sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Kommunismi on totalitarismia eli uusliberalismia eli fasismia eli huutele vain ohi

Olen lueskellut Uuden suomen puheenvuoroja (eli siis blogeja). Kova mesoaminen homojen epäihmisyydestä sekä ihmisoikeuksien puolesta puhuminen on saanut itseni niin turraksi, että en ole oikein jaksanut edes harkita aiheesta kirjoittamisesta. On tullut ähky.

Kaikkien näiden "homot on saatanasta" otsikoiden jälkeen silmiin osui hämärällä tavalla itsestäänselvältä kuulosta otsikko Orwell oli kommunisti.

Piraattipuolueen Harri Kivistö kirjoitti vaatimattomasti hankaluudesta ymmärtää vasemmiston ja oikeiston käsitettä. Ironista kyllä viimeistään kommentit todistavat hänen tekstinsä osuvuuden.

Oman vaatimattoman tulkintani mukaan Harri Kivistö yritti vain osoittaa, että kommunismi ei ole yhtäkuin totalitarismi eikä uusliberalismi tee kaikista köyhiä, vaikkain molemmille tulkinnoille löytyy tilaa. Ehkäpä hän kuitenkin yritti viljellä ajatusta, että kaikki kommunistit eivät halua rakentaa tiukan hierarkista valtio-omisteista kauhuvaltiota, joissa ihmisoikeudet ovat vain julistuksia. Ehkäpä hän kuitenkin yritti vain nostaa esille ajatusta, että kaikki oikeistolaiset eivät ole vain omaa etuaan ajavia pröystäilijöitä, joilla ihmishenget ovat vain rahan mittayksikkö.

Kommenttien ironisuus on siinä, että kommentoijat lähtevät joko haukkumaan vasemmistoa tai oikeistoa kaikista rikoksista joita vasemmisto/oikeisto/"lisää omasi" on tehnyt.

Tässä muutama kommentti, jotka nostan esille ilmestymisjärjestyksessä:
"kirjassaan katalonia, katalonia orwell kyllä katselee espanajalaisten meininkiä hvuvittuneen siirtomaaherran asenteella. mutta tietenkin luet kirjoja eri tavalla kuin minä. olen eksegeetti ja etsin eri yhteyksiä ja motiiveja muualtakin kuin raamatusta." -Torsti Äärelä

"Orwell oppi vasemmalla kaikki vasemmistolaisuuden perkeleelliset vivahteet. "Eläinten vallankumous" kertoi kommunismista ja "Vuonna 1984" sosialismin huipentumasta eli sosiaalifasismista, johon siirrytään sosiali"demokratian" kautta." -Vieras

"Suomessa ei voi erottaa oikeistoa (liberalismia) ja vasemmistoa (sosialismia), koska kaikki on vasemmistoa." -Vieras

"Nimenomaan OLI kommunisti/sosialisti. Mutta tervehtyi/viisastui myöhemmin" -Vieras (puhuu siis Orwellista)

Tästä pidän erityisesti sen raskaan päättelyn ja runsaiden kirjoitusvirheiden takia: "Oli miten oli voisiko joku kertoa mitä yhteistä on USA:lla ja Orwelilla
Paitsi se USA on kaksinaismoraalin huippuvaltio niin kuin 1984 kirja.
Mitä sitten Neuvostoliitoon ja varsovanliiton valtiot, myöhemmin Venäjään ja Kiina sekä tietysti USA, niin kaikki ovat minulle kirosanoja jo kouluajoilta, koska saimme luke DDR:ssä panettuja historiankirjoa joilla oli määratty värisävy.Lisäksi joskus aikoinaan kun Suomessa oli ensimmäinen USA buumi joskus 1980 luvulla lähinnä ajustusmailmallisesti. Satuin tekemään jonkilaisen tutkielman kyseisestä valtiosta, tuli mieleeni että miksi ihannoida sellaista valtio mikä läpeensä mätä kun silloinen Nevostoliitto." -Hannu Juurmaa

"Ei voisi vähempää kiinostaa kyseinen huomio, jos milipide harmitaa se ei ole minun syy. En kannata mitään puoluekantaa enkä tule kannattamaan" -Hannu Juurmaa

Mutta oikeasti kannattaa lukea Kivistön merkintä sekä sitä seuranneet kommentit.

perjantaina, lokakuuta 29, 2010

Kuka niitä kissavideoita oikein lähettää?

Koomikoksi kääntynyt fysiikanopettaja Tim Lee kertoo kuka lähettää kissavideoita toisten postilaatikoihin laittamalla poweria pointteihin.



