Pilkkuja, luetteloita ja pisteitä.

Monien kirjoittajien sivistystä mitataan useasti silmämääräisesti sillä perusteella, miten he käyttävät pilkkuja muita luettavuutta parantavia välimerkkejä, joita puhuttaessa ei lausuta ääneen. Tämä oli ehkä hieman tautologista ja tårta på tårta, mutta ainoastaan sivistyneistön parissa. Oletuksena on, luulen, että ajatteleva ihminen ei ole suorittanut ajattelun kriittistä korkeakoulua ennen kuin hän on opiskellut pilkut, luettelot ja pisteet. Oletus on sekä oikea että väärä. Tosielämän suomalaiset, korkeammat koulutusasteet - aihepiiristä riippumatta - alkeiden oppimsita edeltäkäsin. Biologiaa on turha yrittää edes yliopistoon opiskelemaan, jos ei ole vähäisintäkään ymmärrystä eläinten taksanomiasta, kemiasta ja geeneistä.



Kuitenkaan - jos esimerkkiä jatketaan - biologian, korkeimman asteen opiskelulle ei löydy esteitä vaikka sivistyksessä olisi eri maiden pääkaupunkien mentäviä aukkoja. Mielestäni on ironista, kun maahanmuuttajilta vaaditaan kielen kunnollista oppimista kirjoituksella, joka uhmaa oikeinkirjoituksen sääntöjä. Tätä pientä lipsahdusta ei pitäisi käyttää kirjoittajan ajattelua vastaan vaikka tämä on yksi helpoimmista tavoista huomauttaa kirjoituksen tahattomasta ironiasta. Päättelyvirheet eivät tee ajatuksista vielä vääriä; Epätosista väittämistä voidaan päätyä oikeisiin johtopäätöksiin. Kielenhuoltoa maahanmuuttajilta vaativalta on edellytettävä kuitenkin samaa kuin vaatijan kohteilta (subjektiivin verbisoimilta objekteilta), joten huomauttelu on kuitenkin hyvin perusteltua.

Somekeskusteluissa tämä on nähdäkseni ainoa sivistynyt tapa hupailla ilman, että loukataan kenenkään oikeushyveitä. Periaate on nähdäkseni sama kuin oikeusteoreettisessa ajattelussa, että julkisuuden henkilöillä on alennettu yksityisyyden suoja. Toisin sanoen, jos päästät ihmiset vapaaehtoisesti kuvaamaan vaatekomeroasi, niin vaatekomerosta tulee julkisen arvostelun kohde, jota ei suojaa yksityisyydensuoja enää. Analogialla tarkoitan, että jos kritisoit jotain huonosta kielitaidosta, avaat portin myös oman kielitaitosi kritisoinnille. Analogia on kyllä tässä tosin rajoittunut. Moraalisesti on edelleen väärin syrjiä ihmistä pyrkimästä vaikka pääministeriksi vaikka olisi Arnold Schwarzeneggerin aksentti. En ota kantaa nyt minkään maan perustuslakiin tällä.

Adam Smithin Kansojen varallisuutta ja Karl Marxin pääomaa voidaan pitää talousfilosofian sekä -tieteen perusteoksina. Ne ovat ikäänkuin kanonisoituja uskonkappaleita, jos sallitte kielikuvan. Niiden lukemista ei tule edellyttää keskustelijoilta, lähinnä tulisi katosa, että niiden lukemisesta tuskin on haittaa. Erikoiskohtelun ansaitsevat keskustelijat, joiden anti diskurssille (pitemmälle keskustelulle) on "lukematta paskaa" ja "muut keskustelijat eivät ymmärrä edes talouden perusteita." Itseironisesti sanoisin, että heidän mielipiteensä eivät tule näyttämään paremmilta pitkään aikaan. Tiivistäen: heidän mielipiteensä ovat perustelematta paskaa.

Pilkkujen puute ei tee ajatuksista huonoja. Ihmisen mieli pystyy todistettavasti ymmärtämään merkityksiä vaikka väärinpäin. Metafysiikankin, vaikka kuulostaa sivistyssanana vaikeaselkoiselta, osia pystyy lapsikin ymmärtämään. Joulupukkia eikä Teräsmiestä ole olemassa. Silti pystymme lukemaan, kirjoittamaan, puhumaan ja kuuntelemaan heistä olemassaolevina henkilöinä. MOT: Teräsmies on olemassa ideoiden maailmassa.

