Menneet ja tulevat puoluetuet

Valtion antamia tukia on aina hyvä tarkastella säännöllisin väliajoin. Hyvät tavat on nostaa mikroskoopin alle yksittäinen asia, jotta julkisesta keskustelusta tulee monipuolista. Kokoomusnuoret pääsi nyt jännästi esille säätiöimällä ylijäämää. Poliittiset nuorisojärjestöt ovatkin olleet jo esillä kun hallitus antoi nuorisolain perusteella säälittävän vähän toisille järjestöille ja runsaasti toisille järjestöille. Keskustelu ehti vähän laantua kun huomattiin, että suurilta järjestöiltä leikattiin tukea, ja pienille järjestöille tukea lisättiin tai ainakin oltiin leikkaamatta.

Sitten Mikko Sauli kävi päräyttämässä, että yhden järjestön jäsenrekisterit eivät ole aivan hyvän tavan mukaisia. Vaikka ei tämäkään ollut ensimmäinen kerta Suomen historiassa eikä Suomen lähihistoriassakaan. Aikaisemmin kävi ilmi, että Keskustalla on huomattava määrä jäseniä, jotka eivät tiedä jäsenyydestään. Vuosikymmeniä sitten sitten ei edes ollut este olla nuorisojärjestön jäsen vaikka olisi kuusikymmentä. Ajat ovat muuttuneet, mutta eivät merkittävästi. Se, minkä verran jäsenmäärät vaikuttavat haettuihin tukiin, jää itsellekin arvailun varaan. Laki on hieman epäselvä.

Jäsenmäärän tulisi olla yli tuhat jäsentä, mutta huomioon voidaan ottaa monia muitakin seikkoja, joiden merkittävyyttä voi arvioida vain vanhojen käytäntöjen pohjalta. Mitäpä jos poliittisille nuorisojärjestöille annettaisiin tukea pelkän edustuksellisuuden varjolla? Puolueille nuorisotyötä tekevät järjestöt voisivat saada tukea esimerkiksi pelkästään omien edustajien perusteella. Esimerkiksi Kokoomusnuoret saisivat tukea jokaisesta alle 30-vuotiaasta kansanedustajasta. Ilmeinen ongelma tässä lienee, että tukea on totuttu antamaan monille järjestöille perusteilla, jotka eivät liity mitenkään poliittisiin voimasuhteisiin eduskunnassa.

Esimerkiksi partiolaisten nuorisolain perusteella saama tuki perustuisi järjestön edustavuuteen eduskunnassa. Tämä voitaisiin ehkä ohittaa sillä, että tuen perusteeksi riittäisi myös jos kansanedustaja on joskus ollut partiolainen. Tässä vaiheessa ajatusketjua tulisi jo ehkä miettiä, että pitääkö tuen perustua pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Ehkä muut perusteet voisivat olla olennaisempia. Enkä ole vielä ehtinyt edes ajatella, tulisiko tukia jakaa ylipäätänsäkään. Kun tästä kohusta tehdään aikanaan joitain mahdollisesti järkeviä johtopäätöksiä, voin ennustaa jo seuraavia kohteita, joista on syytäkin ehkä keskustella.

Sivistysjärjestöt
Tiesittekö, että monet yhdistykset järjestävät sivistystoimintaa. Kansanopistot, joissa voi opiskella tietokoneenkäyttöä, taiteita, kirjanpitoa ja vähän kaikkea muutakin? Osa näistä järjestöistä on lähellä puolueita. Kokoomuksella on omansa, Vihreällä liitolla on omansa, SDP:llä on omansa ja Vasemmistoliitolla on omansa. Vaikka järjestöt ovat muodollisesti itsenäisiä, järjestävät ne opetustoimintaa läheisessä yhteistyössä puolueiden kanssa.

Näissä järjestöissä ei ole mikään este vaikka ei olisikaan puolueen jäsen tai kuuluisi toiseen puolueeseen, mutta yhdistykset järjestävät toimintaa hyvin lähellä puolueita. Esimerkiksi vaalien alla saatetaan järjestää kotisivujen tekokursseja, joihin puolueitten ehdokkaat ja tukiryhmät mielellään osallistuvat, jos tietotaitoa ei ole ennestään. Keskustelussa todennäköisesti tullaan huutamaan piilopuoluetukea ja väite pitää paikkaansa.