Powerpointteja on ennenkin tehty huumorimielessä, koska niillä on helppo kertoa tarinoita. Tim Leen erikoisuus on kuitenkin se, että hän on oikeastaan powerpoint-koomikko. Hän on löytänyt oman äänensä jatkamalla opettajan habitustaan. Hän edelleenkin yrittää osoittaa miten maailma toimii yleisölle eli oppilailleen. Tietenkään kyseessä ei ole ihan aito tiede, vaan enemmänkin keksityllä todistusainestolla tehtyjä kaavoja, mutta se taas ei tarkoita, etteikö hänen juttunsa voisi olla tosia.

maanantaina, lokakuuta 25, 2010

Castle ja pokeri

Vuonna 2009 aloittanut television dekkarisarja Castle on ollu ehkä monella tapaa yllättävä sarja. Odotukset eivät alussa ehkä olleet kaikkein korkeimmat, koska ensimmäinen tuotantokausi koostuu kymmenestä osasta, kun taas seuraava tuotantokausi sisältää jo 24 jaksoa, mikä on hyvin tavanomainen määrä suosituille tv-sarjoille Yhdysvalloissa.

Ensimmäinen tuotantokausi lähti liikkelle hienolla dialogilla, keskeltä pari jaksoa tuntuivat täytteeltä ja lopussa tuotiin jo yksi henkilö mukaan sekä luotiin eeppisyyden tunnelma. Eeppisellä tv-sarjalla tarkoitan juonta, joka on kuin pinnan alla yhdistämässä osia toisiinsa.

Voin myöntää, että sarja ei ole koukuttavimpia televisiosarjoja, mutta jokin pinnan alla kytevä ajatus saa kuitenkin minut seuraamaan sarjaa. Asetelma on kutakuinkin tämmöinen: kuuluisa bestseller-kirjailija Richard Castle (Nathan Fillion) on tappanut kirjasarjan päähenkilön ja suunnittelee uutta. On tapahtunut murhasarja, joka jäljittelee Castlen kirjojen murhia. Tutkija Kate Beckett (Stana Katic) pyytää Castlen apua. Rikos selviää, mutta Castle onnistuu saamaan pormestarilta luvan seurata Beckettin työskentelyä uutta dekkarikirjaansa varten.

Hitaasti, mutta pysyvästi sarjaan tulee juonellisena elementtinä pokeri. Richard Castle nimittäin pelaa jatkuvasti pokeria huonompia ja parempia vastaan. Peli on osa juonta, mutta juoni on myös osa pokeria. Mutta kaikki eivät ole aina ihan pelin tasalla. Valitettavasti myös tekninen puoli epäonnistuu välillä.

Ensimmäisen kerran kun sarjassa pelataan pokeria, on pelinä Texas no limit hold em(NLHE). Kohtaus alkaa kun viimeinen jako on käynnistymässä. Sokkopanokset näyttävät olevan ihan asianmukaisesti pöydällä, mutta pöydän keskellä on jo jonkinlainen potti vaikka yhtäkään panostusta ei ole tehty. Potti ei myöskään ole edellisen jaon tulosta, koska kukaan ei halua ottaa sitä itselleen. Tietenkin kyseessä saattaisi olla mielettömällä antella varustettu peli. Ante on siis ylimääräinen panos, jonka jokainen käteen osallistuva joutuu laittamaan pottiin normaalien sokkopanosten lisäksi.

Kohtauksessa Castlen äiti lukee ääneen Castlen peliä. Hän ottaa riidit Castlesta kun hän on headsupissa Beckettin kanssa. Becketillä on kädessään Aks (eli ässä ja kuningas samaa maata, tässä tapauksessa pataa). Käsi on yksi parhaimmista lähtökäsistä NLHE:ssa. Beckett korottaa kahdenkympin lyönnin sataseen ja yrittää puhua Castlea mukaan. Castlen äiti lukee Castlen käden huonoksi, koska tämä räpyttelee silmiään. Katsojalle kortteja ei näytetä. Castle lähtee mukaan ja floppiin tulee 277. Castlen räpyttely lakkaa ja kokeneena pelaajan tiedän jo mitä Castlella on kädessä. Castle ryhtyy naputtelemaan kortteja ja Castlen äiti kertoo, että Castlella on käsi. Beckett lyö kaiken sisään ja Castle katsoo korttejaan. Sieltä löytyy 27o (tarkoittaen kakkosta ja seitsemää eri maata). Tätä kättä kutsutaan kaljakädeksi. Se on huonoin lähtökäsi. Sillä ei voi tehdä suoraa eikä väriä flopilta ja vaikka osuisi johonkin korttiin, kikkeri on todella huono. Tästä huolimatta Castle heittää kätensä pois. Hänen sisäinen pelaajansa sammuu, mutta motiivi onkin tehdä vaikutus Beckettiin.

Vaikka toisen käden peliä pystyy lukemaan ihmisen käytöksestä. Yleisin harhaluulo on lukea pelaaja jonkin yksittäisen merkin perusteella. Tässä tapauksessa silmien räpyttely tarkoittaa heikkouta ja korttien naputtelu vahvuutta.

