarisuuden, rohkeuden ja välittämisen arvoilla. Lisäämällä keittoon tasapainoisuuden ja mielekkyyden arvot, Suomi siirtyy uupumuksesta toivoon. Nykyään Toivo kirjoitetaan jo isolla t:llä. En ole kenenkään Toivo-nimisen henkilön kuullut paheksuvan asiaa, mutta enpä ole kuullut kenenkään olevan kovinkaan ylpeäkään siitä.

Himanen piirtää Manslowin kaavaan puetun pyramidin raporttiinsa. Arvot on rakennettu päällekkäin. Välittäminen ja luottamus ovat kirjoitettu isoimpaan ja pohjimmaisempaan kiveen. Huipulla on visionaarisuus ja rohkeus. Pyramidin vasemmalle puolelle on kirjoitettu tasapainoisuus ja mielekkyys. Ilman näitä pyramidi ei pysy pystyssä. Pyramidin oikealle puolelle on kirjoitettu ylös toivo (tässä versiossa vielä pienellä). Toivon alla lukee "innostus itsenäisyys vs. holhous", "arvostus kuuluminen vs. kateus", "turva vs. pelko" ja "uupumus".

Muutoksia tulee tehdä tai Suomi vajoaa uupumukseen, ja kuulemalla näistä arvoista jatkuvasti olen kuuroutunut jo niille. Himasen raportti kuitenkin kannattaisi lukea, jotta ymmärtää mistä Katainen puhuu mainitessaan kyseisiä arvoja jatkuvasti. Vaikka osa jargonista saattaa olla tuttua jo kauempaakin. Tuloerojen kritisoimista on pidetty kateutena. Tähän haluaisin kuitenkin huomauttaa, että Himasen vastakkainasettelu on toimiva ajatus. Kateus on nimenomaan arvostuksen ja kuulumisen vastakohtia. Tuloerojen kasvun pelätään johtavan lopulta isoihin kaupunginosalinnoituksiin, missä syrjäytyneet asuvat muurien ulkopuolella ja pieni määrä varakkaita ihmisiä asuu muurien sisäpuolella. Syrjäytyneet kilpailevat murusista, ja linnojen herrat ja emännät kilpailuttavat syrjäytyneitä saadakseen mahdollisimman paljon arvoa tuotettua oman elämänsä mielekkyyden eteen.

Dystooppinen visio herättää ajatuksen feodaaliajan yhteiskunnista, jossa valta ja arvostus olivat periytyviä ominaisuuksia. Juuri tällaisen yhteiskunnallisen ongelman poistamiseksi on rakennettu abstraktiota hyvinvointivaltiosta. En osaa sanoa, onko tämä Himasen pelkäämä tulevaisuus, ja onko häntä luettu aina väärin, vai luenko minä raporttia omien värittyneiden silmälasieni lävitse? Kannan vastuun ainoastaan tulkinnasta.

Paleface: Helsinki-Shangri-la

Kaksi päivää Palefacen uuden levyn julkaisuun. Esimakuna levyn nimikkokappale Helsinki-Shangri-la on aika makee. Olisiko tästä kappaleesta uudeksi Working Classs Heroksi?

Lokki lähtee lentoon huomenna

"Miksi pukeudet aina mustaan?" Näillä sanoilla alkaa huomenna Alisa Nirmanin kirjoittama ja ohjaama versio Anton Tsehovin Lokista. Teatteri Poleemin syksyn pitkä esitetään Teatteri Arjen tiloissa, Todellisuuden tutkimuskeskuksen alakerrassa ja harvojen liikenneyhteyksien päässä. Tai no, 65A kulkee kivasti ja melkein jopa usein. Jos usein pidetään puolen tunnin välejä yhdeksän jälkeen illalla.

Kuusi viikkoa, seitsemän näyttelijää, kolme tuottajaa, yksi tekniikan ajaja, x > 8*2*3*6 kahvikuppia, satoja ellei jopa tuhansia kilometrejä reissausta, yli 50 liuskaa paperia sekä nälkää, janoa ja kuolemaa. Huomenna lokki päästetään omille siivilleen. Tänään on kenraali, jonka jälkeen ohjaaja voi enää tehdä hyvin vähän. Sitten se on vain meidän harteilla.

Huomenna blokataan Olkiluoto

Huomenna aktivistit ryhtyvät mahdollisesti laajamittaiseenkin ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Helsingin sanomien uutisen mukaan poliisi odottaa noin satakuntaa henkeä paikalle. Arvio saattaa olla oikea tai väärä. Koska mielenosoituksen järjestäjiin liittyy monta tahoa, joista osa toimii itsenäisesti oman suunnitelmansa mukaan, voidaan olettaa, että arvio saattaa olla aivan hatusti heitetty. Aikaisempien mielenosoitusten osallistujien lukumäärä huomioonottaen arvio saattaa olla yläkanttiinkin. Ihmisiä on helpompi saada mielenosoituksiin lähelle kuin järjestää jopa matkoja.

