Pelit Curriculum Vitaessa

Mainio seuramies, ja puoligonzoilija, Jukka Vuorio pisti olettekomuutenhuomanneet -blogissaan hyvät vinkit, mitä Curriculum Vitaeen, tuohon elämän lukujärjestykseen, tulisi laittaa. Tämän asian kanssa on tullut jonkin verran itsekin pelleiltyä. Joko se on liian pitkä ja mitään sanomaton, tai niin lyhyt,että asiat on luettava rivien välistä.

Vuorion listalla ykkösenä on pelatut tietokonepelit. Tämä kertoo kirjoittajan mukaan sitoutumisesta, keskittymiskyvystä, ja kaiken lisäksi englannin kirjallinen sanavarasto vastaa varmastikin yhtä Pentti Saarikosken päiväkirjaa vähintään.

Tämä nyt on ihan harjoitteluksi itseni vuoksi, mutta mitäköhän se kertoisi minusta osaajana, jos luettelisin pelit, jotka olen pelannut oikeasti läpi. Listan alkupäässä olisi huomattava määrä Lucasartsin ja Sierran seikkailupelejä. Niin Chuck Norris en kuitenkaan ole, että väittäisin pelanneeni Nethackin tai Adomin läpi. Sama kuin sanoisi, että on pelannut läpi Simcityn käyttämättä cheatteja.

Ensin Lucasartsin

- Monkey Island 1 ja 2 on tullut pelattua, ja monta kertaa. Englanninkielen riimimittani varmastikin otti ensimmäiset askeleensa kohti täydellisyyttä Guybrush Threepwoodin miekkaillessa itsensä läpi jokaisen Karibian kliseen 20 vuotta ennen Johnny Deppin piraattisexya.
Listaan sekaan:
Full Throttle, Day of Tentacle, Sam'n'Max, X-wing, Indiana Jones and the Last Crusade, Indiana Jones and the Fate of Atlantis, Jedi Knight 2: Outcast, Jedi Academy, Rebel Assault 1-2

Sitten Sierraa

Police Questit I-IV, Hero's quest ykkönen ja kakkonen, Space Quest I-V, Larry Lafferin 1,2,3 ja 5 (hyvä työnantaja tietää, miksi en ole nelosta pelannut), Willy Beamish, Gold Rush

Muita klassikoita

Fallout ykkönen ja kakkonen, Mean Streets, Martian Memorandum, Dune ykkönen ja kakkonen, Command and conquer, Command and conquer: Red Alert, Command and conquer: Tiberian Sun, X-com 1-3, Blade Runner (viidellä eri lopulla), Max Payne 2, Super Mario Bros, Ghostbusters (c64), Ghostbusters 2 (c64), Eye of the Beholder, Castle Wolfenstein, Captain Keeneja ihan sikana, Countdown, Star Control 1-3, Knights of the old republic 1-2, Star Trek 25th Anniversary, Captain Hook, Star Trek: The Final Unity,

Strategiaa hakattu shakin lisäksi kivikaudelta nykypäivään (mukana myös päättymättömiä)
Civilization 1-4, Simcity 1-4, Master of Orion, Elite, Elite+, Populous, Movies, Hollywood Mogul, Championship manager (kymmenen vuotta tyyliin, viimeisin 2008 versio), F-19 Stealth Fighter, Red Baron 2,  Star Trek: The Birth of the Federation,

Lopuksi tuoreen polven legendoja

Grand theft Auto 3, San Andreas, Ghostbusters, Assassin's Creed 2, Batman Arkham City, Fallout New Vegas, Dragon age: Origins (ja kaikki sen dlc:t - tai no, yhtä en pelannut), Heavy Rain, 

Mitä tämmöinen lista kertoisi minusta osaajana?

(päivittelen listaa, jos tässä nyt keksin jonkun syyn lisätä tänne pelejä, jotka olen pelannut läpi)

Työ(nnän/tä)kö?!?

Mikä siinä on, kun työstä on tullut sitova ongelma? Kyse lienee työn määrittelystä. Voisinpa jopa sanoa, että työtä käsittelevät onelinerit ovat seuraavanlaisia:
- Työ määrittää ihmisen
- Jokaisella pitää olla työpaikka
- Työelämässä joutuu heittää vähintään puolet periaatteistaan roskakuppiin
- Miksi jätinkään työttömän huolettoman elämän taakseni?
- Jotainhan sitä pitää ihmisen tehdä
- Ei työpaikkoja, ei talouskasvua
- Mieluummin paskaduuneissa kuin sossun luukulla
- Paskaduunit vittuun!
- Kolmikantaneuvotteluissa oli kuitenkin yhteinen etu mielessä
- Sitoudu, uhraudu, eläydy, kuole
- Työ voi olla palkitsevaa
- Näytä minulle se ihminen, joka kieltäytyy paremmasta palkasta verojen takia
- Kuka haluaa tehdä töitä, jos sossu tuo mansikat suoraan sänkyyn
- Naiset synnyttää, miehet käyvät armeijan
- Mikä järki on tuottaa uusia epätasa-arvoisia suosimisjärjestelmiä sen takia, että jotkut vain ei pärjää?