Mutta pokeri ei jääkään tähän. Vaan osassa on kolme erillistä sessiota. Mutta ei se jää siihenkään vaan tulevissa osissa pokeria pelataan edelleen. Vaikka peli saattaa erota hieman esimerkiksi televisiossa nähtävistä High stakes -peleistä, joissa maailman parhaimmat pokerinpelaajat kohtaavat toisensa isojen panosten merkeissä, se on kuitenkin aidon näköistä. Sen tietää jokainen, joka on joskus osallistunut kotipeleihin. Apinaliikkeet saattavat koitua joko omaksi tai vastustajan kohtaloksi.
Kakkoskauden ensimmäisessä jaksossa pelataan ostopokeria venäläisten mafiosojen kanssa no limittina. Ratkaisevassa kädessä mafioso lyö kaiken sisään, mikä on moninkertainen floppiin nähden. Hänellä on kädessään kolme kuningatarta. Castle maksaa ja slowrollaa (omien korttien näytösmäinen hidas esittely, jolla saadaan lisää nautintoa omaamalla parempi käsi) näytön jälkeen. Omissa silmissä lyönti näytti joko bluffilta tai täyskädeltä. Koska osassa ei näytetty miten korttia pelattiin pöydässä, ei katsojakaan voi päätellä, mitä pelaajien päässä liikkuu. Hahmoistakin tämä voisi kertoa jotain.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Ihan superhyvä meemi

Tänään blogeja lukiessa löysin hyvin perinteisen Meemin Viides rooli -blogista. Tarkoituksena on vastata seitsemääntoista eri kysymykseen etsimällä vastaukset omasta kirjahyllystä. Aluksi aioin sivuuttaa koko tehtävän kunnes tajusin, että minullahan on muutto vielä aivan levällään. Minulla ei ole kirjahyllyä tällä hetkellä ja ainoa kirja, joka näköetäisyydellä osui silmiini kelvatkoon vastaukseksi. Tämä tehtävä ei siis vaatinut kovinkaan perusteellista työtä.

Eli:


Oletko mies vai nainen?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile itseäsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuinka voit?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mihin haluaisit matkustaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Kuvaile parasta ystävääsi.
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on lempivärisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen sää on nyt?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Millainen parisuhteesi on?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mitä pelkäät?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Päivän mietelause?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Minkä neuvon haluaisit antaa?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Miten haluaisit kuolla?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)
Mottosi?
Jedien lapset (Barbara Hambly, käännös Ilkka Äärelä, Wsoy, 2000)

lauantaina, lokakuuta 23, 2010

Perustulossa saattaisi olla sivistyksen tuhon siemen - tai sitten ei

Parina päivänä olen seurannut jälleen Helsingin Vasemmistoliiton keskustelua sähköpostilistalla aiheesta perustulo. Puolueen tavoitteena on ollut ja on edelleen sosiaaliturvan parantaminen. Sen tavoitteisiin on joskus kuulunut kansalaispalkka ja nykyään myös perustulo. Muutama ihminen on nähnyt perustulon olevan parannus jähmeään sosiaaliturvaan, joka näyttäytyy tänä päivänä jonain sellaisena, mikä pitää ansaita. Toimeentulo turvataan vain jos täytetään tietyt ehdot. Sosiaaliturvan ulkopuolelle voi jäädä mitä oudoimmista syistä sen lisäksi, että käsittelyajat saattavat olla ihan mahdottoman tuntuisia silloin kun ihmisellä on oikeasti hätä.

Tästä huolimatta sellaisetkin vaatimattomat minimitoimeentulonrajat kuin vaikkapa 500 tai 750 tai tuhat euroa ovat hyvin vaatimattomia siinä mielessä, että Helsingissä vuokrat lähtevät tuolta 500 eurosta ylöspäin. Ainoan kerran kun olen maksanut alle 500 euron vuokraa oli ajalta jolloin vielä käytettiin markkoja ja asuin kommuunissa. Tästä huolimatta on ihmisiä, jotka näkevät, että jos ihmiselle taattaisiin vastikkeettomasti jokin näistä em. summista, koko kansa ryhtyisi automaattisesti toteuttamaan itseään luovasti eli sormivärimaalailemaan tai tekemään jotain muuta hipeille näkyvästi kuuluvaa hommaa.

Sen sijaan, että ihmiset saisivat takuuvarmasti yhteiskunnalta takuun, että ei näkisi nälkää tai joutuisi jättämään vuokrat maksamatta (ja saisi jotenkin kokea olevansa osa yhteiskuntaa), nähdään perustulossa koko sivistyksen tuhon siemen. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka dyykkaamalla ja muutenkin käyttäytymällä luovasti (ja käyttämällä kolmannen sektorin maksuttomia palveluita kuten leipäjonoja sekä turvautumalla naapuriapuun) pystyvät esimerkiksi elämään opintotuella tai työttömyyskorvauksilla kuukaudesta toiseen. Siitä huolimatta maailma ei ole tuhoutunut.