Kuulumisia voi seurata Olkiluoto Blockade -blogista.

Kansan muisti testivaiheessa

Kuin seinän takaa löysin lupaavan nettiprojektin nimeltä KAMU eli Kansan muisti. Projekti on betavaiheessa, mutta vaikuttaa lupaavalta.

Projektin ilmeinen tarkoitus on toimia vallan vahtikoirana ja täyttää neljännen valtiomahdin tehtävän ja pitää kansa tietoisena kansanedustajien tekemisistä. Sivuille on kerätty kaikki kansanedustajat ja heidän tekemisiään seurataan hyvin tarkkaan. Ehkäpä jopa liiankin tarkkaan, koska tapa etsiä kansanedustajien äänestystuloksia löytyy samalla tavalla kuin Eduskunnan nettisivuilta, mutta äänestykset näkyvät huomattavasti helpommin. Myöskin kuvitettu puoli kansanedustajista kasvoineen ja äänestyspäätöksineen on jostain syystä helpompaa katsottavaa kuin Eduskunnan kuivakkaat pöytäkirjat.

Toinen hieno puoli on kansanedustajista tehdyt profiilit. Jokaisesta kansanedustajista näkee myös kuinka hyvin he käyttäytyvät puolueensa tavoin. Tätä nimitetään samanmielisyydeksi puolueen kanssa. Profiileissa näkyy myös kuinka paljon he ovat yhtä mieltä eduskunnassa tehtyjen päätösten kanssa. Turhempi tieto, vaikkakin olennainen, on kansanedustajien läsnäolo ja pidettyjen puheiden määrä. Tilastollisesti se saattaa antaa kuitenkin harhaanjohtavan kuvan. Viimeisten tutkimustietojen mukaan kansanedustaja saattaa pitää paljon puheita, ja olla silti aivan täysi mulkku.

Jätkäjätkät - kommareita

Jätkäjätkiltä hyvää matskuu.

Latma Tv:n hauska video

Tuoreessa voimassa oli juttu Youtubessa levitettävästä videosta, jossa vitsaillaan Gazan saarron läpi pyrkineiden kustannuksella. Itse video on kuulemma poistettu Youtubesta, mutta suomeksi tekstitetty versio on saatavilla.

Videota katsoessa hieman pyörittelee silmiään eikä tiedä miten suhtautua. Jos tekijät ovat halunneet parodisoida Palestiinalaisten jatkuvaa kamppailua Israelin jatkuvaa sortoa vastaan, he olisivat varmastikin löytäneet hauskempiakin vertauksia. Kaveri pisti levitykseen kerran hauskan linkin, jossa esitellään palestiinalaisten ja juutalaisten yhtäläisyyksiä hauskalla tavalla. Ei pitäisi tietenkään hymyillä näille hullunhauskoille yhtäläisyyksille, mutta jonkun hassun videonhan siitä saisi aikaiseksi. Haaste heitetty. Tehkääpäs tuosta diashow vaikka ja väsätkää siihen hauskat biitit päälle.

Turnausharjojen henkiset avut

Pokerin turnauspelaajien hienoimmat ominaisuudet ovat hyvät hermot, kärsivällisyys ja jokaisen turnauksen näkeminen vain osana pitkää jatkumoa. Valmistautumisen arvoa ei voi myöskään olla kiistämättä. Pitää olla hyvin levännyt ja syönyt.

Vaikka onlineturnauksia on tullut voitettua (jopa yli tuhannen pelaajan). Multiturnausten multipelaaminenkin onnistuu välillä kiitettävästi. Siitä huolimatta nämä ominaisuudet, jotka edellä mainitsin, ovat niin tärkeitä, että ne muodostaa oikeassa tilanteessa menestyvän turnausharjan ja huvikseen häviävän kortinarpojan välisen eron.

Tänäänkin on ollut hetkiä jolloin olen pelannut 3-4 turnausta yhtä aikaa. Yhdessä kärsivällisyyden loppuminen on johtanut huonoon pelaamiseen. Mikä on johtanut toisessa turnauksessa hermojen menettämiseen. Mikä on johtanut siihen, että ei näe turnauksia erillisinä suorituksina vaan kaikki ovat kuin osa yhtä ikuista peliä, jolloin herpaantuminen johtaa oikeastaan vain pelimerkkien luovuttamiseen eli pelistä luovuttamiseen. Pelistä luopuminen johtaa pelkoon. Pelko johtaa voiman pimeälle puolelle.

