Jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että YK:n ylevästä olemuksesta huolimatta, osa YK:n ongelmista perustuu siihen, että osa maista nauttii suurempaa valtaa kuin toiset. Yleiskokouksessa toisaan jokaisella maalla on yksi edustaja, mutta sitten on organisaatioita, joissa valta on keskittynyt tietyille maille. YK:n turvallisuusneuvostossa on pysyviä ja vaihtuvia jäsenmaita. WTO:ssa ja IMF:ssa taas valtaa käyttää ne, joilla on eniten fyrkkaa.
Jos oletetaan nämä lähtökohdat ongelmallisiksi demokratian kannalta. Sanotaanko vaikka, että jonkun mielestä YK:ssa pitäisi tehdä tietynlaisia päätöksiä, mutta näiden epäkohdista johtuen, päätöksiä ei tehdä. Miltä silloin kuulostaisi jos EU:hun haluttaisiin tuoda vastaavanlaisia järjestelmiä? Jos kuuntelemme kahta suomalaista europoliitikkoa, niin se voisi toteutua EU:ssa.
Hyvästä kunnostaan tunnetut Alexander Stubb ja Sari Essayah ovat tällä viikolla päätyneet samoista premisseistä samanlaisiin johtopäätöksiin. Heidän ehdottamansa demokratia määriteltäisiin luottotietojen mukaan. Stubb väläytteli, että hyvän luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisää valtaa EU:n päätöksenteossa. Essayah oli samaa mieltä osittain. Talouteen pitäisi saada lisää douppingia EU-tasolla ja parhaimmat päättäjät löytyisivät heidän mukaansa sieltä, missä luottotiedot ovat kunnossa.
Tässä tapauksessa he molemmat viittavat Suomen hyvään luottoluokitukseen. Euroopan unionissa on kuusi maata, jotka ovat saaneet AAA-luokituksen. Stubbin mukaan näillä mailla tulisi olla enemmän päätösvaltaa Euroopan unionissa. Talouskriisi tulisi mahdollisesti ratkaistua, jos asiantuntijat saisivat päättää ja EU:n päätöksentekoa virtaviivaistettaisiin.
Tietenkin voisi ajatella, että talousasioista päätettäessä sananvalta tulisi antaa niille, jotka hoitavat talousasioitaan oikein ja hyvin. Mutta yhden etu ei ole toisen etu, ja erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä talousasioita voi hoitaa monella tapaa omalta arvopohjalta. Molemmat kuitenkin omalta osaltaan näyttävät kunnioittavan asiantuntemusta poliittisessa päätöksenteossa.
Ylikansallisessa ja poliittisessa päätöksentekoinstituutiossa kuten EU:ssa ei tule arvioida päätösvaltaa sen mukaan kellä on parhaimmat luottotiedot, koska silloin EU olisi käytännössä yhtä demokraattinen kuin Nokia, Nordea tai Apple. Ne päättää, joilla on eniten fyrkkaa.
Mututuntumalla voisin kyllä sanoa, että vaikuttaisi ainakin vaalien alla, että poliitikot taistelevat harvemmin luottotiedottomien äänistä. Tästä voisi siis käytännössä tulla vallitseva oppi, jos se ei sitä jo ole. Suunta ainakin voisi näiden kahden poliitikon mielestä mennä siihen suuntaan.
Mitä, jos sen sijaan valta annettaisiin väkiluvun tai luottotietojen sijasta niille maille, joilla on eniten historiaa demokratian edistämisestä. Kreikka ja muut etelävaltiot eivät vältsiin pärjäisi kovin hyvin viime vuosisadan perusteella. Toisaalta mistäköhän päin demokratia edes sanana on peräisin?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eu. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011
sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2009
Äänestetään väärin
Vajaat kolme tuntia vaalihuoneiden sulkeutumiseen. Pakko tehdä päätöksiä. Tällä kertaa minun merkityksetön ääneni menee Jussi Saramolle. Ääni voitettiin poliittisista näkemyksistä ja kehittyneestä huumorintajusta. Saramo valitsi sloganikseen Äänestä väärin. Viime eduskuntavaaleissa itse kampanjoin otsikolla "Jos sun on pakko äänestää, niin äänestä edes oikein". Saramon sloganin vitsi on kuitenkin siinä, että keinottelulle ei ole vaihtoehtoa. Jos kuvittelet näin, kuvittelet väärin. Saramon mielestä on vaihtoehtoja, joten äänestetään väärin sitten kunnolla.
perjantaina, toukokuuta 22, 2009
Kannabis yhtenä Eu-vaalien kysymyksenä
EU-vaalien ympärille rakennetuista vaalikoneista Irc-gallerian vaalikone näyttää edelleen kaikista pätevimmältä. Tämä on sinänsä huvittavaa, että Irc-gallerian käyttäjistä suurin osa on erittäin nuoria (keski-ikä on 20,55 vuotta) ja puoluepolitiikan ja vaalien uskotaan kiinnostavan nuoria kaikista vähiten. Siitä huolimatta Irc-gallerian vaalikoneen väitteet ovat kaikki hyvin asiallisia.