Onko se sitten paha, että yhdistykset järjestävät koulutustoimintaa, joissa ihmiset voivat kehittää omia taitojaan sellaiseen suuntaan, mistä saattaisi olla hyötyä vaaleista? Mielestäni ei, mutta tällä ei välttämättä ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun keskustelu alkaa. Toivottavasti johtopäätökset ovat kuitenkin sen suuntaisia lopuksi, että ihmisten omatoimisuus, kouluttautuminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeämpiä asioita kuin se, minkä puolueen jäseniä mahdollisesti istuu sivistysyhdistysten hallituksissa.  

Thinktankit
Sitten tuleekin ehkä pienoisena yllätyksenä, että useammalla puolueella on oma ajatushautomo. Nämä, yleensä 1-3 hengen pyörittämät, tutkimuslaitokset tekevät yhteistyötä puolueiden ja akateemisen maailman välillä tuottaen tieteellistä materiaalia puolueiden käyttöön. Kaiken lisäksi nämä laitokset saavat puoluetuesta irrallista erillistä tukea perusteilla, joita voi kaikki ihan yksin omissa pikku pääkkösissään arvailla.

Tässä keskustelussa tullaan ehkä jopa julistamaan tutkimusten uskottavuus, koska tiedetään laitosten olevan lähellä tiettyjä puolueita. Siitä ei pidä huolestua. Se on osa pelin henkeä. Aika nuoresta pitäen olen antanut itseni opetettavan, että tieteellisessä maailmankatsomuksessa on se hieno puoli, että saa olla vaikka kuinka varma datasta ja johtopäätöksistä kunhan on valmis huomioimaan, että premissit ja johtopäätökset saattavat olla väärin. Tämän mahdollisen tulevan puoluetukikeskustelun suuntia on vaikea arvailla. Ehkä se on jo käytykin eikä siihen palata seuraavaan viiteen tai viiteenkymmeneen vuoteen. Ehkä ajatushautomot pyörivät niin pienillä budjeteilla ja ovat liian vaikeasti hahmotettavia yhdistyksiä, että on parempi vain, että kukaan ei lähde sorkkimaan näitä. Ei kait niitä olisi, jos ei niistä olisi hyötyä.

Lasten järjestöt
Jotta koko kenttä voitaisiin käydä oikeasti lävitse, niin valtio tukee myös sellaisia pikkulaisia järjestöjä kuin partiolaisia. Tämän lisäksi on olemassa esimerkiksi pioneerit, jotka ovat hyvin lähellä Vasemmistoliittoa. Ainakin toimisto sijaitsee samassa talossa Vasemmistoliiton kanssa. Uskontovapaa partiolaistoiminta voi sinänsä kuulostaa ihan viattomalta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä aivopesulaitoksia ne sellaiset ovat. Keskustelussa tulee olemaan esillä, kuinka pioneerileireillä aivopestään pieniä ja viattomia lapsia ajattelemaan vasemmistolaisittain. Siinä vaiheessa toivon, että kukaan Vasemmistoa vastustava ei paljastaisi olleensa joskus pikku pioneeri, koska se todistaisi oikeistolle, että pioneerien tukeminen on hyvä asia.

Lehdistötuki
Tätä keskustelua käytiin jo viime vaalien jälkeen, joten turha alkaa nyt nipottamaan. Paitsi olisihan se kiva, jos Suomessa olisi useita päivälehtiä, joissa olisi monipuolisesti maailmaa kommentoivia pääkirjoituksia.

Hyvät kansanäänestykset

Viikon aikana on ollut useampiakin ulostuloja liittyen äänestämiseen. Kokoomusnuoret liittyivät Keskustanuorten vaatimuksiin alentaa äänestysikärajaa 16-vuoteen. Kansan uutisten pääkirjoituksessa otettiin tänään kantaa neuvoa antavien kansanäänestysten lisäämiseksi. Anna Mäenpää blogissaan taas katsoi, ettei tämä korjaisi ongelmia. Helsingin sanomat kertoi Suvi Lindenin aikomuksesta tuoda nettiäänestykset Suomeen.

