Viimeksi kyseltiin mielipiteitä nettisensuurista. Vaihtoehtoina oli, että kyseinen toimenpide "on tarpeellista lapsipornon kitkemiseksi", "on tarpeellista terrorismin kitkemiseksi", "on tarpeellista tekijänoikeusloukkausten kitkemiseksi", "on kirjesalaisuuden loukkaamista" ja "on sananvapauden rajoittamista". 66 ääntä annettiin. Suurin osa (75%) vastaajista oli sitä mieltä, että kyseessä on sananvapauden rajoittaminen. Tarpeellisena nettisensuuria piti 14 prosenttia vastaajista, joista suurin osa oli sitä mieltä, että sensuuri on tarpeellista lapsipornon kitkemiseksi.
Tämän viikon kysymys käsittelee Matti Vanhasen ideologiaa. Matti Vanhanen on Keskustapuolueen puheenjohtaja. Sama puolue on liittoutunut Eu:ssa liberaalien(sic) kanssa. Toisaalta puolue on helppo sijoittaa kotimaisella kentällä sekä konservatiiveihin sekä joskus myös liberaaleihin. Nyt kysellään, että miten te sijoittaisitte Matti Vanhasen poliittiselle kartalle. Koska ismit ovat kaikenkaikkiaan varsin rajoittavia, tarjoan useamman vastausvaihtoehdon, sekä myöskin miellyttävät wikipedia linkit ismeihin.
Siis: Matti Vanhasen ideologia on
a) Fasismi
b) Liberalismi
c) Sosialismi
d) Kommunismi
e) Parlamentarismi
f) Anarkismi
g) Marxismi
h) Konservatismi
i) Nationalismi
j) Kristillisdemokratia
k) Sosialidemokratia
l) Sionismi
m) Libertarismi
n) Kansallissosialismi
o) Stalinismi
p) Islamismi
q) Demokratia
s) Sosiaaliliberalismi
t) Uusliberalismi
Siitä vaan valitsemaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ideologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ideologia. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai, maaliskuuta 30, 2008
torstaina, elokuuta 23, 2007
S-pankki aloittaa toimintansa lokakuussa
Hok-Elannon uusi S-pankki sekoittaa työelämän totuttuja kuvioita. Uuden pankin työehdoista joutuu uusi toimija taistelemaan nyt rahoitusalan työntekijöiden kanssa. Uuden pankin työntekijät nimittäin olisivat pankin mielestä kaupan työehtosopimuksen piirissä, mutta ammattiliitto Suoran mielestä pankin työntekijät ovat rahoitusalalla. Uusi S-pankki ei toistaiseksi tarjoa esimerkiksi pankkiiripalveluja tai asuntolainoja, mutta sisältää muuten pankkien toiminnasta tuttuja käytäntöjä. S-pankin tilille voi tehdä talletuksia ja ainakin Hok-Elannon työntekijät voivat saada palkkansa uuden pankin tilille. Pankki tarjoaa jo ennestäänkin voimassa olleita kulutusluottoja. Pankin työntekijöitä on noin sata.
Kaikkea S-kortin käsittelyyn liittyvää ei tietenkään voida laskea pankkitoiminnaksi. Ennestäänkin S-tililtä on voinut nostaa tai tallettaa rahaa kaupassa. Tämmöinen työskentely voidaan vielä pitää luontevana osana myyjän töitä. S-pankin näkökulmasta katsottuna ongelma ei ole tehdyssä työssä vaan maksettavista palkoista. Suoran työehtosopimus on parempi kuin kaupan alan, ainakin tärkeimmältä osalta eli palkaltaan. Kauas on matkattu niistä ajoista kun Elanto oli vielä työntekijöiden omistama ja vahvasti ideologiselta pohjalta ponnistava markkinavoima. Varmasti Hok-Elannollakin on jonkinlainen yritysideologia, mutta punainen on siitä varsin hyvin häivytetty.