Myöskin päihdepolitiikka on päätynyt vaalikoneen kysymyspatteristoon. Päihdepolitiikkaa lähestytään tutun kannabiksen kautta. Kiistaa tuntuu aiheuttavan se, miksi kannabis on laiton kun alkoholi ja tupakka eivät sitä ole. Toisaalta kannabiksen ymmärretään olevan laiton, koska heroiinikin on. Laittomien huumeiden yhteydessä puhutaan usein myös lieveilmiöistä. Näitä lieveilmiöitä ei aina avata, mutta minun pikku kätyrini ovat paljastaneet, että kyseessä on ihmiskauppa ja kansainvälisesti järjestäytynyt rikollisuus. Omaan kallooni ei kuitenkaan mahdu, että mitä tekemistä ns. ”kukkaruukkulailla” (Rikoslain 50 luku) on kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan kanssa. Laki tekee rangaistavaksi kukkaruukun valmistamisen, jos tarkoituksena on kasvattaa kukkaruukussa esimerkiksi kannabista. Tästä teosta on hyvin pitkä matka orjuuteen. Hampun viljelijää ja orjaa näyttää yhdistävän ironisesti vankeus. Tosin hampun viljelijän kohdalla laillistettu väkivaltakoneistomme (valtio) uhkaa yksilön vapautta tietyin ehdoin kun orjan vapaus on jo riistetty. Saa hymyillä kyynikon pilke silmäkulmassa.
Helsingin sanomissa on tehty analyysi Irc-gallerian vaalikoneisiin annetuista vastauksista koskien kannabiksen laillistamista tietyin ehdoin. Väite kuului kokonaisuudessaan näin ”Mikäli päihdelainsäädäntö EU:ssa olisi yhtenevä, kannabis pitäisi laillistaa kontrolloidusti, kuten alkoholi.” Ehdokkailla on ollut mahdollista vastata kolmella eri tavalla eli olemalla samaa mieltä, olemalla eri mieltä tai jättämällä kysymyksen epärelevantiksi (”samaa mieltä”, ”eri mieltä” tai ”ei merkitystä minulle”).
On pakko myöntää, että huolimatta kaikesta ajasta ja vaivasta, jota olen käyttänyt käyttörikosten dekriminalisointikampanjaan, kannabis ei siitä huolimatta ole minulle mikään kohtalon kysymys. Jos se olisi, niin tällä perusteella minun olisi kaikkein järkevintä äänestää SKP:ta ja vasta sitten Vasemmistoliittoa. SKP:n 15 vastanneesta ehdokkaasta nimittäin seitsemän kannnattaa kannabiksen vapauttamista. Vasemmistoliitosta kysymykseen on vastannut myös 15, mutta vain neljä kannattaa vapauttamista. Kolmas sija menee jaetusti RKP:lle ja STP:lle. Tosin suhteellisesti laskien STP:llä ollaan suhteessa myönteisempiä. STP:llä kahdeksan ehdokasta vastasi kysymykseen ja kolme kannatti vapauttamista. Suhteessa STP:ssa on siis 37,5 prosentin kannatus kun RKP:ssa se on vain 20 prosenttia.
Vaalijärjestelmän ollessa suhteellista vaalitapaa noudattava, minun olisi järkevintä äänestää SKP:tä tämmöisessä tilanteessa oletuksella, että jos minun ehdokkaani vaaliliitosta joku tai jotkut valitaan parlamenttiin, niin todennäköisimmin hän olisi tässä yksittäisessä kysymyksessä samaa mieltä kanssani.
Jotain kuitenkin ehkä kertoo puolueitten muutoksista se, että Vihreitä pidetään yleisesti hyvin liberaalina puolueena, mutta heidän kohdallaan myönteisesti suhtautui ainoastaan Jukka Relander ja Umayya Abu-Hanna. Yllättäen siis ns. vasemmistopuolueet ovat liberaaleimpia tässä kysymyksessä. Kirjoittaja mieltää SDP, SKP:n, STP:n ja Vasemmistoliiton vasemmistopuolueiksi. RKP:tä kirjoittaja luonnehtii oikeistopuolueeksi. SDP:lläkin on vain kaksi myönteisesti suhtautuvaa ehdokasta eli Arja Alho ja Jenny Lindborg.
SKP:n myönteisesti vastanneita ovat Lauri Alhojärvi, Era Hanna, Aino Kainulainen, Jonas Kettunen, Tommi Lievemaa, Aapo Toivanen ja Juha-Pekka Väisänen.
Vasemmistoliitossa myönteisesti vastanneita ovat Atik Ismail, Kaarina Kailo, Anna Mikkola ja Jussi Saramo.
RKP:n myönteisesti vastanneita ovat Nina Af Enehjelm, Tom Biaudet ja Patrick Wingren.
STP:n myönteisesti vastanneita ovat Johan Bäckman, Leena Hietanen ja Hannu Kautto.