Suomessa on kansanäänestyksiä käytetty vain kaksi kertaa valtion asioista koko itsenäisyyden aikana. Ensimmäisen kerran kun kumottiin kieltolaki ja toisen kerran kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Tällä perusteella ei voi ainakaan sanoa, että äänestyksiä järjestettäisiin liikaa. Euroopan unionin perustuslaista, Natosta, EMU:sta sekä ydinvoimasta on ehdotettu kansanäänestyksiä järjestettäviksi. Ei yhtään huonompia aiheita. Ainakaan merkitykseltään ne eivät ole vähäpätöisiä vaatimuksia. Vaikka vastustaisin Natoa tai Euroopan unionin perustuslakia (tietyin varauksin), niin kannatan kyllä kansanäänestysten järjestämistä aiheista. Ne tavallaan antaisivat vahvemman legimiteetin päättäjille. Sipoossa taas järjestettiin kansanäänestys, jossa äänestettiin Helsingin aluevaatimuksia vastaan. Näyttää siltä, että tässä tapauksessa kansanääntä ei kuunnella. EU:n tapauksessa taas esimerkiksi Claes Andersson sanoi vastustavansa Eu:hun liittymistä, mutta äänesti neuvoa-antavan äänestyksen mukaisesti.

Itse näkisin kansanäänestysten yleistämisen hyvänä asiana, mutta menisin vielä pitemmälle. Kansanäänestyksistä olisi tehtävä sitovia ja pitkällä tähtäimellä olisi pyrittävä siihen, että kansalaiset saisivat myös itse päättää, mitkä asiat menisivät kansanäänestykseen esimerkiksi nimilistojen avulla. Tämän en näkisi mitenkään olevan demokratian vastaista, vaan enemmänkin se tekisi demokratiasta vain vahvemman.

Nettiäänestyksiin taas liittyy ongelmia. Silloin ei voida välttämättä varmistaa edustaako ääni kansaalaisen oikea äänestystahtoa eikä vaalisalaisuudestakaan voida mennä takuuseen. Toisaalta Yhdysvalloista on tullut tietoja, että äänestyskoneet rekisteröivät eri tuloksia kuin mitä äänestäjät ovat tarkoittaneet. Tämä on jo suuren luokan ongelma koneilla tehtävistä äänestyksistä. Jos nämä ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan, niin eihän siinä pitäisi olla mitään ongelmia sitten.

Loppujen lopuksi ainoa mikä näissä parannuksissa on pelättävää on, että päättäjät eivät saisikaan enää päättää yksin kansan valtakirjalla tai ilman.

Puoluekokousten viikonloppu

Kolme porvaripuoluetta, keskusta, Rkp ja Kokoomus piti tänä viikonloppuna puoluekokoustaan. Minua kiinnostavin on tietenkin Kokoomuksen puoluekokous. Syy tähän on sairaus, jota ei yksikään vertaistukiryhmä pysty lopulta koskaan parantamaan.

Jos nyt noista kahdesta muusta, joista toinen nyt sattuu olemaan Suomen suurin puolue tällä hetkellä, niin se pienempi niistä on hallituksessa, koska siinä puolueesta löytyy sellaista ammattitaitoa mitä ei mistään muusta puolueesta löydy nimittäin kielitaito. Minun vaaliveikkaukseni on että RKP jatkaa ja se on se todellinen illuminaattien kultapossukerho, joka kilpailuttaa kolmea Suomen suurinta puoluetta miten huvittaa.

Kokoomuksen kokouksen anti on nyt koko kansan nähtävillä vaikka noihinkin päätöksiin tullaan palaamaan. Puolueen puheenjohtajana jatkaa Jyrki Katainen, jonka puhe eilen oli kuin kommunistien ja sosialistien suusta. Kokoomuksen edellinen periaateohjelma näytti osaltaan juuri siltä, että se kaipaisi päivitystä ainakin mitä Kokoomuksen linjaan tuleen. Siinä mielessä SDP:kin kaipaisi pienen päivityksen. Minun on välillä vaikeaa erottaa, että mihin SDP päättyy ja mistä Kokoomus alkaa. Kokoomuksen vanhassa ohjelmassa oli kaikenlaisia ympäristöveroja sekä tasa-arvoista koulutusta ja tuloerojen tekemistä mahdollisimman pieneksi. Kokoomuksen vanha periaateohjelma oli kuin Eufratin julistuksesta päivitetty versio.

