perjantaina, joulukuuta 23, 2011

C.K. Lewis kokeilee suorajakelua menestyksekkäästi

Mikropc:n uutisen mukaan koomikko C.K. Lewis on kerännyt kopiosuojaamattoman videonsa myynnistä vajaan kahden viikon aikana miljoonan. Lewisin mukaan tarkoitus testata voiko hän levittää videotaan ilman isoa studiota.

Techdirtin mukaan C.K. Lewis lahjoittaa noin neljäsosan hyväntekeväisyyteen, neljäsosan nettisivujensa ylläpitoon ja neljäsosan henkilökunnalleeen. Jäljelle jäävät 220 kiloa hän ottaa itselleen.

C.K. Lewisilla on suunnitelmia omankin osuuden varalle. "Osalla siitä maksan vuokran ja pidän huolta lapsistani. Lopuilla teen kauheita ja inhottavia asioita, mikä ei taas kuulu teille mitenkään. Joka tapauksessa, 220 kiloa miljoonasta riittää minulle."

Tämä ei ole kuitenkaan ainutlaatuista. Jo kolme vuotta sitten vuonna 2008 Radiohead julkaisi levyn In rainbows, jota jaettiin vapaasti muodostettavalla hinnalla aineettomassa muodossa ja tämän jälkeen vielä cd:nä. Netistä levy oli mahdollista ostaa itse valitsemallaan hinnalla tai jopa saada ilmaiseksi. Levynmyyntiin tällä ei näyttänyt olevan vaikutusta.

Piraattiliitto: Radio sen todisti: Musiikin ilmaisjakelu ei estä myyntimenestystä
Afterdawn: Radiohead ei aio toistaa albuminsa ilmaisjakelua

perjantaina, joulukuuta 16, 2011

It's just a ride

Tänään olisi Bill Hicksin 50-vuotispäivä. Sen kunniaksi olisi hyvä katsoa Revelationsin viimeinen kohtaus. Ei sisällä vitsiä. Pelkkä monologi. Runo. Manifesti.

perjantaina, joulukuuta 09, 2011

Jakokalliolainen

Jotta bloggaamista jaksaisi, muodostimme Jorma Rallin kanssa yhteisen blogikokoelman eli Jakokalliolaisen. Päätettiin, että keskitytään aihepiireittäin kirjoittamaan eri aiheista. Osa jo olemassaolevista tai tulevista blogeista on peruskauraa kuten videoblogi, mutta sitten on ihan omiin mielenkiintoihimme perustuvia blogeja keikoista, World of Warcraftista ja pokerista. Tulossa ehkä sitten myös vaali-, peli- ja leffablogeja. Ehkäpä jopa blogiblogi tai jotain. Mut joka tapauksessa pokerista tuskin tulee tänne jauhettua enempää ja ehkäpä videotkin saan postattua talteen jotain muuta reittiä pitkin. Tai sitten ne kuolevat.

Oli siinä ajatustakin. Kirjoittaa pitempiä tekstejä arvosteluina. Tahti näyttää olevan hyvä, kun on reilun viikon aikana tullut yli kymmenen postausta. Tosin eri blogien alle.

torstaina, marraskuuta 24, 2011

Täysin pölvästi laki

Olen ehkä useampaan otteeseen kritisoinut ulkoisten kovalevyjen ja kameroiden ns. kasettimaksua. Eipä siinä mitään. Nyt vasureiden messias on mukana laajentamassa yksityisen puolen veronkanto-oikeutta lisäämällä kännykät kasettimaksun piiriin. Tämä ei onneksi koske kaikkia kännyköitä, ainoastaan ns. älypuhelimia.

Aikaisempi kritiikkini on kohdistunut (en muista olenko tässä blogissa blaastannut asiasta) yksityiseen veronkantoon ja varmentamattomaan kirjanpitoon. Teostolla (ja Gramexilla ja Kopiostolla) lienee yksinoikeus verottaa näitä tuotteita ja jakaa fyrkkaa ilman varmennettavaa kirjanpitoa. Saattaa olla, että massit menee tekijöille, mutta työskenneltyäni riittävän monessa paikassa, jossa veloitetaan teostomaksuja, olen päätynyt siihen, että missään muualla kuin radiossa ei kirjata tekijöitä ylös ollenkaan. Käytännössä siis jokainen rojalti, joka maksetaan radiosoiton ulkopuolelle, menee lafkalle, joka itse arvioi, että minne tekijänoikeusmaksut pitää suorittaa.

Ongelmallista tässä on se, että kun massia kerätään porukoilta, niin ainoat varmennuskeinot ovat tilastollisia. Toisin sanoen radiosoiton perusteella maksetaan myös kasettimaksut.

En sinänsä ole tekijänoikeuksia vastaan, mutta en ole niiden puolellakaan. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on myös toimeentuloon liittyvä oikeus, jota yritetään taiteilijalle suoda. Keinot vain ovat hyvin kyseenalaisia ja jakojärjestelmä vieläkin kyseenalaisempaa.

Luulisin, että toimeentulokysymys ja veronkanto-oikeus yksityisiltä lafkoilta on eriytettävä ja luotava tilalle jonkinlainen perustulomalli, josta taiteilijatkin saisivat nauttia.

Nyt on viiskset ja video

Movemberin viimeinen viikko on käynnissä ja mulla on oikeasti kunnon viikset.





Lahjoittakaa massii oikeesti, Ei ole edes vitsi. Mulle kerrottiin jo, että olen hyvännäköinen. Olen immarreltu, varsinkin kun tää vuosi menee päin vittua. Avatkaa lompsut ja tehkää tästä vuodesta parempi.

Lahjoituksia otetaan vastaan tälleen:
ttp://mobro.co/JaakkoVasankari K

tiistaina, marraskuuta 22, 2011

Errol Flynt ei välittänyt miehistä

Khihihihihiiii. Nyt on se aika vuodesta. Miehet saavat olla miehiä. Tässä kuussa ei pidä olla univormu pään sisällä ja puhaltaa vulgaariseen. Kerrankin puhutaan miehestä sukupuolena. Kerrankin mies saa olla mies omassa asuntolassaan jakamassa lyhyeksi jäävää elämäänsä muiden työttömien alkoholistien kanssa ilman vertaistaan conania.

Nyt on nimittäin November eli do Not shave november. Se kuukausi jolloin kaikki tiedostavat miehet ja naiset kasvattavat viikset, ja lisäävät tietoisuutta miehen rooliin, biologiaan ja metafysiikkaan olennaisesti ja sukupuolisidonnaisesti liittyen, ja ketään pois uloksi laskematta.

Mutta kuukausi ei ole vielä lopussa. Vielä on sietämättömät kahdeksan päivää kun joudumme katsomaan noita urheita miekkameren kalapuikkoja näyttämässä lähimpään soj-janakkiin päin.

Mutta näin feministimiehen kesken: pitäisköhän järjestää kuun viimeiseksi jotain yhdistävää vertaistoimintaa? Missä, miten ja edelliseen viitaten miten?

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Demokratia vs. Standard & Poor's

Jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että YK:n ylevästä olemuksesta huolimatta, osa YK:n ongelmista perustuu siihen, että osa maista nauttii suurempaa valtaa kuin toiset. Yleiskokouksessa toisaan jokaisella maalla on yksi edustaja, mutta sitten on organisaatioita, joissa valta on keskittynyt tietyille maille. YK:n turvallisuusneuvostossa on pysyviä ja vaihtuvia jäsenmaita. WTO:ssa ja IMF:ssa taas valtaa käyttää ne, joilla on eniten fyrkkaa.

Jos oletetaan nämä lähtökohdat ongelmallisiksi demokratian kannalta. Sanotaanko vaikka, että jonkun mielestä YK:ssa pitäisi tehdä tietynlaisia päätöksiä, mutta näiden epäkohdista johtuen, päätöksiä ei tehdä. Miltä silloin kuulostaisi jos EU:hun haluttaisiin tuoda vastaavanlaisia järjestelmiä? Jos kuuntelemme kahta suomalaista europoliitikkoa, niin se voisi toteutua EU:ssa.

Hyvästä kunnostaan tunnetut Alexander Stubb ja Sari Essayah ovat tällä viikolla päätyneet samoista premisseistä samanlaisiin johtopäätöksiin. Heidän ehdottamansa demokratia määriteltäisiin luottotietojen mukaan. Stubb väläytteli, että hyvän luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisää valtaa EU:n päätöksenteossa. Essayah oli samaa mieltä osittain. Talouteen pitäisi saada lisää douppingia EU-tasolla ja parhaimmat päättäjät löytyisivät heidän mukaansa sieltä, missä luottotiedot ovat kunnossa.

Tässä tapauksessa he molemmat viittavat Suomen hyvään luottoluokitukseen. Euroopan unionissa on kuusi maata, jotka ovat saaneet AAA-luokituksen. Stubbin mukaan näillä mailla tulisi olla enemmän päätösvaltaa Euroopan unionissa. Talouskriisi tulisi mahdollisesti ratkaistua, jos asiantuntijat saisivat päättää ja EU:n päätöksentekoa virtaviivaistettaisiin.

Tietenkin voisi ajatella, että talousasioista päätettäessä sananvalta tulisi antaa niille, jotka hoitavat talousasioitaan oikein ja hyvin. Mutta yhden etu ei ole toisen etu, ja erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä talousasioita voi hoitaa monella tapaa omalta arvopohjalta. Molemmat kuitenkin omalta osaltaan näyttävät kunnioittavan asiantuntemusta poliittisessa päätöksenteossa.

Ylikansallisessa ja poliittisessa päätöksentekoinstituutiossa kuten EU:ssa ei tule arvioida päätösvaltaa sen mukaan kellä on parhaimmat luottotiedot, koska silloin EU olisi käytännössä yhtä demokraattinen kuin Nokia, Nordea tai Apple. Ne päättää, joilla on eniten fyrkkaa.