Muutamia esimerkkejä käyttääkseni, väitän, että työstä ei ole olemassa hegemonista määritelmää. Tarkoitan, että jokaisen näkemys työstä on hyvin subjektiivinen, kuten työkin. Toisen työ on toisen harrastus; fysiikassa työ on kaikki mihin käytetään energiaa. Taloustieteissä (ja joskus sosiologiassakin) työ on markkinoita. Tahtoisin väittää, että kaikki työ on keskenään vertailukelvotonta, jos sille ei laiteta hintalappua, ja silloinkin jäädään hyvin kauas siitä, mitä työ vaatii tai voi tarjota ihmiselle. Jokaisella on varmasti ihannetyöpaikka, tai ihanne siitä, mitä voisi ehkä haluta tehdä elämässään. Jengillä on tavoitteita, tai voisi jopa puhua ihmisten motiiveista. Jokin asia houkuttelee ihmiset tekemään asioita päivittäin nukkumisesta rakasteluun, syömisestä kivien kantamiseen, huutamisesta itkemiseen, ja kaikkea muutakin.

Voisiko olla, että olemme vain niin tottuneet ajattelemaan työn työnä ja muun elämän muuna elämänä? Pitäisikö meidän, tarkoitan koko rakasta ihmiskuntaa, keskustella enemmän työstä työnä osana meidän elämää ja irrallaan palkkatyöstä, koska se ei voi olla mahdollista, että työntekijän palkka on rahaa, silloin kun palkkaa ei tule tai työ palkitsee tekijänsä? Sinne väliin mahtuu oikeita ajatuksia ihmisen olemassaoloon liittyen, eikä ne ole helppoja ajatuksia käsitellä, koska oletukseni mukaan, jokainen niistä ajatuksista on hyvin subjektiivinen.

Kenellekään ei oikeastaan voi kertoa, mitä työ on, mutta (vähintään) kaksi ihmistä pystyy keskustelemaan työstä, tehtyään työtä.

Aasiakas-sivusto kerää kokemuksia asiakaspalvelusta

Eilen eksyin tai alitajuisesti löysin itseni Aasiakas.net -sivuston, joka kerää asiakaspalveluammateissa työskentelevien kokemuksia asiakkaista. Ravintolapuoli oli työnkin puolesta se mielenkiintoisin osa. Aasiakas-nimitys tuntui viittavan tyhmään ihmiseen. Siitä olikin kyse, mutta osa havainnoista on myös palvelijoiden omaa ylimielisyyttä. Osa kokemuksista näyttäisi viittaavan siihen, että on olemassa ihmisiä, joiden käyttäytyminen ei ole poikkeuksellista vaan osa normaalia ravintolassa käyntiä. Tästä kertoo ainakin muutaman kokijan huomautukset kanta-asiakkaista, jotka tilaavat aina samaa ruokaa ja valittavat aina samasta/samoista asioista.

Herkullisia paloja sivusto tarjoaa myös kun palvelijat lähtevät vastarintaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä kohtaan. Osa on käytännöllisiä piloja, joissa varaudutaan palautteeseen keräämällä todistusaineisto (kuiteista kellonajat, valvontakamerat, yms.), jolla voidaan käydä lävitse koko prosessi sisääntulosta ruoan syömiseen asti. Vaivannäkö, jolla esimies mittaa tomaattien painon hampurilaisessa, kerää kuitin talteen ja selittää lämpöfysiikkaa: "todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä." Kaksi rouvaa saavat myös huonoa palvelua, kun he valittavat, että teevesi on kuumaa ja työntekijä ehdottaa, että antaa veden jäähtyä. Ravintola-alan ammattilainen olisi käynyt hakemassa teevedenjäähdyttimen eikä pakottanut asiakas nolosti töihin eli odottamaan.

Osa vitseistä perustuu luetunymmärtämiseen, kun asiakas haluaa ostaa 50 sentillä ison juoman ja ranskalaiset. Jotkut hampurilaisketjut tarjoavat isomman juoman ja ranskalaiset lisämaksusta, mikä on ilmeisesti tämä 50 senttiä. Hyvin kerrottu tarina, vaikkakin kuinka arkinen kommellus, on semmoinen, joka auttaa samaistumaan tarinan henkilöihin.

Pois sunnuntailisistä

Hans Välimäki kirjoittaa ihan järkevästi sunnuntailisien poistamisen puolesta. Sunnuntaisin kuten kaikkina muinakin kalenteripyhinä maksetaan palkkaa työntekijöille tuplana. Pointti on ihan selkeä siinä mielessä, että seitsemäs päivä pitää pyhittää jumalalle, vappu työväelle ja itsenäisyyspäivä itsenäiselle Suomelle, mutta ei kait paikkojen tarvitse olla sen takia kiinni. Sitä paitsi me uskonnottomat, epäisänmaalliset toukat saadaan kohtuutonta etua sen takia, että meidän esi-isät tappelivat talvisodassa jumalan sunnuntaikorvausten vuoksi.