Esimerkiksi 600 euron (summa keksitty hatusta) vastikkeeton perustulo tuskin muuttaisi tätä asiaa kuin muutamilla tavoilla: ei turhia käsittelyaikoja sosiaalivirastoissa, ei masentuneisuutta tai itsemurhia elämänhallinnan puutteen takia, ei stressiä, mutta ei tuo 600 euroa kuussa miksikään miljonääriksi tee; Perustulon pitäisi olla miljoona euroa, jotta ihmiset todellakin voisivat elää perustulolla kuin miljonäärit.

Villeimmät perustulon vastaiset argumentit, joita luin olivat jotain hyvin makaaberia prekariaatin näkökulmasta. Erilaisia elämäntilanteita varten on olemassa jo vuorotteluvapaa sekä osa-aikaeläke. Tämmöiset argumentit ovat ainakin minulle vieraita vaikka olenkin ollut täysipäiväisesti työelämässä jo vuosikausia. Olen päässyt pikkuhiljaa nauttimaan kesälomista ja työehtosopimusten parannuksista toimeentulooni. Jos minun elämässäni tapahtuisi jokin kauhea katastrofi esimerkiksi joutuisin pysyvästi työttömäksi, sairastuisin, asuntoni palaisi, joutuisin elämään vakinaisesti vailla asuntoa, ryhtyisin opiskelijaksi enkä etenisi riittävän nopeasti opinnoissani, en syystä tai toisesta saisi tehtyä riittävästi työtunteja satunnaisina kuukausina tai joutuisin tekemään pätkissä aina valmiina jokaikinen kuukauden päivä satunnaisia töitä ilman rutiinia, niin ei minulle olisi mitään hyötyä vuorotteluvapaasta tai osa-aikaeläkkeestä. Oikeasti ei olisi.

Täystyöllisyys olisi ehkä ratkaisu, joku ehdotti. En kerro kuka enkä kerro miksi. Jatkan vain spekulointia:

Minä saattaisin olla vaikkapa työsuhteessa, josta työnantaja ei maksaisi palkkaa tai palkkani olisi sidottu jonkinlaisiin provisioon, joka ei riittäisi työtunneista huolimatta esimerkiksi vuokranmaksuun. Kelalta en saisi tukea, koska teen täysipäiväisesti töitä, sosiaalivirasto kehottaisi kääntymään työsuojeluvaltuutetun puoleen, työsuojeluvaltuutettu ottaisi yhteyttä työnantajaan, mutta minulla ei olisi siitä huolimatta varaa maksaa vuokraa. Auttaisiko tässä tilanteessa minua vuorotteluvapaa tai osa-aikaeläke. Entäpä, jos miljoona ihmistä Suomessa eläisi tässä tilanteessa? Täystyöllisyys toteutuisi, mutta kukaan ei eläisi työllään.

Perustulo saattaisi auttaa ja todennäköisesti auttaisi näissä tilanteissa. Vuokra tulisi maksettua. Ruokaakin ehkä olisi. Työsuojeluvaltuutettu voisi kuumotella työnantajaa vaikka vuoden. Sosiaalivirasto voisi miettiä päätöksiä vaikka kolme kuukautta (lainmukaisen seitsemän päivän sijasta), mutta jonkun elämä ei menisi raiteiltaan.

Perustulo on ehkä urbaanille ihmiselle vapauttavin poliittinen projekti tällä hetkellä. Perustulo ei tee kaikista ihmisistä tasa-arvoisia toimeentulonsa kanssa, mutta se antaa epävarmuudessa elävälle selkänojan. Se olisi jokaisen ihmisen lupaus toiselle varmasta päivästä. Varma päivä on sellainen päivä, että nukkumaan mennessä tietää, että seuraavakin päivä on elämisen arvoinen.

torstaina, lokakuuta 21, 2010

Syyskokousten aika

Syksy on jo toisella kuukaudellaan, ja järjestöihmiset jo miettivät (siis ne aktiiviset järjestöjyrät), että "hyvä kun tämän järjestön vuosikokouksista tärkein on syksyllä. Kun niin monessa järjestössä kaikki luottamustoimet jaetaan keväällä ja sitten kun ei itse tiedä, että mihin hommiin ja järjestöihin pääsee keväällä, niin onneksi on näitä syyspaikkoja tarjolla."

Onhan se varmastikin näin ja monet ihmiset, ja ne hyvät byrokraatitkin, ajattelevat syys- ja talvikautta älykkäästi: mihin minulla on aikaa? Ensinnäkin osa järjestöistä pyörii täysin hallitusten ympärillä ja osa järjestöistä pyörii hallituksista riippumatta, mutta suurin osa on jossain näiden välimaastossa, ja siksi on hyvä miettiä myös syksyllä, mihin menee mukaan. Osa paikoista joita jaellaan keväällä, saattaa olla haun ulkopuolella, koska lähti syksyllä muodostettuun hallitukseen mukaan ja sehän vasta aikaa viekin.