Mututuntumalla voisin kyllä sanoa, että vaikuttaisi ainakin vaalien alla, että poliitikot taistelevat harvemmin luottotiedottomien äänistä. Tästä voisi siis käytännössä tulla vallitseva oppi, jos se ei sitä jo ole. Suunta ainakin voisi näiden kahden poliitikon mielestä mennä siihen suuntaan.

Mitä, jos sen sijaan valta annettaisiin väkiluvun tai luottotietojen sijasta niille maille, joilla on eniten historiaa demokratian edistämisestä. Kreikka ja muut etelävaltiot eivät vältsiin pärjäisi kovin hyvin viime vuosisadan perusteella. Toisaalta mistäköhän päin demokratia edes sanana on peräisin?

maanantaina, marraskuuta 14, 2011

Teatteri Poleemi 10v: Motin tervehdys

Yhden videon julkaisuun on jo lupa. Tässä siis Motimonin tervehdys Teatteri Poleemin 10-vuotisbileistä.



Tässä vielä linkintsi videoon.

sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011

Teatteri Poleemi 10v: Miiran kosinta

Eilen oli Teatteri Poleemin 10-vuotisbileet. Lavalla nähtiin sitten yksi kosintakin. Sain homman nauhalle.

Pistän ehkä myöhemmin joitain videoita keikasta youtubeen. Pitää vaan tsekkaa, että onko julkaisu ok työryhmän jäseniltä.

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Pokerin maailmanmestari on selvillä huomenna

Pokerimaailman vuoden kohokohta on WSOP:n pääturnauksen finaalipöytä. Tuhansien pokerinpelaajien viettäessä kesän kymmenien eri pokeriturnausten parissa tavoitellen kovia rahapalkintoja sekä arvostettua WSOP-ranneketta, joka annetaan jokaisen turnauksen voittajalle. Jokainen ranneke on tavoittelemisen arvoinen pokerimaailmassa, mutta pääturnaus on se isoin juttu.

Tänä vuonna lähes seitsemäntuhatta pelaajaa osallistui WSOP:n pääturnaukseen, jota myös epävirallisesti tituleerataan pokerin maailmanmestaruuskisaksi. Hyvästä syystä, sillä sisäänosto on 10,000 dollaria ja osallistujia on tosiaan ympäri maailman.

Nykyisin mestaruuskisa keskeytetään kun yhdeksän pelaajaa on jäljellä. Tätä yhdeksikköä kutsutaan November nineksi. Tämän jälkeen pelaajat käyvät neljän kuukauden happihyppelyllä ja astuvat sitten Penn&Teller -nimiseen saliin.

Viikonloppuna yhdeksikkö kohtasi toisensa ja tänään pelaajia on enää jäljellä kolme. Tulevana yönä ratkeaa kuka näistä kolmesta on maailmanmestari.

Tällä hetkellä isoimman pinon takana on saksalainen Pius Heinz. Hänellä on yhteensä yhtä paljon pelimerkkejä jäljellä kuin hänen kahdella vastustajallaan yhteensä. Joten hän on ehdottomasti suosikin asemassa. Kakkosena suhailee Ben Lamb ja kolmosena Martin Staszko.

Ai niin rannekeen lisäksi voittaja tienaa sellaiset 8,7 miljoonaa dollaria eli kannattaa olla pöydässä tarkkana. Kaikki kolme ovat joka tapauksessa varmistaneet itselleen neljän miljoonan voitot turnauksesta. Nyt kaikilla on käytännössä huomio neljässä ylimääräisessä miljoonassa sekä pokerimaailman arvostetuimassa rannekkeessa.

torstaina, lokakuuta 27, 2011

"Tsoukki"

'Rajalle pitäisi rakentaa aita, jonka päälle johdettaisiin sähköä, joka tappaisi kaikki hengiltä, jotka yrittävät rajan yli tänne.' Näin voisi tiivistää erään vuosi sitten tuntemattoman poliitikon ajatukset. Lainaus ei ole suora, vaan mukaelma, joten sitä ei ole kirjoitettu lainausmerkkeihin. Toisin kuin aikaisempina vuosina, Yhdysvaltain tulevat presidenttiehdokkaat eivät saakaan etusivuja Suomessa. Ei välttämättä edes merkintää ulkomaan uutisiin, koska EU.

Alun mukaelma on Herman Cainin lausuma, jonka hän heitti osana esivaalikampanjaansa. Hän on tällä hetkellä Republikaanien ykkösehdokas. Kun asiasta kyseltiin viime viikolla, hän kertoi asian olevan "tsoukki". Päivä "tsoukin" jälkeen hän kertoi, että kannattaa kuitenkin ajatusta. Tämäkin kuulostaa suomalaiselta kattopolitiikalta. Jos irrotetaan puhujat lausunnoista, minulle tulisi mieleen ainakin kolme kansanedustajaa. Mauri Pekkarinen, Teuvo Hakkarainen ja Jussi Halla-aho on kovia kavereita heittämään tsoukkia milloin ydinvoimasta, turpeesta, maahanmuutosta, homoista tai totalitarismista.

Herman Cain oli prosenttimateriaalia vielä reilu viikkko sitten. Republikaanien ehdokkaista eniten sai kannatusta Mitt Romney, joka on pyrkinyt esivaaleissa voittamaan Republikaanien ehdokkuuden jo edellisissä presidentinvaaleissa. Mitt Romney taas ei heittele tsoukkeja, mutta hänestä heitetään tsoukkia. Liberaalille Yhdysvalloille näyttää olevan hyvin pelottavaa, että Romney on mormoni.

Jos jotain muuta hauskaa halutaan sanoa, niin Romney oli mukana Salt Lake Cityn olympialaisissa ja kävi puhumassa Curling-kentällä silloin kun Uusipaavalniemi tuli säälittävästi viidenneksi. Tämä lienee lähin yhteys suomalaiseen poliittiseen kenttään Romneylta. Tämän lisäksi kisassa on mukana Ron Paul, joka on saanut huomattavasti enemmän tunnustusta Suomessakin libertaristisista näkemyksistään johtuen.

Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun Pat Robertson Republikaanien oikean laidan oikeasta laidasta tulee julkisuuteen sanomaan, että esivaaliehdokkaiden pitäisi hieman harkita, mitä julkisuudessa puhuu, niin silloin tietää, että Republikaanien hillityin ehdokas tulee olemaan Kiinan entinen suurlähettiläs Jon Huntsman Jr. (kuka?)

Kun käytte tutustumassa näihin potentiaalisiin vapaan maailman johtajiin, niin perussuomalaiset on oikeasti ehkä vähän irti todellisuudesta, mutta sinänsä aika kilttejä otuksia. Se on ehkä sosialidemokraattisen pohjolan hyviä puolia.

perjantaina, lokakuuta 07, 2011

Työ(nnän/tä)kö?!?

Mikä siinä on, kun työstä on tullut sitova ongelma? Kyse lienee työn määrittelystä. Voisinpa jopa sanoa, että työtä käsittelevät onelinerit ovat seuraavanlaisia:
- Työ määrittää ihmisen
- Jokaisella pitää olla työpaikka
- Työelämässä joutuu heittää vähintään puolet periaatteistaan roskakuppiin
- Miksi jätinkään työttömän huolettoman elämän taakseni?
- Jotainhan sitä pitää ihmisen tehdä
- Ei työpaikkoja, ei talouskasvua
- Mieluummin paskaduuneissa kuin sossun luukulla
- Paskaduunit vittuun!
- Kolmikantaneuvotteluissa oli kuitenkin yhteinen etu mielessä
- Sitoudu, uhraudu, eläydy, kuole
- Työ voi olla palkitsevaa
- Näytä minulle se ihminen, joka kieltäytyy paremmasta palkasta verojen takia
- Kuka haluaa tehdä töitä, jos sossu tuo mansikat suoraan sänkyyn
- Naiset synnyttää, miehet käyvät armeijan
- Mikä järki on tuottaa uusia epätasa-arvoisia suosimisjärjestelmiä sen takia, että jotkut vain ei pärjää?


Muutamia esimerkkejä käyttääkseni, väitän, että työstä ei ole olemassa hegemonista määritelmää. Tarkoitan, että jokaisen näkemys työstä on hyvin subjektiivinen, kuten työkin. Toisen työ on toisen harrastus; fysiikassa työ on kaikki mihin käytetään energiaa. Taloustieteissä (ja joskus sosiologiassakin) työ on markkinoita. Tahtoisin väittää, että kaikki työ on keskenään vertailukelvotonta, jos sille ei laiteta hintalappua, ja silloinkin jäädään hyvin kauas siitä, mitä työ vaatii tai voi tarjota ihmiselle. Jokaisella on varmasti ihannetyöpaikka, tai ihanne siitä, mitä voisi ehkä haluta tehdä elämässään. Jengillä on tavoitteita, tai voisi jopa puhua ihmisten motiiveista. Jokin asia houkuttelee ihmiset tekemään asioita päivittäin nukkumisesta rakasteluun, syömisestä kivien kantamiseen, huutamisesta itkemiseen, ja kaikkea muutakin.

Voisiko olla, että olemme vain niin tottuneet ajattelemaan työn työnä ja muun elämän muuna elämänä? Pitäisikö meidän, tarkoitan koko rakasta ihmiskuntaa, keskustella enemmän työstä työnä osana meidän elämää ja irrallaan palkkatyöstä, koska se ei voi olla mahdollista, että työntekijän palkka on rahaa, silloin kun palkkaa ei tule tai työ palkitsee tekijänsä? Sinne väliin mahtuu oikeita ajatuksia ihmisen olemassaoloon liittyen, eikä ne ole helppoja ajatuksia käsitellä, koska oletukseni mukaan, jokainen niistä ajatuksista on hyvin subjektiivinen.

Kenellekään ei oikeastaan voi kertoa, mitä työ on, mutta (vähintään) kaksi ihmistä pystyy keskustelemaan työstä, tehtyään työtä.

perjantaina, heinäkuuta 29, 2011

Kiitos heterotytöt, pelastitte ihmishenkiä!