Palvelualoilla palkat ovat kuitenkin sen verran jälkeen jääneet, että ehdottaisin sunnuntailisistä poistumista ja sen korvaamista korkeammilla palkoilla, joko niin, että kaikkien palkkoja nostetaan semmoiset 50 prossaa tai sitten työnantajien on maksettava työntekijän mielestä vittumaisimmista vuoroista tuplapalkka. Katsotaan sitten kuinka moni tykkää jättää simpsonit, vapun, uudenvuoden ja joulun väliin sen takia, että työnantajan firma voisi menestyä paremmin työntekijän hyvinvoinnin sijasta.

Ilmianna pomosi

Tälle päivälle osui kaksi ilahduttavaa uutista. Uutiset itsessään ovat ikäviä, mutta molemmat kertovat siitä, miksi ammattiyhdistystoiminnalle on edelleen tilausta. Olkootkin jäsenmaksut tasaveroluontoisia puhdistuksia omista tuloista, mutta ovathan ne sentään verovähennyskelpoisia.

Ensimmäinen uutinen koski Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanjaa. Tämä alunperin Lapin vasemmistonuorten aloittama kampanja on muuttunut valtakunnalliseksi ja sellaiseksi se käytännössä tuli keväällä Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi valitun Dan Koivulaakson aloitteesta. Projektin tavoitteena on kerätä tietoa työelämän vääryyksistä ja tuoda ongelmakohtia julkisuuteen, mikä on hyvin tarpeellista. Harvat ovat tuskin epätietoisia palvelualojen heikoista työehtojen valvonnasta, yrittäjien heikosta sosiaaliturvasta tai esimerkiksi vuokratyön ongelmista. Kaikki erilaisia aloja koskevat ongelmat olisivat hyvin harvojen tiedossa ellei julkisuudessa olisi onnistuttu nostamaan näitä esille.

Miksi näin on tarpeen? Hairstore joutui jälleen taipumaan oikeudenmukaisuuden edessä (HS 14.9.2009) ja korvaamaan työntekijöille maksamatta jääneitä palkkoja. Jutussa myös Niina Ilola (entinen Etelä-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja, entinen ravintola-alan ammattilainen ja nykyinen kulttuurituotannon opiskelija), joka kertoo palvelualoille hyvin tutusta ilmiöstä eli maksamattomasta palkasta. Jos vertaa palvelualojen yleistä palkkatasoa siivoojista ravintolapäälliköihin niin palkka ei huimaa ottaen huomioon että ylemmän tason keisarit jäävät reilusti alle suomalaisen keskiarvon ja palvelualojen pohjasakka vetää heikoimmillaan toimeentulorajalla. Tästä ei voi syyttää verottajaa vaan työelämän muita heikkouksia kuten kohtuuttoman pienen palkan takaavia työehtosopimuksia.

Reilun pelin kannalta on markkinataloudessakin tuotava esille työntekijöiden oikeudet ja heihin kohdistuvat vääryydet. Tuskin vapaan markkinataloudenkaan kannattajat voivat suvaita sitä, että sovittuja sääntöjä rikkoo yksi kilpailija, kun muut yrittävät noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Sääntöjen rikkoja saa nimittäin kohtuutonta etua muihin alalla toimijoihin nähden jättämällä palkkoja maksamatta.

Saavutetut edut

Aikoja sitten eräs esimiehenä toimiva ystäväni puhui henkilöstön motivoinnista ja saavutetuista eduista. Hän kertoi, että pitää olla hyvin tarkkana, mitä antaa työntekijöille. Jos työnantaja antaa heille kerran joululahjoja, sinun tulee antaa niitä joka vuosi. Jos lahjojen antaminen lopetetaan, henkilökunta ryhtyy miettimään, että miksi näin on tapahtunut. Tekeekö firma huonoa tulosta? Olemmeko me huonoja? Ilmapiiri saattaa heikentyä hetkellisesti tai pysyvästi tämmöisestä pienestä hienosäädöstä.

Oikeastaan kaikki työvoiman palkitseminen on varsinaisesti työvoiman uusintamiseen pyrkivää toimintaa. Työvoiman uusintaminen tarkoittaa kaikkea sitä, mitä työntekijä tarvitsee, jotta hän voi tehdä työnjohdon vaatiman työn uudestaan. Tunnetuimpia työvoiman uusintamisen muotoja ovat nukkuminen ja syöminen. Tähän voidaan laskea myös muu sosiaalinen toiminta kuten ravintoloissa ja teattereissa käyminen toisten ihmisten kanssa.

Olen useana vuotena peräkkäin lukenut tietyntyyppisiä uutisreferaatteja tutkimuksista, mitkä käsittelevät työelämää. Merkille pantavaa näissä referaateissa on se, että työvoima pitää enemmän arvossaan viihtyisää työympäristöä kuin palkkaa. Tämä on siksi mielenkiintoista, että eniten mediahuomiota saavat sen sortin työtaistelut, joissa vaaditaan parempaa palkkaa erilaisilla syillä. Näistä syistä nyt voidaan mainita vaikkapa ilta- tai viikonloppulisät. Eikä pidä unohtaa myöskään inflaatiota.