Hyvä olisi kuitenkin miettiä aina ennen vuosikokouksia järjestön itsensä kannalta, onko tämä järjestö oikeasti elämisen arvoista? Osa näistä kymmenistätuhansista järjestöistä, jotka on Suomessa elossa, ovat elossa vain, koska niiden hallituksissa on jäseniä. Osa järjestöistä elää siitä huolimatta, että niiden hallitukset eivät viralllisesti kokoonnu ikinä kuin vuosikokouksiin teknisesti hyväksymään vuoden aikana tehdyt päätökset (jos sitäkään).

Itse taas mietiskelin tässä yksi päivä, että mitä kaikkea keväällä valitut hallitukset ovat tuottaneet järjestöissä jäsenistönsä puolesta, jotka heidät ovat valinneet ja mitä eivät. Mielessäni on siis, että joskus ne yllättävät ja tuntemattomat tuottavat paljon enemmän järjestöissä toimintaa kun taas jotkut järjestöt ovat niin valmiita tappelemaan ja toimimaan ei-kenenkään-maalla, että on aivan sama keitä hallituksiin valitaan.

En ole tällä kirjoituksella siis valitsemassa ketään minkään järjestön hallitukseen eikä tätä pidä tulkita miksikään puolustus- tai vihapuheeksi minkään järjestön hallitusta kohtaan. Tarkoitukseni on vain huomauttaa, että ne järjestöt, jotka elävät ensi vuodelle, elävät syystä ja ne järjestöt, joita on hankala ylläpitää mielenkiinnon puutteen vuoksi, ovat kuolemassa muutenkin.

Jos jotain pitää fiilistellä, niin kertokaa missä järjestöissä olet aktiivi, missä olet luottamustoimissa ja miltä tuntuu tulevat syys- tai kevätkokoukset?

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Ei niin pelottava Romanian romani

Toistaiseksi tämä video ei ole saanut Youtubessa kovinkaan montaa katsojaa (226 tällä hetkellä), mutta tämä video sisältää Romanian romanin puheenvuoron. Video on arvokas sen takia, että romaneja ei ole kuultu läheskään yhtä paljon kuin romanien vastustajia ja puolustajia (tai niin kuin konservatiivisen korrektisti se nykyään ilmaistaan: kerjääjien vastustajat ja puolustajat).



Ei tämä kaveri kuitenkaan ehkä ole niin pelottava kuin Jussi Pajunen kuvittelee.

torstaina, lokakuuta 14, 2010

Alkoholista

Aivan kuin aiheesta alkoholi ei olisi kirjoitettu tarpeeksi. Viimeksi käsittelin aihetta muistaakseni näytelmässä Ei vain ne hyvät huumeet, jossa oli varattu aivan riittävästi tilaa alkoholille ja monille muillekin yleisesti käytetyille päihteille. Vahvasti käytöshäiriöön leimaantunut heroiini jäi vähälle (tai olemattomalle) huomiolle, koska ei oikeasti ollut paljon sanottavaa aiheesta.

Alkoholiin minulla taas on hyvin intohimoinen ja ammattimainen suhtautuminen. Olen päätoimisesti hyvin pitkään annostellut erilaisia juomia erilaisilla tavoilla ihmisille, sekä olen kokeillut huomattavan määrän erilaisia alkoholijuomia. Se on kallis harrastus, jos haluaa perehtyä aiheeseen syvällisesti. Tämän tietää jokainen, joka on joskus viskibaarissa ryhtynyt maistelemaan. Bruichladdichin 20-vuotias saattaa ravintolassa maksaa 15 euroa. Jamesonin 18-vuotias kolmasosan vähemmän. Neljän lasillisen nauttiminen saattaa siis maksaa 40-60 euroa ravintolassa nautittuna.

Alkoholilla on myös jonkinlainen korrelaatio rikoksiin ja sairauksiin. Alkoholi saattaa olla yksi katalysaattori perheväkivallassa ja se saattaa lopulta, jopa koitua jonkin ihmissuhteen päättymiseen. Alkoholin ansiosta myös syntyy uusia ihmissuhteita, jotka ovat joko hyviä tai huonoja, lyhytaikaisia tai elinikäisiä. Lasken tämän kuitenkin positiiviseksi vaikutukseksi. Onhan siinä jotain suloista, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja heillä on yhteinen harrastus. Tästä on tietenkin erilaisia näkemyksiä. Joskus raitiovaunussa saattaa epäillä, että alkoholi on joidenkin romanttisten suhteiden liima, jota ilman suhde ei pysyisi kasassa.

Oma suhteeni alkoholiin on ristiriitainen ja niin on näemmä ihmisten suhtautuminen toisten suhtautumiseen. Joskus juon paljon, mikä tietenkin herättää aiheellisen epäilyksen, että toiminko aivan hallinnan rajoissa. Joskus en juo ollenkaan, mikä saattaa saada ihmiset epäilemään, että olen luopunut jostain vakaumuksesta. Tosiasia on se, että välillä tekee hyvää pysytellä pitempiä aikoja irti alkoholista, vaikka ihan kokeen vuoksi. Silloin on aikaa miettiä omaa suhdetta alkoholiin. Joskus esteenä on työ tai paha sairastuminen, jolloin alkoholi ei välttämättä tee yhtään hyvää parantumiselle. Joskus muut harrastukset saattavat olla ristiriidassa.

