Mitä on olla mies? (reddit-ketjun inspiroima länkytys)

Miehisyyteen, naiseuteen ja androgyynisyyteen liittyy paljon kielellisiä ja kulttuurillisia pointteja, joita on vaikea tavoittaa biologian kautta. Biologialla voidaan selittää kyllä naisten kyvykkyys kantaa lasta. Hormonituotantoonkin liittyy paljon asioita, joita käsitykseni mukaan ei voida kuitenkaan yksilötasolla tuoda selittäviksi tekijöiksi. Siksi oli ilo huomata tämä tarina facebook-fiidissäni. The Poolin kirjoittaja on käynyt lukemassa reddit-ketjua aiheesta "Men of Reddit; what thing would you do if it wasn't so 'feminine' or socially 'unacceptable'?"

Tässä on jotain voimaannuttavaa, ja jotain mikä kertoo siitä miten kolmannen aallon feminismi on myös miehiä varten. Rasittavintahan on internetissä lukea olkiukkoja feminismistä; Kuinka feminismi tuhoaa perheitä tai kuinka feminismi on vain naisten suosimista; Feminismi on moniulotteista ja -sävytteistä ja harvoin näkee niin paljon erimielisyyksiä jonkun aatteen kannattajien kesken, että se oikeuttaisi "ulkopuolisten" yksiulotteisen vihan aatetta kohtaan. On kyllä totta, että feminismi voi näyttäytyä, käyttäytyä tai selittäytyä jollain yksinkertaisella väitteellä, mutta akateemisen käsitemäärittelyn ulkopuolella feminismistä on vaikea puhua, jos ei tutustu aatteen monimuotoisuuteen.

"Too long, didn't read"-porukalle voi aina suositella Wikipediaa, mutta se ei auta, jos ongelma on siinä, että ei jaksa lukea pitkiä tekstejä. Useat (eivät kaikki) feminismiin lähtökohtaisesti skeptisesti tai vihamielisesti suhtautuvat henkilöt kannattavat kyllä, että samasta työstä pitää saada palkkaa tai sitä, että kaikki sukupuolet ovat oikeutettuja näkymään julkisessa elämässä, mutta eivät siitä huolimatta osaa identifioitua feministeiksi vaikka siitä olisi kysymys. Minulla ei ole kyllä itsellä kompetenssia määritellä, että missä vaiheessa kapitalismi ja feminismi, kommunismi ja feminismi tai edes liberalismi ja feminismi erkaantuvat toisistaan - tai ovatko erkaantuneet ikinä.

Oman tietämyksen varjossa nämä ovat menneet aina päällekkäin. Ainoa akateeminen määrittely, jota en ole kohdannut, on fasismin ja feminismin sopu. Jos fasismia ajatellaan puhtaasti autoritäärisenä ja komentoketjullisena järjestelmänä, niin voimme ehkä kuvitella myyttisten amatsoonien jalkamiehinä toimineita miessukupuolisia henkilöitä, joista ehkä joku olisi saattanut miettiä, että miksi sukupuoli on näin määrittävä tekijä. Tämä on omalta osaltani kuvittelua ja parhaan tietämykseni mukaan, ei ole kuitenkaan näyttöä, että miessukupuoliset olisivat missään vaiheessa kyseenalaistaneet matriarkkaalista järjestelmää. Jätän tämän kuitenkin spekuloitavaksi, koska oma kompetenssi ei todellakaan riitä tekemään riittävän uskottavaan, historialliseen todistusaineistoon perustuvaa päättelyketjua.

Se, mikä mietityttää, on kuitenkin minun aivoilleni ollut haastavaa miettiä, että missä määrin sukupuolisuus on biologista ja missä määrin ei. Kolmannen aallon feminismissä on nähdäkseni ollut vahvasti [aina?] läsnä sosiaalinen puoli erotuksena biologisuudesta. Biologialle emme voi mitään, mutta voimme hyvinkin paljon kollektiivisesti vaikuttaa siihen, että miten kohtelemme toisiamme - tai vallankumouksellisesti, miten haluamme tulla kohdelluiksi.

Sivuhuomatuksena sanon, jos ei jotenkin käynyt rivien välistä ilmi, että pidän itseäni feministinä vaikka en pysty kaikkia feministien väittämiä nieleskelemäänkäään suorilta käsin. Erityisesti en kuitenkaan pysty hyväksymään antifeministisen liikkeen (mikä on myös moninainen) määrittelyä itsestäni, mutta voin ymmärtää kyllä, että aate itsessään on sen verran monimuotoinen, että yksinkertaistamiselle voi olla tarvettakin. Antifeministiselle liikkeellä tarkoitan tässä yhteydessä aivan kaikkeen feminismiin (sekä olkinukkeiluun -> olkiukkoiluun) vihamielisesti suhtautuvaan aatteelliseen toimintaan.

Sivuhuomautuksesta itse aiheeseen. Reddit-ketjun kommentoinnin määrä ylittää piakkoin 10000 rajan ja näyttäisi siltä (en tietenkään ole lukenut kaikkia), että monelle miehelle sukupuoli on myös vankila. On olemassa asioita, joita miehet haluaisivat tehdä individuaalisesti, mutta eivät joko tee tai eivät koe sitä hyväksyttäviksi. Metodologisesti on tietenkin ongelmallista nostaa yhtä reddit-ketjua merkittäväksi löydöksi. Emme voi varmistaa mitenkään, että kirjoittajat puhuvat totta - edes halutussa tilanteessa. Mainittuun ketjuun tulee silti suhtautua positiivisesti. Voin yksilötasolla sanoa, että löysin ihastuttavan määrän myönteisiä viestejä miesoletetuilta.

Tietenkin voi olla mahdollista, että minä olen ainoa mies, joka näkee tuon voimauttavana ja minut on trollattu huolella. Kuolemani jälkeen tällä ei ole merkitystä. Siihen asti, tuen miessukupuolisten vapautusrintamaa.

Hoi miessukupuoliset - Hiukset kasvamaan ja rintama auki (kuvassa olen minä ja lapseni äiti)

Feminismistä

Minuun kolahti feminismi lukiossa lähinnä siinä klassisessa muodossa, että "miksi historia ei tunne naiskirjailijoita, -tiedemiehiä tai muusikoita, johtuu siitä, ettei ole koskaan annettu mahdollisuutta". Tämä kevyesti mukaillen tämän näkökannan isää - siis äitiä - Simon De Beauvoiria. Tähän liittyy siis kielitieteellinenkin puolia, mutta palaan siihen myöhemmin.

Nykyään feminismiini on sekoittunut sukupuoliroolit. Niihin liittyy tämä naisten tiskaaminen. On tuossa vieressä kyllä kauhea tiskiläjäkin, mutta en anna sen nyt kaataa minua.

Ja näen että näiden sukupuoliroolien voittamisessa voittaa lopulta kaikki. Jokaista tyttöä kohden, jota syytetään ylitunteellisuudesta, on yksi poika, joka ei uskalla näyttää tunteitaan. Jokaista poikaa kohden, jolle on ostettu legot, pyssyt ja actionfiguurit, jotka eivät poikaa kiinnosta, on tyttö, joka toivoisi joskus saavansa edes yhden.

Ymmärrätte varmaan, että se on hieman ahdistavaa, että armeijassa kasvatetaan miehiä, vaikka niinhän se on, että ne, jotka on jo miehiä, keksii jotain muuta. Joskus lupasin, että jos armeija tulee naisille pakolliseksi niin käyn suorittamassa sen. Jostain oudosta syystä ajattelen, että se on tasa-arvoa, että velvollisuudet on samat. Tätä eettistä paradoksia on ollut hieman vaikeuksia selvittää. Kun armeija on silleen niinku hyvä ja paha, ja sen olemassaolo voi olla hyvästä ja pahasta ja jollain niinku on semmoinen vakaumus, et ne ei niinku edes halua käydä armeijaa. Sodan ja rauhan kysymyksissä tulee olla puolueellinen ja valita se rauhan puoli.

Minun mielestäni työhönotossa, vaaleissa, kaikissa pitäisi suosia naista. Tämä ei ehkä ole tasa-arvoinen näkemys, mutta näkisin sen välivaiheena. Tätä ehkä tulisi soveltaa miesvaltaisissa ammateissa ainoastaan ja päinvastoin. Miehiä naisvaltaisilla aloille ja naisia miesvaltaisille aloilla helpommin. Tähänkin saattaa liittyä sudenkuoppia: minusta tuntuu, että joku älähtää paljon kovemmin, jos kahdesta hakijasta, miehestä ja naisesta, valitaan mies sairaanhoitajaksi on pahempi asia kuin naisen valitseminen Nokian johtoon. Jos varsinkin valintoja puolustava taho olisi mies ja syyttävä puoli nainen, niin ainakin tuon positiivisen diskriminaation mallin mukaan naista pitäisi suosia tässäkin tapauksessa. Vai tulisiko oikeuden sittenkin olla sokea? Voiko tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus esiintyä samassa ajatuksessa. Luulisi näiden kahden kävelevän käsikädessä, toisaalta kaunokirjallinen historiamme kuten maailman historiakin tuntee lauseen "kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset", jonka pitäisi toimia varoittavana esimerkkinä siitä kun vallankumous syö lapsensa.

Olen pitänyt jotenkin outoina ajatuksia, että naisten pitäisi syrjäyttää mies kaikilta aloilta ja antaa valta kokonaan naiselle, koska a) naiset eivät aloita sotia, b) naiset haluavat hoivata ja rakentaa kun miehet haluavat räjäyttää ja tuhota, c) sairaanhoitajat saisivat kaikkialla inhimilliset olosuhteet. Ymmärrän kyllä ajatuksen puolen, mutta minun mielestäni a) minun arkipäivän kokemukseni osoittavat yllättäen toista ja b) se olisi taas uuden sukupuoliroolin rakentamista. Ei minusta äidit ole välttämättä sen parempia huoltajia kuin isät vain sukupuolensa takia. Sen enempää kuin miehet olisivat jotenkin putkiaivoisempia, sotaisampia tai jotain muuta kuin naiset - automaattisesti.

Feminismissä ei pitäisi olla niinkään kyse biologiasta. Kyllä minä voin tunnustaa, että vain nainen voi synnyttää ja mies on keskimääräistä vahvempi (vaikka minua vahvempiakin olen tavannut), mutta uskon, että tämän voi tunnustaa kuka tahansa ihminen maan päällä, joten siitä tuskin kannattaa vääntää tuota peistä. Sanotaan myöskin, että naiset rakastavat lapsiaan enemmän kuin miehet. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta voin myöntää, että sitä suhtautuu toiseen ihmiseen varmasti aika eri tavalla kun kantaa sitä sisällään keskimäärin 9 kuukautta. Miehen suhteen pitäisi olla lapseen kait jotenkin aliarvioiva ja semmoinen, että isän ja lapsen pitää rakentaa luottamusta välilleen ennen kuin juttu alkaa synkaamaan ja rakkaudesta tulisi ehdotonta. Varsinkin kun mies halusi vain saada pussit tyhjäksi. Vastustan jollain moraalisella tasolla kahta edellistä argumenttia sekä myöskin tieteellisillä perusteilla kunnes nämä asiat voidaan todistaa.