Kuitenkin monet asiat, jotka oikeasti tekevät työvoimasta lauhkeampaa liittyvät sellaisiin näkymättömiin saavutettuihin etuihin kuten maksuton kahviautomaatti tai edulliset hinnat yrityksen palvelupisteissä. Niitä ei varsinaisesti kukaan ole koskaan taistellut ainakaan näkyvästi. Uskoisin, että useimmat tämmöisistä eduista on tullut vain yksinkertaisesti pyytämällä. Se on saattanut olla jopa työnjohdon päähänpisto.

Ilmapiiri heikkenee huomattavasti kuitenkin kun näihin etuihin kosketaan. Poistetaan alennukset, poistetaan maksuton kahvi, poistetaan kännykkä, poistetaan nettiliittymä, poistetaan lapsiparkki tai poistetaan lounassetelit. Työnjohdon tulisi aina kiinnittää näihin leikkauksiin huomiota, jos niitä ei pystytä perustelemaan. Huonompi tulos voisi olla ymmärrettävä, kun poistetaan vaikkapa lounassetelit, ja silloinkin tulisi puhua jo tappioista. Tupakoinnin kieltäminen taas ei välttämättä liity mitenkään tulokseen, joten sen kieltäminen ei edes pitäisi kuulua työnantajalle. Varsinkin kun kaikilla aloilla tulisi olla työntekijöille varattuja taukoja, joiden aikana työntekijä saa tehdä mitä haluaa.

Kahviedun poistaminen (kahvin halpuuden takia) tulisi olla myös hyvin perusteltua. Jos sillä voidaan oikeasti estää yksi irtisanominen, se olisi harkitsemisen arvoista, mutta jos työnantajaa vain vituttaa työntekijöiden kahvilla läträäminen, kannattaa työntekijöiden harkita ensimmäistä mahdollisuutta vaihtaa paikkaa.

En siis näkisi siinä mitään väärää, että puolustetaan saavutettuja etuja.

Työelämän huonontumisen historiaan

Aloitin päivällä mielenkiintoisen kirjan, joka olisi pitänyt lukea jo vuosia sitten. Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2007 päivitetty versio) yrittää tutkia työelämän kehitystä 1900-luvulta tähän päivään. Tutkimusalueen ollessa hyvin laaja on Siltala koonnut myös hyvin tuhdisti tietoa. Tausta-aineisto, jota käytetään on useita kymmeniä sivuja pitkä. Vaikea on etukäteen tietenkään sanoa, että laajentaako kirja millä tavalla omaa näkemystä työelämästä. Olen kuitenkin ehtinyt huomata, että on olemassa epämiellyttäviä työpaikkoja, joihin ihmiset eivät halua. Ammattikouluihin kuuluvat palkattomat harjoittelujaksot, joita käytetään vakinaisen työvoiman korvikkeena tulee ilmeisesti ainakin sisältymään kirjan osa-alueisiin.

Saattaa olla, että seuraavat päivät kirjoittelen tänne blogiin pelkästään työelämään liittyviä asioita, joten kevyemmän materiaalin toivossa kannattaa käydä blogilistalta etsimässä kulttuuripuolelta muita blogeja.

Vuodet ravintoloissa

Tänään tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun tulin töihin Cafe Tin Tin Tangoon. Näin se aika hurahti. Viisi vuotta on siitäkin aikaa, kun aloitin ensimmäisen työni ravintolassa. Paljon on sinä aikana muuttunut.