Myöskin päihdepolitiikka on päätynyt vaalikoneen kysymyspatteristoon. Päihdepolitiikkaa lähestytään tutun kannabiksen kautta. Kiistaa tuntuu aiheuttavan se, miksi kannabis on laiton kun alkoholi ja tupakka eivät sitä ole. Toisaalta kannabiksen ymmärretään olevan laiton, koska heroiinikin on. Laittomien huumeiden yhteydessä puhutaan usein myös lieveilmiöistä. Näitä lieveilmiöitä ei aina avata, mutta minun pikku kätyrini ovat paljastaneet, että kyseessä on ihmiskauppa ja kansainvälisesti järjestäytynyt rikollisuus. Omaan kallooni ei kuitenkaan mahdu, että mitä tekemistä ns. ”kukkaruukkulailla” (Rikoslain 50 luku) on kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan kanssa. Laki tekee rangaistavaksi kukkaruukun valmistamisen, jos tarkoituksena on kasvattaa kukkaruukussa esimerkiksi kannabista. Tästä teosta on hyvin pitkä matka orjuuteen. Hampun viljelijää ja orjaa näyttää yhdistävän ironisesti vankeus. Tosin hampun viljelijän kohdalla laillistettu väkivaltakoneistomme (valtio) uhkaa yksilön vapautta tietyin ehdoin kun orjan vapaus on jo riistetty. Saa hymyillä kyynikon pilke silmäkulmassa.
Helsingin sanomissa on tehty analyysi Irc-gallerian vaalikoneisiin annetuista vastauksista koskien kannabiksen laillistamista tietyin ehdoin. Väite kuului kokonaisuudessaan näin ”Mikäli päihdelainsäädäntö EU:ssa olisi yhtenevä, kannabis pitäisi laillistaa kontrolloidusti, kuten alkoholi.” Ehdokkailla on ollut mahdollista vastata kolmella eri tavalla eli olemalla samaa mieltä, olemalla eri mieltä tai jättämällä kysymyksen epärelevantiksi (”samaa mieltä”, ”eri mieltä” tai ”ei merkitystä minulle”).
On pakko myöntää, että huolimatta kaikesta ajasta ja vaivasta, jota olen käyttänyt käyttörikosten dekriminalisointikampanjaan, kannabis ei siitä huolimatta ole minulle mikään kohtalon kysymys. Jos se olisi, niin tällä perusteella minun olisi kaikkein järkevintä äänestää SKP:ta ja vasta sitten Vasemmistoliittoa. SKP:n 15 vastanneesta ehdokkaasta nimittäin seitsemän kannnattaa kannabiksen vapauttamista. Vasemmistoliitosta kysymykseen on vastannut myös 15, mutta vain neljä kannattaa vapauttamista. Kolmas sija menee jaetusti RKP:lle ja STP:lle. Tosin suhteellisesti laskien STP:llä ollaan suhteessa myönteisempiä. STP:llä kahdeksan ehdokasta vastasi kysymykseen ja kolme kannatti vapauttamista. Suhteessa STP:ssa on siis 37,5 prosentin kannatus kun RKP:ssa se on vain 20 prosenttia.
Vaalijärjestelmän ollessa suhteellista vaalitapaa noudattava, minun olisi järkevintä äänestää SKP:tä tämmöisessä tilanteessa oletuksella, että jos minun ehdokkaani vaaliliitosta joku tai jotkut valitaan parlamenttiin, niin todennäköisimmin hän olisi tässä yksittäisessä kysymyksessä samaa mieltä kanssani.
Jotain kuitenkin ehkä kertoo puolueitten muutoksista se, että Vihreitä pidetään yleisesti hyvin liberaalina puolueena, mutta heidän kohdallaan myönteisesti suhtautui ainoastaan Jukka Relander ja Umayya Abu-Hanna. Yllättäen siis ns. vasemmistopuolueet ovat liberaaleimpia tässä kysymyksessä. Kirjoittaja mieltää SDP, SKP:n, STP:n ja Vasemmistoliiton vasemmistopuolueiksi. RKP:tä kirjoittaja luonnehtii oikeistopuolueeksi. SDP:lläkin on vain kaksi myönteisesti suhtautuvaa ehdokasta eli Arja Alho ja Jenny Lindborg.
SKP:n myönteisesti vastanneita ovat Lauri Alhojärvi, Era Hanna, Aino Kainulainen, Jonas Kettunen, Tommi Lievemaa, Aapo Toivanen ja Juha-Pekka Väisänen.
Vasemmistoliitossa myönteisesti vastanneita ovat Atik Ismail, Kaarina Kailo, Anna Mikkola ja Jussi Saramo.
RKP:n myönteisesti vastanneita ovat Nina Af Enehjelm, Tom Biaudet ja Patrick Wingren.
STP:n myönteisesti vastanneita ovat Johan Bäckman, Leena Hietanen ja Hannu Kautto.
keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009
Irc-gallerian vaalikone
Nyt löytyi Irc-galleriastakin vaalikone. Valitettavasti en nyt ehdi sen kummemin kysymyksiä käydä lävitse, vaikkakin on kiinnitettävä huomiota siihen, että nuorille suunnattu Irc-galleria on asiapitoisempi kuin Helsingin sanomien vaalikone. Kun Helsingin sanomien vaalikoneessa ehdokas löytyy esimerkiksi sellaisella asiakysymyksellä kuin mitä sinulle tulee mieleen Brysselistä? Vaihtoehdoiksi tarjotaan olutta, suklaata, Eu:n hallintorakennuksia ja Belgian pääkaupunkia. Irc-galleria yrittää löytää sopivia ehdokkaita esimerkiksi sellaisella huumorikysymyksellä kuin "EU-asioista pitäisi järjestää enemmän kansanäänestyksiä".