Suomessa käytetään paljon alkoholia. On olemassa myös alkoholismiksi nimetty sairaus, mikä tarkoittaa riippuvuutta tai pakkomielteenomaista juomista. Juominen ei ole silloin "kontrollissa". Tämä jakaantuu tyypin 1 ja 2 alkoholismiin. Ylen uutisessa viime keväänä kerrottiin, että tyyppi ykköseen kuuluu esimerkiksi perjantaipullottelijat. Kuinka moni käy säännönmukaisesti perjantaisin ulkona viettämässä viikonloppua? Tämän kysymyksen ääressä voi miettiä omaa suhdettaan alkoholiin. Tyypille yksi saattaa olla myös tyypillistä alkoholista syntyvä suuri määrä dopamiinia. Tällöin päihtymiseen liittyy hyvin vahva euforinen tunne. Tämä sopii myös hyvin yhteen sen vahvan elämyksen kanssa, jonka voi kokea sosiaalisesta juopottelusta. Onko se paha asia, että juo seurassa seuran vuoksi? Tyyppi kakkoselle tyypillistä on epäsosiaalinen käytös, eli juominen itsensä takia. Molemmat tyypit siis juovat, ensimmäinen mielellään seurassa ja toinen mielellään juoman kanssa.

Tosin luulen, että alkoholismiksi tulkitaan myös muitakin asioita. Joskus kyse saattaa olla jonkinlaisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (katuslangissa maanisdepressiivisyys), ADHD:n tapaisesta keskittymishäiriöstä tai vastaavasta. Alkoholi on hyvä lääke oireisiin, vaikkakin epäilemättä parempiakin olisi tarjolla. Asiantuntemuksen puutteen vuoksi en viitsi esittää vaihtoehtoista lääkitystä (amfetamiini). Alkoholi saattaa rauhoittaa vilkkaan mielen tai se saattaa tyynnyttää masentuneen mielen näkemään valoa tynnyrin päässä.

Kehitteillä on muuten pilleri, joka aiheuttaa humalatilan sekä pilleri, joka poistaa edellisellä pillerillä aiheutetun humalatilan. Yle esitti kesällä dokumentin (olenko alkoholisti? taisi olla ohjelman nimi), jossa asia oli esillä. Minun mielestäni se oli kiinnostava ajatus. Tosin, moniko haluaisi tulla instanthumalaan ilman kaikkia niitä makuja, joita alkoholille on kehitetty?

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Kohtuutta tekijänoikeusrikkomuksiin

Enpä tiedä kovinko monen oikeustaju kärsii, kun lukee Tietokonelehden uutisen, jonka mukaan 33-vuotias turkulainen sai yli kolmensadantuhannen euron sakot ja neljän kuukauden ehdollisen rangaistuksen teosta, jonka taloudellinen hyöty tekijälle on nolla euroa? Alkuperäinen vaatimus oli kaksi miljoonaa euroa, mutta ei kohtuus ole tässä lähelläkään. Minkälaisilla tuloilla ihmiselle voisi antaa moisen tuomion? Pystyykö hän ikinä maksamaan laskua?

Millä ihmeen perusteella tuommoisiin lukemiin voidaan edes päästä? Eikö olisi jotenkin järkevämpää antaa sellainen rangaistus, joka olisi tuntuva, mutta ei tarkoittaisi käytännössä loppuelämän velkavankeutta?

Tämmöisten syiden takia on hyvä, että on olemassa piraattipuolue sparraamassa muita puolueita jonkinlaiseen oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Ei voi olla mitenkään oikeudenmukaista, että satunnaiset ihmiset saavat törkeän korkeita tuomioita, kun osa jätetään tuomitsematta. Voi olla, että jonkinlainen kompromissi tulisi tehdä tekijänoikeussuojan ja vapaan tiedonvälityksen kanssa (kuten vaikkapa laskea teosten suoja 10 vuoteen), mutta tämmöisten tuomioiden jälkeen sympatiani kääntyvät hyvin vahvasti täysin vapaan tiedonvälityksen suuntaan.

Antipiracy.fi -sivustolla arvioidaan Suomen kärsivan 355 miljoonan euron tappiot nettipiratismin takia. En tiedä, mistä hatusta luku on heitetty, mutta on se aika korkea.

torstaina, lokakuuta 07, 2010

Kerjäämiskieltotyöryhmän esitys on tasapainottoman huonosti valmisteltu

Kerjäämisen kieltämistä selvittävän työryhmän loppuraportti on vihdoin saatavilla. En voi aukottomasti todistaa, mutta työryhmän nimestä voisi päätellä, että työryhmän tehtävä olisi tehdä esitys kerjäämisen kieltämiseksi. Tämä on saattanut vaikuttaa myöskin työryhmän työskentelyyn. Loppuraportissa esitetyt syyt kerjäämisen kieltämiselle kuitenkin koskevat käytännössä romaneihin liittyvään toimintaan. Tätä sivuten jätettiin kaksi eriävää mielipidettä loppuraporttiin.