Tässä lyhyt lista aiheesta:
1.Tupakointi ravintoloissa on kielletty (osalla on jatko-aika)
Yritän suosia ravintoloita, joissa saa edelleen tupakoida.
2. Anniskelun aloittaminen on luvallista aloittaa vasta kello 9.00 (ennen kello 7.00)
Tällä yritetään puuttua alkoholin suurkulutukseen. En tiedä, onko tälle löydetty mitään perustetta. Alkoholin kulutus ei ainakaan ole laskenut senttilitraakaan tämän takia.
3. Tällä hetkellä erään ministerin toimesta käydään julkista keskustelua ravintoloiden sulkemisajan varhentamisesta.
Tällä vähennetään ilmeisesti myös alkoholin käyttöä.
4. Ravintolalla pitää olla vastaava henkilö, jolla pitää olla vähintään koulutus tai kahden vuoden työkokemus alalta.
En tiedä, miten yrittäjän kohdalla tulee menetellä, mutta oletan, että alalle pyrkivän pitää palkata henkilö valvomaan anniskelua.
5. Alkoholin myymiseen tarvitaan ns. alkoholipassi
Täysin turha koe, jonka läpäisee jokainen kielitaitoinen henkilö. Tiedän, että kokeen pystyy suorittamaan lukematta sivuakaan alkoholilainsäädäntöön, jos ottaa vain riittävän konservatiivisen asenteen: alkoholia ei saa myydä kenellekään missään tilanteessa. Koe vain vaikeuttaa maahanmuuttajien pääsyä alalle.
6. Ruoan käsittelyyn tarvitaan ns. hygieniapassi
Sama kuin yllä. Kysymykset ovat luokkaa "Kalakeittoa, joka on kaatunut lumihankeen ja sen päälle on kustu ja sen jälkeen keitetty 65 asteessa, saa myydä" ja "käsien pesuun tarkoitettua vesihanaa tulee käyttää käsienpesuun". Hurraa. Voimme jatkossakin luottaa siihen, että ostamasi ruoka on varmasti puhdasta - paitsi tietenkin Stockmannilta ostettaessa. Kaupassa työskentelyyn ei vaadita kumpaakaan "tutkinnoista".
7. Ikälisät saa alalla nykyään urakohtaisesti (ennen ikälisät tuli yksittäisessä työpaikassa kertyneiden vuosien mukaan)
Tämä on ensimmäinen hyväksyttävä muutos.
8. Palkkani on noussut lähes 4,5 euroa tunnilta viimeisen viiden vuoden aikana.
Oletan, että muilla alalla olevilla on ollut suunnilleen tämän suuntainen palkkakehitys.
9. Seduloista on tullut käsite
Sedu Koskinen oli viisi vuotta sitten lähestulkoon nobody. Nyt hänet tuntee kaikki. Samoin sen, että lainsäädäntö ei koske seduloita. Ravintolan perustamiseen ei anneta lupaa, jos ravintoloitsijalla on alkoholilainsäädännön rikkomuksia taustalla. Ravintoloita, jotka myyvät alaikäisille tai alle hankintahinnan rangaistaan yleensä väliaikaisella liiketoimintakiellolla - paitsi seduloita. Seduloissa tipit menee firmalle ja työntekijät ovat pelkkää vuokratyövoimaa.
10. Vuokratyö on laajentunut
Yhä useampi alalla työskentelee osa-aikaisena tai vuokratyöläisenä, jälkimmäisen oikeuksien ollessa käytännössä olemattomia. Hyvänä puolena on se, että työntekijät pystyvät osittain saamaan itselleen enemmän vapaa-aikaa (tulojen kustannuksella).

Takaisin töihin

Kuukausi on nopeiten liikkuva aikayksikkö silloin kun on joutilaana ja mielikuvituksekkaana (tai "vapailla"). Nyt se on ohi. Nähdään vuoden päästä.

Orjatyövoima työhallinnon avuksi

Tempputyöllistäminen on sana, joka on vilahtanut jo kaksien eduskuntavaalien alla. Sekä myös niiden jälkeen. Sitä käytti Kokoomus huudellessaan oppositiosta vaikutusvaltaa ennen viime vaaleja. Sitä käytti SDP joutuessaan oppositioon.

Viikonlopun Kansan uutisten viikkolehdessä oli ikäviä uutisia orjatyövoimasta Suomessa. Edellisen hallituksen aikana tehdyt muutokset työlainsäädäntöön (työvoimapalvelulaki). Sen perusteella Suomessa on jo 15000 ihmistä joutunut karenssiin eli heidät on pudotettu työttömyyskorvauksen piiristä pois. Karenssia tulee siitä hyvästä, että on kieltäytynyt "tempputyöllistämisestä". Tähän kuuluu esimerkiksi työharjoittelusta kieltäytyminen. Työharjoittelu on siis oikean työn tekemistä (8 euron päiväkorvauksella) tai muu työvoimahallinnon esittämä keino keksiä päivittäin tekemistä (8 euron päiväkorvauksella). Ongelma on siinä, että yritykset ovat käyttäneet tätä hyväksi ottamalla harjoittelijoita jatkuvalla syötöllä tekemään hommia säästäen näin työvoimakustannuksista. Toisaalta tämän rinnalle on syntynyt orjatyömarkkinat eli yrityksiä, joilta työvoimahallinto tilaa koulutusta.

Eräs tilattu koulutus oli Kai Hirvasnoron kirjoittaman artikkelin mukaan sitä, että kurssin varsinainen vetäjä kävi pari kertaa viikossa haukkumassa osallistujat siitä, että eivät olleet hankkineet töitä ympärillä sijaitsevista yrityksistä.

Työministerin pesti on tosin Vihreillä, joten kaipa tässä on turha Kokoomusta syyttää, paitsi siltä osin, että vaalien jälkeen on vaiennut puheet niin tempputyöllistämisestä kuin tasa-arvotuposta.