Nykyään kaikki on masentavaa. Toista oli silloin kun Beatlesien kaikki jäsenet olivat hengissä. Silloin sodittiin ja tapettiin vähemmän. Kun itse olen syntynyt vuosi John Lennonin kuoleman jälkeen, en edes kykene ymmärtämään miten väkivallaton maailma oli ennen minua.

Minä en suorittanut armeijaa. Onneksi minulla oli vapautuksen aikoina tyttöystävä. En tiedä, mitä nimittäin olisin tehnyt armeijassa ilman hellyyttä. Olisin varmaan ensimmäisissä kovilla harjoittelussa posauttanut lähimpää esimiestäni nassuun.

Onneksi minulla on ollut myös kaksi avoliittoa, koska en osaa edes kuvitella minkälaista silmitöntä väkivaltaa olisin tehnyt, jos en olisi kokenut tyttöystävän lämpöä ja huolta.Varmuudella voin sanoa, että naisista olennaisin on varmaan äitini, koska ilman häntä en edes olisi olemassa. Onneksi silloin kun hän ajatteli ääneen, että en olisi syntynytkään, niin tiesin saavani lämpöä, rakkautta ja sitä, mitä äidiltä en uskaltaisi pyytääkään, muuten istuisin todennäköisesti elinkautista.

Ja ne kerrat elämässäni, kun olen ollut ilman seksiä. Onneksi opin nuorena masturboimaan, koska muuten olisin varmaan tappanut puolikkaan poliittisesta nuorisojärjestöstä, mutta onneksi, käpälä kerran kävi nivusten kohdalla. Siltä tieltä ei ole ollut paluuta.

Nyt pitää vain miettiä, että onneksi niin moni norjalainen ja suomalainen saavat tuheroa, silittämistä ja lempeitä sanoja, että ei ole pakko ryhtyä fasistiseksi kommareiden ja muslimien vihaajaksi.

Ajatus pokausläpäsä taksijonossa/yökerhon edessä/missä tahansa:
- Anna pillua tai teen joukkomurhan

Jos työ emakot haluatte olla nuivattoman isänmaallisia, niin levittäkää pallinpaahtimenne ja ajatelkaa isänmaata sekä niitä ihmisiä, jotka saavat elää vielä huomenna.

Ps. Antakaa supportia aamulehdelle, jotta tuo erotiikan miekkavalas ei kupsahda etelän hötön edessä.

torstaina, heinäkuuta 28, 2011

Blogit, joiden piti muuttaa maailmaa

Reilut viisi vuotta sitten pistin pystyyn tämän blogin. Ajatus oli silloin jäljitellä jollain tavalla Friedrich Schwanitzin Sivistyksen käsikirjaa sekä tehdä kunniaa sille ihmiskuvalle, jonka kuvittelin olevan se tärkein tapa ihmisellä olla olemassa: osaamalla kaikesta vähän kaikkea.

Blogeja tuntui syntyvän siihen aikaan kohtuullisen kevyin perustein. Se ei ole väärin, mutta olen oppinut tekemään ennusteita blogien tulevaisuudesta alkupostauksen perusteella. Jokainen blogi, joka alkaa sanoilla "perustin blogin" tai "testi" kertoo mahdollisesti siitä, että tulevaisuudessa ei ole ennustettavissa mitään parempaakaan sanottavaa.

Oma ensimmäinen bloggaukseni käsitteli Suvi-Anne Siimeksen eroa. Se oli tyypillinen sen ajan postaus: lyhyt ja täynnä linkkejä. Linkeistä ei nähtävästi ole hirveästi hyötyä pitkällä aikavälillä.

Tosin en odottanutkaan mitään törkeää suosiota blogille. Käsittelinhän aika paljon (puolue)politiikkaa, embendasin jotain videoita, välillä copypastesin jonkin runon tai näytelmän pätkän, yritin salaa lyödä hypeä jollekin proggikselle, ynnä muuta sellaista. Trackerin mukaan eniten osumia on tullut häihin, lapsipornoon ja sensuuriin liittyvistä postauksista. Jos joku keksii miten nämä kaikki kolme asiaa liittyvät toisiinsa saavat kiinniottoon johtavasta vihjeestä palkkion.

Kunnianhimokin kaatuu joskus johonkin. Facebook tappoi minun kirjoitusintoni. Sen sijasta, että kirjoittaisin 500-2500 merkkisiä huomioita, voinkin kirjoittaa facebookissa tekstiviestin mittaisen päivityksen, joka todennäköisesti kiinnostaa aivan yhtä vitun paljon kaikkia ihmisiä kuin blogin postaukset. Potentiaalisia lukijoita on vain enemmän.

Mutta miksi ihmiset sitten perustavat blogeja. Mikseivät he mene vain märehtimään foorumeille, fäsäriin tai jonnekin muuhun minimassaviestinnän kaatopaikalle? Blogit ovat osa kirjoittajaminää. Ihmisellä on monta roolia ja yksi tärkeä osa kirjoittajalle on, miten hän näkee kirjoituksensa. Blogit ovat täydellisiä siihen.

Ovatko blogit muuttaneet maailmaa? Ovat ja pelkästään Suomessakin. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: Osmo Soininvaara, Timo Soini, Jussi Halla-Aho, Jyrki J. Kasvi, lapsiporno.info, uusisuomi. Maailmassa on entistä enemmän viestinnällistä entropiaa, mutta se on rikkautta, vaikka kaikki eivät osaa käyttää pilkkuja, ja pitävät erityisesti Comic sans -fontista ja Caps lockeista. Jos nämä asiat pitäisi kieltää, niin eipä olisi mitään millä hymyillä edes salaa.

Jokaisen blogi muuttaa maailmaa.

perjantaina, heinäkuuta 15, 2011

Lista tulevista maksuista

Piraattituotteiden takavarikot ovat lisääntyneet Eu:n rajoilla, kertoo Helsingin sanomat. Hesarissa myös esitellään kulttuuriministeri Arhinmäen näkemyksiä opetusvirastossa valmistellusta lainsäädännöstä.

Digibokseista, kaseteista, cd-levyistä tilitetään ostettaessa myös hieman rahaa teostolle, joka mielivaltaisesti sitten jakelee näitä rahoja sinne sun tänne. Omatoimisesti teosto on muutellut ravintoloiden maksamia hintoja, vaatinut takseilta teostomaksuja (asiakaspalvelusta), joten lienee syytä miettiä uusia tapoja kerätä varoja yksityisille yrityksille.

Lienee ilmeistä, että osa Eu:n rajoilla takavarikoiduista piraattituotteista ovat olleet laatikoissa, matkalaukuissa, repuissa ja muissa vastaavissa kuljetusvälineissä. Siksi on syytä esitellä lyhyt ja vaatimaton listani tuotteista, joista Teosto voisi kerätä massia itselleen:
- Autot
- Matkalaukut
- Reput
- Muovipussit
- laivat
- lentokoneet
- kirjahyllyt
- jääkaapit
- pöydät
- pahvilaatikot
- muuttolaatikot
- Kiinteistöt, joihin on mahdollista varastoida piraattimateriaalia

Listaa voi jokainen jatkaa omalla tavallaan. Selväähän on, että listassa mainittuihin tuotteisiin on välittömästi sisällytettävä jonkinlainen piraattimaksu, jotta taiteilijat eivät kuole nälkään eikä maailmanlaajuinen teollisuus vajoa kivikauteen verrattavaan lamaan.

perjantaina, kesäkuuta 03, 2011

Natsivapaavyöhyke

Antifaa muistellen, teitä (ja meitä) kaivataan. Solidaarisuuden linnake ja moninaisuuden ensimmäinen rintama Kallio, on muuttamassa muotoaan. Ashialle pithäs tehrä jotain. Palauttuani asumaan Kallioon viime vuoden loppukesästä/alkusyksystä ensimmäinen hassu reaktio oli työpaikalta poistuessani ja kävellessäni Relaxinin edestä: Kaveri pummaa röökiä, valittelen, että on vain sätkiä, mutta vain kääriä mokoman. Kaveri kertoo yrittäneensä pummia tupakkaa tunnin verran ja lähtee seuraamaan kertoen, että hänellä on työpaikka, asunto ja tarjoaa kyllä takaisin, kun käyn Relaxinissa. Damn, kun en käy relaxinissa ajattelen nyt.

Hustlaaminen Kalliossa on se, että kerrotaan mahdollisimman hyvä tai rehellinen tarina kun pummitaan. Esimerkiksi "oisko sulla heittää 159 markkaa, jotta pääsisin Tampereelle 21.12 lähtevällä junalla, jotta ehdin tyttären syntymäpäivälle" tai "voitko heittää 80 senttiä, jotta voisin, en halua valehdella, oluen kaupasta." Voittaa voi, jos uskaltaa veikata.

Rasistipellejä Kalliossa on käynyt ennenkin, Kalliitten asuntojen ostajia ja vuokraajia taas ei ole käynyt. Leipäjonoja on ollut aina kun muistan, mutta Nimbyily on lisääntynyt ja en voi olla ylpeä Kalliostani, kun näin tapahtuu.

Täällä dissataan leipäjonojen notkujia, täällä pyydetään parhaimmillaan 1200 euroa 19 neliön rotanhäkistä, täällä epäillään asuntojen arvoja, ja samaan aikaan on tyyppejä, jotka yrittävät etsiä asuntoa hintahaarukalla 250-500, mutta päättävät venyä tämän ylitse, odottavat myöhästyneitä palkkoja tai kela/sossu-masseja, ja elävät kuin pellolla.

Vertauskuva-analyysina väittäisin, että kielikuva "elää kuin pellolla" tarkoittaa sitä, että sulla on niin paljon massia, että köyhien elämät ei tarvitse kiinnostaa.,

Mut jostain syystä Natsit palaa aina maisemiin silloin kun asiat näyttävät heikoilta. Makrososiologian tulkinnastani huolimatta pidän kuitenkin tätä kaupunginosaa rakkaimpana ja on pakko myöntää, että vituttaa kun kuulapäät tulee haastaa riitaa sillä perusteella, että "en tiedä, kysyin vain."

