Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus vastustavat sosialismia - toteuttaakseen sen pahimpia piirteitä

Olispa voimaa kuvailla näkökulmasta, että miellän itseni sosialisteihin ja liberaaleihin. Sitten on semmoinen hallitus Suomessa, jonka pääministeri on puolueesta, joka varoitteli tästä.

Sitten saman puolueen pääministerin kapiaiset ehdottelevat, että työttömien pitäisi mennä töihin vastineeksi mitä tahansa tukea saavatkaan. Vaikka olisin kuinka ylpeä sosialismista, niin Neuvostoliiton peikko ei häviä lyömälläkään. Jos jotain modernia sosialismia halutaan hakea, niin se on markkinatalouden mukaan ja hyvin hanakasti puuttumaan tilanteisiin joissa ihmisoikeudet ei toteudu. Luulisin, että monet muutkin kolmannen polven vasemmistolaisista hyväksyy historiakäsityksen, että Ranskan vallankumouksen porvarillisissa oikeuksien taistelussa ei saatu riittävästi ja Neuvostoliiton kohdalla mentiin jo liian pitkälle. Toisin sanoen, sen vaatimattomaton rauhan lisäksi saatiin Stalin ja talousjärjestelmä, mikä ei perustu mitenkään intensiiveihin.

Nyt onkin koomista, että vastustaessaan sosialismia, Keskustapuolue antaa pääministerin johdolla uusia syitä vallankumoukselliseen toimintaan pakottamalla työttömät töihin samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa. Tähän väliin on pakko laitttaa disclaimeri: itse kannatin joskus ajatusta, että ihmisten pitäisi työskennellä valtion/yksityisten piikkiin, jos on työkykyinen ja ilman työpaikkaa. Kun minulle perusteltiin, että kyseinen malli on orjuuden yksi muodoista - minua hävetti. Erityisesti tänä päivänä, koska kannatin (vahingossa) orjuutta.

Onneksi Maalaisliiton seuraaja Keskusta, valinnanvapauspuolue Kokoomus ja Työläisten puolue Perussuomalaiset kannattavat lapsellisia ajatuksiani. Saan älyllisesti rehellisen syyn vastustaa hallitusta. Enkä ole edes yksin. Libertaarisen ajatustankin (suomennos on aika ad-hoc) toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen sivuaa hallituksen muita suunnitelmia ja pitää hommaa melkein kidutukseen verrattavana juttuna. Vähintäänkin ihmisoikeuksien vastaisena.

Ymmärrän kyllä, että pehmeiden tieteiden, kuten taloustieteen, ongelmat ovat ihan aitoja, mutta siitä huolimatta, eivät nämä taloustieteen osaajat ihan pelkän arvan perässä liiku.

Minulle kelpaisi semmoinen sosialismi, missä ihmisten elämiseen riittävät tarpeet voidaan tyydyttää vaikka minun verovaroista tai jonkun muun, jos itse olen kyvytön. Vastineeksi en ehdottaisi (enää) minkäänlaista vastinetta.

Diskläimerinä pitää mainita, että en asu Suomessa ja maksan veroni Irlantiin.

Siinä on teille 2071.

El paperittomat

Irlannissa on monta hyvää asiaa. Mainittakoot nyt tälleen nopiasti muutama, kuten jääkiekko, salmiakki, ruisleipä, alhainen verotus, korkeat sosiaaliturvamaksut, ja täysin toopeleita poliitikkoja. Työpaikkoja löytyy kaikille paitsi irlantilaisille, mikä on itselle tietenkin hyvä juttu. Asunnottomuus koskee vain köyhiä, ja sosiaalinen asuttaminen on keskitetty tiettyihin paikkoihin, jotta rikkaita ei vituttais katsoa sitä laiskottelua.

Mutta mikäs on hauskinta kuin henkilöllisyyspaperit. Sellaisia täältä saa, mutta tehokkain niistä on sähkölasku, koska kuka ottaisi kotiinsa sähkölaskua, jossa ei asu. Meikäläisen passi on tossa joku aika mennyt vanhaksi, eikä ole ollut varaa hankkia uutta. Minusta on tullut sellainen paperiton, joka ei saa mitään palvelua, koska minulla ei ole virallista henkilöllisyystodistusta.