Ehdotukset lainmuuttamiseksi loppuraportissa olivat erikoisia. Toistuva kerjääminen, kerjäämisen toistuvuus ja kerjäämisen määrittely 'vetoamiseksi toistuvasti muihin henkilöihin vastaanottaakseen lahjoituksia' herättää mielleyhtymiä. Unicefin feissarit, SPR:n joulupadat, nenäpäivä ja joulukeräykset olisivat eräs kerjäämisen muoto. Tämä oli siis ehdotus järjestyslain muuttamiseksi.

Loppuraportti on ristiriitainen esittäessään lakimuutoksia ja verratessaan jo käytettävissä olevia lain keinoja puuttua rikolliseen toimintaan. Häiritsevä käyttäytyminen on kielletty jo järjestyslain 3 §:n mukaan. Tästä huolimatta työryhmän loppuraportti perustelee erillistä kerjäämisen kieltoa kerjäämisen häiritsevyydellä. Oikeastaan on hieman koomista, että työryhmän loppuraportti ehdottaa perusteissaan kerjäämisen kieltämiselle kaikkia sellaisia syitä, jotka ovat ennestään lainvastaisia, mutta ei kykene osoittamaan, että kerjääminen per se synnyttäisi tiettyä rikollisuutta. Todistusaineisto on hyvin heikko, jos loppuraportissa vedettyjä johtopäätöksiä tarkastelee. Romanialaisten tekemien rikosten lisääntyminen on osoitettavissa kaaviolla, romanialaisten määrän lisääntyminen Suomessa on osoitettavissa kaaviolla ja romanialaisten kerjääminen on ilmeistä. Yksi johtopäätös jää ilman mitään todistusaineistoa: "Myös yksittäiset suomalaiset ovat kerjänneet rahaa toistuvasti. Nämä ovat usein olleet päihdeongelmaisia." Todistusaineistoa on turha lähteä kiistämään, mutta johtopäätös on omiaan lisäämään romanivastaisuutta Suomessa, mikä toivon mukaan ei ole työryhmän tavoite. Myöskin johtopäätökset, joita ei voida perustella, ovat omiaan heikentämään työryhmän raportin uskottavuutta.

Yksi oikea ongelma löytyi raportissa löytyi nimittäin rahankeräyslaki. Tämä sinänsä merkityksettömältä tuntuva kohta on itseasiassa paikka, jossa kerjäämistä voisi säännellä, jos kerjäämistä ei kielletä kokonaan. Kerjääminen ja rahankeräys ovat erilaisesta latauksestaan huolimatta samaa toimintaa. Unicefin feissarit kerjäävät kaduilla lahjoituksia vetoamalla yleisöön. Siviilit keräävät rahaa vetoamalla yleisöön. Vaihdoin tahallaan verbien kerjääminen ja rahankerääminen paikkaa edellisissä virkkeissä. Korvasin myös sanan kerjäläinen sanalla siviili. Rahankeräyslain tarkoituksena on estää rahankerääminen huijaamalla, minkä tehokkaimpana keinona voidaan pitää rahankeräyslupia. Jokaisen organisaation, joka lahjoituksia kerää tulee hankkia rahankeräyslupa. Rahankeräyslain ulkopuolelle on jätetty ymmärrettävistä syistä esimerkiksi naapurien auttaminen ja vetoomukset vaikkapa hääpareille tehtävistä lahjoituksista. Kerjäämistä voitaisiin säännellä laissa esimerkiksi kieltämällä kerjääminen asuintalojen välittömässä läheisyydessä tai ovikelloja pimpottamalla 05-12 välisenä aikana (tämä siis vain oman unirytmini kannalta). Laissa voitaisiin myös kieltää kerjääminen kulkuväylien edessä siten, että se estää liikkumisen tai jossain yksityisyyttä vaativissa julkisissa tiloissa kuten pankkiautomaattien läheisyydessä. Kerjäämisestä laissa ei kuitenkaan mainita, mutta lakia ei olekaan tehty säätelemään massin pummaamista eikä sitä ole pidetty riittävän isona pahana, jotta se haluttaisiin kriminalisoida. Silloin kun ajat kovenevat, puheet kovenevat.