Töitä ja politiikkaa

Ravintolapäällikkö lähti lomalle ja kaikki muut vuoropäälliköt on jo sellaisella. Tänään piti olla viikon ainoa vapaapäivä, mutta eiköhän sitä joku mene ja sairastu. Arvatkaa kuka pääsee silloin kömpimään töihin. Seuraava vapaa on sitten seuraava torstai. Eilen illalla sitten soiteltiin vielä, että toinen vuoropäällikkö rikkoi kätensä ja on loman jälkeen saikulla elokuun loppuun asti. Tänään sitten työvuorolista uusiksi ja ihan hemmetisti vuoroja. Onneksi elokuussa alkaa loma. Pitäisi asentaa tähän blogiin semmoinen päivälaskuri.

Tunnin päästä suuntaan sitten Säveleeseen Vasemmiston kantapöytään.

Kallion Vasemmiston kantapöytä kokoontuu ravintola Sävelen yläkerrassa
joka kuun viimeinen perjantai kello 19.00 30.5. lähtien. Tervetuloa
seuraamme istumaan iltaa ja keskustelemaan! Esityslista on täysin
avoin. Paikalle saa tulla kaikki.

Tarkoitus on olla esillä siellä, missä ihmiset ovat, sekä tarjota
mahdollisuus käydä keskustelua ilman ylhäältä annettuja ohjeita.
Kantapöytä on vaalien yli toimiva, helppokäyttöinen, poliittinen
instrumentti, joka on helppo viedä minne tahansa. Nyt se on viety
Säveleen. Tulkaa paikalle

Satuja aikuisille

Oikeus järjestäytyä ja taistella kollektiivisesti työehtojen puolesta on yksi tärkeä oikeus. Samoin on oikeus elämään ja koskemattomuuteen. Olen samaa mieltä siitä, että näiden mennessä vastakkain oikeus elämään ja koskemattomuuteen voittaa.

Tilanteessa, jossa olisi mahdollista rahallakin tehdä jotain on tilanne toinen. Kuvitellaanpa, että jossain olisi valtio, jonka hallitukselle on juuri ilmoitettu, että sairaanhoitajat vaihtavat alaa, jos ei ala palkkaa tippua pöydälle. Kuvitelkaapa, että samaan aikaan, hallitus antaisi vaikka autoilijoille 260 miljoonan veroalennukset. Tämä siksi, että hallituksen mielestä on tärkeää, että autoja verotetaan vähemmän. Hallitukselle on myös tärkeää, että autoja verotetaan päästöjen mukaan.

Sitten kuvitelkaapa, että tämä hallitus päättäisi maksaa pari miljardia mielikuvituksellisia euroja, jotta hallituksen valtio näyttäisi hyvältä kansainvälisten luotottajien silmissä. Kuvitelkaapa, että hallitus sitten antaisi koulutetuille naisvaltaisille aloille 150 miljoonaa. Näihin aloihin kuuluu myös sairaanhoitajat.

Kuvitelkaapa, että sairaanhoitajat hihittävät hetken. Sitten he laskevat paljonko rahaa heille annettiin. Joku laskee, että he saavat valtiolta 30 euroa jokainen. Hurraa sanoo hallitus. Opiskelijat saavat 40 euroa. Hurraa sanoo hallitus. Ainoastaan opiskelijat hurraavat mukana.

Sitten sairaanhoitajat sanovat, että sitten me lähdetään oikeasti ja he jättävät irtisanoutumisilmoitukset. Sitten hallitus naurahtaa makeasti ja säätää lain, että ei saa irtisanoutua ja jos irtisanoudut niin me annetaan sakkoa. Sairaanhoitajat sanovat, että no sitten saatte tulla hakemaan meidät kotoa töihin. Hallituksen kaverit sanovat, että laki on väärä, mutta tarpeellinen. Ne, jotka eivät saa olla hallituksen kavereita, eivät haluakaan olla.

Mikä on tämän tarinan opetus?

Pakkotyölaki etenee

Eduskunnassa käytiin eilen ensimmäinen käsittely hallituksen pakkotyölaista, jota myös lakonmurtajalaiksi on sanottu. Asiasta pidettiin 255 puheenvuoroa.

Käykääpä etsimässä omat joukkonne sieltä.

MIELENOSOITUS PAKKOTYÖLAKIA VASTAAN TORSTAINA 15.11. klo 15

Tiedote
12.11.2007
Vapaa julkaistavaksi heti


MIELENOSOITUS PAKKOTYÖLAKIA VASTAAN TORSTAINA 15.11. klo 15

Suomen hallitus ei suostu neuvottelemaan kunnollisen kuoppakorotuksen
antamisesta hoitajille. Kunnilla ei ole mahdollisuutta nostaa hoitoalan
palkkoja, ellei hallitus anna siihen rahaa. Ainoa, joka jumiutuneen
tilanteen pystyy ratkaisemaan, on hallitus. Hallituksella on miljardien
eurojen ylijäämä käytössään, muttei tahtoa lunastaa lupauksiaan.

Ihmisoikeuksia loukkaavalla pakkotyölailla pyritään estämään
sairaanhoitajien työtaistelu. Hallitus asettaakin rahan ihmishenkien
edelle ja pakottaa sairaanhoitajat vastuunkantajiksi. Etenkin
sairaanhoidon tulevaisuus on nyt vaakalaudalla, hallituksen toiminnan
johdosta alasta kiinnostuneiden joukko tulee pienenemään, vaikka jo nyt
kärsitään hoitajapulasta.