Top10 Irc-gallerian vaalikoneessa on jälleen vasemmistopainotteista:
Vähiten sopivat:
Puolueista sopivin olisi tosin Vasemmistoliiton sijasta SKP:
Top10 Irc-gallerian vaalikoneessa on jälleen vasemmistopainotteista:
1. Kaarina Kailo Vas. 96 %
2. Jussi Saramo Vas. 96 %
3. Taina Hollo SKP 88 %
4. Atik Ismail Vas. 88 %
5. Arja Alho SDP 84 %
6. Pasi Toiviainen Vihr. 84 %
7. Eero Väätäinen Vas. 84 %
8. Umayya Abu-hanna Vihr. 84 %
9. Hanna Holopainen Vihr. 84 %
10. Anna Mikkola Vas. 84 %
Vähiten sopivat:
148. Jonathan Widell IPu 48 %
149. Teuvo V. Riikonen KD 48 %
150. Sofia Vikman Kok. 48 %
151. Risto E. J. Penttilä Kok. 48 %
152. Merja Renvall IPu 44 %
Puolueista sopivin olisi tosin Vasemmistoliiton sijasta SKP:
1. SKP Suomen Kommunistinen Puolue 15 80 %
2. Vas. Vasemmistoliitto 14 79 %
3. Vihr. Vihreä liitto 19 76 %
4. SEN Suomen Senioripuolue 1 76 %
5. STP Suomen Työväenpuolue 8 66 %
6. KA Köyhien Asialla 10 66 %
7. SDP Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 14 64 %
8. RKP Ruotsalainen kansanpuolue 14 64 %
9. Kesk. Suomen Keskusta 10 62 %
10. IPu Itsenäisyyspuolue 16 61 %
11. PS Perussuomalaiset 9 60 %
12. Kok. Kansallinen Kokoomus 17 59 %
13. KD Suomen Kristillisdemokraatit 8 59 %
lauantaina, toukokuuta 09, 2009
Hesarin vaalikone
Helsingin sanomien oma vaalikone on avattu jokin aika sitten. Hankalia kysymyksiä oli jonkin verran. Luulen, että jos olisin poliittisesti vähemmän valveutunut, olisin tiettyihin kysymyksiin vastannut huomattavasti populistisemmin. Edellisissä EU-vaaleissa taisin saada vaalikoneista aika usein ykköseksi Juhani Saarta ja Pekka Buttleria. Äänestin kuitenkin Jussi Saramoa. Nyt hän näyttää olevan Hesarin vaalikoneen ykkönen. Vielä on kuitenkin aikaa punnita omaa päätöstä.
Ennen vaalikoneen täyttöä, olin ottanut jo harkintaan Jussi Saramon lisäksi Anna Mikkolan ja Aino-Kaisa Pekosen. Jostain kumman syystä olen leikitellyt ajatuksella äänestää Johanna Korhosta, mutta äänen antaminen Keskustalle tuntuu hieman nihkeältä. Anna Mikkolalle olin jo harkinnut tekeväni jotain vaalityötäkin. Pari viikkoa ennen vaaleja pitäisi jalkautuakin tuonne kadulle ja silloin olisi mielekästä, jos olisi oma ehdokas mielessä, jonka puolesta voisi lobata Suomessa asuvia EU:n kansalaisia.
Vaalikone tarjosi myös puolueiden toplistan. Laitavasemmistossa näytetään menevän. Odotin kyllä SDP:n saavan korkeamman sijan kuin Keskusta. Ehdokkaitten ohjelmia tulee kylläkin hieman analysoida ennen vaaleja. Varsinkin tulisi etsiä syitä sille, miksi Keskustan ehdokkaat näyttävät olevan vaalikoneen perusteella lähempänä minun poliittisia mielipiteitäni.
Ennen vaalikoneen täyttöä, olin ottanut jo harkintaan Jussi Saramon lisäksi Anna Mikkolan ja Aino-Kaisa Pekosen. Jostain kumman syystä olen leikitellyt ajatuksella äänestää Johanna Korhosta, mutta äänen antaminen Keskustalle tuntuu hieman nihkeältä. Anna Mikkolalle olin jo harkinnut tekeväni jotain vaalityötäkin. Pari viikkoa ennen vaaleja pitäisi jalkautuakin tuonne kadulle ja silloin olisi mielekästä, jos olisi oma ehdokas mielessä, jonka puolesta voisi lobata Suomessa asuvia EU:n kansalaisia.
