Menneet ja tulevat puoluetuet

Valtion antamia tukia on aina hyvä tarkastella säännöllisin väliajoin. Hyvät tavat on nostaa mikroskoopin alle yksittäinen asia, jotta julkisesta keskustelusta tulee monipuolista. Kokoomusnuoret pääsi nyt jännästi esille säätiöimällä ylijäämää. Poliittiset nuorisojärjestöt ovatkin olleet jo esillä kun hallitus antoi nuorisolain perusteella säälittävän vähän toisille järjestöille ja runsaasti toisille järjestöille. Keskustelu ehti vähän laantua kun huomattiin, että suurilta järjestöiltä leikattiin tukea, ja pienille järjestöille tukea lisättiin tai ainakin oltiin leikkaamatta.

Sitten Mikko Sauli kävi päräyttämässä, että yhden järjestön jäsenrekisterit eivät ole aivan hyvän tavan mukaisia. Vaikka ei tämäkään ollut ensimmäinen kerta Suomen historiassa eikä Suomen lähihistoriassakaan. Aikaisemmin kävi ilmi, että Keskustalla on huomattava määrä jäseniä, jotka eivät tiedä jäsenyydestään. Vuosikymmeniä sitten sitten ei edes ollut este olla nuorisojärjestön jäsen vaikka olisi kuusikymmentä. Ajat ovat muuttuneet, mutta eivät merkittävästi. Se, minkä verran jäsenmäärät vaikuttavat haettuihin tukiin, jää itsellekin arvailun varaan. Laki on hieman epäselvä.

Jäsenmäärän tulisi olla yli tuhat jäsentä, mutta huomioon voidaan ottaa monia muitakin seikkoja, joiden merkittävyyttä voi arvioida vain vanhojen käytäntöjen pohjalta. Mitäpä jos poliittisille nuorisojärjestöille annettaisiin tukea pelkän edustuksellisuuden varjolla? Puolueille nuorisotyötä tekevät järjestöt voisivat saada tukea esimerkiksi pelkästään omien edustajien perusteella. Esimerkiksi Kokoomusnuoret saisivat tukea jokaisesta alle 30-vuotiaasta kansanedustajasta. Ilmeinen ongelma tässä lienee, että tukea on totuttu antamaan monille järjestöille perusteilla, jotka eivät liity mitenkään poliittisiin voimasuhteisiin eduskunnassa.

Esimerkiksi partiolaisten nuorisolain perusteella saama tuki perustuisi järjestön edustavuuteen eduskunnassa. Tämä voitaisiin ehkä ohittaa sillä, että tuen perusteeksi riittäisi myös jos kansanedustaja on joskus ollut partiolainen. Tässä vaiheessa ajatusketjua tulisi jo ehkä miettiä, että pitääkö tuen perustua pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Ehkä muut perusteet voisivat olla olennaisempia. Enkä ole vielä ehtinyt edes ajatella, tulisiko tukia jakaa ylipäätänsäkään. Kun tästä kohusta tehdään aikanaan joitain mahdollisesti järkeviä johtopäätöksiä, voin ennustaa jo seuraavia kohteita, joista on syytäkin ehkä keskustella.

Sivistysjärjestöt
Tiesittekö, että monet yhdistykset järjestävät sivistystoimintaa. Kansanopistot, joissa voi opiskella tietokoneenkäyttöä, taiteita, kirjanpitoa ja vähän kaikkea muutakin? Osa näistä järjestöistä on lähellä puolueita. Kokoomuksella on omansa, Vihreällä liitolla on omansa, SDP:llä on omansa ja Vasemmistoliitolla on omansa. Vaikka järjestöt ovat muodollisesti itsenäisiä, järjestävät ne opetustoimintaa läheisessä yhteistyössä puolueiden kanssa.