Tosiasiassa tässä maassa henkilöllisyystodistukseksi kelpaa mikä tahansa osoitteeseen tullut posti, tai melkein. Puhelinliittymää, tai mitään kuukausimaksuttaista juttua, ei tässä maassa saa, jos ei pysty osoittamaan henkilöllisyyttään utility billillä, eli joko sähkö- tai kaasulaskulla. Edes pankkitiliä ei pysty avaamaan ilman mokomaa.

Tälläkin hetkellä eräs Janko Vasankari on julkisen sairaanhoidon jonossa, koska ei nyt oikeastaan ole varaa lekuriinkaan. Kun pelkkä vastaanotto maksaa sen 40-60 euroa, niin kolmenjapuolensadan viikkotuloilla ei viitsi hirveästi mokomissa lapata. Vakuutus kyllä löytyy yhdeksällä eurolla kuukaudessa. Joka korvaa kyllä menoja jälkikäteen.

Lääkkeet maksaa aivan saatanasti, mutta reseptejä saa helposti. Lääkemaksut kyllä hyvitetään vuodenvaihteessa veronpalautuksilla. Homma toimii silleen, että kerrot verottajalle paljonko olet käyttänyt rahaa lääkkeisiin. Mitään kuitteja ei tarvita. Mutta on velvollisuus säilyttää kuitit viidenvuoden ajalta verotarkastuksen varalta.

Sitten on ne kansainväliset yritykset, jotka alhaisen yritysveron houkuttelemana sijoittaa pääkonttorinsa tänne kätevän infrastruktuurin maahan. Muut eurooppalaiset maat turhaan syyttävät Irlantia verokilpailusta. EU-lainsäädäntö mahdollistaa isäntäyritysten myyvän lisenssejä tytäryrityksilleen. Näin esimerkiksi Google on mahtavilla myynneillään maksanut veroja Suomeen vain muutaman kymppitonnin. Irlantiin on taas maksettu ruhtinaallisesti muutama satatonnia viime vuonna.

http://www.independent.ie/business/irish/google-pays-just-014-tax-in-seven-years-28945199.html

Mutta onneksi tänne syntyy työpaikkoja. Koska jonkun pitää kuitenkin lakaista firmojen eteiset.

Välillä on koti-ikävä. Köyhääkin on. Mutta kyllä minä petoni täällä taltutan.

Irlanti siirtyy kohta melkein samalla viivalle Vatikaanin kanssa - liberaalisuudessa

Ei ole varmasti monellekaan yllätys, että Vatikaanin (tai jotkut puhuvat katolisesta kirkosta) kanta aborttiin on hyvin tiukka, kuten myöskin ehkäisyyn. Vatikaanissa on kuitenkin hieman sallivia asenteita. Tämä teksti voi olla hieman järkyttävää joillekin. Vatikaanin ikuinen erehtymättömyys opillisesti on kuitenkin hieman monimuotoisempaa. Semmoinen kaveri kuin Tuomas Akvinolainen kehitteli erästä ajatusta, jonka mukaan voidaan sallia pienempi paha suuremman pahan kustannuksella. Tämmöisellä ajatuskululla on sitten kautta aikojen päädytty sellaisiin ajatuksiin, että sikiö voidaan lopettaa, jos se on sivutuote kantavan äidin pelastamiseksi. Tämmöisillä ajatusketjuilla Vatikaani on toiminut semmoset kahdeksansataa vuotta saamatta sen kummoisempaa huomiota tämän päivän mediaseurannassa.

Sitten on olemassa Irlanti. Pari kuukautta sitten eräs neiti nimeltä Savita Halappanavar oli neljännellä kuukaudella raskaana ja hänelle tuli aivan mielettömät selkäkivut. Miehensä kanssa he menivät sairaalaan seuraavana päivänä katsoakseen, mikä on vialla. Pikaisten kokeiden jälkeen heidät päästettiin lähtemään, mutta he palasivat lähes saman tien takaisin vaatien paikalle lääkäriä. Lääkäri sitten totesi, että sairaalaan jää tyttö. Kohdunkaula oli sillä tavalla turvonnut, että elävää persoonallisuutta ei naisesta ulos saataisi. 