10 sopivinta ehdokasta
1. 116 Saramo Jussi VAS 253
2. 103 Ismail Atik VAS 237
3. 69 Leander Esther SKP 231
4. 112 Puhakka Sirpa VAS 217
5. 109 Mikkola Anna VAS 209
6. 156 Reinikka Sami KESK 207
7. 145 Isoaho Juha KESK 203
8. 169 Kiljunen Kimmo SD 199
9. 140 Torvalds Nils R 199
10.107 Lapintie Annika VAS 183
10 epäsopivinta ehdokasta
165. 53 Pöntinen Kai KOK -148
166. 242 Sulkakoski Liisa SULKAKOSKI -155
167. 162 al Chibib Ahmed SD -155
168. 225 Bergh Flemming VIHR -158
169. 14 Parkkinen Tiina KÖYH -159
170. 106 Kärkkäinen Jukka VAS -170
171. 9 Mether Christer KÖYH -177
172. 13 Palonen Leena KÖYH -181
173. 55 Sarvamaa Petri KOK -204
174. 160 Tornberg Helena KESK -216
Vaalikone tarjosi myös puolueiden toplistan. Laitavasemmistossa näytetään menevän. Odotin kyllä SDP:n saavan korkeamman sijan kuin Keskusta. Ehdokkaitten ohjelmia tulee kylläkin hieman analysoida ennen vaaleja. Varsinkin tulisi etsiä syitä sille, miksi Keskustan ehdokkaat näyttävät olevan vaalikoneen perusteella lähempänä minun poliittisia mielipiteitäni.
1
1 VAS 105 17
2 SKP 105 18
3 STP 99 7
4 VIHR 41 17
5 IPU 34 16
6 KESK 31 13
7 SD 10 16
8 PS 7 10
9 SEN -8 1
10 R -9 19
11 KD -12 6
12 KÖYH -30 15
13 KOK -55 18
14 SULKAKOSKI -155
keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009
Eu tulee, oletko valmis?
Tänä kesänä pidetään Eu:n vaalit, joissa Suomesta valitaan 20 henkilöä edustamaan Suomen periferiaa. Myös 26:ssa toisessa maassa pidetään vaalit, joista tulee x määrä edustajia. Ajatuksieni pitäisi siirtyä jo kohti noita vaaleja vaikka päässäni on enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Mikä esimerkiksi tämä EU on? Ylikansallista järjestelmää voisi parhaiten luonnehtia kutsumalla sitä talousliitoksi, jota se on alunperin ehkä ollutkin. Nykyisin Eu:ssa käydään myös monia periaatteellisia vääntöjä ihmisoikeuksista, vapauksista ja ympäristöstä.
Mutta silti Eu on vain talousliitto. Samaan aikaan kun valtiot ja yritykset tappelevat tavaroiden liikuttamisen vapaudesta menestyksekkäästi, niin Euroopan unionissa ihmisten liikkuvuutta säädelleen edelleen jopa ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla. Syntyperä saattaa olla syy useissa Euroopan unionin maissa laittaa ihminen vankilaan. Tämä tosiasia piilotetaan usein hallinnollisen kielen taakse: vankila on vastaanottokeskus ja ihmisten liikkumisen rajoittaminen on laitonta maahanmuuttoa.
Eu:ssa valmistellaan myös direktiivejä, jotka kävelevät tai pannaan kävelemään ihmisten yksityisyyden yli. Suomessa tehdään paljon tyhmiä lakeja, joita perustellaan Eu:n direktiiveillä vaikka Euroopan unioni ei oikeasti vaadi, että arviolta 300-700 tuhannen ihmisen tuottoa tavoittelematon harrastus kriminalisoidaan (Lex Karpela). Luku on muistinvarainen ja perustuu näkemiini lukuihin, joita on tuotu esille piraattiliiton ja Effin raporteissa.
Jotta Euroopan unionia ei nähtäisi vain Esko Seppästä lainatakseni Eurostoliittona, jossa ihmiset joutuvat pienilukuisen eliitin elämäntavan mahdollistajina elämään jatkuvan kontrollin ja sorron alla, olisi tuotava myös niitä positiivisiakin puolia, joita Eu:ssa edistetään.
On ilmeisen totta, että yrityselämä saa lobattua paljon enemmän Eu:n parlamentaarikkoja kuin kansalaisjärjestöt tai "pienet ihmiset". Tästä huolimatta Eu:ssakin on asetettu tavoitteita ympäristön ja ihmisen suojelemiseksi. Eu:ssa on taisteltu pitkään WTO:ta vastaan, jotta tietyistä kehitysmaista voitaisiin tuoda tulleitta tai madalletuin tullein hyödykkeitä, joiden vienti auttaa tiettyjä maita kehittämään talouksiaan. Eu:ssa on tehty tavoiteohjelmia päästöjen vähentämiseksi piskuisen Suomen vastustuksesta huolimatta. Myöskin kansainvälisiä minimityöehtoja on lobattu vähemmän menestyksekkäästi Eu:ssa. Mutta kaikki nämä pienet, talouteenkin liittyvät, yritykset tehdä maailmasta parempaa paikkaa EU:n kautta on tavoittelemisen arvoisia.
Tässä vaiheessa en oikein vielä tiedä, mitä vaalien takia tulisi tehdä. Pyörittelen kuitenkin jo ehdokkaita mielessä. Oman firman nuorista tyypeistä Anna Mikkola ja Jussi Saramo ovat käyneet mielessä.
Mutta silti Eu on vain talousliitto. Samaan aikaan kun valtiot ja yritykset tappelevat tavaroiden liikuttamisen vapaudesta menestyksekkäästi, niin Euroopan unionissa ihmisten liikkuvuutta säädelleen edelleen jopa ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla. Syntyperä saattaa olla syy useissa Euroopan unionin maissa laittaa ihminen vankilaan. Tämä tosiasia piilotetaan usein hallinnollisen kielen taakse: vankila on vastaanottokeskus ja ihmisten liikkumisen rajoittaminen on laitonta maahanmuuttoa.