Kaikkea S-kortin käsittelyyn liittyvää ei tietenkään voida laskea pankkitoiminnaksi. Ennestäänkin S-tililtä on voinut nostaa tai tallettaa rahaa kaupassa. Tämmöinen työskentely voidaan vielä pitää luontevana osana myyjän töitä. S-pankin näkökulmasta katsottuna ongelma ei ole tehdyssä työssä vaan maksettavista palkoista. Suoran työehtosopimus on parempi kuin kaupan alan, ainakin tärkeimmältä osalta eli palkaltaan. Kauas on matkattu niistä ajoista kun Elanto oli vielä työntekijöiden omistama ja vahvasti ideologiselta pohjalta ponnistava markkinavoima. Varmasti Hok-Elannollakin on jonkinlainen yritysideologia, mutta punainen on siitä varsin hyvin häivytetty.
torstaina, heinäkuuta 06, 2006
Feminismistä
Minuun kolahti feminismi lukiossa lähinnä siinä klassisessa muodossa, että "miksi historia ei tunne naiskirjailijoita, -tiedemiehiä tai muusikoita, johtuu siitä, ettei ole koskaan annettu mahdollisuutta". Tämä kevyesti mukaillen tämän näkökannan isää - siis äitiä - Simon De Beauvoiria. Tähän liittyy siis kielitieteellinenkin puolia, mutta palaan siihen myöhemmin.
Nykyään feminismiini on sekoittunut sukupuoliroolit. Niihin liittyy tämä naisten tiskaaminen. On tuossa vieressä kyllä kauhea tiskiläjäkin, mutta en anna sen nyt kaataa minua.
Ja näen että näiden sukupuoliroolien voittamisessa voittaa lopulta kaikki. Jokaista tyttöä kohden, jota syytetään ylitunteellisuudesta, on yksi poika, joka ei uskalla näyttää tunteitaan. Jokaista poikaa kohden, jolle on ostettu legot, pyssyt ja actionfiguurit, jotka eivät poikaa kiinnosta, on tyttö, joka toivoisi joskus saavansa edes yhden.
Ymmärrätte varmaan, että se on hieman ahdistavaa, että armeijassa kasvatetaan miehiä, vaikka niinhän se on, että ne, jotka on jo miehiä, keksii jotain muuta. Joskus lupasin, että jos armeija tulee naisille pakolliseksi niin käyn suorittamassa sen. Jostain oudosta syystä ajattelen, että se on tasa-arvoa, että velvollisuudet on samat. Tätä eettistä paradoksia on ollut hieman vaikeuksia selvittää. Kun armeija on silleen niinku hyvä ja paha, ja sen olemassaolo voi olla hyvästä ja pahasta ja jollain niinku on semmoinen vakaumus, et ne ei niinku edes halua käydä armeijaa. Sodan ja rauhan kysymyksissä tulee olla puolueellinen ja valita se rauhan puoli.
Minun mielestäni työhönotossa, vaaleissa, kaikissa pitäisi suosia naista. Tämä ei ehkä ole tasa-arvoinen näkemys, mutta näkisin sen välivaiheena. Tätä ehkä tulisi soveltaa miesvaltaisissa ammateissa ainoastaan ja päinvastoin. Miehiä naisvaltaisilla aloille ja naisia miesvaltaisille aloilla helpommin. Tähänkin saattaa liittyä sudenkuoppia: minusta tuntuu, että joku älähtää paljon kovemmin, jos kahdesta hakijasta, miehestä ja naisesta, valitaan mies sairaanhoitajaksi on pahempi asia kuin naisen valitseminen Nokian johtoon. Jos varsinkin valintoja puolustava taho olisi mies ja syyttävä puoli nainen, niin ainakin tuon positiivisen diskriminaation mallin mukaan naista pitäisi suosia tässäkin tapauksessa. Vai tulisiko oikeuden sittenkin olla sokea? Voiko tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus esiintyä samassa ajatuksessa. Luulisi näiden kahden kävelevän käsikädessä, toisaalta kaunokirjallinen historiamme kuten maailman historiakin tuntee lauseen "kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset", jonka pitäisi toimia varoittavana esimerkkinä siitä kun vallankumous syö lapsensa.