Näissä järjestöissä ei ole mikään este vaikka ei olisikaan puolueen jäsen tai kuuluisi toiseen puolueeseen, mutta yhdistykset järjestävät toimintaa hyvin lähellä puolueita. Esimerkiksi vaalien alla saatetaan järjestää kotisivujen tekokursseja, joihin puolueitten ehdokkaat ja tukiryhmät mielellään osallistuvat, jos tietotaitoa ei ole ennestään. Keskustelussa todennäköisesti tullaan huutamaan piilopuoluetukea ja väite pitää paikkaansa.

Onko se sitten paha, että yhdistykset järjestävät koulutustoimintaa, joissa ihmiset voivat kehittää omia taitojaan sellaiseen suuntaan, mistä saattaisi olla hyötyä vaaleista? Mielestäni ei, mutta tällä ei välttämättä ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun keskustelu alkaa. Toivottavasti johtopäätökset ovat kuitenkin sen suuntaisia lopuksi, että ihmisten omatoimisuus, kouluttautuminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeämpiä asioita kuin se, minkä puolueen jäseniä mahdollisesti istuu sivistysyhdistysten hallituksissa.  

Thinktankit
Sitten tuleekin ehkä pienoisena yllätyksenä, että useammalla puolueella on oma ajatushautomo. Nämä, yleensä 1-3 hengen pyörittämät, tutkimuslaitokset tekevät yhteistyötä puolueiden ja akateemisen maailman välillä tuottaen tieteellistä materiaalia puolueiden käyttöön. Kaiken lisäksi nämä laitokset saavat puoluetuesta irrallista erillistä tukea perusteilla, joita voi kaikki ihan yksin omissa pikku pääkkösissään arvailla.

Tässä keskustelussa tullaan ehkä jopa julistamaan tutkimusten uskottavuus, koska tiedetään laitosten olevan lähellä tiettyjä puolueita. Siitä ei pidä huolestua. Se on osa pelin henkeä. Aika nuoresta pitäen olen antanut itseni opetettavan, että tieteellisessä maailmankatsomuksessa on se hieno puoli, että saa olla vaikka kuinka varma datasta ja johtopäätöksistä kunhan on valmis huomioimaan, että premissit ja johtopäätökset saattavat olla väärin. Tämän mahdollisen tulevan puoluetukikeskustelun suuntia on vaikea arvailla. Ehkä se on jo käytykin eikä siihen palata seuraavaan viiteen tai viiteenkymmeneen vuoteen. Ehkä ajatushautomot pyörivät niin pienillä budjeteilla ja ovat liian vaikeasti hahmotettavia yhdistyksiä, että on parempi vain, että kukaan ei lähde sorkkimaan näitä. Ei kait niitä olisi, jos ei niistä olisi hyötyä.

Lasten järjestöt
Jotta koko kenttä voitaisiin käydä oikeasti lävitse, niin valtio tukee myös sellaisia pikkulaisia järjestöjä kuin partiolaisia. Tämän lisäksi on olemassa esimerkiksi pioneerit, jotka ovat hyvin lähellä Vasemmistoliittoa. Ainakin toimisto sijaitsee samassa talossa Vasemmistoliiton kanssa. Uskontovapaa partiolaistoiminta voi sinänsä kuulostaa ihan viattomalta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä aivopesulaitoksia ne sellaiset ovat. Keskustelussa tulee olemaan esillä, kuinka pioneerileireillä aivopestään pieniä ja viattomia lapsia ajattelemaan vasemmistolaisittain. Siinä vaiheessa toivon, että kukaan Vasemmistoa vastustava ei paljastaisi olleensa joskus pikku pioneeri, koska se todistaisi oikeistolle, että pioneerien tukeminen on hyvä asia.

Lehdistötuki
Tätä keskustelua käytiin jo viime vaalien jälkeen, joten turha alkaa nyt nipottamaan. Paitsi olisihan se kiva, jos Suomessa olisi useita päivälehtiä, joissa olisi monipuolisesti maailmaa kommentoivia pääkirjoituksia.

Linkkejä uusiksi

Aamupäivästä ajattelin taas hieman korjailla linkkejä tästä blogista. Syyt ovat erittäin yleisiä: kuolleita blogeja ja muuttaneita blogeja. Toisaalta suurin osa lukemistani blogeista tulee google-readerin kautta yhdelle sivulle.

Muuttaneita blogeja:
Mikko Saulin blogi Edistyksen voima on siirtynyt Wordpressille. Saman kaverin mielipidekirjoitus uusliberalismista pääsi viime sunnuntaina Hesarin sunnuntailiitteen debatiksi. Kaverin blogissa muutama tyyppi käy kovaa vääntöä uusliberalismin puolesta.

"Tässä baarissa haluaisin olla" sisältää ravintola-arvosteluita lähinnä tissuttelijoiden näkökulmasta. Erityistä plussaa saa runollisesta, lähdes taidekritiikkiä lähentelevästä, ilmaisutavasta.

Todella suosittu ja todella raflaavaa tekstiä suoltava Eka bini on lopettanut, mutta ei hätää. Uusi alusta on pystyssä: Iso stobe.

Uusia blogeja on läiskitty listalle seuraavia:
Very Damaged life - Jukka Damagen (Vuorion) tsekoilua.
Skrubu - Viime aikoina nettisensuurista ja Hesarin blogijutusta naljailua.
Saila Ruuth - Vasemmistoliiton pikku soturi ja jokapaikanhöylä. Ollut vähän hiljainen, mutta eiköhän se siitä.
Lipsanen ja Ruso - pari sinivihreää kaveria juhlii kapitalismia ja yrittää siinä sivussa tehdä jotain ympäristökonservoinnin hyväksi.
Kemppinen - Oikeustieteilijä käy tällä hetkellä läpi silmiinsä liittyviä asioita. Muutoin hän käsittelee tekijänoikeutta ja historiaa.
Kari Haakana - Mediaa ja tekniikkaa. Aloin aluksi seuraamaan sitä piratismi-, sananvapaus- ja tekijänoikeuskeskustelun takia.
Jaakko Alavuotunki - Tämä on periaatteessa vaalisivut, mutta seuraillaan silti. Toivottavasti jäbä vetää Oulussa valtuustoon, niin ei tarvitse lopettaa sitten sivuja.

Kuolleet blogit (viimeksi päivitetty yli puoli vuotta sitten) : Perkele - sanoja Suomesta, Lotta Kortteisen taistelu, Kulttuurikapakka, Aura Tamminen, Julkinen tila (nyyh), Janne Länsipuro, Vahtikoira, vasemmistokriittinen Vastarinta - vastarinta, Riku Eskelinen, Pekka Buttler, Joonas Korhonen,

Jos kuolleet blogit ovat siirtyneet jonnekin tai ne aktivoituvat, niin ilmoitelkaa. Päivitellään taas kun jaksetaan. Nyt pitäisi ehtiä taas harjoittelemaan Neljättä maailmansotaa.

Hassuja kävelyretkiä

Työpäivän virallinen osuus päättyy. Kaikkialle pitäisi mennä ja kaikkea pitäisi tehdä. Lopulta tapahtuu jotain.

Kulutuskapulan vuosikokous
Tämmöinen järjestetään:
Kokouskutsu
Kulutuskapulan vuosikokous
19.12. kello 18.00
Kuluttajaliitto
Mannerheimintie 15 A

Kokouksen alussa Juha Beurling esittelee Kuluttajaliiton Eettistä valintaa sekä Wesa Aapro kertoo, missä vaiheessa Kulutuskapula on tällä hetkellä. Tilaisuus on avoin kaikille jäsenille ja asiasta kiinnostuneille. Kokouksessa valitaan hallitus ja puheenjohtaja vuodelle 2008.


Iloiset Veronmaksajat syyskokous
Mikko Sauli valittiin puheenjohtajaksi. Allekirjoittanut ehdotti itse itseään varajäseneksi. Hallitusta täydennetään keväällä. Kokouksen jälkeen epävirallinen kokoontuminen Lasipalatsin kahvilassa. Keskustelua julkisuustempauksista ja markkinoinnista.