Eu:ssa valmistellaan myös direktiivejä, jotka kävelevät tai pannaan kävelemään ihmisten yksityisyyden yli. Suomessa tehdään paljon tyhmiä lakeja, joita perustellaan Eu:n direktiiveillä vaikka Euroopan unioni ei oikeasti vaadi, että arviolta 300-700 tuhannen ihmisen tuottoa tavoittelematon harrastus kriminalisoidaan (Lex Karpela). Luku on muistinvarainen ja perustuu näkemiini lukuihin, joita on tuotu esille piraattiliiton ja Effin raporteissa.
Jotta Euroopan unionia ei nähtäisi vain Esko Seppästä lainatakseni Eurostoliittona, jossa ihmiset joutuvat pienilukuisen eliitin elämäntavan mahdollistajina elämään jatkuvan kontrollin ja sorron alla, olisi tuotava myös niitä positiivisiakin puolia, joita Eu:ssa edistetään.
On ilmeisen totta, että yrityselämä saa lobattua paljon enemmän Eu:n parlamentaarikkoja kuin kansalaisjärjestöt tai "pienet ihmiset". Tästä huolimatta Eu:ssakin on asetettu tavoitteita ympäristön ja ihmisen suojelemiseksi. Eu:ssa on taisteltu pitkään WTO:ta vastaan, jotta tietyistä kehitysmaista voitaisiin tuoda tulleitta tai madalletuin tullein hyödykkeitä, joiden vienti auttaa tiettyjä maita kehittämään talouksiaan. Eu:ssa on tehty tavoiteohjelmia päästöjen vähentämiseksi piskuisen Suomen vastustuksesta huolimatta. Myöskin kansainvälisiä minimityöehtoja on lobattu vähemmän menestyksekkäästi Eu:ssa. Mutta kaikki nämä pienet, talouteenkin liittyvät, yritykset tehdä maailmasta parempaa paikkaa EU:n kautta on tavoittelemisen arvoisia.
Tässä vaiheessa en oikein vielä tiedä, mitä vaalien takia tulisi tehdä. Pyörittelen kuitenkin jo ehdokkaita mielessä. Oman firman nuorista tyypeistä Anna Mikkola ja Jussi Saramo ovat käyneet mielessä.
lauantaina, kesäkuuta 21, 2008
Ihanaa Irlanti Ihanaa!
Aluksi pitää sanoa, että Euroopan unionissa on paljon hyvää. Vapaan liikkuvuuden ja rajattoman maailman vankkumattomana kannattajana voin nähdä Euroopan unionin tarjoavan lisää vapauksia eurooppalaisille. EU voi olla myös erittäin tarpeellinen väline ympäristölainsäädännölle, kansainväliselle työväenliikkeelle ja ihmisoikeuksien toteuttamiselle. Siitä huolimatta EU on vaarallinen temmellyskenttä sellaisten voimien puolesta, joille avoin ja läpinäkyvä demokratia ja universaaliset ihmisoikeudet ovat täysin yhdentekeviä.
Jotkut ovat nälvineet Irlannin äänestystulosta epädemokraattiseksi, koska pieni osa Euroopan unionin kansalaisista on saanut estää Lissabonin sopimuksen. Mutta kuka on ajatellut sitä, että Irlanti oli ainoa maa, jossa saatiin leikkiä demokratiaa. Minkään muun maan kansalaisilta ei ole kyselty mielipidettä sopimuksesta saatika tarjottu mahdollisuutta edes keskustella asiasta. Jos minulta kysytään niin Irlanti on ainoa maa Euroopassa, jossa pyritään muodollisuuden sijasta oikeaan demokratiaan.
Tässä vaiheessa kannattaa klikata tuota edellä esiintyvää linkkiä, jos haluaa nähdä minkälainen paperi on kyseessä. Koko nivaska on täynnä muutoksia aikaisempiin sopimuksiin muka täydentävinä osina. Yksi keskeinen muutos on eu:n pääministeri eli "Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja" (mikä ihana nimi) ja ulkoministeri eli "unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja". Nämä edustajat sitten hoitavat Eu:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuultuaan parlamenttia.
Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksessa esitetyt demokratiavajeen täytökset ovat täyttä paskapuhetta. Komissiolla säilyy edelleen esitysoikeus ja parlamentti joutuu joko hyväksymään tai kaatamaan komission esitykset. Komissio taas muodostetaan jäsenvaltioiden hallitusten esittämistä henkilöistä. Oikea parannus edustukselliseen demokratiaan olisi ollut, että parlamentin jäsenet valitsevat komission (kuten Suomessa valitaan hallitus) sekä saisivat aloiteoikeuden omiin käsiinsä. Komission jäsenet taas valitaan täysin sattumanvaraisesti siten, että komission jäsenet edustavat 2/3 osaa Euroopan väestöstä - tai sitten ei. "Komission jäsenten lukumäärä, mukaan lukien sen puheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, vastaa 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen kahta kolmasosaa jäsenvaltioiden lukumäärästä, jollei Eurooppa-neuvosto yksimielisesti päätä muuttaa tätä lukumäärää". Onneksi Mepit (EU:n parlamentaarikot) saavat sentään hyväksyä komission jäsenet, joita niille esitetään. Juhuu!