Arvatkaapa miten Galwayn sairaalan lääkärit ratkaisivat tilanteen?

Naiselle olisi pitänyt tehdä leikkaus, jotta hän ei olisi kuollut, mutta koska sikiön sydän löi vielä, niin Savita Halappanavar pyöri kolme päivää sairaalassa täristen ja oksennellen saamatta minkäänlaista auttavaa hoitoa, koska sikiö saattaisi kuolla. Kolme päivää terveydenalan ammattilaiset pyörittelevät niskojaan, stetoskooppejaan ja vatsan lukemiseen tarvittavia moderneja laitteita toistellen mantraa: "tämä on katolinen maa". 

Ainoastaan kerran Irlannin historiassa on tehty laillinen abortti. Kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 1992, neljätoistavuotias raiskauksen uhri lähti Irlannista tekemään aborttia Englantiin. Hän oli perheineen yhteydessä  Gardaan, paikalliseen poliisin, kertoen, mitä olivat tekemässä. Pian koko oikeuslaitos oli hälytetty selvittämään tätä kauheaa suunnitelmaa, joka meni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkein oikeus sitten yllätti kaikki. Abortti tulee sallia. Perusteina oli, että tyttö saattaisi tehdä itsemurhan, ja vaikka syntyvällä lapsella on oikeus elää, niin lapsen oikeudet ovat alisteisia kantavan äidin oikeuksille. Tätä kutsutaan maassa Tapaus X:ksi (The Case X). 

Nyt asia on etenemässä Eduskunnan käsittelyyn ja Irlannin pääministeri Enda Kenny on luvannut, että uusi laki tullaan kirjoittamaan tapaus X:n pohjalta. Luonnos on luvattu uudeksi vuodeksi ja käsittely ennen pääsiäistä. Sinn Feinn ja Työväenpuolue suhtautuu lakiin lähtökohtaisesti myönteisesti, jotkut jopa käyttävät sellaista poliittisesti harvinaista termiä kuin "vihdoinkin". Oikeistokonservatiivinen, tai siis keskustaoikeistolainen, puolue, jonka edustaja myös Enda Kenny on, on jakautunut kysymyksessä. 

Lääkärien kyvyttömyys toimia ihmishenkien pelastamiseksi on tehnyt olon tukalaksi uskonnolliselle Iona Instituutille, joka on paikallinen think-tank, jonka tärkeimmät tehtävät on vaalia yhteiskuntaa ja uskontoa, lähinnä vastustamalla homojen oikeuksia, aborttia sekä kannattamalla uskonnollista kasvattamista kaikkialla missä se on mahdollista. Nyt argumentteina on niinkin tukala ajatus, että jos itsetuhoisuus sallitaan abortin syyksi, niin ihmiset voisivat käytännössä hankkia abortin vain sanomalla, että se on oma henki ja lapsen henki tai lapsen henki. 

Seuraavan kolmen kuukauden debatista tulee varmaan Irlannin jännittävin. 

Sivukommenttina kerrottakoot, että avioeroa on nykyään huomattavasti helpompi saada. Irlannin ensimmäinen avioero myönnettiin vuonna 1997. Silloin pitää todistettavasti asua erillään yli kymmenen vuotta ja tämä on kyettävä todistamaan oikeudessa. Nykyään riittää viisi vuotta. 

Diplomaatti Dublinissa

Tässä kun ollaan kohta siirtymässä Dubliniin työkomennukselle, niin päätinpä aloittaa uuden blogin nimeltä Dublimat. Se on yhdistelmä sanoista Dublin ja Diplomat.

Lukijoita toivon löytyvän kotimaasta kuin Irlannista. Ideana olisi löytää maahanmuuttajan näkökulmasta koko Dublin. Vertailupisteenä aion käyttää Suomea silloin kun pystyn.