Kokonaisuutena voisi loppuraportista sanoa, että se on eräänlainen poliittisen esityksen ja huonon akateemisen työn risteytys. Raportilla on ansionsa. Taustamateriaalia on kerätty, mutta vaillinaisesti. Työryhmän työskentelyn pituus on ollut lähes vuosi ja tapaamisia on ollut 13. Tämmöisessä ajassa pitäisi saada aikaiseksi huomattavasti tasapainoisempi esitys, missä pyrittäisiin oikeasti tasapuoliseen käsittelyyn, lainrajauksiin ja todistusaineiston huolelliseen tutkimiseen. Loppukaneettina voisi sanoa, että työryhmä on epäonnistunut sen itse itselleen asettamassa tavoitteessaan "rangaista tekijöitä ja suojella uhreja" tekemällä juuri päinvastaisia ehdotuksia. Loppuraportti esittää ihmiskaupan uhrien sekä muiden heikosti toimeentulevien ihmisten syrjäyttämistä julkisesta kuvasta sekä lisää heikon toimeentulon varassa elävien ihmisten mahdollisuutta tulla nähdyiksi julkisuudessa.

Parasta antia ja johdonmukaisuutta koko raportissa ilmentää vain loppusivuille kirjatut kaksi eriävää mielipidettä.

I'm voting for dumbocrat - fail

Tämmöinen video löytyi facebookin kautta. Tarkoitus on siis halventaa Demokraatteja Yhdysvalloissa. "Minä äänestän demokraatteja, koska he haluavat myydä heroiinia koululaisille", "--he vihaavat Jumalaa", "--he juhlistavat kuoleman kulttuuria", "--he vihaavat joukkojamme (troops)", "--he haluavat kasvattaa homoseksuaaleja, kuinka luovia he ovatkaan". Tämmöisillä kampanjoilla käydään siis demokraattien kimppuun Yhdysvalloissa. Tämä on tietenkin vaatimaton youtubepätkä, jonka on tehnyt (mahdollisesti) yksi kaveri yhdellä kameralla ja editoinut tietokoneellaan.

Toisaalta jättääkö joku äänestämättä Demokraattia tämän videon takia? Ehkä, mutta silti epic fail.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Aasiakas-sivusto kerää kokemuksia asiakaspalvelusta

Eilen eksyin tai alitajuisesti löysin itseni Aasiakas.net -sivuston, joka kerää asiakaspalveluammateissa työskentelevien kokemuksia asiakkaista. Ravintolapuoli oli työnkin puolesta se mielenkiintoisin osa. Aasiakas-nimitys tuntui viittavan tyhmään ihmiseen. Siitä olikin kyse, mutta osa havainnoista on myös palvelijoiden omaa ylimielisyyttä. Osa kokemuksista näyttäisi viittaavan siihen, että on olemassa ihmisiä, joiden käyttäytyminen ei ole poikkeuksellista vaan osa normaalia ravintolassa käyntiä. Tästä kertoo ainakin muutaman kokijan huomautukset kanta-asiakkaista, jotka tilaavat aina samaa ruokaa ja valittavat aina samasta/samoista asioista.

Herkullisia paloja sivusto tarjoaa myös kun palvelijat lähtevät vastarintaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä kohtaan. Osa on käytännöllisiä piloja, joissa varaudutaan palautteeseen keräämällä todistusaineisto (kuiteista kellonajat, valvontakamerat, yms.), jolla voidaan käydä lävitse koko prosessi sisääntulosta ruoan syömiseen asti. Vaivannäkö, jolla esimies mittaa tomaattien painon hampurilaisessa, kerää kuitin talteen ja selittää lämpöfysiikkaa: "todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä." Kaksi rouvaa saavat myös huonoa palvelua, kun he valittavat, että teevesi on kuumaa ja työntekijä ehdottaa, että antaa veden jäähtyä. Ravintola-alan ammattilainen olisi käynyt hakemassa teevedenjäähdyttimen eikä pakottanut asiakas nolosti töihin eli odottamaan.

Osa vitseistä perustuu luetunymmärtämiseen, kun asiakas haluaa ostaa 50 sentillä ison juoman ja ranskalaiset. Jotkut hampurilaisketjut tarjoavat isomman juoman ja ranskalaiset lisämaksusta, mikä on ilmeisesti tämä 50 senttiä. Hyvin kerrottu tarina, vaikkakin kuinka arkinen kommellus, on semmoinen, joka auttaa samaistumaan tarinan henkilöihin.

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Kirjaimelliset musavideot

Pitääpä esitellä ihmisille yksi mielenkiintoinen Youtube-aikakauden taidemuoto eli kirjaimelliset musavideot (engl. literal version). Pointsina on ottaa tunnettu musiikkivideo ja sanoittaa kappale kuvaamaan videon tapahtumia. Tyyli on läheistä sukua käännösvideoille eli sellaisille videoilla, jossa laulun sanat tekstitetään muistuttamaan toista kieltä.

A-ha:n Take on me on mahdollisesti ensimmäinen tyylin musavideo. Lisäpisteitä pitää antaa Harketin laulun jäljittelystä.



Bonnie Tylerin Total Eclipse of heart on myös aivan omaa luokkaansa. Tässäkin pitää antaa pisteitä imitaatio-osaamisesta.


Kannattaa myös yltsiä Meat Loafin I would do anything for love (but I won't do that).