Mitä kysyttiin, mitä vastattiin. Meikäläisen nopea dramaturginen kuvaelma aiheesta, missä korvataan puhelu tämän palstan ensimmäisellä epävirkkeellä.

1) Käytteks te täällä usein. - Ei. - Haluuks sä puukosta.
2) Mikäs karvahampuusi täällä on´. -ihan normaali parrankasvatusviikko menossa. - Ai niin (tunnistettua työntekijän)
3) Haluuks sä ratsastaa mulla (nähtyään ihmisten ratsastvan toistensa selässä). - En mä halua. - tuu nyt, (saat kaasua naamariin [toimittajan oma lisäys tarinaan] saat oikeasti ratsataa, - En mä nyt. Monelta X mun bussi lähtee?

Ja perse noissa natseissa on pahinta se, että 2/3 on todella Jason Stathameja ja ne pikkupellet käyttää jotain armeijatyylisiä kaasuja, kun ei kestä sitä, että hipit saattaa pistää pannuun tyyppejä.

Mun pasifismihan on aina testattavissa sylkemällä mun linssikeittoon kun mulla ei ole nälkä.

Jatkossa, jos Kallion meininkiä haluaa parantaa, niin potkimalla natsit vittuun. Työntekijänä Kustaa Vaasassa otan täysin omille harteilleni, että potkitaan noi natsit vittuun Kalliosta ja aloitetaan meikän baarista.

tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Suosiminen ei ole rasismia

Kokoomusnuorten ei-niin-liberaalia näkökulmaa edustava Wille Rydman on päässyt taas kertomaan jotain liberaalilta kuulostavaa. Syrjintä pitäisi saada Suomessa loppumaan. Tiettyjen ihmisryhmien suosimisella ja erilaisilla kiintiöillä luodaan epätasa-arvoa, josta pitäisi päästä eroon.

Ajoitus osuu hyvin lähelle Perussuomalaisten rasismin vastaisen julkilausuman kanssa ja yhtäläisyydet ovat huomattavissa.

Emopuolue Kokoomus sekä Kokoomuksen tytärjärjestö Kokoomusnaiset tuomitsivat nopeammin Kokoomusnuorten ulostulon kuin Rydman ehti sanoa "Sotaveteraanit."

Tietenkin olisi kohteliasta ajatella, että suosiminen on syrjintää erityisesti naisten, maahanmuuttajien, sotaveteraanien, nuorisopoliitikkojen, kehitysvammaisten, aistivammaisten (=yleistys kuuroja ja sokeita kohtaan muunmuassa), vanhusten, köyhien, tai muuten positiivista diskriminaatiota vaatia ryhmiä kohtaan.

Mulla on paljon frendejä, jotka vihaa Kokoomusta. Olen yrittänyt selittää heille, että Jyrki Kataisen (ja ihmemies Stubbin) Kokoomus on parempi vaihtoehto kuin se toinen Kokoomus, joka myös haluaa valtaa puolueen sisällä. Mulla on jopa kokkarifrendejä, joiden näkökulmasta Katainen on sosialisti. Wille Rydman taas on todiste siitä, että olen oikeassa; Kataisen Kokoomus on parempi kuin vaihtoehto tässä vaihtoehdottomuuden maailmassa.

Pointsi miten linkkien kautta yritän tuoda esille, on se, että suosiminen ihmisiä kohtaan muita syrjien on ok tilanteissa, joissa tavoitteena on tasa-arvo. Tämä saattaa myös tuoda yhteiskuntaan ikäviä lieveilmiöitä. Karrikatyyrina voisin esittää, että sokea nainen johtaa lennonvalvontaa. Toisena toivottavana ääripäänä on taas se, että orpolapsi ADHD-lapsi saa koululleen ja perheilleen lisää taloudellista tukea. Keskustelu on kuitenkin hyväksi tästä aiheesta veteen piirretyn viivan takia, varsinkin jos lennonjohtoon saadaan superaisteilla varustettu, hyvin pätevä kaveri varmistamaan lepakkokuulollaan sen, että lentokoneet eivät törmää ilmassa. Ikävästi käy myös keskustelulle silloin kun ADHD -lapsi orpoudestaan huolimatta tappaa silmittömästi mahdollisimman monta koulukaveriaan puoliautomaattisella käsiaseella. Niin hienoa järjestelmää ei olekaan, mikä pystyisi tunnistamaan superihmiset ja koulumurhaajat, mutta semmoista voi tavoitella.

Hauskaa olisi, jos järjestelmästä kehittyisi semmoinen, että koulumurhaajat tunnistettaisiin, mutta järjestelmässä olisi heikkouksia, joita ei ole nähty ja siksi sokea lepakonkuulolla valmisteltu tapaus synnyttäisi kieleen lennonjohtomurhaajat.

keskiviikkona, toukokuuta 25, 2011

Gon historia

Go:ssa tehtiin ehkä historiaa tänään. Ei ehkä mitään mainitunlaatuista, ottaen huomioon, että pelillä on ikää mahdollisesti sellaiset 2000-5000 vuotta, se on strategisesti hyvin monimuotoinen peli huolimatta yksinkertaisista säännöistä, sille on perustettu Japanissa ja Koreassa omia kouluja, sen ammattimaiset harjoittajat tienaavat leipänsä opettamalla peliä, mutta jotain silti pienessä universumissa merkittävää. Kustaa Vaasassa järjestettiin ehkä tänään Helsingin, Suomen tai pohjoismaiden ensimmäinen ravintoloissa skriinattu go-maaottelu.Suomi vastaan Serbia tulokseksi tuli 2-2, mutta pikakorvauksella saatiin tietää, että "kriittisin lauta" eli se ensimmäinen pelattu peli meni Suomelle huolimatta tasapelistä.

Maitten välisessä A-sarjassa pelaa kahdeksan maata kerralla ja Suomi on vahvasti mukana sarjassa karsiutujana (tavallaan) voittaen Serbit.

Olisi ollut kyllä upeaa nähdä niitä Vaasankadun alastomia suomilipputyyppejä myös tänään, mutta ehkä peli hakee vielä löytäjiään Suomessa pitkän aikaa. Jälkikeskusteluista sain kuulla, että maajoukkueessa ei ole yhtään naista. Skriinauksen ideoitsija piti sitä epäreiluna. En tunne lajin harrastuksen tasoa Suomessa läheskään riittävästi, mutta veikkaisin, että naispelaajia voisi houkutella mukaan lajiin helposti, ottaen huomioon, miten vähän ilmeisen osaavia pelaajia todennäköisesti Suomessa on.

Minä olen pelannut naista vastaan koko Go-urani ajan kolmesti ja hävinnyt jokaisen. Peli on aivoja väsyttävä, mutta sisältää samat ainekset kuin kaikissa älypeleissä, eli ainoastaan häviämällä voi voittaa.

Suomalainen Go-maailma voi kiittää Aura Tammista Suomen ensimmäisestä baarissa live-esitetystä Gon maaottelusta. Toivottavasti tämä houkuttelee lisää naisia lajin pariin, jotta Aura Tammisellakin olisi seuralainen maajoukkueessa silloin kun Suomen maajoukkueen ensimmäiset naiset astuvat mustavalkoiselle kentälle taistelemaan strategiapelien mestaruudesta.

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011

Asioita, joita voi katua

Lyhyt lista asioista, joita voi katua kun on kolmekymmentä. Ystävälläni, Tevjellä, oli tapana sanoa, että kaiken voi laittaa aina teinivuosien piikkiin ja kaksikymppisenä voi tehdä asioita, joita voi katua kun on kolmekymmentä. Mittari tuli täyteen ja on aika tehdä katumusharjoitus.

Asioita, joita voin katua:
- Laitoin poliitikan taiteen edelle
- Harrastin taidehippeilyä, kun olisi pitänyt osallistua politiikkaan
- En tajunnut burnoutin vaaroja
- Minulta puuttui exit-strategia uralle (jos ei lasketa 100k:n pelikassaa)
- En opetellut Karatea kunnolla (katoja tein vielä jossain vaiheessa, mutta opinpahan worktendingin työn ohessa)
- Luottamus pitää ansaita joka päivä
- Luovuin kasvissyönnistä
- Laitoin rahantienaamisen huolettoman köyhyyden edelle

lauantaina, toukokuuta 07, 2011

Pois silmistä

Helsinginkadulla Kalliosta on saanut tietoa myös lehdistä. Nimittäin lekanheittäjät ja muut satiaiset ovat nautiskelleet alkoholia ja käyttäytyneet riettaasti keskellä Kalliota. Joku voisi ajatella, että ravintoloita vähentämällä, alkoholilainsäädäntöä tiukentamalla, Alkon pois siirtämisellä tai Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toimintaa kehittämällä (mahdollisesti jopa budjetoimalla riittävä määrä varoja sosiaalityöhön) voisi löytyä jonkinlaisia ratkaisuja ihmisten alkoholista johtuvaan häiriökäyttäytymiseen. Alkoholin verotusta voisi olla mahdollista tiukentaa. Ehkäpä asuntojen lisärakentaminen ja vuokrakattojen säätäminen voisi olla ainakin väliaikaisesti osa ratkaisua.

Mutta näin helpolla ei nykyään pääse. Helsinginkadulla jaettava ruoka- ja hätäapua halutaan siirtää pois. Heikki Hurstin, isänsä duunia jatkanut, masinoima ruoka- ja vaateapu on ollut osa sosiaalityötä, joka ei ole kaupunkia tai maan hallitusta kiinnostanut siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kolmas sektori on tärkeä ja sen vahvuus mitataan silloin, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä ruoantarvitsijoille.