Kohteliaisuudella, tai diplomaattisuudella, aion kirjoittaa jutut ja englanniksi. Yritän saada ajan kanssa taivutettua blogin sloganiksi "I'm not being sarcastic, I'm being diplomatic."

Ihanaa Irlanti Ihanaa!

Aluksi pitää sanoa, että Euroopan unionissa on paljon hyvää. Vapaan liikkuvuuden ja rajattoman maailman vankkumattomana kannattajana voin nähdä Euroopan unionin tarjoavan lisää vapauksia eurooppalaisille. EU voi olla myös erittäin tarpeellinen väline ympäristölainsäädännölle, kansainväliselle työväenliikkeelle ja ihmisoikeuksien toteuttamiselle. Siitä huolimatta EU on vaarallinen temmellyskenttä sellaisten voimien puolesta, joille avoin ja läpinäkyvä demokratia ja universaaliset ihmisoikeudet ovat täysin yhdentekeviä.

Jotkut ovat nälvineet Irlannin äänestystulosta epädemokraattiseksi, koska pieni osa Euroopan unionin kansalaisista on saanut estää Lissabonin sopimuksen. Mutta kuka on ajatellut sitä, että Irlanti oli ainoa maa, jossa saatiin leikkiä demokratiaa. Minkään muun maan kansalaisilta ei ole kyselty mielipidettä sopimuksesta saatika tarjottu mahdollisuutta edes keskustella asiasta. Jos minulta kysytään niin Irlanti on ainoa maa Euroopassa, jossa pyritään muodollisuuden sijasta oikeaan demokratiaan.

Tässä vaiheessa kannattaa klikata tuota edellä esiintyvää linkkiä, jos haluaa nähdä minkälainen paperi on kyseessä. Koko nivaska on täynnä muutoksia aikaisempiin sopimuksiin muka täydentävinä osina. Yksi keskeinen muutos on eu:n pääministeri eli "Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja" (mikä ihana nimi) ja ulkoministeri eli "unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja". Nämä edustajat sitten hoitavat Eu:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuultuaan parlamenttia.

Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksessa esitetyt demokratiavajeen täytökset ovat täyttä paskapuhetta. Komissiolla säilyy edelleen esitysoikeus ja parlamentti joutuu joko hyväksymään tai kaatamaan komission esitykset. Komissio taas muodostetaan jäsenvaltioiden hallitusten esittämistä henkilöistä. Oikea parannus edustukselliseen demokratiaan olisi ollut, että parlamentin jäsenet valitsevat komission (kuten Suomessa valitaan hallitus) sekä saisivat aloiteoikeuden omiin käsiinsä. Komission jäsenet taas valitaan täysin sattumanvaraisesti siten, että komission jäsenet edustavat 2/3 osaa Euroopan väestöstä - tai sitten ei. "Komission jäsenten lukumäärä, mukaan lukien sen puheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, vastaa 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen kahta kolmasosaa jäsenvaltioiden lukumäärästä, jollei Eurooppa-neuvosto yksimielisesti päätä muuttaa tätä lukumäärää". Onneksi Mepit (EU:n parlamentaarikot) saavat sentään hyväksyä komission jäsenet, joita niille esitetään. Juhuu!

Sopimusteksti on täynnä alaviitteitä, joista Erkkikään ei ota selvää ellei lue 20 paperia yhtä aikaa etsien muutettavia kohtia. Sopimus on kuin Jenkkilän Patriot Act. Tämä esimerkki kuvaa ehkä parhaiten sopimustekstin ideaa: "b) poistetaan 2 kohta ja numeroidaan 3 kohta 2 kohdaksi. Ensimmäinen alakohta korvataan seuraavasti: ”Neuvosto muotoilee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.” Poistetaan toinen alakohta. Korvataan kolmannessa alakohdassa, josta tulee toinen alakohta, ilmaisu ”huolehtii” ilmaisulla ”ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja huolehtivat”. Kuka hemmetti haluaa hyväksyä tuollaisen paperin, jonka pitäisi muka yksinkertaistaa Eu:n sopimustekstejä? Todellisuudessahan nivaskaan lisätään vain yksi uusi sopimus, joka muokkaa edellisiä.