Tule Eduskuntatalolle osoittamaan tukea sairaanhoitajille ja vastustamaan
hallituksen törkeää vastakkainasettelua. Mielenosoitus alkaa
Eduskuntatalon portailla torstaina 15.11. klo 15.


Mielenosoituksen järjestäjinä on joukko huolestuneita kansalaisia,
kansalaisjärjestöaktiiveja, hoitajia, kätilöitä ja opiskelijoita.

Tehyssä on munaa

Nyt kun miettii, niin Tehyssä on kyllä munaa vaikka muille ammattiliitoille jakaa. "Jos ei tuu liksaa, niin me ei tulla töihin - ikinä!" Näin voidaan tulkita Tehyn joukkoirtisanoutumisen käyttäminen työtaisteluaseena. Pakko nostaa hattua kaikille tehyläisille, jotka on valmiit pistämään itsensä likoon tällä tavalla.

Käykääpä antamassa tukenne:
http://www.tehy.fi/viestinta/tahdon_tukea_tehylaisia/

Nimiä on kertynyt vasta tuhansia. :)

Helsingin sanomien päivän kysymys

Helsingin sanomat kysyy: "Pitäisikö lakko-oikeutta rajoittaa?"

Koska monet palvelualojen yleissitovat työehtosopimukset ovat päättyneet, on lakko laillinen ase ammattiyhdistyksille ja liikkeen parissa toimiville. Helsingin sanomat eivät kysy, että millä tavallla tätä tulisi rajoittaa, vaan ainoastaan tulisiko.

Jos ajatellaan kysymystä ajankohtaisena asiana, todennäköisesti kysymyksessä ajatellaan Pamin tulevaa tai tulevia lakkoja. Onko oikein, että palvelualojen työntekijät yrittävät kiirehtiä uutta sopimusta käyttämällä lakkoasetta? Päivä on suuniteltu hyvin, koska se sijoittuu perjantaille eli viikon tuloksekkaimmalle päivälle sekä kaupan että ravintolan alalla. Jos neuvotteluihin ei päästä saattaa paras kohde olisi marraskuun loppu ja joulukuun alku. Kauppa tekee kolmanneksen tuloksestaan jouluna. Tämä saattaisi ehkä kääntää työnantajien pään maksamaan hieman enemmän työntekijöilleen. Ehkäpä vuokratyöntekijöiden asemaakin voitaisiin parantaa ja osa-aikaisille taata työtunteja riittävästi, tai ainakin edes luvatun mukaisesti.

Helsingin sanomat ovat uutisoineet ahkerasti Pamin ja työnantajapuolen välisistä neuvotteluista:
hs: Kaupan neuvottelut jatkuvat maanantaina
HS: Tavaratalojen työntekijät marssivat ulos
HS: Pamin lakko uhkaa sulkea kaupat
HS: Panokset kovenevat palvelualoilla
HS: Suomen kaupan liitto: kaupat pysyvät auki

PAM meinaa tehdä historiaa

Pam on päättänyt ryhtyä kiirehtimään neuvottelutulosta lakkouhalla. Lokakuun 19.päivälle on annettu lakkovaroitus. Tämä tarkoittaa sitä, että jos neuvottelutulos ei ole selvillä 15. lokakuuta mennessä, niin seuraavaana perjantaina alkaa lakko.

Vaatimukset ovat kovat, varsinkin 14 prosentin palkankorotus. Palkankorotukset siirtyvät kuitenkin hintoihin, jos vaatimus toteutuu. Tämä tarkoittaisi noin kahden 1-3 prosentin hinnannousua ravintolan ja kaupan alalla. Olisiko teistä maksajiksi.

Vertailuksi tehdään muutama satunnainen tuote:
Tuote / vanha hinta / uusi hinta
Kahvi / 2 euroa / 2*1,03 = 2,06 euroa
Olut / 95 senttiä / 0,95*1,03 = 0,98 euroa
Ravintola-olut / 4 euroa / 4*1,03 = 4,12 euroa
Maito / 75 senttiä / 0,75*1,03 = 0,77 senttiä

Toivottavasti teillä, hyvä ihmiskunnan parhaimmisto, on varaa kustantaa palvelualojen palkankorotukset.

Uudet neuvottelukierrokset alkavat seuraavasti:
Kauppa 2.10 (eilen)
Majoitus- ja ravitsemisala 3.10 (tänään)
kiinteistöpalveluala 4.10.

Lisäys:
PAM: Työntekijöitä marssinut ulos työpaikoiltaan

Kaupan alan työntekijöitä on marssinut tänään ulos Tampereella. Tampereen Stockmannin, Sokoksen ja Anttilan työntekijät marssivat ulos työpaikoiltaan kello 15. Ulosmarsseihin osallistui noin 200 työntekijää. Ulosmarsseilla työntekijät haluavat vauhdittaa kaupan alan työehtosopimuksen solmimista.