Sopimusteksti on täynnä alaviitteitä, joista Erkkikään ei ota selvää ellei lue 20 paperia yhtä aikaa etsien muutettavia kohtia. Sopimus on kuin Jenkkilän Patriot Act. Tämä esimerkki kuvaa ehkä parhaiten sopimustekstin ideaa: "b) poistetaan 2 kohta ja numeroidaan 3 kohta 2 kohdaksi. Ensimmäinen alakohta korvataan seuraavasti: ”Neuvosto muotoilee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.” Poistetaan toinen alakohta. Korvataan kolmannessa alakohdassa, josta tulee toinen alakohta, ilmaisu ”huolehtii” ilmaisulla ”ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja huolehtivat”. Kuka hemmetti haluaa hyväksyä tuollaisen paperin, jonka pitäisi muka yksinkertaistaa Eu:n sopimustekstejä? Todellisuudessahan nivaskaan lisätään vain yksi uusi sopimus, joka muokkaa edellisiä.
Jotta luetun ymmärtäminen olisi mahdollisimman hankalaa, niin Lissabonin paperiin on läiskitty korvaavia sanoja aivan tuhottomasti. "Tärkeä" sana korvataan "elintärkeällä" ja "huolehtivat" korvataan "puolustavat" sanalla. Mitä enemmän tekstiä lukee sen vihaisemmaksi tulee. Turvallisuuspolitiikan alkusanat alkavat tällaisella kauheudella "Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa." Mitä ihmettä? Onko ne siellä kännissä vai vain väsyneitä. Vaikka ton rivin lukee kuinka monta kertaa tahansa, niin ei sitä tajua naapurin Yasminekaan.
Mitenköhän teksti voisikaan jatkua? Jotta maailmassa ei olisi riittävästi aseita, niin sopimus edellyttää jäsenvaltioita asteittain parantamaan sotilaskalustoaan. Onkohan sillä joku piste, jonka jälkeen kalustoa ei tarvitse enää parantaa? Samaan aikaan pitäisi vielä edistää aseistariisuntaa.
Koska ihmiset juhannuksena tietenkin vetävät hirveästi viinaa ja lukevat tätä blogia, on syytä tehdä jo yhteenveto: Jos Lissabonin sopimus hyväksytään tuolla tavalla, niin pakkohan sitä on muuttaa Irlantiin ja liittyä IRA:an. Viva la revolucion.
Jotkut ovat nälvineet Irlannin äänestystulosta epädemokraattiseksi, koska pieni osa Euroopan unionin kansalaisista on saanut estää Lissabonin sopimuksen. Mutta kuka on ajatellut sitä, että Irlanti oli ainoa maa, jossa saatiin leikkiä demokratiaa. Minkään muun maan kansalaisilta ei ole kyselty mielipidettä sopimuksesta saatika tarjottu mahdollisuutta edes keskustella asiasta. Jos minulta kysytään niin Irlanti on ainoa maa Euroopassa, jossa pyritään muodollisuuden sijasta oikeaan demokratiaan.
Tässä vaiheessa kannattaa klikata tuota edellä esiintyvää linkkiä, jos haluaa nähdä minkälainen paperi on kyseessä. Koko nivaska on täynnä muutoksia aikaisempiin sopimuksiin muka täydentävinä osina. Yksi keskeinen muutos on eu:n pääministeri eli "Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja" (mikä ihana nimi) ja ulkoministeri eli "unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja". Nämä edustajat sitten hoitavat Eu:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuultuaan parlamenttia.
Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksessa esitetyt demokratiavajeen täytökset ovat täyttä paskapuhetta. Komissiolla säilyy edelleen esitysoikeus ja parlamentti joutuu joko hyväksymään tai kaatamaan komission esitykset. Komissio taas muodostetaan jäsenvaltioiden hallitusten esittämistä henkilöistä. Oikea parannus edustukselliseen demokratiaan olisi ollut, että parlamentin jäsenet valitsevat komission (kuten Suomessa valitaan hallitus) sekä saisivat aloiteoikeuden omiin käsiinsä. Komission jäsenet taas valitaan täysin sattumanvaraisesti siten, että komission jäsenet edustavat 2/3 osaa Euroopan väestöstä - tai sitten ei. "Komission jäsenten lukumäärä, mukaan lukien sen puheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, vastaa 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen kahta kolmasosaa jäsenvaltioiden lukumäärästä, jollei Eurooppa-neuvosto yksimielisesti päätä muuttaa tätä lukumäärää". Onneksi Mepit (EU:n parlamentaarikot) saavat sentään hyväksyä komission jäsenet, joita niille esitetään. Juhuu!
Sopimusteksti on täynnä alaviitteitä, joista Erkkikään ei ota selvää ellei lue 20 paperia yhtä aikaa etsien muutettavia kohtia. Sopimus on kuin Jenkkilän Patriot Act. Tämä esimerkki kuvaa ehkä parhaiten sopimustekstin ideaa: "b) poistetaan 2 kohta ja numeroidaan 3 kohta 2 kohdaksi. Ensimmäinen alakohta korvataan seuraavasti: ”Neuvosto muotoilee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.” Poistetaan toinen alakohta. Korvataan kolmannessa alakohdassa, josta tulee toinen alakohta, ilmaisu ”huolehtii” ilmaisulla ”ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja huolehtivat”. Kuka hemmetti haluaa hyväksyä tuollaisen paperin, jonka pitäisi muka yksinkertaistaa Eu:n sopimustekstejä? Todellisuudessahan nivaskaan lisätään vain yksi uusi sopimus, joka muokkaa edellisiä.