Jotta luetun ymmärtäminen olisi mahdollisimman hankalaa, niin Lissabonin paperiin on läiskitty korvaavia sanoja aivan tuhottomasti. "Tärkeä" sana korvataan "elintärkeällä" ja "huolehtivat" korvataan "puolustavat" sanalla. Mitä enemmän tekstiä lukee sen vihaisemmaksi tulee. Turvallisuuspolitiikan alkusanat alkavat tällaisella kauheudella "Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa." Mitä ihmettä? Onko ne siellä kännissä vai vain väsyneitä. Vaikka ton rivin lukee kuinka monta kertaa tahansa, niin ei sitä tajua naapurin Yasminekaan.

Mitenköhän teksti voisikaan jatkua? Jotta maailmassa ei olisi riittävästi aseita, niin sopimus edellyttää jäsenvaltioita asteittain parantamaan sotilaskalustoaan. Onkohan sillä joku piste, jonka jälkeen kalustoa ei tarvitse enää parantaa? Samaan aikaan pitäisi vielä edistää aseistariisuntaa.

Koska ihmiset juhannuksena tietenkin vetävät hirveästi viinaa ja lukevat tätä blogia, on syytä tehdä jo yhteenveto: Jos Lissabonin sopimus hyväksytään tuolla tavalla, niin pakkohan sitä on muuttaa Irlantiin ja liittyä IRA:an. Viva la revolucion.

Verinen sunnuntai saa Smash asemin näyttämään lasten sadulta

Vuonna 2002 julkaistu Verinen sunnuntai (Bloody sunday) on tositapahtumiin perustuva tarina 1972 vuoden tapahtumista Irlannissa. Irlantilainen kansalaisoikeusliike marssii Vapaaseen Derryyn (Free Derry) kaupungintalolle, mutta osan mielenosoittajista siirtyy reitiltä pois heittelemään kiviä ja näyttämään keskisormea brittijoukoille. Joukot reagoivat tähän käyttämällä vesitykkiä, kyynelkaasua ja kumiluoteja. Pian tämän jälkeen armeija saa vihiä alueella mahdollisesta liikkuvasta IRA:n tarkka-ampujasta, jonka jälkeen annetaan lupa käyttää kovia ammuksia. Ensimmäinen uhri on Jackie Duddy, 17-vuotias nuori mies.

Brittijoukot ampuivat kovilla varmistamatta uhkaa. Silminnäkijöiden mukaan jopa pakenevia ihmisiä ammuttiin selkään. Jopa sen jälkeen kun käskettiin lopettamaan tulitus, Ted Lodenin johtamat joukot ampuivat sata ammusta pakenevan väkijoukon sekaan.

Elokuvan tarina alkaa marssin suunnittelusta ja päätyy lehdistötilaisuuteen, jossa kansanedustaja Ivan Cooper (James Nesbitt) kertoo, että tämä päivä on ollut suuri voitto IRA:lle. Useita ihmisiä tulee liittymään IRA:han tämän päivän takia. Cooper ajoi itse väkivallatonta vastarintaa. Toimittaja kysyykin lopuksi, että "minkä viestin haluat lähettää niille nuorille, jotka liittyvät IRA:han." "Tämän päivän tapahtumien jälkeen minä en pysty enää moralisoimaan heitä."

Elokuvan jälkeen Smash asemin kaltaiset voimatoimien liioittelut tuntuu aika kevyeltä tavaralta. Poliisi ei kuitenkaan ampunut yleisöä kovilla luodeilla. Kaikki on suhteellista.

Englanninkielinen wikipedia: Bloody sunday

Suomenkielisestä Wikipediasta puuttuu tuo artikkeli. Pitääkin yrittää ja jaksaa kääntää tuo jossain vaiheessa.

edit:
Jussi Saramokin kirjoitti aiheesta.