Viikonloppuna Suomen Ylioppilasteatterit toivat Vaasaan kauneimpansa. Kolmen päivän aikana esitettiin toistakymmentä näytelmää. Ensimmäinen kritiikki järjestelyjä kohtaan liittyy juuri tähän. Useat näytelmät esitettiin saman aikaisesti. Ei ollut siis mahdollista katsoa jokaista näytelmää vaikka olisi halunnut. Viimeksi kun olin festivaaleilla, se oli pari vuotta sitten Jyväskylässä. Silloin oli mahdollista teknisesti käydä katsomassa vaikka jokaisen näytelmän, jos tunsi voimansa riittävän.
Mutta sitten voikin siirtyä esitysten sisältöön. Itse kävin katsomassa kolme näytelmää sekä osallistuin tietenkin päätöstilaisuuden ja lauantai-iltapäivän "vapaamuotoisempiin" esityksiin.
Perjantaina päästiin katsomaan Lapin Ylioppilasteatterin sovitusta John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -kirjasta. En ollut koskaan lukenut kirjan suomenkielistä versiota ja olin yllättynyt sen toimivuudesta. Varsinkin kun lappilaiset toivat tekstiin hyvän lisän paikallisilla aksenteilla. Olen kuitenkin sillä hetkellä pettymässä viikonlopppuun, kun aloin miettiä, että tuleepa vähän kantaesityksiä ylioppilasteattereilta. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa ainakaan tänä vuonna. Festivaaleilla oli tarjolla seitsemän kantaesitystä, joista itse pääsin näkemään yhden.
Toisen päivän näytelmänä kävin katsomassa Samuel Beckettin Huomenna hän tulee. Eka puoliaika meni välillä nuokkumalla. Ohjaaja oli ilmeisesti innostunut näytelmän lopusta niin paljon, että oli sokeutunut ensimmäisen puoliajan laahaavuuteen. Teksti on kuitenkin toimiva lavallakin. Erittäin absurdi huumori sekä katsojalle vaikeaksi käyvä ajan ja paikan taju vievät mukaansa.
Lauantai-iltapäivän improkisoissa Ilves-teatteri imi hiekkaa jo ensimmäisellä kierroksella. Voitto meni Vaasan ylioppilasteatterille. Juha Koistisen ja Edvard "Eetu" Lammervon Raksankarit räjäyttivät pankin. Lyhyt esitys oli todella tarkan mietinnän tulos. Katsojaa ei aliarvioitu sekuntiakaan.
Sunnuntaina kävimme katsomassa sitten Paska kabareen, joka voitti myös festivaalien tunnustuspalkinnon. Jonkun mielestä osoite oli väärä, koska paskan ylistystä voi olla kiva katsoa, mutta mitä siitä jää käteen? Omasta mielestäni näytelmässä esintyvät filosofiset kelailut oli erittäin viihdyttäviä varsinkin kun kohtaukset nojasivat niin vahvasti kirjoitettuun filosofiseen traditioon. Varsinkin vanhan antiikin ajan filosofiset tekstit näyttivät mukautuvan hyvin tähän paskaan. Näytelmähän ei siis käsitellyt kuitenkaan mitään muuta kuin paskaa. Paskan elinkaarta. Paskan tunnemaailmaa. Paskan paikkaa universumissa. Paskaa. Näytelmän ystävät löytyvät sieltä mistä South Parkin Joulukakan ymmärtäjätkin.
Ensi vuonna festivaalit järjestetäänkin Kuopiossa.
tagit: teatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti