Lapsilisät ja oikeusvaltio on poistettava

Mistä näitä vasemmistolaisia vihermädättäjiä koko ajan tulee Kokoomukseen? Onhan puolueessa välillä oikean suuntaista ajattelua, mutta tämmöiset alisuoriutumiseen viittaavat ulostulot nyt, on merkki jostain todellisesta omegaluokan urostelusta. Lahjakkaasti kirjoitteleva Aleksi Tolvanen kyllä lopettaisi sosiaaliturvan eläkkeitä ja lapsilisiä myöten aivan oikeaoppisesti.


Kuten hän vakuuttavalla todistusaineistolla todistaa, hyväntekeväisyyden on tuhonnut verotukseen perustuva väkivaltakoneisto. Aito auttaminen lähtee ihmisestä itsestään. "Jos julkista sosiaaliturvaa ei siis olisi, niin tällöin ihmiset miettisivät, että kuka sitten auttaa esimerkiksi työkyvyttömiä, jos en minä, jolloin paine hyväntekeväisyyteen olisi voimakkaampi", tekniikan ylippilas painottaa.


Mitä tämmöinen oikeistodemari oikein Kokoomuksessa tekee? Siellä kaveri ylpeänä säilyttäisi valtion, oikeuslaitoksen, poliisin ja armeijan. Todellinen oikeus syntyy myötäsyntyisesti ihmisen sisällä. Ei siihen mitään oikeuslaitosta tai poliisia tarvita erikseen. Luontainen maanpuolustustaito on todistettavasti jokaisella ihmisellä. Nykyinen oikeuslaitos jättää monet sellaiseen käsitykseen, että oikeus tapahtuu ilman omaa tahtoa, joten se jätetään helposti sosiaalitanttojen tehtäväksi. Pitäisi jokaisen pystyä ajattelemaan, että jos esimerkiksi oikeuslaitos lakkautettaisiin järkevällä siirtymäajalla, voisi jokainen itse harjoittaa oikeutta aidossa myötätunnon hengessä.


Tuskinpa tarvitsee erikseen kertoa, miten paljon paremmin sekä sisäinen että ulkoinen turvallisuus toimisi, jos tämän turvallisuuden luominen lähtisi jokaisen sisältä. Poliittinen järjestelmä, jossa väkivalloin eli vastoin ihmisten tahtoa, rahoitetaan verovaroin oikeuslaitosta, poliisia ja maanpuolustusvoimia ei kestä moraalista katsantoa, ja on siksi täysin moraalitonta. Ainoa moraalinen oikeuslaitos ja turvallisuus voidaan järjestää ilman, että ihmiseen kohdistetaan väkivaltaa esimerkiksi verottamalla.


Tämäkin demarien käsikassara on pelkkä provokaattori Saul Schubakin tavoin, jotka yrittävät viedä kokoomuslaisuutta lähemmäs demarien kaltaista sylillä tappamista kohti. On sanottu, että kukaan ei halua kompromisseja. Miksi pitäisi aloittaa nyt?


Jotta historiaa huonosti muistavat pääsisivät kärryille, niin Neuvostoliitossa oli poliisi, armeija ja oikeuslaitos, ja kaikki varmasti muistaa, mitä Neuvostoliitossa kävi. Historiaa tuntemattomille kerrottakoot, että huonosti kävi.

Rikrek

Julma Henri&syrjäytyneet ft. Asa: Rikrek



Et saa korttii sulla on rikosrekisteri
kuse purkkiin sulla on rikosrekisteri
sät et voi tulla sulla on rikosrekisteri
rikos-vitun-rekisteri

Hassuja kävelyretkiä

Työpäivän virallinen osuus päättyy. Kaikkialle pitäisi mennä ja kaikkea pitäisi tehdä. Lopulta tapahtuu jotain.

Kulutuskapulan vuosikokous
Tämmöinen järjestetään:
Kokouskutsu
Kulutuskapulan vuosikokous
19.12. kello 18.00
Kuluttajaliitto
Mannerheimintie 15 A

Kokouksen alussa Juha Beurling esittelee Kuluttajaliiton Eettistä valintaa sekä Wesa Aapro kertoo, missä vaiheessa Kulutuskapula on tällä hetkellä. Tilaisuus on avoin kaikille jäsenille ja asiasta kiinnostuneille. Kokouksessa valitaan hallitus ja puheenjohtaja vuodelle 2008.


Iloiset Veronmaksajat syyskokous
Mikko Sauli valittiin puheenjohtajaksi. Allekirjoittanut ehdotti itse itseään varajäseneksi. Hallitusta täydennetään keväällä. Kokouksen jälkeen epävirallinen kokoontuminen Lasipalatsin kahvilassa. Keskustelua julkisuustempauksista ja markkinoinnista.

Torstain ohjelmaa
Vuoden Kiila jaetaan Ravintola Taidehallissa
Taiteilijayhdistys Kiila jakaa jälleen Vuoden Kiila -palkinnon.

Tervetuloa torstaina 13. joulukuuta ravintola Taidehalliin(Ainonkatu
3) kello 14.00.
tapaamaan Vuoden Kiilaa ja nauttimaan kiilalaisesta taiteesta.

Vuoden Kiila on vuodesta 1980 vuosittain jaettu tunnustus
kiilamaisesta kiilauksesta eli merkittävästä taiteellisesta urasta tai
suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla.

Kuka tänä vuonna on iskenyt kiilaa suomalaisen kulttuurielämän vatsanpohjaan?

Palkinnon ovat vuosien saatossa saaneet muiden muassa Hannu Salama
(1987), Rosa Liksom (1991), Antti Raivio ja Q-teatteri (1995),
Kristian Smeds (1996), Minna Harjuniemi ja Aune Kallinen (2004). Viime
vuonna palkinnon jakoivat Kalevi Aho, Claes Andersson ja
Hannu Taanila.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy

Hyvää menoa Paavo Arhinmäen ja Anu Suorannan kanssa
Onko Vasemmistoliiton työelämäagenda ajan tasalla?

- kenen ehdoilla työelämän muutoksia, joustoja ja turvaa toteutetaan
- miten taiteen- ja tieteentekijöiden toimeentulo-ongelmat ratkaistaan
- kuinka sukupuolten tasa-arvo nostetaan ay-liikkeen vaatimusten kärkeen

tutkija Anu Suoranta haastaa Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, kansanedustaja Paavo Arhinmäkeä

torstaina 13.12.2007, kello 19-20
ravintola Pacifico, Helsinginkatu 15, 2. krs, Helsinki

Feminismistä

Minuun kolahti feminismi lukiossa lähinnä siinä klassisessa muodossa, että "miksi historia ei tunne naiskirjailijoita, -tiedemiehiä tai muusikoita, johtuu siitä, ettei ole koskaan annettu mahdollisuutta". Tämä kevyesti mukaillen tämän näkökannan isää - siis äitiä - Simon De Beauvoiria. Tähän liittyy siis kielitieteellinenkin puolia, mutta palaan siihen myöhemmin.

Nykyään feminismiini on sekoittunut sukupuoliroolit. Niihin liittyy tämä naisten tiskaaminen. On tuossa vieressä kyllä kauhea tiskiläjäkin, mutta en anna sen nyt kaataa minua.

Ja näen että näiden sukupuoliroolien voittamisessa voittaa lopulta kaikki. Jokaista tyttöä kohden, jota syytetään ylitunteellisuudesta, on yksi poika, joka ei uskalla näyttää tunteitaan. Jokaista poikaa kohden, jolle on ostettu legot, pyssyt ja actionfiguurit, jotka eivät poikaa kiinnosta, on tyttö, joka toivoisi joskus saavansa edes yhden.

Ymmärrätte varmaan, että se on hieman ahdistavaa, että armeijassa kasvatetaan miehiä, vaikka niinhän se on, että ne, jotka on jo miehiä, keksii jotain muuta. Joskus lupasin, että jos armeija tulee naisille pakolliseksi niin käyn suorittamassa sen. Jostain oudosta syystä ajattelen, että se on tasa-arvoa, että velvollisuudet on samat. Tätä eettistä paradoksia on ollut hieman vaikeuksia selvittää. Kun armeija on silleen niinku hyvä ja paha, ja sen olemassaolo voi olla hyvästä ja pahasta ja jollain niinku on semmoinen vakaumus, et ne ei niinku edes halua käydä armeijaa. Sodan ja rauhan kysymyksissä tulee olla puolueellinen ja valita se rauhan puoli.

Minun mielestäni työhönotossa, vaaleissa, kaikissa pitäisi suosia naista. Tämä ei ehkä ole tasa-arvoinen näkemys, mutta näkisin sen välivaiheena. Tätä ehkä tulisi soveltaa miesvaltaisissa ammateissa ainoastaan ja päinvastoin. Miehiä naisvaltaisilla aloille ja naisia miesvaltaisille aloilla helpommin. Tähänkin saattaa liittyä sudenkuoppia: minusta tuntuu, että joku älähtää paljon kovemmin, jos kahdesta hakijasta, miehestä ja naisesta, valitaan mies sairaanhoitajaksi on pahempi asia kuin naisen valitseminen Nokian johtoon. Jos varsinkin valintoja puolustava taho olisi mies ja syyttävä puoli nainen, niin ainakin tuon positiivisen diskriminaation mallin mukaan naista pitäisi suosia tässäkin tapauksessa. Vai tulisiko oikeuden sittenkin olla sokea? Voiko tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus esiintyä samassa ajatuksessa. Luulisi näiden kahden kävelevän käsikädessä, toisaalta kaunokirjallinen historiamme kuten maailman historiakin tuntee lauseen "kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset", jonka pitäisi toimia varoittavana esimerkkinä siitä kun vallankumous syö lapsensa.

Olen pitänyt jotenkin outoina ajatuksia, että naisten pitäisi syrjäyttää mies kaikilta aloilta ja antaa valta kokonaan naiselle, koska a) naiset eivät aloita sotia, b) naiset haluavat hoivata ja rakentaa kun miehet haluavat räjäyttää ja tuhota, c) sairaanhoitajat saisivat kaikkialla inhimilliset olosuhteet. Ymmärrän kyllä ajatuksen puolen, mutta minun mielestäni a) minun arkipäivän kokemukseni osoittavat yllättäen toista ja b) se olisi taas uuden sukupuoliroolin rakentamista. Ei minusta äidit ole välttämättä sen parempia huoltajia kuin isät vain sukupuolensa takia. Sen enempää kuin miehet olisivat jotenkin putkiaivoisempia, sotaisampia tai jotain muuta kuin naiset - automaattisesti.

Feminismissä ei pitäisi olla niinkään kyse biologiasta. Kyllä minä voin tunnustaa, että vain nainen voi synnyttää ja mies on keskimääräistä vahvempi (vaikka minua vahvempiakin olen tavannut), mutta uskon, että tämän voi tunnustaa kuka tahansa ihminen maan päällä, joten siitä tuskin kannattaa vääntää tuota peistä. Sanotaan myöskin, että naiset rakastavat lapsiaan enemmän kuin miehet. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta voin myöntää, että sitä suhtautuu toiseen ihmiseen varmasti aika eri tavalla kun kantaa sitä sisällään keskimäärin 9 kuukautta. Miehen suhteen pitäisi olla lapseen kait jotenkin aliarvioiva ja semmoinen, että isän ja lapsen pitää rakentaa luottamusta välilleen ennen kuin juttu alkaa synkaamaan ja rakkaudesta tulisi ehdotonta. Varsinkin kun mies halusi vain saada pussit tyhjäksi. Vastustan jollain moraalisella tasolla kahta edellistä argumenttia sekä myöskin tieteellisillä perusteilla kunnes nämä asiat voidaan todistaa.

Milton Friedman: Vapaan kaupan ja köyhien puolustaja?

[sarkasmi]
Yhtiöiden ainoa moraalinen velvollisuus on tuottaa voittoa omistajilleen.
[/sarkasmi]

Tämä on yksi Milton Friedmanin ydinajatuksista, ei tietenkään ainoa. Mutta miten omistajat suhtautuvat yrityksiinsä? Onko ainoa ajatus tuottaa voittoa?

Joidenkin mielestä kyllä. Joillekin se on muutakin. Joillekin yritysten toiminta on se idea, jolle luovutetaan aikaa ja energiaa. Jopa piensijoittaja saattaa kokea, että tukee yhteiskunnan toimintaa sijoittamalla kotimaiseen yritykseen. Elisan suurten irtisanomisten kohdalla luin yhden mielipidekirjoituksen Helsingin sanomista, jossa yksi piensijoittaja koki, että ei hän halua suurempia voittoja irtisanomisten kustannuksella.

Vaikka jotkut pitävät Friedmania suurena Jumalana, koska hän vastusti vahvasti säätelyä ja sosialismia. Toiset pitävät häntä suurena saatanana tämän takia.

Friedman ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen ajattelija. Hänkin on ihminen eikä ihmisiin tai ajatuksiin pidä suhtautua mustavalkoisesti.

Vaikka Friedman pitää monetaarista talousfilosofiaa kaiken perustana on hän kirjoittanut monesta muustakin. Muun muassa hän on yrittänyt sovittaa vero- ja kilpailuyhteiskunnan välistä ristiriitaa. Ja tämä ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia. Toisaalta pitäisi kyetä mahdollistamaan kenelle tahansa niin suuri valta ja omaisuus kuin mahdollista ja samaan aikaan pitäisi kyetä estää niitä ihmisiä syrjäytymästä, jotka eivät kykene kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Tämä on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Varsinkaan urbaanissa yhteisössä agrikulttuurille ei ole tilaa. Näinä erikoistumisen aikoina ihmisille ei välttämättä kehity kaiken kattavaa tietotaitoa pärjätä yhteiskunnassa.

Milton Friedman tarjosi vastineeksi kansalaispalkkaa sekä negatiivista tuloverotusta eli sitä, että ihmiset, jotka tienaavat jonkin tietyn tulotason alle saisi tulonsiirtona korvauksen niiltä, jotka tienaavat enemmän. Tämä pyyhkisi paljon byrokratiaa pois sekä poistaisi ainakin osan siitä, jota sosiaaliturvan tarvitsijat kutsuvat välillä "kyykyttämiseksi", "alistamiseksi" ja "nöyryyttämiseksi".

Karl Marxilla ja Milton Friedmanilla olisi paljon keskusteltavaa kahvin äärellä. Valitettavasti Marx on kuollut. Jatkakaamme keskustelua, ei jätetä sitä kuolleitten jättiläisten hartioille.

tagit: politiikka, filosofia