Uutta periaateohjelmaa silmäilen näillä hetkillä. Kokoomus on ainakin julistuksellisesti löytänyt sisarensa Euroopan poliittisilta kentiltä. Kokoomus on nyt kekustaoikeistolainen kansanpuolue. Italiassa heidän ystävinään on Silvio Berluscionin ryhmä. Yhdysvalloissa se on Republikaanit.

Kokoomuksen uudessa periaateohjelmassa tuodaan esille vahva isänmaallisuus, mikä ei sinänsä ole uutta. Ehkä konservatiivien ja liberaalien taistelu on kääntynyt konservatiivien eduksi. Kokoomus aikoo jatkaa SUOMEN vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ympäri maailmaa. Kristillisyydestään Kokoomus melkein onnistui irtaantumaan, mutta sinne se periaateohjelmaan jäi. "Kristillinen etiikka ja arvopohja ovat tärkeä osa tätä suomalaista kulttuuriperintöä." Helsingin kokoomusnuorten piiri oli vaatinut tämän poistamista. Tämä osa Kokoomusta on siis näitä liberaaleja, jotka tunnustavat kaikki uskonnot tasa-arvoisiksi. Uskon, että heidän piirissään myös ollaan sitä mieltä, että ihmiselle voi syntyä käsityksiä oikeasta ja väärästä ilman Raamattuun nojaamista.

Toisaalta periaateohjelmasta löytyi jotain sellaista, mikä saisi kaikki Suomen puolueet näyttämään samanlaisilta:

"Hyvä yhteiskunta perustuu kansalaisten yhdenvertaiseen mahdollisuuteen osallistua yhteisten asioiden hoitoon ja päätöksentekoon. Tavoiteltava demokraattinen järjestelmä perustuu vapaaseen osallistumisoikeuteen, monipuolisiin vaikuttamismahdollisuuksiin ja ihmisten aktiivisuuteen. Tavoitteena on kansalaisten kuuleminen ja monipuolinen vuorovaikutus. Vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian ja osallisuuden edellytys ja turva. Valtion tulee olla avoin muutoksille, kritiikille ja kehittymiselle. Toimiva demokratia vahvistaa yhteiskunnan turvallisuutta."

Tuo olisi voinut olla vaikka minun kynästäni. Kansalaisille aloiteoikeus kunnan, valtakunnan, Eu:n ja YK:n käsittelemiin asioihin. Kaikille vaaliehdokkaille saman verran rahaa käytettäväksi. Kaupunginosakomiteat, joissa asukkaat voivat itse päättää miten järjestää paikallista toimintaa, ja joihin jokainen alueen asukki on täysivaltainen osallistumaan, ja komiteat, joilta pyydetään lausuntoja. Tarkoittaako Kokoomus tätä? Vai onko se taas uusi "liberaali" tapa ilmaista, että demokratia toimii hyvin niin kauan kuin se palvelee pääomaa.

Kokoomus puhuu edelleen lähtökohtien tasa-arvosta. Tämä oletus perustuu ilmeisesti, näin minulla on syytä olettaa, että kaikki ponnistaa samalta lähtöviivalta tai ainakin maailman pitäisi olla sellainen. Tämä on yksi niistä asioista, mikä erottaa oikeistoa vasemmistosta tai tarkemmin uusliberalismin/klassisen talousliberalismin sosialismista/kommunismista. Vasemmisto kannattaa lopputuloksen tasa-arvoa. Huolimatta siitä, että kuinka rikkaaseen perheeseen olet syntynyt, mitä sinä haluat elämältäsi, niin lopulta kuitenkin olet tasa-arvoinen muiden ihmisten kanssa. Erään vasemmistossa suositun teorian mukaan progressiivinen veroasteikko sekä pienet tuloerot ovat tällaisen politiikan ja ajattelun tulosta. Tämän ymmärtää nähtävästi peruskoulun yläluokkalaisetkin, jotka ovat käyneet ilmaisen peruskoulun.

Periaateohjelman kulttuuria koskeva osio oli poikkeuksellisen outo tai kauniin runollinen. Tulkitsen sitä joskus myöhemmin, mutta sanotaan kuitenkin, että ihmettelin hymyillen kohtaa sydämen sivistys. Elitismistä varoittava vilkkuvaloni syttyi palamaan, mutta saattaa siihen liittyä jotakin paljon humaanimpaakin.

Päivän kysymykseni, hyvät lukijat ja ihmiskunnan parhaimmisto, mitä on sydämen sivistys?

tagit: politiikka, filosofia.