Häätöuhka ei ole kuitenkaan aivan kitkatonta, kuten Iltalehti osaa sanoa. Tämä on tärkeää, että poliitikot osaavat nähdä myös itsensä osana ongelmaa tai ratkaisua.

Emma Kari (vihr.): Solidaarisuuden loppu
Laura Rissanen (Kok.): Poissa silmistä, poissa mielestä
Helsingin Vasemmistoliitto: Köyhien ajaminen pois näkyvistä ei ole ratkaisu

tiistaina, huhtikuuta 26, 2011

Puheitta paras

Lähdetään seurustelukumppanin kautta tosiasioista liikkeelle. Mulla ei ole isoa penistä, ei isoa palkkaPUSSIA, ei kaunista historiaa, ei riittävän kaunista sitå-muutakaan.

Olen siis keski-ikäinen ja eronnut mies. Olen ollut vapailla markkinoilla jo kolmisen kuukautta ja nussinut ihan vitusti tyyppejä, ja tunne on se, että väärinn on tehty. Nussiminen ei tunnu oikealta eikä pillun nuoleminenkaan. Yritän olla sille yhdelle mieliksi, mutta huomaan myös miksi paneskelu tuntuu turhalta, jos ei rakasta. Jos purkaa siemennesteitä ilman halua tietää, mihin se johtaa, on kuin johtaisi turhaan.

Voin kyllä sanoa, että jokainen kyrpä-, pillu- ja tissisektori, jota olen nauttinut, on ollut hyvästä, mutta yksi on puuttunut. Nimittäin vain yhden pillun kanssa olen halunnut olla parempi ihminen yhdessä jonkun kanssa.

Tällä tarkoitan, että olen löytänyt jo sielunkumppanin, joka täydentää minua ja jonka takia haluan olla hyvä ihminen. Kaikki muut olette hyvin tärkeitä, mutta mun loppuelämä on joko tulevaa rakkautta tai kuihtumista elämän polulla.

point b) oon tykännyt söpöksi kehuilusta
point c) oon tykännyt älykkyyskehuista

Ihanaa on koko ihmiskunta.

tiistaina, huhtikuuta 19, 2011

Tuleva hallitusohjelma

Melkein vanhan vitsin mukaan suomalaisen ja venäläisen vaalituloksen ero on siinä, että Suomessa ei tiedetä, kuka tai ketkä voittavat vaalit,mutta tuleva poliitiikka tiedetään etukäteen. Venäjällä taas voittajat tiedetään etukäteen, mutta harjoitettava politiikka on mysteeri.

Vihreillä alkoi yt-neuvottelut ja Vihreä lanka saattaa lähteä käsistä, koska puoluetukea jaetaan istuvien kansanedustajien mukaan. SDP oli yksi pienimmistä häviäjistä,eli minun silmissä voittava puolue. Kaikki puolueet ottivat takkiin RKP:ta lukuunottamatta. Eräänlaista piilotukea jaetaan silti. Nuorisojärjestöt saavat opetusministeriöltä vaikuttavuuden mukaan, mutta siitä on debatisoitu pitkään. Persuille pitää antaa kunnia kyllä siitä, että vaikka ovatkin korruptoituneita, niin puoluetukea pitäsi avata radikaalimmin. Sivuan aihetta myöhemmässä bloggauksessa.

Persujen äänestäjien puolustuksena haluan sanoa, että 20 prosenttia ei ole tyhmiä ja kouluttamattomina. Persuilla oli kaksi hyväää teemaa.Emua ei pidä puolustaa ja nykyiset hallitukset ovat korruptoituneita vallan takia-.

Korruptoituineita ovat myös Vihreät ja Vasemmostoliitto. Uusmodernitistisessakulttuurissatoivonvastauksia amp.

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Pika-analisointi vaaleista

Kokoomus menetti ihan sikana paikkoja, mutta voitti siitä huolimatta vaalit. Aikaisemmat puheet kolmesta suuresta puolueesta muuttui myös. Nyt meillä on neljä suurta puoluetta. Myöskin lempinatsini Jussi Halla-Aho meni läpi eduskuntaan. Tietenkin pitää miettiä puoluetasolla, että mikäs nyt on meininki.

Stadi
Ainoat vaalien voittajat Helsingissä olivat Persut, Vasurit ja Keskusta. Persut saivat mainitun lempinatsini lisäksi kaksi muutakin paikkkaa. Tämän lisäksi Vasurit kasvattivat 3,6 prosentilla tulostaan edellisistä eduskuntavaaleista ja Keskustakin oslisäsi kannatustaan 0,2 prosentin muutoksella. Apollon kadulla varmasti keräännytään pohtimaan tulosta soppakauhan kanssa kunnolla. Eipä näyttänyt Kiviniemeä hymyilyttävän. Persuihin palaan myöhemmin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin ennustus toteuti. Paavon mukana Arkadialle lensi Silvia, mikä ei ollut yhtään huono valinta. Osa tapaamistani äänestäjistä sanoi, että se on vaan niin hottis. Vaalikoneissa hän esiintyi minulle taas tosi usein sopivaana ehdokkaana Katri Immosen, Kirsi Pihlajan ja Dan Koivulaakson lisäksi. Ei mennyt äänet hukkaan. Kaikki Vasemmistoliiton äänestäjät pistivät äänensä myös Silvialle ja Paavolle. Toivottavasti ette kadu.

Hallitus
Eilisiltaiset hallituskaavailut olivat ehkä omalaatuisia ohjelmineen, mutta haluan yrittää jälleen. Osumatarkkuuteni on välillä häkyllettävä. Todisteeksi tarjoan postaukseni viime Ek-vaalien ajalta. Lukekaa tuo ja hämmästykää arviostani. Välihuomautukseni aiheesta oli tietenkin myös tarpeellinen.

Facebookkiin ehdin jo heittää, että todennäköiset hallituspohjat ovat Kok+ps+kd+rkp eli Kokoomus, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Ruotsalainen kansanpuolue. RKP siis sillä ehdolla, että persut hyväksyvät RKP:n messiin. Sen verran kielivihaa on kuitenkin ilmennyt, että persuille ei vältsiin kelpaakaan. KD ja persut näyttäisivät tulevan hyvin toimeen. Nykyisen Kokoomuksen liberaalilinja on nvarmasti kuitenkin se, mikä yskittää. Tähän hallituskokoonpanoon saatetaan tarjota KD:n sijasta Vihreitä, mutta toivottavasti viikonlopun jälkeen firmalla on eri ääni kellossa, eli ei mennä mihin tahansa hallitukseen tekemään mitä tahansa. Tulos oli ennustettavissa ja onneksi SDP sai sen verran hyvän aseman, että Vihreillä saattaisi olla mahdollisuuksia hallitukseen demareitten johdolla. Tällä kertaa Vihreät ei saa hyväksyä ydinvoimaa eikä mitään tuloerojen kasvua, tai täältä vasemmalta pesee jälleen vihapostia ja ilkeätä kampanjointia takaisin.
ön
Toinen vaihtoehto on SDP+Kesk+Vas+Vihreät. Tämä riittäisi melkein enemmistöön olettae, että ministerit matkailee vähemmän ja kuuntelee yleisesti hallituspuolueita. Tässä olisi se hyvä puoli, että vasurit ja vihreät saattaisivat peesailla iltakoulussa SDP:ta ja Keskustaa saaden heidät kilpailemaan keskenään. Toivoisin kuitenkin tässä hallituspohjassa, että perustulo muodostettaisiin tavoitteeksi sekä tulevaisuutta odotellessa levennettäisiin sosiaaliturvan piiriin kuuluvia sekä helpotettaisiin nykyisen köyhälistön ongelmia. Erityisryhmiksi tarjoaiisin nuoria, eläkeläisä ja opiskelijoita.

Tarjoilen myöhemmin hallitusohjelmaveikkauksen. Mut jos jotain voidaan yrittää tehdä niin ei päästetä persuja ulkoministerin tai sisäministerin paikalle. Annetaan sen vaikka semmoisiin hyvin vaarallisiin käsiin Keskustalle tai Kokoomukseen.

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011

Asioita, joita voi tehdä vielä

Kun vaalien päättymiseen on enää 14 tuntia aikaa, niin on hyvä miettiä muutamia asioita, joita voi vielä tehdä. Ensinnäkin pitää muistaa vaalirauha. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestyspaikoille ei saa mennä mekkaloimaan, uhkailemaan tai lahjomaan äänestäjiä. Se ei vain ole siistiä, että ihmisten mieliin yritetään vedota uhkailemalla, lahjomalla tai muuten propagoimalla.

Muutamia tapoja vielä on silti jäljellä, joilla kannattaa pyrkiä vaikuttamaan vaalitulokseen.

Muistilista kaikille:
1) Tekstiviestien lähettäminen. Nyt on hyvä hetki lähettää tekstiviesti kaikille tuntemillensa henkilöille, joissa tarjotaan jotain tiettyä ehdokasta tai ehdokkaita. Useamman ehdokkaan kohdalla pitäkää lista lyhyenä tai keskittykää vaaliliittoon (yleensä puolueeseen). Vasemmisto ei ole Helsingin piirissä vaaliliitossa vaan jokainen ääni menee Vasemmistolle.

2) Sosiaalinen media. Statuspäivityksissä voi ehdottaa ehdokkaita, äänestämistä tai yleensäkin muistuttaa äänestämisen ja äänestämättömyyden välisistä vaihtoehdoista. Totta kai dissaaminen on sallittua vaikkakin saattaa helposti herättää närää dissatuista kohteista. Ihmisiä voi vaikkaa muistuttaa Helsingissä tapahtumalla, jossa äänestetään Kokoomus historiaan.

3) Baarikierrokset. Itse aion tehdä huomenna vielä baarikierroksen avecin (mahdollisesti Dan Koivulaakson) kanssa kallion baareissa, joissa käymme kysymässä, että aikooko porukka äänestää ja nyt on se tilaisuus tehdä se. Etsimme tietoa ihmisille äänestyspaikoista ja yritämme saada ihmiset paikalle, jotta ei nukuta vahingossa. Kalliossa, missä oma isku on tarkoitus suunnitella, vasureilla on kuitenkin lähes parinkymmenen prosentin kannatus ja se voisi olla suurempi, jos ihmiset eivät silloin tällöin nukkuisi vahingossa vaalien ohitse.