Useasti pelaajat huomaavat helposti heikkouksia toisten peleissä, mutta eivät omassaan, mikä taas on kehittymiselle tärkein taito. Pitää oikeasti ymmärtää, että se olen minä, jonka kärsivällisyys loppuu. Se olen minä, joka olen nukkunut huonosti. Se olen minä, jonka hermot menee, kun kerran käy huonosti. Joskus vedetään ohitse, joskus sitä vetää itse ohitse. Pitää osata nauraa sille, kun altavastaajana voittaa vahingossa. Pitää yrittää ymmärtää muita pelaajia, joille käy samoin. Ei välttämättä ole edes väärin olla hyvillään heidän puolestaan, jos he osuvat 3-outtisella sinua suoraan sydämeen. Sinä teet sitä välillä heillekin.

Samalla kun yritän opettaa teitä tekemään niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen, yritän samalla itse oppia kuuntelemaan itseäni.

Tänään on kärsinyt pelit hyvistä lähdöistä huolimatta. Mutta kyllä nämä hyvän puolelle vielä menee. Kunhan lueskelen näitä viisaita sanoja itselleni riittävän usein. En siis yritä väittää olevani pokerin tuleva maailmanmestari. Enkä halua pokerin Jari Sarasvuoksi. Haluan vain osoittaa itselleni sekä muille, että se on vain peliä.

Sota ratkaisuna

Viikonloppu meni tiukassa työnteossa. Siihen kuului myös Rauhanpuolustajien järjestämän Pax 10 -festivaalien juontoa. Tänään kaiken kivan ja kaiken raskaan jälkeen jäin ajattelemaan rauhaa. Ensiksi tuli mieleen Gandhin puheet tiestä ja rauhasta: "Ei ole tietä rauhaan. Rauha on tie." Sodan syytkin saattavat vaihdella monilla tavoin. Jonathan Gloverin kirjoittama Ihmisyys tuli mieleen päivän aikana. Gloverin kirja pyrki esittelemään syitä, miksi ihmiset ovat brutaaleja toisiaan kohtaan. Ehkä kyseessä saattaa olla simpansseillekin tuttu sota toisia heimoja kohtaan. Kansallisvaltioiden sisälläkin ihmisten solidaarisuus toisiaan kohtaan saattaa olla huomattavasti matalampaa kuin esimerkiksi valtion johtajien välillä. Sotatieteilijät saattavat käyttää välillä termiä matalan intensiteetin konflikti puhuessaan väkivallasta ja levottomuuksista valtioiden sisällä tai välillä silloin kun konflikin luonnehdinnaksi ei sovellu sota tai sisällissota.

Vaikka ihmisten tappaminen, kiduttaminen olisi kategoorisen imperatiivin valossa väärin, niin jonkinlaisesta utilitaarisesta näkökulmasta se saattaisi olla jopa oikein. Tämä on sitten vain ajatusleikki.

Liikansoitus lienee ongelma jossain määrin maapallon kantokykyä ajatellen. Sodat ja väkivalta lienevät jonkin sortin ratkaisu asiaan. Vaikka asiaan liittynee jännitteitä resurssien puutteesta. Tämä voitaisiin nähdä eräänlaisena sosiaalidarwinistena resurssiteoriana. Teoria toimii näin: erilaiset kansalliset projektit yrittävät hankkia vallan pääsyyn maapallon resursseista kuten luonnonvaroista tai tilasta. Projektit toimivat itsekkään machiavellimaisesti yrittäen käyttää mitä tahansa keinoja. Projektit alistavat heikompia ja alistuvat vahvempien tahtoon pyrkien kuitenkin ruoka(resurssi)kunnan huipulle.Moni syväekologinen ajattelija saattaa jopa toivottaa sodat tervetulleeksi. Tästä näkökulmasta rauhan tavoittelu tai rauha tienä vaikuttaa väsähtäneeltä ajatukselta. Elämä on taistelua ja (geenien) selviytymistä. Resurssien huvetessa konfliktien välttäminen tulevaisuudessa tulee todennäköisesti vaatimaan degrowth-ajattelun monipuolista levittäytymistä hegemoniseen asemaan tai sitten (mahdollisesti tahdonvastaista) ryhtymistä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan oman selviytymisen vuoksi. Toivon ensimmäisen ratkaisun voittavan taistelun hegemoniasta, mutta tulevaisuus on edelleen tekemistä vailla.

Tekisi mieli upota välillä syvemmällekin sodan filosofisiin ulottuvuuksiin, mutta myöhäiset illat, levottomat sielut ja rauhoittuvat vartalot haluavat tehdä välillä muutakin.