Amerikkalainen tutkimuskaksikko David Dunning ja Justin Krueger tekivät jotain ihmeellistä, mikä kyseenalaistaa sivistyksen. Heidät innosti, tarina kertoo, pankkiryöstäjä, joka oli valanut kasvoihinsa sitruunamehua. Pankkiryöstäjä oli päätellyt jotain, mikä oli jälkeenpäin hyvin koomista. Paljastan nyt yhden tyhmän taikatempun, joka paljastui yleisölle lapsena oman kömpelyyteni takia. Olin laittanut sitruunamehua ohueeseen puunoksaan ja kirjaillut sillä paperille eri kohtiin numerot yhdestä kuuteen. Väitin omassa taikurishow'ssani, että pystyn ennustamaan nopanheiton tuloksen. Tässä ei tarvinnut edes lahjoa etukäteen yleisön jäsentä vaan homman pitäisi onnistua taikuuden avulla. Ikäväkseni en ollut harjoitellut riittävästi. En muistanut, missä kohdassa numerot ovat paperia, joten siinä vaiheessa kun pidin tulitikkua paperilla, yritin pitää sitä niin etäällä, että ehtisin nähdä itse paljastuvan kohdan ennen kuin siirtyisin seuraavaan numeroon.

Pankkiryöstäjä oli kuitenkin päätellyt, että tämä näkymätön muste estäisi hänen naamansa näkymistä turvakameroissa. Amerikkalainen koulutusjärjestelmä antaa kyllä syytä arvosteluun. Pitää kuitenkin muistaa, että Yhdysvalloista tulee sekä eniten tohtoreita ja nobel-voittajia kuin myöskin lukutaidottomia lukion käyneitä. Koulutus, eli tavallaan myös sivistys, jakaantuu siellä epätasa-arvoisesti. Ennakkoluuloisuutta kuitenkin pitää välttää. Amerikasta tulee myös subjektiivisesti katsoen maailman parhaimmat ja paskimmat elokuvat myös. Syvemmälle en aio nyt puuttua epätasa-arvoon. Tekstillä yritän pysyttäytyä sivistyksen aiheissa. Päädyn kohta loppuun, mutta tämmöinen väliaika on varmaan hyvä laittaa, koska se tukee myöskin loppuratkaisua. Stephen Fry on sivistynyt ja korkeakoulutettu, ja kaiken lisäksi taiteilija. Tämän jälkeen palaan David Dunningiin ja Justin Kruegeriin.

Pankkiryöstäjä ei kuitenkaan ollut olennaisin osa tarinaa vaan se, että toinen (en muista kumpi, voi olla että ei kumpikaan ja tämä on valheellinen muistikuva perustuen johonkin esseeseen, josta en ole suorittanut tarpeellista lähdekritiikkiä - siinä tapauksessa häpeä on minun) ihmetteli, että miten ihmiset ovat innokkaita vastaamaan kysymyksiin, joihin heillä ei ole vastausta. Heidän tutkimuksensa johtivat kuitenkin läpimurtoon psykologian alalla. Dunning-Krueger efektiksi nimetyn ilmiön mukaan tietämättömät yliarvioivat osaamistaan ja alansa asiantuntijat vastaavasti aliarvioivat osaamistaan. Tästä voisi vetää linkin vuosituhansien taakse aikaan jolloin etuoikeutetut Rooman vapaat kansalaiset tepastelivat nurmikolla ja omistivat vapaa-aikansa (eli kaiken aikansa, koska kaikelle tylsälle oli olemassa orjia) ajattelemiselle. Yksi heistä väitetysti sanoi, että viisas tietää, että ei tiedä mitään. En tietenkään voi sanoa, että sanoiko Sokrates näin oikeasti vai onko se Platonin omaa mielikuvitusta, tai onko Platon edes oikeasti kirjoittanut itse. Epäilevän elämä on hankalaa, onnetonta ja valitettavan saivartelevaa.

Palatakseni kuitenkin Dunning-Kruegeriin ja heidän efektiinsä. Heidän alkuperäinen tutkimuksensa koski vain ihmisten ihmeellistä kykyä omien kykyjensä yliarviointiin, mutta johti lopulta siihen todelliseen vallankumoukseen. Oletettavasti alojensa asiantuntijat pystyvät tunnistamaan tietämyksenä rajat kun taas televisiosta rikospaikkatutkintaa opiskellut saattaa olla varma, että hänen rikosten selvittämisprosentti lähenisi sataa pienellä lisäopiskelulla. Tiivistäen: tyhmyys kasvattaa itseluottamusta.

Loppuun on pakko sanoa (tai kirjoittaa, jos tarkkoja halutaan olla), että lukijalle saattoi tulla mieleen, että kolumniksi tämä on sekä kärjekäs, että apologiittinen joko sivistyneitä tai sivistymättömiä kohtaan, ja punainen lanka jää ikäänkuin puuttumaan. Samalla saattaa tulla mieleen, että ehkä tämä olikin akateeminen essee, jonka tarkoitus oli johdattaa lukijaa pitemmälle sivistyksen pariin. Ei, ei ja kiitos huomiosta. Edellisessä ei ollut verbiä ja eikä näin ollen predikaattia. Tämä oli bloggaus pilkuista, luetteloista ja pisteistä.

Menneet ja tulevat puoluetuet

Valtion antamia tukia on aina hyvä tarkastella säännöllisin väliajoin. Hyvät tavat on nostaa mikroskoopin alle yksittäinen asia, jotta julkisesta keskustelusta tulee monipuolista. Kokoomusnuoret pääsi nyt jännästi esille säätiöimällä ylijäämää. Poliittiset nuorisojärjestöt ovatkin olleet jo esillä kun hallitus antoi nuorisolain perusteella säälittävän vähän toisille järjestöille ja runsaasti toisille järjestöille. Keskustelu ehti vähän laantua kun huomattiin, että suurilta järjestöiltä leikattiin tukea, ja pienille järjestöille tukea lisättiin tai ainakin oltiin leikkaamatta.

Sitten Mikko Sauli kävi päräyttämässä, että yhden järjestön jäsenrekisterit eivät ole aivan hyvän tavan mukaisia. Vaikka ei tämäkään ollut ensimmäinen kerta Suomen historiassa eikä Suomen lähihistoriassakaan. Aikaisemmin kävi ilmi, että Keskustalla on huomattava määrä jäseniä, jotka eivät tiedä jäsenyydestään. Vuosikymmeniä sitten sitten ei edes ollut este olla nuorisojärjestön jäsen vaikka olisi kuusikymmentä. Ajat ovat muuttuneet, mutta eivät merkittävästi. Se, minkä verran jäsenmäärät vaikuttavat haettuihin tukiin, jää itsellekin arvailun varaan. Laki on hieman epäselvä.

Jäsenmäärän tulisi olla yli tuhat jäsentä, mutta huomioon voidaan ottaa monia muitakin seikkoja, joiden merkittävyyttä voi arvioida vain vanhojen käytäntöjen pohjalta. Mitäpä jos poliittisille nuorisojärjestöille annettaisiin tukea pelkän edustuksellisuuden varjolla? Puolueille nuorisotyötä tekevät järjestöt voisivat saada tukea esimerkiksi pelkästään omien edustajien perusteella. Esimerkiksi Kokoomusnuoret saisivat tukea jokaisesta alle 30-vuotiaasta kansanedustajasta. Ilmeinen ongelma tässä lienee, että tukea on totuttu antamaan monille järjestöille perusteilla, jotka eivät liity mitenkään poliittisiin voimasuhteisiin eduskunnassa.

Esimerkiksi partiolaisten nuorisolain perusteella saama tuki perustuisi järjestön edustavuuteen eduskunnassa. Tämä voitaisiin ehkä ohittaa sillä, että tuen perusteeksi riittäisi myös jos kansanedustaja on joskus ollut partiolainen. Tässä vaiheessa ajatusketjua tulisi jo ehkä miettiä, että pitääkö tuen perustua pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Ehkä muut perusteet voisivat olla olennaisempia. Enkä ole vielä ehtinyt edes ajatella, tulisiko tukia jakaa ylipäätänsäkään. Kun tästä kohusta tehdään aikanaan joitain mahdollisesti järkeviä johtopäätöksiä, voin ennustaa jo seuraavia kohteita, joista on syytäkin ehkä keskustella.

Sivistysjärjestöt
Tiesittekö, että monet yhdistykset järjestävät sivistystoimintaa. Kansanopistot, joissa voi opiskella tietokoneenkäyttöä, taiteita, kirjanpitoa ja vähän kaikkea muutakin? Osa näistä järjestöistä on lähellä puolueita. Kokoomuksella on omansa, Vihreällä liitolla on omansa, SDP:llä on omansa ja Vasemmistoliitolla on omansa. Vaikka järjestöt ovat muodollisesti itsenäisiä, järjestävät ne opetustoimintaa läheisessä yhteistyössä puolueiden kanssa.

Näissä järjestöissä ei ole mikään este vaikka ei olisikaan puolueen jäsen tai kuuluisi toiseen puolueeseen, mutta yhdistykset järjestävät toimintaa hyvin lähellä puolueita. Esimerkiksi vaalien alla saatetaan järjestää kotisivujen tekokursseja, joihin puolueitten ehdokkaat ja tukiryhmät mielellään osallistuvat, jos tietotaitoa ei ole ennestään. Keskustelussa todennäköisesti tullaan huutamaan piilopuoluetukea ja väite pitää paikkaansa.

Onko se sitten paha, että yhdistykset järjestävät koulutustoimintaa, joissa ihmiset voivat kehittää omia taitojaan sellaiseen suuntaan, mistä saattaisi olla hyötyä vaaleista? Mielestäni ei, mutta tällä ei välttämättä ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun keskustelu alkaa. Toivottavasti johtopäätökset ovat kuitenkin sen suuntaisia lopuksi, että ihmisten omatoimisuus, kouluttautuminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeämpiä asioita kuin se, minkä puolueen jäseniä mahdollisesti istuu sivistysyhdistysten hallituksissa.  

Thinktankit
Sitten tuleekin ehkä pienoisena yllätyksenä, että useammalla puolueella on oma ajatushautomo. Nämä, yleensä 1-3 hengen pyörittämät, tutkimuslaitokset tekevät yhteistyötä puolueiden ja akateemisen maailman välillä tuottaen tieteellistä materiaalia puolueiden käyttöön. Kaiken lisäksi nämä laitokset saavat puoluetuesta irrallista erillistä tukea perusteilla, joita voi kaikki ihan yksin omissa pikku pääkkösissään arvailla.

Tässä keskustelussa tullaan ehkä jopa julistamaan tutkimusten uskottavuus, koska tiedetään laitosten olevan lähellä tiettyjä puolueita. Siitä ei pidä huolestua. Se on osa pelin henkeä. Aika nuoresta pitäen olen antanut itseni opetettavan, että tieteellisessä maailmankatsomuksessa on se hieno puoli, että saa olla vaikka kuinka varma datasta ja johtopäätöksistä kunhan on valmis huomioimaan, että premissit ja johtopäätökset saattavat olla väärin. Tämän mahdollisen tulevan puoluetukikeskustelun suuntia on vaikea arvailla. Ehkä se on jo käytykin eikä siihen palata seuraavaan viiteen tai viiteenkymmeneen vuoteen. Ehkä ajatushautomot pyörivät niin pienillä budjeteilla ja ovat liian vaikeasti hahmotettavia yhdistyksiä, että on parempi vain, että kukaan ei lähde sorkkimaan näitä. Ei kait niitä olisi, jos ei niistä olisi hyötyä.

Lasten järjestöt
Jotta koko kenttä voitaisiin käydä oikeasti lävitse, niin valtio tukee myös sellaisia pikkulaisia järjestöjä kuin partiolaisia. Tämän lisäksi on olemassa esimerkiksi pioneerit, jotka ovat hyvin lähellä Vasemmistoliittoa. Ainakin toimisto sijaitsee samassa talossa Vasemmistoliiton kanssa. Uskontovapaa partiolaistoiminta voi sinänsä kuulostaa ihan viattomalta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä aivopesulaitoksia ne sellaiset ovat. Keskustelussa tulee olemaan esillä, kuinka pioneerileireillä aivopestään pieniä ja viattomia lapsia ajattelemaan vasemmistolaisittain. Siinä vaiheessa toivon, että kukaan Vasemmistoa vastustava ei paljastaisi olleensa joskus pikku pioneeri, koska se todistaisi oikeistolle, että pioneerien tukeminen on hyvä asia.

Lehdistötuki
Tätä keskustelua käytiin jo viime vaalien jälkeen, joten turha alkaa nyt nipottamaan. Paitsi olisihan se kiva, jos Suomessa olisi useita päivälehtiä, joissa olisi monipuolisesti maailmaa kommentoivia pääkirjoituksia.

Yksityisellä puolella on kivaa

Oikeasti en tiedä, miltä tuntuu työskennellä julkisissa palveluissa (tarkoitan julkisilla verorahoitteisia valtion tai kunnan omistamia laitoksia). Osa julkisista palvelulaitoksista ovat kuitenkin yksityisessä omistuksessa, mutta valtion tai kunnan rahoittamia. Sillä puolella rahan tekeminen on syy tehdä asioita. Ei ole varmasti yllätys kenellekään, että kahvi maksaa kahvilassa enemmän kuin kaupassa. Se ylimääräinen osa on sitä voittoa, jonka kahvila yrittää tehdä. Kaupatkin toimivat tällä periaatteella. Ihmisen vasen aivopuolisko oletettavasti on kehittynyt käsittelemään peräkkäistä tietoa kuten kieltä ja matematiikkaa. Olen antanut itselleni opetettavan, että oikea aivopuolisko käsittelee taas kokonaisuuksia, muotoja, kuvia ja äänien kakofoniaa. Sisempi osa aivoista käsittelee yksinkertaisia tunteita ja kun mennään ihan keskelle, jää jäljelle se matelijan osa aivoista; matelijan aivot käsittävät lähinnä ruoan ja seksin tarpeet.

Julkisissa palveluissa on kuitenkin jotain, millä ei yritetä tehdä rahaa. Hyvinvoinnille ja sivistykselle voidaan laskea hinta. Kirjakustantamot ja kaupat tekevät voittoa sillä, että me lukisimme ja kehittäisimme vasempaa aivopuoliskoamme. Koulutkin voisivat toimia tällä periaatteella. Mitä, jos kuitenkin arvotan vasemman aivopuoliskoni tärkeämmäksi kuin rahan tekemisen? Mitä, jos olenkin sitä mieltä, että sivistys on oikeus ei velvollisuus? Silloin käännyn luonnollisesti kannattamaan esimerkiksi meidän maksutonta peruskoulua ja kirjastolaitosta.

Ihminen kuulemma käsittelee rahaa kolmella tavalla. Omaa rahaa käsitellään rationaalisesti harkiten. Toisten rahaa käytetään kuin ilmaista rahaa. Lainarahaa käytetään kuin se olisi lottovoitto. Meillä kaikilla on omat arvot. Minä käsittelen omaa rahaa hyvin epärationaalisesti omalta arvopohjaltani: olen hedoinisti ja sosialisti. Toisten rahaa käytän varoen kuin peläten loukkaavani jotakuta. Lainarahaa käytän rationaalisesti; aina pitää olla takaisinmaksusuunnitelma valmiina.

On hienoa, että ihmisellä on uteliaisuutta. On hienoa, että ihmiset haluavat oppia vaikeitakin asioita. Tiedän jopa fantasioita, joissa ihmiset saavat yliluonnollisia kykyjä oppia kaiken. Televisiossa pyörii useitakin tämmöisiä tv-sarjoja. Aiheesta on tehty elokuvia. Joten olen varma, että en ole yksin tai sitten tietoisuuteni on vain tämän kollektiivisen luovuuden harha, jota kuvittelen omaksi mielekseni. Näihin asioihin myös törsään mielelläni. En silti menisi paheksumaan ihmisiä, jotka nauttivat tästä kollektiivisen luovuuden harhasta. Kaikki tuotettu kulttuuri kuuluu kaikille maksukyvystä riippumatta.

Muutama ranskalainen viiva:
- Aalto-yliopisto
- Tekijänoikeusoikeudenkäynnit 300 kilon korvauksineen
- lainapainoitteinen opintoraha
- kirjasto
- yksityiset koulut
- Wikileaks
- Linux

Olisi mukavaa elää sellaisessa maailmassa, jossa sivistys on oikeus eikä velvollisuus.

Yleissivistys ja Monty Python

Mitä tarkoitetaan yleissivistyksellä? Ei mitään, mutta sitä on kiva käyttää, kun yritetään sanoa toiselle, että sinun tulisi tietää asia, minkä minäkin tiedän, jotta voisimme ymmärtää toistemme puhetta.

Jos joku ei joskus ymmärrä, mitä tarkoitan, kun sanon nudge-nudge. Se on osa Monty Pythonia ja siksi osa yleissivistystä.

Viikon kysymys tekijänoikeuksista, vapaasta sivistyksestä ja vapaasta tiedonvälityksestä?

Viime viikon kysymys koski Tehyn joukkoirtisanoutumisia. Tällä kertaa ääniä tuli 26, joista 84% asettui kannattamaan työtaistelutoimenpidettä. 7 prosenttia ei kiinnostanut koko homma ollenkaan. 6 prosenttia ei kannattanut työtaistelutoimenpidettä, joista puolet oli sitä mieltä, että olisi kannattanut harkita.

Tämän viikon kysymys on todella helppo. Kyseessä on tekijänoikeuksien, vapaan sivistyksen ja vapaan tiedonvälityksen välinen ristiriita.

Tekijänoikeuksien taloudellisessa puolessa on kyse teoksen tekijöiden toimeentulosta. Tekijänoikeuslain yksi tarkoitus on turvata tekijöille tuloja heidän teostensa kaupallisesta käytöstä. Tämän lisäksi epäkaupalliseen puoleen on tehty tarkennuksia, joissa säädetään mm. epäkaupallisissa, mutta julkisissa yhteyksissä tehtävistä esityksistä. Respektioikeudesta, eli tekijän oikeudesta sanoa, että tämä on minun tekemä, on harvemmin puhuttu. Tekijänoikeudethan voivat siirtyä tietyissä teoksissa, kuten ohjelmistoissa, työsuhteen mukana suoraan työnantajalle. Tämä koskee myös tieteentekoa ja tieteellisiä sovelluksia. Voisi sanoa, että perinteisillä taiteilijoilla on paljon paremmin turvattu oikeudet teoksiinsa suhteessa muihin tekijöihin.

Tekijänoikeudet käsittelevät myös toimittajien työtä. Ulkomailta ostetuissa uutisissa, muut mediat, kuin ostaja, eivät saa esittää uutista kuin vasta vuorokauden kuluttua ostotapahtumasta. Rajaus on pieni, mutta päivittäistä uutistyötä tekeville merkittävä. Vitsinä voitaisiin sanoa, että kuka nyt haluaisi lukea eilisiä uutisia, kun suurin osa päivittäisestä uutisoinnista on aikaisempien päivien kertausta sekä viimeisimmän käänteen nostamista uutisen uutisosioksi.

Tekijänoikeudet taiteilijan toimeentulona menettää kuitenkin perusteensa siinä vaiheessa, kun kiinnitetään huomiota, tekijänoikeuden säilyvyyteen. Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen. Tällöin tekijänoikeudet siirtyvät jälkeläisille. Tässä ei kuitenkaan ole enää kyse taiteilijan toimeentulosta.

Yhtenä huomiona on myös syytä miettiä sivistystä. Jos sivistykseen kuuluu kulttuurin tuntemus, niin kaikki eivät ole tasa-arvoisesti oikeutettua sivistykseen. Kirjastolaitoksemme on kuitenkin yksi tärkeimmistä vapaan sivistyksen turvaajista. Kirjastolaitos tarjoaa kirjallisuutta, elokuvia, musiikkia, yms. vapaasta välitettäväksi. Korvauksena tästä maksetaan kuitenkin tekijöillekin pieniä summia toimeentuloksi.

Internet, joka on mullistanut kaiken, kuitenkin pakottaa ratkaisemaan monia ongelmallisia kysymyksiä. Kaikessa laajuudessaan verkko kykenee tarjoamaan kaikkea inhimillistä materiaalia minne tahansa jaettavaksi. Blogit, osana mediamaailmaa, ei paljon kunnioita muiden uutistalojen ostettuja uutisia, vaan kokoavat niitä, mistä tahansa päin maailmaa toimitettuna ja käännettynä, ja usein ilmaiseksi. Toisaalta blogit eivät välttämättä olekaan kotimaisen lainsäädännön piirissä siinä mielessä, että esimerkiksi vaikka tätäkin blogia esitetään suomeksi, lähinnä Suomessa asuville, niin konkreettisesti tämän alustan koodi ja serveri on ihan jossain muualla. En edes tiedä missä.

Internetin kautta on myös saatavilla kirjoja, elokuvia, musiikkia, yms. joko maksua vastaan tai ilmaiseksi. Lainsäädäntö ei kuitenkaan tunnista kaupallisissa oikeuksissa eroa kaupallisen ja epäkaupallisen piratismin välillä. "Piraattiliike" on kuitenkin immateriaalisia oikeuksiakin vanhempaa perua. Liikkeen voidaan katsoa alkaneen jo 300 vuotta sitten kun munkit kopioivat teoksia käsin tai sen jälkeen kun painokone keksittiin. Tänä päivänä en ole ihan niin varma, että jos esimerkiksi Isaac Newton vasta kehittelisi lakejaan, voitaisiinko niiden laskea kuuluvan tekijänoikeuksien piiriin?

Heittäkää kuitenkin tännekin ideoita, jos nuo gallup-kysymykset ovat liian raakileita.