4) Postiluukut. Jos on vielä flaijereita vaalien alta taskussa, niin ne kannattaa pistää jakoon tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Kaikki postilaatikot, joissa ei lue "ei mainoksia", kannattaa täyttää yhdellä flaijerilla (tai useammalla, jos on useamman ehdokkaan flaijereita vielä povarissa). Kun on kaunis ilma, niin kannattaa pitää flaikkupinoa handussa ja jakaa niitä vastaantuleville vaikka passiivisesti pitämällä pelkästään käpälää ojossa.

5) Frendit. Kannattaa myös soittaa tai pistellä tarkennetuilla tekstiviesteillä pientä kuumotusta kaikille frendeille, jotka kelaavat äänestämistä tai saattaisivat unohtaa moisen. Pistetään vaan viestiä, että muista äänestää nyt sitä tyyppiä, josta puhuttiin.

6) Manaaminen. Jos on jonkinlaista taipumista uskonnollisiin tai muuten vaan hengellisiin juttuihin, niin ottaa sen oman voodoonuken tai muun idolin esille ja tekee ne rituaalit, joilla vaalituloksesta tulee toivottu.

7) Lisää oma.

8) Kuudennella linjalla vaalivalvojaiset sekä mahdollisen voiton juhliminen. Voiton juhliminen riippuu sinun äänestäsi ja sinun omasta check-listista.

9) Tee check-list ja levitä sitä, tai sitten tätä blogimerkintää.

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Pihlajafiilistelyjä

Tänään oli ihan hauskaa tulla töihin, kun huomasi, että useammassa pöydässä oli vaaliflaijereita pöydillä. Bongasin sieltä Silvia Modigin (vas.), Kirsi Pihlajan (vas.) ja Emma Karin mainoksia (vihr.). Mitä nyt pystyin kärpäsenä katossa havaitsemaan, niin Pihlajasta puhuttiin useaan otteeseen. Uusin arvio näyttäisi siltä, että Kokoomus olisi menettämässä paikan Helsingissä ja Vasemmisto saamassa toisen paikkansa. Tämmöisillä ehdokkailla sen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta.

Kirsi on kyllä ottanut yhden asian pintajutukseen, jota muilta ei ole nähty, nimittäin Vasureiden 6+6+6 -malli tai mikä perhevapaamalli se nyt onkaan. Siinä on kelana, että molemmat vanhemmat saavat puolenvuoden vanhempainvapaat töistä ja sekä yhden kuuden kuukauden jakson, jota molemmat voivat käyttää. Se olisi todella hyvä, jos miehet jäisivät myös kotiin perheenlisäyksen yhteydessä. Tämä vaatii tietenkin asennemuutoksia, mutta myöskin sellaista lainsäädäntöä, mikä tekisi hommasta ok:n. Vaikka en itse ole tällä hetkellä perheellinen, mutta joskus tulevaisuudessa saattaisin ollakin, niin olishan se kiva perheenlisäyksen tullessa hengata sen puolituisen kanssa ja jakaa yöt ja aamut yhdessä perheen kanssa.

Tämän lisäksi Kirsillä on arvot muutenkin kohdillaan. Ei ydinvoimaa eikä aseita, perustuloa kaikille, rentoa meininkiä ja vähemmän kasvua. Jotenkin näin näen ne eväät, joilla Pihlaja Eduskuntaan rymistelee. Mikäs siinä. Onhan se välillä naurettavaa, että toiset painaa 60-tuntista työviikkoa ja toisilla ei ole työtä, millä elää. Eläminen taas on hankalaa, koska sosiaaliturvajärjestelmä palvelee epätasaisesti ihmisiä eikä se osaa tunnistaa ihmisiä yksilöinä.

Perustulo olisi muutenkin hieno tapa mahdollistaa ihmisille mahdollisuus kieltäytyä työstä. Työn ei tarvitse tietenkään olla kivaa, mutta ei työn pidä sellaistakaan olla, että itsemurha häämöttää joka päivä mielessä ensimmäisestä tunnista lähtien. Tossa oli jäänyt muutama Kirsin mainos taskuun. Taidanpa pistää ne päivällä mun rappuun jakoon siltä varalta, että joku etsisi juuri sellaista ehdokasta. Sunnuntain jälkeen noilla flaijereilla ei kuitenkaan kovin paljoa tee.

Tänään piti tehdä jotain vaaliduunia, mutta tulipahan nukuttua taas pitkälle iltapäivään. Ehkä tämän voi ottaa huomenna takaisin esimerkiksi käymällä piritorilla pistämässä hieman vaalipropagandaa eteenpäin.

Torstaina ainakin huomasi sen, että Vasemmisto jyrää Kalliossa. Pelkkää peukkua, kiitosta ja mielenkiintoa tihkui jokaisesta kulmasta, kun Vasemmisto tarjoili kahvia ja kirjallisuutta ihmisille. Sunnuntaina kelasin käydä päivällä vähän kiertämässä baareja ja huudattamassa ihmisiä käymään äänestämässä. Osa nukkujista kuitenkin nukkuu vaalien yli vahingossa. Lähtisköhän kukaan messiin

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Oodi Immoselle

Monet ihmiset tässä vaalien alla mietiskelee, että olispa hyvä ehdokas, mutta minulla on semmoinen ongelma, että on monta hyvää ehdokasta, joita haluaisi äänestää.

Yksi hyvistä on Katri Immonen. Nyt ei edes ole mikään frendiläppäily. En varsinaisesti tunne edes ehdokasta, mutta on niin siisti tyyppi vaan, että pistäisin äänen, jos en olisi Danin miehiä.

Katri Immonen ei päässyt missään vaalikoneessa ykköseksi, mutta kummitteli jatkuvasti top3:sessa paitsi paskassa Maikkarin vaalikoneessa. Vinkkinä sanoisin, että maikkarin vaalikone muuttuu vain huonommaksi järjestelmältä per vaalit.

Immonen on itseasiassa mennyt sillä tavalla tutkan alla, että hän on tosi perustulomyönteinen ja squattausfiilistelevä yliopisto-opiskelija, että ittekin ihmettelen, että mistä noita oppineita-aktivisteja oikein tulloo? No, Saunalahdelta tietenkin.

Tänään tuli yksi Vihreitten innokas hehkuttaja tarjoamaan vaalipropagandaa, mikä on ihan ok. Sit mä sanoin, että Vihreät on vitun selkärangattomia paskiaisia, mut voisin äänestää jotain sellaista Vihreää, joka ei ole vielä käynyt selkärangattomaksi, kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Mut arvatkaapa, mitä tää Vihreitten kirkasotsainen idiootti ehdotti?

Jos Vihreät olisi isompi puolue, niin sillä olisi enemmän vaikutusvaltaa. No shit, Sherlock, ja vittu hyvää yötä vihreille. En siis tarkoita, että vasureilla olisi jäsenistöltään yhtään parempaa tarjottavaa, mut mulla meinas leikata kiinni. Alkoi muistuttaa jo Keskustaa jargoniltaan ja se ei oo Vihreitten tulevaisuus, vaan oikeasti Vihreitten pitää lukea nyt Elonkehää, miettiä omaa tilaa ja löytää ne syyt, miksi Vihreät on olemassa.

Immosen Katri ei selvästikään mieti tämmöisiä asioita, vaan ottaa VVA:n (=vakinaisesti vailla asuntoa) haasteet vastaan ja tarjoaa firman puolesta asunnottomille yöpymismestaa vasureiden vaalimökillä

Nyt parina päivänä kun olen käynyt randomisti vasureitten vaalimökillä ja teltalla levittämässä meidän firman propagandaa, niin minulta on kysytty, että kannattaako Immosta äänestää vai onko hän vain täyte-ehdokas. Minun mielestä hän ei ole mikään "täyte-ehdokas" vaan aito vasemmistolainen poliitikko, joka muuttaa kaiken.

Jos porukkaa meinaa äänestää varmaa läpimenijää, niin tottakai saa äänestää niin. Mut jos haluaa äänestää aidosti, niin minä pistäisin kyllä yhden äänen Immoselle. Vaikka ei menis läpi, niin siitä huolimatta ääni menee samaan laariin muitten vasureitten kanssa, ja vaalit ovat osa ikuista taistelua.

Ps. kaverifirman ravintolapäällikkö pyysi, että Danilaiset ja fillaroivan feministin kannattajat lakkaisivat tukottamasta vessoja vaalitarroilla. Ei sinänsä haitallista, mut ymmärrätte varmaan, et joku ei äänestä sen takia?

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Vasemmistofiilistelyjä

Kävin eilen ensimmäistä kertaa Keskustassa jakamassa Vasemmiston vaalipropagandaa vaalimökin liepeillä. Kyselin aktiivisimmilta puolueen pikkusotureilta, että mikäs on fiilis ja minkälaista viestiä on tullut. Kyselin myös, että onko tultu syyttämään vasemmiston vanhoista synneistä (Neuvostoliitto ja Lipposen hallitukset I ja II). Kuulemma ei ollenkaan. Sen sijaan on käyty haukkumassa Kokoomusta ja Vihreitä. Vasemmistossa näyttää kuitenkin ärsyttävän Vasemmiston suhtautuminen maahanmuuttoon, mikä on tunnetusti varsin liberaalia. Vasemmiston ehdokkaat ovat olleet varsin näkyvästi puolustamassa Kalasatamassakin hengailevia romanialaisia.