Olen pitänyt jotenkin outoina ajatuksia, että naisten pitäisi syrjäyttää mies kaikilta aloilta ja antaa valta kokonaan naiselle, koska a) naiset eivät aloita sotia, b) naiset haluavat hoivata ja rakentaa kun miehet haluavat räjäyttää ja tuhota, c) sairaanhoitajat saisivat kaikkialla inhimilliset olosuhteet. Ymmärrän kyllä ajatuksen puolen, mutta minun mielestäni a) minun arkipäivän kokemukseni osoittavat yllättäen toista ja b) se olisi taas uuden sukupuoliroolin rakentamista. Ei minusta äidit ole välttämättä sen parempia huoltajia kuin isät vain sukupuolensa takia. Sen enempää kuin miehet olisivat jotenkin putkiaivoisempia, sotaisampia tai jotain muuta kuin naiset - automaattisesti.
Feminismissä ei pitäisi olla niinkään kyse biologiasta. Kyllä minä voin tunnustaa, että vain nainen voi synnyttää ja mies on keskimääräistä vahvempi (vaikka minua vahvempiakin olen tavannut), mutta uskon, että tämän voi tunnustaa kuka tahansa ihminen maan päällä, joten siitä tuskin kannattaa vääntää tuota peistä. Sanotaan myöskin, että naiset rakastavat lapsiaan enemmän kuin miehet. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta voin myöntää, että sitä suhtautuu toiseen ihmiseen varmasti aika eri tavalla kun kantaa sitä sisällään keskimäärin 9 kuukautta. Miehen suhteen pitäisi olla lapseen kait jotenkin aliarvioiva ja semmoinen, että isän ja lapsen pitää rakentaa luottamusta välilleen ennen kuin juttu alkaa synkaamaan ja rakkaudesta tulisi ehdotonta. Varsinkin kun mies halusi vain saada pussit tyhjäksi. Vastustan jollain moraalisella tasolla kahta edellistä argumenttia sekä myöskin tieteellisillä perusteilla kunnes nämä asiat voidaan todistaa.
Nykyään feminismiini on sekoittunut sukupuoliroolit. Niihin liittyy tämä naisten tiskaaminen. On tuossa vieressä kyllä kauhea tiskiläjäkin, mutta en anna sen nyt kaataa minua.
Ja näen että näiden sukupuoliroolien voittamisessa voittaa lopulta kaikki. Jokaista tyttöä kohden, jota syytetään ylitunteellisuudesta, on yksi poika, joka ei uskalla näyttää tunteitaan. Jokaista poikaa kohden, jolle on ostettu legot, pyssyt ja actionfiguurit, jotka eivät poikaa kiinnosta, on tyttö, joka toivoisi joskus saavansa edes yhden.
Ymmärrätte varmaan, että se on hieman ahdistavaa, että armeijassa kasvatetaan miehiä, vaikka niinhän se on, että ne, jotka on jo miehiä, keksii jotain muuta. Joskus lupasin, että jos armeija tulee naisille pakolliseksi niin käyn suorittamassa sen. Jostain oudosta syystä ajattelen, että se on tasa-arvoa, että velvollisuudet on samat. Tätä eettistä paradoksia on ollut hieman vaikeuksia selvittää. Kun armeija on silleen niinku hyvä ja paha, ja sen olemassaolo voi olla hyvästä ja pahasta ja jollain niinku on semmoinen vakaumus, et ne ei niinku edes halua käydä armeijaa. Sodan ja rauhan kysymyksissä tulee olla puolueellinen ja valita se rauhan puoli.
Minun mielestäni työhönotossa, vaaleissa, kaikissa pitäisi suosia naista. Tämä ei ehkä ole tasa-arvoinen näkemys, mutta näkisin sen välivaiheena. Tätä ehkä tulisi soveltaa miesvaltaisissa ammateissa ainoastaan ja päinvastoin. Miehiä naisvaltaisilla aloille ja naisia miesvaltaisille aloilla helpommin. Tähänkin saattaa liittyä sudenkuoppia: minusta tuntuu, että joku älähtää paljon kovemmin, jos kahdesta hakijasta, miehestä ja naisesta, valitaan mies sairaanhoitajaksi on pahempi asia kuin naisen valitseminen Nokian johtoon. Jos varsinkin valintoja puolustava taho olisi mies ja syyttävä puoli nainen, niin ainakin tuon positiivisen diskriminaation mallin mukaan naista pitäisi suosia tässäkin tapauksessa. Vai tulisiko oikeuden sittenkin olla sokea? Voiko tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus esiintyä samassa ajatuksessa. Luulisi näiden kahden kävelevän käsikädessä, toisaalta kaunokirjallinen historiamme kuten maailman historiakin tuntee lauseen "kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset", jonka pitäisi toimia varoittavana esimerkkinä siitä kun vallankumous syö lapsensa.
Olen pitänyt jotenkin outoina ajatuksia, että naisten pitäisi syrjäyttää mies kaikilta aloilta ja antaa valta kokonaan naiselle, koska a) naiset eivät aloita sotia, b) naiset haluavat hoivata ja rakentaa kun miehet haluavat räjäyttää ja tuhota, c) sairaanhoitajat saisivat kaikkialla inhimilliset olosuhteet. Ymmärrän kyllä ajatuksen puolen, mutta minun mielestäni a) minun arkipäivän kokemukseni osoittavat yllättäen toista ja b) se olisi taas uuden sukupuoliroolin rakentamista. Ei minusta äidit ole välttämättä sen parempia huoltajia kuin isät vain sukupuolensa takia. Sen enempää kuin miehet olisivat jotenkin putkiaivoisempia, sotaisampia tai jotain muuta kuin naiset - automaattisesti.
Feminismissä ei pitäisi olla niinkään kyse biologiasta. Kyllä minä voin tunnustaa, että vain nainen voi synnyttää ja mies on keskimääräistä vahvempi (vaikka minua vahvempiakin olen tavannut), mutta uskon, että tämän voi tunnustaa kuka tahansa ihminen maan päällä, joten siitä tuskin kannattaa vääntää tuota peistä. Sanotaan myöskin, että naiset rakastavat lapsiaan enemmän kuin miehet. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta voin myöntää, että sitä suhtautuu toiseen ihmiseen varmasti aika eri tavalla kun kantaa sitä sisällään keskimäärin 9 kuukautta. Miehen suhteen pitäisi olla lapseen kait jotenkin aliarvioiva ja semmoinen, että isän ja lapsen pitää rakentaa luottamusta välilleen ennen kuin juttu alkaa synkaamaan ja rakkaudesta tulisi ehdotonta. Varsinkin kun mies halusi vain saada pussit tyhjäksi. Vastustan jollain moraalisella tasolla kahta edellistä argumenttia sekä myöskin tieteellisillä perusteilla kunnes nämä asiat voidaan todistaa.
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Verottaminenko pois hyvinvoinnista?
Kirjoitin Elinkeinoelämän keskusliiton asiakirjasta muutamia päiviä sitten. Vastarinta - vastarinta -blogin kirjoittaja O.H.I.A.L. esitti muutaman tiiviin kritiikin poikasen.
Hän kirjoitti, että "Kyllähän se verotus on yltiöpäisen kireää, kun pienipalkkaisimpien maksama reaalivero on puolet palkasta siitä huolimatta että työnantaja ne sairaudet maksaa. Järki käteen." Hän myös kehotti tutkimaan valtionvarainministerin dokumenttia aiheesta sivulta 10.
Ymmärrän erittäin hyvin mitä hän sillä tarkoittaa, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja. Se miten veroihin suhtautuu on ideologinen kysymys. Vasemmiston ja oikeiston voi erottaa toisistaan kysymällä, että kannatatko veroyhteiskuntaa vai kilpailuyhteiskuntaa. Tätä ideologista ristiriitaa voi myös kutsua ristiriidaksi vapaan markkinatalouden ja säädellyn markkinatalouden välillä. Ääripäät näiden kahden ideologian välillä voisi kuvailla seuraavasti. Vapaassa markkinataloudessa ei ole minkäänlaisia säätelymekanismeja kuin voimakkaimman laki. Kuka tahansa saa myydä, mitä tahansa kelle tahansa tai olla myymättä. Karuimmassa skenaariossa ruokakauppias kieltäytyy myymästä nälkäiselle ruokaa ellei saa tämän koko omaisuutta. Kiltimmässä skenaariossa kyse on vain Madonnan uusimmasta levystä. Haluatko ostaa sen vai et? Tai miksi ostaa? Voithan varastaakin sen.
Veroyhteiskunnassa kerätään veroja, joilla kustannetaan yhteiskunnan toimintaa miten poliitikot sen tärkeimmäksi kokevat. Tässäkin saattaa olla kovaa riitaa siitä, että laitetaanko kulttuuriin rahaa vai terveydenhuoltoon? Teemmekö kehitysyhteistyötä viemällä länsimaiden ylituotantoa kehitysmaihin vai kustannammeko me paikallisia kouluja? Jotkut pitävät tärkeänä Suomen puolustuskyvyn ylläpitämistä kun toisten puolesta koko laitos voitaisiin saman tien vaikka lakkauttaa.
Edellä mainitut vastakkain asettelut ovat röyhkeän yksisilmäisiä. Myönnän sen. Yhteisen kakun jakaminen voidaan tehdä monilla tavoilla. Yhteiskunta voi ylläpitää sekä armeijaa että maakuntateattereita. Valtio tai kunnat voivat ylläpitää omaa tieteellistä tutkimustoimintaa tai ostaa sen yritykseltä.
Minä suhtaudun myönteisesti veroihin. En ole koskaan kokenut, että maksaisin liikaa veroja, siitä huolimatta, että en koe verovaroja käytettävän aina oikein. Ilmaista peruskoulua pidän perusteltuna, mutta aseiden kehittelyä ja niiden myyntiä sotaa käyviin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjälle tai Israeliin, en hyväksy. Jotta en kuulostaisi liian fanaattiselta kommunistilta sanoisin, että en hyväksyisi aseiden myyntiä Kiinaan tai Pohjois-Koreaankaan.
Minulla, vähävaraisella on myönteinen suhtautuminen veroihin enkä koe, että se on minulta edes pois kun maksan veroja. Mutta minua häiritsee se, että ihmiset, joilla on huomattavasti korkeammat tulot inisevät juuri veroista. Puhutaan jopa laillisesta varastamisesta. En paheksu nyt köyhimpien ihmisten verotuksesta valittamista vaan rikkaiden. Sanotaan rikkaaksi vaikka ketä tahansa joka tienaa yli 3000 euroa kuussa. Viidenkymmenenkin prosentin jälkeen hänelle jää käteen 1500 euroa, summa, jota minä harvoin näen edes bruttona.
Silti maksan veroni itkemättä. Minun mielestäni on tärkeää, että koulutus, terveydenhuolto ja taiteista nauttiminen on kaikille tasa-arvoista, tuloista riippumatta. Minun mielestäni veroilla tuotetaan hyvinvointia tasaisemmin kuin jos veroja ei kerättäisi ollenkaan.
Tämä on myös vastaukseni O.H.I.A.L:in kommenttiin: "Korkea verotus ei takaa korkeaa hyvinvointia, koska verot eivät luo lisää vaurautta. Ne kerätään siitä olemassa olevasta."
Kakku on jaettava tasaisesti periaatteella kullekin tarpeidensa, jokainen kykyjensä mukaan. Koska maailmassa vaurauskin jakaantuu erittäin epäoikeudenmukaisesti näkisin, että vasemmistolaisen ideologian tavoitteena on jakaa se kakku oikeudenmukaisemmin niin, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai päästä sivistämään itseään sillä perusteella, että kenen lapsi hän on tai minne päin maailmaa hän on syntynyt.
tagit: politiikka, filosofia
Hän kirjoitti, että "Kyllähän se verotus on yltiöpäisen kireää, kun pienipalkkaisimpien maksama reaalivero on puolet palkasta siitä huolimatta että työnantaja ne sairaudet maksaa. Järki käteen." Hän myös kehotti tutkimaan valtionvarainministerin dokumenttia aiheesta sivulta 10.