Torstain ohjelmaa
Vuoden Kiila jaetaan Ravintola Taidehallissa
Taiteilijayhdistys Kiila jakaa jälleen Vuoden Kiila -palkinnon.

Tervetuloa torstaina 13. joulukuuta ravintola Taidehalliin(Ainonkatu
3) kello 14.00.
tapaamaan Vuoden Kiilaa ja nauttimaan kiilalaisesta taiteesta.

Vuoden Kiila on vuodesta 1980 vuosittain jaettu tunnustus
kiilamaisesta kiilauksesta eli merkittävästä taiteellisesta urasta tai
suorituksesta taiteen, kulttuurin ja yhteiskuntaelämän saralla.

Kuka tänä vuonna on iskenyt kiilaa suomalaisen kulttuurielämän vatsanpohjaan?

Palkinnon ovat vuosien saatossa saaneet muiden muassa Hannu Salama
(1987), Rosa Liksom (1991), Antti Raivio ja Q-teatteri (1995),
Kristian Smeds (1996), Minna Harjuniemi ja Aune Kallinen (2004). Viime
vuonna palkinnon jakoivat Kalevi Aho, Claes Andersson ja
Hannu Taanila.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy

Hyvää menoa Paavo Arhinmäen ja Anu Suorannan kanssa
Onko Vasemmistoliiton työelämäagenda ajan tasalla?

- kenen ehdoilla työelämän muutoksia, joustoja ja turvaa toteutetaan
- miten taiteen- ja tieteentekijöiden toimeentulo-ongelmat ratkaistaan
- kuinka sukupuolten tasa-arvo nostetaan ay-liikkeen vaatimusten kärkeen

tutkija Anu Suoranta haastaa Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, kansanedustaja Paavo Arhinmäkeä

torstaina 13.12.2007, kello 19-20
ravintola Pacifico, Helsinginkatu 15, 2. krs, Helsinki

Onko demarit stallareita?

En ole pitkään aikaan tullut syytetyksi stalinistiksi, tai moneksi muuksikaan, mutta tänä aamuna kyse ei ole siitä. Olen vain miettinyt, että miksi nuo syytökset tulevat suunnattua aina vasureita kohtaan, mutta ei koskaan demareita kohtaan. Heidän demokratiakäsityksensä tässä on vinksallaan. Vasemmistoliitossa on varmasti parannettavaa järjestöpuolella, mutta kyllä me demokraattisessa mielessä piestään demarit aika hyvin.

Mutta ystäväni, ajat muuttuvat.

Mikko Saulin ristiretki SDP:n muuttamiseksi demokratiaksi on osoittautuva menestykseksi - tai siis, ainakaan Mikko ei ole yksin. Ilja Suvanto kirjoittaa puheestaan Tulevaisuusakatemiassa.

-- Rakennetta on uudistettava ja jäsendemokratiaa lisättävä. Tällä hetkellä puolueen johdon valintatapa ei ole avoin eikä demokraattinen. Mielestämme puoluejohtaja on vastaisuudessa valittava jäsenäänestyksellä. Tämä ei kuitenkaan riitä yksinään vaan myös muita puoluedemokratian muotoja on kehitettävä. Puoluekokousedustajista on järjestettävä vaalit kaikissa piireissä. Lisäksi puoluekokouksen on oltava avoin myös muille puolueen jäsenille, sen yhteydessä on järjestettävä foorumeita tai ideahautomoita joista ajatukset liikkuvat eteenpäin.

Demarit kärsivät pahasta demokratiavajeesta, mikä on korjattavissa. Kunnallisella tasolla demarit voisivat ainakin keventää ryhmäkurin vaatimuksia, ja sallia esimerkiksi erilaiset äänet tilanteissa, jotka eivät ole ideologisesti maailman yhdistävimpiä tekijöitä. Myöskin ihmisten kiristäminen "poliittisen uran loppumisella" olisi syytä lopettaa. Vaikka lähteet pysyvät salassa, niin tarinat kiertävät. Demarien viesti pysyy epäselvänä, jos tietyt ihmiset puhuvat tiettyjen asioiden puolesta, mutta eivät tilanteen salliessa saakaan tehdä niin, koska ura puolueessa ja politiikan parissa päättyy siihen.

Asiantuntijoiden käyttö on tietenkin fiksua, mutta lautakunnissa työskentelyä voisi auttaa se, jos jokaista jäsentä pidettäisiin omilla aivoilla ajattelevina ihmisinä.

Puoluekokousedustajien ja puheenjohtajan valinta jäsenäänestyksellä parantaisi varmasti järjestön demokraattista puolta. Puheenjohtajan valinnan siirtäminen kaikille jäsenille järjestettäviin yleisiin ja yhtäläisiin vaaleihin (kirjeäänestys ehkä) tekisi puolueesta edistyksellisimmän puolueen jäsendemokratian osalta. Maan ystäviin olisi vielä matkaa, mutta kuilu ei olisi mahdoton. Jos piiri kuitenkin valitsisi kaikki puoluekokousedustajansa, niin sekin olisi jo voitto.

Tämmöiset toimenpiteet eivät kuitenkaan varmistaisi välttämättä Ilja Suvannon vaatimaa sukupolvien viestin katkeamatonta virtaa. Kiintiöpaikkajärjestelmä olisi tähän tehokas, vaikkakaan ei niin tasa-arvoinen tai demokraattinen kuin edellä esitettiin. Jos lähtökohtana on suosia tiettyä sukupuolta tai ikäryhmää muiden kustannuksella, niin jotta ajatus olisi jollain tavalla hyväksyttävä, olisi ryhmän oltava vähemmistönä. Ajatus siitä, että eri-ikäiset ihmiset, miehet ja naiset, rikastuttavat ainutlaatuisilla kokemuksillaan puoluevaltuuston (jos Demareilla se edes on tuon niminen), piirijärjestöjen ja -osastojen ilmapiiriä ja ideointia. Tämmöisten puolten huomioon ottaminen tekee puolueesta seksikkään ja mahdollistaa paljon helpommin puolueen kasvun uusien jäsenten muodossa.

Uusille ihmisille pitää antaa tilaa järjestössä, jotta he voivat sitoutua siihen, jotta he voivat kasvaa siinä.

Holtinkoskin Meemi

Tämmöinen meemintsi tuli Holtinkoskelta. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi. Haastan seuraavat: Aura Tamminen, Mikko Sauli, Niina Siitonen, Jussi Saramo, Laura Tuominen, Riku Eskelinen, Jukka Huhta ja Eka bini.

1. Luulin joskus, että Suomi on osa Ruotsia. Näinhän asia on ollut, mutta tosin kauan ennen minua. Asian valjettua, luulin myös, että Ruotsi ei ole koskaan ollut missään sodassa.

2. Opetin ala-asteella opettajia käyttämään tietokoneita. Sen aikaisen mittapuun mukaan olisin nörtti, nykyään en ole.

3. Opettelin soittamaan pianoa musiikkiluokan pääsykokeisiin parissa kuukaudessa. Pääsin sisään sävelkorvalla, vaikka soitostakin onnistuin saamaan pisteitä.

4. En ole koskaan lukenut Nummisuutareita, Kalevalaakin olen lukenut vain vähän. Ryhmä-X:ää olen lukenut sitäkin enemmän.

5. Haluaisin tulla lakimieheksi, näyttelijäksi, ohjaajaksi, kirjailijaksi tai supersankariksi.

6. Pidän ismeistä. Olen omasta mielestäni jonkin sortin sosialisti, feministi, kommunisti, anarkisti ja basisti, paitsi silloin kuin muut määrittelee mitä ne asiat on.

7. Mulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä mä tulisin kirjoittamaan näihin seitsemään kohtaan.

edit:
Laura Tuominen vastasi jo.
Samoin Mikko Sauli.
Siitosen Niinakin.
Eka Bini tarjoile omat 7 asiaansa.
Hukkajukka tekee työtä käskettyä.