Vasemmiston vaalitapahtumat ovat jo kahdesti olleet aivan tukossa. Ekan kuulemani mukaan Paavo Arhinmäen ja Palefacen happening ravintola Pacificossa sai osan porukasta epäilemään, että Helsinginkadulla jaetaan leipää myös iltaisin. Jono oli kuulemma hemmetin pitkä. Eilen Le Bonkissa järjestettiin toiset Vasemmiston vaalibileet, joihin joutui jonottamaan toista tuntia. Kalliossa näkyi illalla porukkaa, jotka olisivat yrittäneet päästä mestoille, mutta luovuttivat ja jatkoivat iltaa Kalliossa fiilistelemällä vasureiden meininkiä.

Vihreille on tulossa kyytiä eikä varmasti vähiten Oden takia, vaan luottamus vanhaan hyvikseen Anni Sinnemäkeen on mennyt. Kyseessä on tietenkin Vihreitten hallitustoiminta. Hallitusneuvotteluista tihkunut julkiviestintä siitä, että jos Vihreät eivät toimi hallituksessa oikeiston pillin mukaan, niin takaisin ei ole tulemista sataan vuoteen, on tehnyt ehkä Vihreitten toiminnasta juuri niin selkärangatonta, mitä on nähty. Ensimmäiset viitteet tulivat Vihreitten hallitustaipaleen alkupuolella, kun jouduttiin kuuntelemaan päivähoitomaksujen nostamista puolustavia puheita, mutta varsinaisesti Vihreitten alamäki lähti uuden ydinvoimalan jälkeen alaspäin. Siitä asti mielipidemittaukset ovat näyttäneet trendinomaisesti vievän alaspäin. Muutama tuntemani Vihreitten ikikannattaja on kääntänyt kelkkansa näissä vaaleissa ja pistämässä äänensä Vasureille ja osa demareille.

Omasta puolestani Vihreitä saa vielä äänestää, mutta äänestäisin itse (jos olisi pakko äänestää Vihreitä) Eduskunnan ulkopuolisia ehdokkaita kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Jos heidän selkärankansa taipuu valitsemisensa jälkeen, niin se on heidän oma häpeänsä. Demarit lienevät päässeen jo jotenkin yli Lipposen aikaisesta uusliberalismistaan. Stadin piirissä pistäisin ääneni Thomas Wallgrenille.

Itse en ole ehtinyt vielä äänestämään, mutta olen jo päättänyt pistää oman ääneni Dan Koivulaaksolle. Vaalikoneissa on tullut myös mukavasti osumia Silvia Modigille, Kirsi Pihlajalle ja Katri Immoselle. Paavo Arhinmäki on myös loistava vaihtoehto.

Hyvillä fiiliksillä siis odotan ääntenlaskua. Tänään ajattelin käydä vähän jakamassa lisää vaalipropagandaa keskustassa sekä fiilistellä meille satavia ääniä. Seuraavissa kunnallisvaaleissa allekirjoittanut lienee olevan taas ehdolla, mutta näissä vaaleissa joudutte valitsemaan minua parempia ehdokkaita.

Muistakaa, että äänestäminen on oikeus, ei velvollisuus. Jos teidän on pakko äänestää, niin äänestäkää oikein tai nukkukaa. Mikään ei ole kauheampaa kuin protestiääni sellaiselle ehdokkaalle, jolla ei ole sydäntä.

tiistaina, huhtikuuta 05, 2011

Selkeitä syitä, miksi abortti tulee sallia

On varmasti monia syitä miksi sikiöiden tulee antaa syntyä. On hieman kyseenalaista tehdä abortti esimerkiksi sikiön tulevan sukupuolen tai mahdollisten muiden synnynnäisten vikojen takia. Mutta kuinka kyseenalaista se on? Voiko abortin sallia sillä, että sikiön mahdollinen tuleva sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti on nainen? Sukupuolten välisen tasa-arvon nimissä voidaan argumentoida päättelyä vastaan vaikka tuskin abortin syy on pelkästään sikiön sukupuoli.

Itse en keksi muita päätöksiä kuin oman kehon määräämisoikeus. Tämä asettaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan, mutta sille ei voi mitään. Palkkatasa-arvolle ja kulttuuriantropologisesta näkökulmasta voimme myös vaikuttaa kollektiiveina sukupuoliroolien havaitsemiseen, mutta toistaiseksi Junior on vielä täyttä sci-fiä, jopa huonoa sci-fiä.

Joissain tapauksissa voi nähdä kyllä abortin olevan hyväksyttävä mahdollisten tulevien poliittisten mielipiteiden takia, siitä huolimatta, että sananvapauden nimissä olisi sallittava myös kristilliset erikoisuudet.

Vaikka kuolemanrangaistus on sinänsä hyvin hankala kysymys, koska sitä sovelletaan hyvin mielivaltaisesti, rasistisesti ja demografisesti kohdennetusti epätasa-arvoisesti, tulisi siitäkin saada keskustella. Raskauden keskeyttäminen 480 kuukautta hedelmöityksen jälkeen tulisi ehkä sallia tietyissä tapauksissa. Saattaapi nimittäin olla, että jossain vaiheessa ihminen huomaa oman syntymänsä olleen pieni erheytys, joka voidaan vielä korjata. Itse ainakin keksin omalle osalleni muutamia syitä tämmöiselle myöhennetylle abortille. Esimerkiksi 50 kappaletta 8-tuuman nauloja hakattuina tasaisesti ympäri vartaloani saattaisi aiheuttaa sen verran kärsimystä (Nössöjeesukseen nauloja oli hakattu vain kolme), että saattaisin toivoa kuolemaa.

Mutta turha Jeesusta on tämän enempää idolisoida. Mutuisesti sanoen, suurin osa raamattua tasapuolisesti lukevat ihmiset ovat hyvin sekularisoituneita ja päteviin argumentteihin kykeneviä ihmisiä. Minulla on taas uskonnollinen tausta sen verran vahva, että minulta tulee vain tämmöisiä idioottikommentteja. Ehkä minun kohdalla jälkiabortin syyksi riittää se, että potentiaalisesti 50 kappaletta 8-tuuman naulaa hakattaisiin tasaisesti ympäri vartaloani.

torstaina, maaliskuuta 31, 2011

Vaalivideoiden aika

Teknisesti vaalivideot ovat kehittyneet huomatttavasti Youtuben alkuajoista. Sisällöllisesti videoista on tullut hyviä vaikkakin pituus on kasvanut. Sanotaan, että hyvä mainos kestää korkeintaan kolmekymmentä sekunttia, mutta mitä jos kyseessä on vaaleihin liittyvä musiikki- tai pornoelokuva? Youtubeen tehtävien videoiden on hyvä olla lyhyitä ja pituutta on turha kasvattaa vaikka olis kuvattu kuinka kivaa materiaalia. Vaalien alla tätä tulisi painottaa, koska materiaalia on tarjolla niin paljon, että liian pitkään selitetty mainos ilman huumoria, musiikkia tai teknistä osaamista on yhtä kuin tyhjät bitit.

Esimerkiksi Juuso Aromaan normipäivä kestää 3 minuuttia ja 50 sekunttia. Tarina on kuitenkin toimiva jäljitellessään Pauligin ammattilaishaastattelujen meininkiä. Muistattehan: "samalla ammattitaidolla tehdään myös Pauligin."



Vasemmalla puolella osaaminen on kuitenkin vaihtelevaa. Antti Tuurin vaalivideo on musiikkivideo, mikä on näppärästi leikattu ja hyvin tuotettu kappale. Kuitenkin SDP:n liivit, räppifiilistely ja Bob Geldof -maailma tuntuu hakevan esikuvaansa yhdeksänkymmentäluvun alkupuolen suomalaisista musiikkivideoista.



sympatiapisteitä musavideollaan kerää roimasti Tony Melville. Videon näkeminen tosin vaatii paljon minulta, joka kuuntelee työpaikallaan monta kertaa päivässä suomalaisen räpin helmiä Hannibaleista Laineen Kaspereihin.



Pia Pakarisen musavideo on taas, no, toivottavasti joku ääni tällä irtoaa:



Toisaalta Pakarisen toinen video, missä puhutaan yrittämisen puolesta on jo tiivistelmänä hyvä. Teksti on lyhyttä ja se sisältää väittämän, että ilman yrittäjiä ei rakenneta taloja. Video on asiallinen ja se on lyhyt. Minuutin mitta on oikein hyvä aika vaalivideolle, vaikka mennään jo puolen minuutin yli, videon jaksaa katsoa loppuun rakenteensa ansiosta.



Niin ja mites se porno. Oskar "Jeppe" Elmgren on tekemässä mahdollisesti Suomen ensimmäistä vaalipornovideota. Eräs ystäväni sanoi kerran, että jos se on mahdollista, siitä tehdään pornoa.

Ennen kuin tuosta pornosta menette innostumaan. Niin tuore tuulahdus loppuun TV-shopin kultavuosilta. Eiku hetkinen, kaveri on ehdolla tänä vuonna. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä Eero Isomaan:

torstaina, maaliskuuta 24, 2011

Super crazy pineapple

Pokerin tulevaisuus ja WSOP:n tuleva event 55 on tietenkin Supa eli oikealta nimeltään Super Crazy Pineapple.

Tämä on jatkuvasti kasvattava pokerin laji, johon minulla on ollut sekä ilo tutustua että keksiä kyseinen laji.

Tiivistelmä pokerin osaajille:
1) Jaetaan kaksi persekorttia kaikille samoin kuin Hold'emissa.
2) Panostetaan ison blindin jälkeen järjestyksessä
3) Kierros päättyy kun kukaan ei halua betsata (=panostaa)
4) Kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti lisää
5) Jaetaan floppi
6) Omalla puheenvuorolla luovutaan yhdestä kortista siten, että jää kaksi jäljelle.

Tästä eteenpäin teoria kehittynee jokaisen käden jälkeen. Ollaan siis jonkin kauniin äärellä.

torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Miksi alkoholi maistuu?

Miltä tuntuu juoda viinaa kahvilassa?
Tai olutta?

No hyvältä.

Olen kohta keski-ikäinen parasiitti ja ei tunnu yhtään pahalta talloa korkkia. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään, miksi en jaksa selvinpäin.