Jotta luetun ymmärtäminen olisi mahdollisimman hankalaa, niin Lissabonin paperiin on läiskitty korvaavia sanoja aivan tuhottomasti. "Tärkeä" sana korvataan "elintärkeällä" ja "huolehtivat" korvataan "puolustavat" sanalla. Mitä enemmän tekstiä lukee sen vihaisemmaksi tulee. Turvallisuuspolitiikan alkusanat alkavat tällaisella kauheudella "Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa." Mitä ihmettä? Onko ne siellä kännissä vai vain väsyneitä. Vaikka ton rivin lukee kuinka monta kertaa tahansa, niin ei sitä tajua naapurin Yasminekaan.
Mitenköhän teksti voisikaan jatkua? Jotta maailmassa ei olisi riittävästi aseita, niin sopimus edellyttää jäsenvaltioita asteittain parantamaan sotilaskalustoaan. Onkohan sillä joku piste, jonka jälkeen kalustoa ei tarvitse enää parantaa? Samaan aikaan pitäisi vielä edistää aseistariisuntaa.
Koska ihmiset juhannuksena tietenkin vetävät hirveästi viinaa ja lukevat tätä blogia, on syytä tehdä jo yhteenveto: Jos Lissabonin sopimus hyväksytään tuolla tavalla, niin pakkohan sitä on muuttaa Irlantiin ja liittyä IRA:an. Viva la revolucion.
torstaina, syyskuuta 20, 2007
tiistaina, heinäkuuta 10, 2007
EU selväksi
Jos Eu olisi henkilö, niin häntä varmaan pidettäisiin juoppona. Euroopan unionin politiikkaa (eli mitä sillä tehdään ja tulisi tehdä) käsittelee Anna Mikkola tuoreessa blogissaan.
Tarkoituksena on tietenkin paljastaa kaikki salaliitot (ja toimia jonkinlaisena motiivina harjoittaa kirjoittamista).
Tarkoituksena on tietenkin paljastaa kaikki salaliitot (ja toimia jonkinlaisena motiivina harjoittaa kirjoittamista).
lauantaina, syyskuuta 09, 2006
Helsinki 2006 ja mediaosumat
Tänään Helsinki 2006 -verkosto järjestää suurmielenosoituksen Rautatientorilla. Kello 13 avataan järjestötori, yhtyeemme Subcomandantes esiintyy 13.30 ja kello 15.00 lähtee kulkue.
Media on ennakoinut mellakoita ja ehkä tämän takia tapahtuma on myös saanut julkisuutta mukavasti.
Lehdet isoista pieniin ovat olleet täynnä kuvia Vasemmistonuorten banderollitalkoista. Nyt pitäisi pitää pää kylmänä ja välttää tilanteen ylikuumeneminen. Kun ensimmäinen kivi lentää, niin koko verkoston agenda saattaa kaatua siihen. Järjestysmiehiä on järjestetty tilaisuuteen yli 60 kappaletta.
Asem-kokous ja Eu:n pääministerien tapaaminen on hyvä tilaisuus järjestää kansalaisfoorumi toisenlaisen Euroopan puolesta. Millä tavalla tämmöinen foorumi pääsee keskusteluun mukaan, riippuu nyt järjestäjistä ja mediasta.
Jännittäen
technorati Helsinki 2006, järjestötori, Vasemmistonuoret, mellakat, mielenosoitus, mielenosoittaminen, Subcomandantes, ASEM, media, julkinen keskustelu, politiikka.
Media on ennakoinut mellakoita ja ehkä tämän takia tapahtuma on myös saanut julkisuutta mukavasti.
Lehdet isoista pieniin ovat olleet täynnä kuvia Vasemmistonuorten banderollitalkoista. Nyt pitäisi pitää pää kylmänä ja välttää tilanteen ylikuumeneminen. Kun ensimmäinen kivi lentää, niin koko verkoston agenda saattaa kaatua siihen. Järjestysmiehiä on järjestetty tilaisuuteen yli 60 kappaletta.
Asem-kokous ja Eu:n pääministerien tapaaminen on hyvä tilaisuus järjestää kansalaisfoorumi toisenlaisen Euroopan puolesta. Millä tavalla tämmöinen foorumi pääsee keskusteluun mukaan, riippuu nyt järjestäjistä ja mediasta.
Jännittäen
technorati Helsinki 2006, järjestötori, Vasemmistonuoret, mellakat, mielenosoitus, mielenosoittaminen, Subcomandantes, ASEM, media, julkinen keskustelu, politiikka.
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Minä olen änkyrä
Mikä on änkyrä? Vasemmistolaisissa piireissä sanan kuulee joskus, yleensä humoristisessa mielessä käytettynä. Lehtien palstoilla änkyräsanaa käytetään kovana lyömäaseena.
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)