S-pankki aloittaa toimintansa lokakuussa

Hok-Elannon uusi S-pankki sekoittaa työelämän totuttuja kuvioita. Uuden pankin työehdoista joutuu uusi toimija taistelemaan nyt rahoitusalan työntekijöiden kanssa. Uuden pankin työntekijät nimittäin olisivat pankin mielestä kaupan työehtosopimuksen piirissä, mutta ammattiliitto Suoran mielestä pankin työntekijät ovat rahoitusalalla. Uusi S-pankki ei toistaiseksi tarjoa esimerkiksi pankkiiripalveluja tai asuntolainoja, mutta sisältää muuten pankkien toiminnasta tuttuja käytäntöjä. S-pankin tilille voi tehdä talletuksia ja ainakin Hok-Elannon työntekijät voivat saada palkkansa uuden pankin tilille. Pankki tarjoaa jo ennestäänkin voimassa olleita kulutusluottoja. Pankin työntekijöitä on noin sata.

Kaikkea S-kortin käsittelyyn liittyvää ei tietenkään voida laskea pankkitoiminnaksi. Ennestäänkin S-tililtä on voinut nostaa tai tallettaa rahaa kaupassa. Tämmöinen työskentely voidaan vielä pitää luontevana osana myyjän töitä. S-pankin näkökulmasta katsottuna ongelma ei ole tehdyssä työssä vaan maksettavista palkoista. Suoran työehtosopimus on parempi kuin kaupan alan, ainakin tärkeimmältä osalta eli palkaltaan. Kauas on matkattu niistä ajoista kun Elanto oli vielä työntekijöiden omistama ja vahvasti ideologiselta pohjalta ponnistava markkinavoima. Varmasti Hok-Elannollakin on jonkinlainen yritysideologia, mutta punainen on siitä varsin hyvin häivytetty.

Prkleen savuttomuus

Eipä päivät olekaan enää niin mukavia töissä savuttomuuden alettua. Meillä se on tarkoittanut tupakointikieltoa työaikana. Vähän astioita tietenkin on mennyt rikki ja ärräpäitä tullut tahtomatta. Asiaa helpottaa, että en ole yksin tässä veneessä vaan se koskee useita työntekijöitä. Työnantaja onneksi tarjoaa purukumit.

Suosittelen tämän päivän tupakkatauko kappaleeksi "Rappiolla" (Hassisen kone, 1980).

Huonoja työsuhteita

PAMin uusimman lehden mielipidekirjoitukset sisältävät huolestuttavan viestin päivittaistavarakaupan työsuhteista. Nykyisin isotkaan firmat eivät ole kiinnostuneita työntekijöiden oikeudesta työhön. Kyse ei ole edes siitä, että työtä ei olisi tarjolla, vaan työt hajautetaan.

Keski-Suomesta tarjotaan esimerkiksi Keskimaata. Kirjoittajalla on luvatut työtunnit kasassa, mutta muille osa-aikaisille lisätyötä ei tarjota, ei edes sairaslomien sijaisuuksia, vaan paikalle hälytetään aina vuokratyöntekijöitä. Vaikka olisikin työtä, mutta jos sitä ei ole riittävästi, toimeen on vaikea tulla.

Toisesta työpaikasta kertoo pitkäaikainen osatyöntekijä. Keväällä laitetaan seinälle lappu, jossa kysellään, ketkä haluavat tehdä kesällä lisätunteja. Kirjoittajan mielestä on turhauttavaa laittaa omaa nimeään listalle, tietäen, että joka kesä ylimääräiset työtunnit tarjotaan kesätyöntekijöille. Pitkä-aikaisille osa-aikaisille tarjotaan vastaukseksi vain, että jos ei kelpaa nämä tunnit, niin "ainahan voi lähteä, tulijoita kyllä riittää." Työvoimareservi on työnantajan tapa hajoittaa-ja-hallita.

Toinen ongelma on palkanmaksu. Sol Palvelun palkanlaskusta jää aina vähän väliä palkkoja maksamatta, ja palkat tulevat vasta siinä vaiheessa, kun asiasta ilmoitetaan, mutta sittenkin joudutaan odottamaan aina seuraavaa palkkaa, johon lisätään "unohtunut" osa palkasta. Iso firma, joka ei osaa maksaa palkkaa ajallaan, on epäuskottava. Kaikki eivät tästä kärsi, ja muutkin kuin SOL sen osaavat. Nimimerkki Pettynyt L&T:hen kertoo, kuinka L&T:lle siirryttyään "palkkalaskelmat heittää häränpyllyä, kokemusvuosilisät maksamatta, iltalisät maksamatta ja korjaukset viipyvät kohtuuttaman kauan." Palkat saattavat lipsahtaa jopa toisen työntekijän tilille.

Olisikohan uudesta porvarihallituksesta korjaamaan näitä työelämän ongelmia?

technorati Keskimaa, Sol, työelämä, Lassila-tikanoja, l&t, Sol palvelu, prekariaatti, pam.