Mutta minulla on syitä miettiä vedenjuontia. Tykkään olla selvinpäin. En tykkää himmeistä muistikuvillisista aamuista (=muisti säilyy). Tykkään olla erakko.

Siitä huolimatta, en ole ikinä kokenut, että ihmiset itkisivät, kun löysään korkkia. Se on niin osa aikuisuutta.

Kyllä me kavereitten kanssa osataan juoda kahvia, mut se ei tarkoita, että sitä pitää vetää tappiin asti.

Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä sekokielisistä ollaan streittareita, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää kahvia aina. Joillekin se on aamukahvi, joillekin se on vankila. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vankila on muutakin kuin kahvia.

Tänään lähdin itse ravintolasta paskalla fiiliksellä, join paljon vettä ja shotteja, silti aion joskus uudestaan juoda kahvia. Se ei tee meistä hyviä ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ravintolat, ruoka ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla erillään, mutta ei kaikki erillään aina, ikuisesti ja kaikkialla.

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2011

Miksi alkoholi ei maistu?

Miltä tuntuu juoda vettä ravintolassa?
Entä kahvia?

Se tuntuu hyvältä.

Olen kohta 30 vuotias sinkku ja ei tunnu yhtään pahalta laittaa korkkia kiinni. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään miksi en jaksa juoda alkoholia.

Mutta minulla on syitä miettiä alkoholinkäyttöä. Tykkään erityisesti nousuhumalasta. En tykkää bläkäreistä (=muisti menee"). Tykkään seurallisesta tunnelmasta. Tykkään olla ystävien kesken.

Siitä huolimatta, en oikeasti ole kokenut, että ystävät nauraisivat minulle, koska vedän korkin kiinni. Se on niin teiniä.

Kyllä me kavereitten kesken voidaan vetää shottia, mutta ei se tarkoita, että pitää vetää loppuun asti iltaa.

Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä suomenkielisistä ollaan alkoholisteja, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää viinaa aina. Joillekin se on se perjantaipullo, joillekin se on ainoa mahdollisuus olla vapaalla. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vapaa on muutakin kuin viinaa.

Tänään lähdin itse ravintolasta hyvällä tuulella, join paljon vettä ja kahvia, ja silti aion joskus uudestaan juoda viinaa. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ystävät, viina ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla yhdessä, mutta ei kaikki yhdessä aina, ikuisesti ja kaikkialla.

perjantaina, helmikuuta 25, 2011

Epätasa-arvoinen kiistakirjoitukseni

Ei millään pahalla älykkäitä tai tyhmiä kohtaan. En pidä itseäni kumpanakaan. Jos mainostan jotain piirrettä itsessäni niin idiouttaani. En osaa nimittäin mitään ajatusta hyvin. Idious on siis hyvä termi kuvaamaan tyhmyyttäni.

Sitten on Laasanen. Joka on älykäs idiootti. Älykäs siinä mielessä, että hän osaa pilkkusäännöt ja on akateeminen. Se on tavallaan valitettavaa, että nämä ansiot riittävät älykkyydelle, koska tunnen oikeasti älykkäältä vaikuttavia akateemisia ihmisiä, jotka osaavat pilkuttaa. Minä, en, ehkä, kuulu, heihin.

Mitä sitten sanoisi ei-älykäs eli älytön samassa mielessä?

- "Moi!"

Aika rohkean heikko tapa ilmaista itseään, jos ei meinaa saada pillua. Tämä on siis väittämä.

Mitä, jos tämä älyttömyyden huippu avaisi älykkyytensä mitättömän lakeutensa ja heittäisi kirjasta opittuna seuraavaa:

"Moi, mä oon ATM, ja FTM, lähdetkö panee, ai et vai, johtuuks se siitä, että mulla on älykkyyttä vaikka muille jakaa, mutta ei riittävän siististi massii, tää niin vittu todistaa mun teorian Alemman Tason Miehistä, koska sä oot niin kurppasen tyylikäs vittu, että et varmaan lähtis panee mua. Lähtisitkö jos maksan rahaa? Olen nimittäin maisterisihmisiä?"

Laasasen ATM-teoria on varmastikin ihan toimiva idea. Se todistaa itsestään itsensä. Kehäpäätelmäisesti voisi sanoa, että Laasanen ei saa pillua koska on Alemman Tason mies, ja koska hän ei saa pillua, koska hän on ATM-miehiä, niin ATM tarkoittaa raha-automaattia jenkkilän kielessä, niin hän kirjoittaa artikkeleja aiheesta, pääsee pätemään ja saa huomiota.

Jos kaveri oikeasti haluaisi puhua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta miesten puolesta, niin hän puhuisi asepalveluksesta, miesten isyysriidoista, miesten palkattomasta työstä (hyvin koulutetuissa johtotehtävissä olevat miehet tekevät usein palkatta ylitöitä, -toim. mutu.), miesten suurista itsemurhista, miesten keskinäisestä väkivallasta, miehiin kohdistuvasta kotiväkivallasta, miesopettajien vähäisestä määrästä, sosiaaliturva-alan ammattilaisten naisvaltaisuudesta, mutta ei: Mies puhuu vain siitä, miten naiset määrää pillullaan.

Laasaselle: Haista jalkoväliä ja ota oikeasti kantaa johonkin jollain tärkeällä tavalla. Vinkkejä saa pyytää minulta tai joltain muulta mieheltä.

edit: pilkkuvirhe, :)

lauantaina, helmikuuta 12, 2011

Mikä rikos?

"Teinkö väärin vai olinko itsekäs?", huonon kirjailijan luoma hahmo ajatteli, kun hän vastasi yksinkertaiseen pyyntöön "ei ole".

"En ole syönyt kahteen päivään, olisiko teillä heittää lanttia, jotta saisin jotain syötävää?"

Molemmat esittävät hyviä kysymyksiä.

Molemmat toimivat itsekkäin syin. Eikö niin?

Eikö lantti pitäisi heittää, vaikka lanttia tarvittaisiin mihin itsekkääseen syyhyn?

"Eikö minulle nälkäiselle pitäisi heittää lantti?"

Mitä niin absurdia pitää tapahtua, että nälkäinen voisi syödä lantteja?

keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011

Yksityisellä puolella on kivaa

Oikeasti en tiedä, miltä tuntuu työskennellä julkisissa palveluissa (tarkoitan julkisilla verorahoitteisia valtion tai kunnan omistamia laitoksia). Osa julkisista palvelulaitoksista ovat kuitenkin yksityisessä omistuksessa, mutta valtion tai kunnan rahoittamia. Sillä puolella rahan tekeminen on syy tehdä asioita. Ei ole varmasti yllätys kenellekään, että kahvi maksaa kahvilassa enemmän kuin kaupassa. Se ylimääräinen osa on sitä voittoa, jonka kahvila yrittää tehdä. Kaupatkin toimivat tällä periaatteella. Ihmisen vasen aivopuolisko oletettavasti on kehittynyt käsittelemään peräkkäistä tietoa kuten kieltä ja matematiikkaa. Olen antanut itselleni opetettavan, että oikea aivopuolisko käsittelee taas kokonaisuuksia, muotoja, kuvia ja äänien kakofoniaa. Sisempi osa aivoista käsittelee yksinkertaisia tunteita ja kun mennään ihan keskelle, jää jäljelle se matelijan osa aivoista; matelijan aivot käsittävät lähinnä ruoan ja seksin tarpeet.

Julkisissa palveluissa on kuitenkin jotain, millä ei yritetä tehdä rahaa. Hyvinvoinnille ja sivistykselle voidaan laskea hinta. Kirjakustantamot ja kaupat tekevät voittoa sillä, että me lukisimme ja kehittäisimme vasempaa aivopuoliskoamme. Koulutkin voisivat toimia tällä periaatteella. Mitä, jos kuitenkin arvotan vasemman aivopuoliskoni tärkeämmäksi kuin rahan tekemisen? Mitä, jos olenkin sitä mieltä, että sivistys on oikeus ei velvollisuus? Silloin käännyn luonnollisesti kannattamaan esimerkiksi meidän maksutonta peruskoulua ja kirjastolaitosta.

Ihminen kuulemma käsittelee rahaa kolmella tavalla. Omaa rahaa käsitellään rationaalisesti harkiten. Toisten rahaa käytetään kuin ilmaista rahaa. Lainarahaa käytetään kuin se olisi lottovoitto. Meillä kaikilla on omat arvot. Minä käsittelen omaa rahaa hyvin epärationaalisesti omalta arvopohjaltani: olen hedoinisti ja sosialisti. Toisten rahaa käytän varoen kuin peläten loukkaavani jotakuta. Lainarahaa käytän rationaalisesti; aina pitää olla takaisinmaksusuunnitelma valmiina.

On hienoa, että ihmisellä on uteliaisuutta. On hienoa, että ihmiset haluavat oppia vaikeitakin asioita. Tiedän jopa fantasioita, joissa ihmiset saavat yliluonnollisia kykyjä oppia kaiken. Televisiossa pyörii useitakin tämmöisiä tv-sarjoja. Aiheesta on tehty elokuvia. Joten olen varma, että en ole yksin tai sitten tietoisuuteni on vain tämän kollektiivisen luovuuden harha, jota kuvittelen omaksi mielekseni. Näihin asioihin myös törsään mielelläni. En silti menisi paheksumaan ihmisiä, jotka nauttivat tästä kollektiivisen luovuuden harhasta. Kaikki tuotettu kulttuuri kuuluu kaikille maksukyvystä riippumatta.

Muutama ranskalainen viiva:
- Aalto-yliopisto
- Tekijänoikeusoikeudenkäynnit 300 kilon korvauksineen
- lainapainoitteinen opintoraha
- kirjasto
- yksityiset koulut
- Wikileaks
- Linux

Olisi mukavaa elää sellaisessa maailmassa, jossa sivistys on oikeus eikä velvollisuus.