Ymmärrän erittäin hyvin mitä hän sillä tarkoittaa, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja. Se miten veroihin suhtautuu on ideologinen kysymys. Vasemmiston ja oikeiston voi erottaa toisistaan kysymällä, että kannatatko veroyhteiskuntaa vai kilpailuyhteiskuntaa. Tätä ideologista ristiriitaa voi myös kutsua ristiriidaksi vapaan markkinatalouden ja säädellyn markkinatalouden välillä. Ääripäät näiden kahden ideologian välillä voisi kuvailla seuraavasti. Vapaassa markkinataloudessa ei ole minkäänlaisia säätelymekanismeja kuin voimakkaimman laki. Kuka tahansa saa myydä, mitä tahansa kelle tahansa tai olla myymättä. Karuimmassa skenaariossa ruokakauppias kieltäytyy myymästä nälkäiselle ruokaa ellei saa tämän koko omaisuutta. Kiltimmässä skenaariossa kyse on vain Madonnan uusimmasta levystä. Haluatko ostaa sen vai et? Tai miksi ostaa? Voithan varastaakin sen.
Veroyhteiskunnassa kerätään veroja, joilla kustannetaan yhteiskunnan toimintaa miten poliitikot sen tärkeimmäksi kokevat. Tässäkin saattaa olla kovaa riitaa siitä, että laitetaanko kulttuuriin rahaa vai terveydenhuoltoon? Teemmekö kehitysyhteistyötä viemällä länsimaiden ylituotantoa kehitysmaihin vai kustannammeko me paikallisia kouluja? Jotkut pitävät tärkeänä Suomen puolustuskyvyn ylläpitämistä kun toisten puolesta koko laitos voitaisiin saman tien vaikka lakkauttaa.
Edellä mainitut vastakkain asettelut ovat röyhkeän yksisilmäisiä. Myönnän sen. Yhteisen kakun jakaminen voidaan tehdä monilla tavoilla. Yhteiskunta voi ylläpitää sekä armeijaa että maakuntateattereita. Valtio tai kunnat voivat ylläpitää omaa tieteellistä tutkimustoimintaa tai ostaa sen yritykseltä.
Minä suhtaudun myönteisesti veroihin. En ole koskaan kokenut, että maksaisin liikaa veroja, siitä huolimatta, että en koe verovaroja käytettävän aina oikein. Ilmaista peruskoulua pidän perusteltuna, mutta aseiden kehittelyä ja niiden myyntiä sotaa käyviin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjälle tai Israeliin, en hyväksy. Jotta en kuulostaisi liian fanaattiselta kommunistilta sanoisin, että en hyväksyisi aseiden myyntiä Kiinaan tai Pohjois-Koreaankaan.
Minulla, vähävaraisella on myönteinen suhtautuminen veroihin enkä koe, että se on minulta edes pois kun maksan veroja. Mutta minua häiritsee se, että ihmiset, joilla on huomattavasti korkeammat tulot inisevät juuri veroista. Puhutaan jopa laillisesta varastamisesta. En paheksu nyt köyhimpien ihmisten verotuksesta valittamista vaan rikkaiden. Sanotaan rikkaaksi vaikka ketä tahansa joka tienaa yli 3000 euroa kuussa. Viidenkymmenenkin prosentin jälkeen hänelle jää käteen 1500 euroa, summa, jota minä harvoin näen edes bruttona.
Silti maksan veroni itkemättä. Minun mielestäni on tärkeää, että koulutus, terveydenhuolto ja taiteista nauttiminen on kaikille tasa-arvoista, tuloista riippumatta. Minun mielestäni veroilla tuotetaan hyvinvointia tasaisemmin kuin jos veroja ei kerättäisi ollenkaan.
Tämä on myös vastaukseni O.H.I.A.L:in kommenttiin: "Korkea verotus ei takaa korkeaa hyvinvointia, koska verot eivät luo lisää vaurautta. Ne kerätään siitä olemassa olevasta."
Kakku on jaettava tasaisesti periaatteella kullekin tarpeidensa, jokainen kykyjensä mukaan. Koska maailmassa vaurauskin jakaantuu erittäin epäoikeudenmukaisesti näkisin, että vasemmistolaisen ideologian tavoitteena on jakaa se kakku oikeudenmukaisemmin niin, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai päästä sivistämään itseään sillä perusteella, että kenen lapsi hän on tai minne päin maailmaa hän on syntynyt.
tagit: politiikka, filosofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)