Mutta ystäväni, ajat muuttuvat.
Mikko Saulin ristiretki SDP:n muuttamiseksi demokratiaksi on osoittautuva menestykseksi - tai siis, ainakaan Mikko ei ole yksin. Ilja Suvanto kirjoittaa puheestaan Tulevaisuusakatemiassa.
-- Rakennetta on uudistettava ja jäsendemokratiaa lisättävä. Tällä hetkellä puolueen johdon valintatapa ei ole avoin eikä demokraattinen. Mielestämme puoluejohtaja on vastaisuudessa valittava jäsenäänestyksellä. Tämä ei kuitenkaan riitä yksinään vaan myös muita puoluedemokratian muotoja on kehitettävä. Puoluekokousedustajista on järjestettävä vaalit kaikissa piireissä. Lisäksi puoluekokouksen on oltava avoin myös muille puolueen jäsenille, sen yhteydessä on järjestettävä foorumeita tai ideahautomoita joista ajatukset liikkuvat eteenpäin.
Demarit kärsivät pahasta demokratiavajeesta, mikä on korjattavissa. Kunnallisella tasolla demarit voisivat ainakin keventää ryhmäkurin vaatimuksia, ja sallia esimerkiksi erilaiset äänet tilanteissa, jotka eivät ole ideologisesti maailman yhdistävimpiä tekijöitä. Myöskin ihmisten kiristäminen "poliittisen uran loppumisella" olisi syytä lopettaa. Vaikka lähteet pysyvät salassa, niin tarinat kiertävät. Demarien viesti pysyy epäselvänä, jos tietyt ihmiset puhuvat tiettyjen asioiden puolesta, mutta eivät tilanteen salliessa saakaan tehdä niin, koska ura puolueessa ja politiikan parissa päättyy siihen.
Asiantuntijoiden käyttö on tietenkin fiksua, mutta lautakunnissa työskentelyä voisi auttaa se, jos jokaista jäsentä pidettäisiin omilla aivoilla ajattelevina ihmisinä.
Puoluekokousedustajien ja puheenjohtajan valinta jäsenäänestyksellä parantaisi varmasti järjestön demokraattista puolta. Puheenjohtajan valinnan siirtäminen kaikille jäsenille järjestettäviin yleisiin ja yhtäläisiin vaaleihin (kirjeäänestys ehkä) tekisi puolueesta edistyksellisimmän puolueen jäsendemokratian osalta. Maan ystäviin olisi vielä matkaa, mutta kuilu ei olisi mahdoton. Jos piiri kuitenkin valitsisi kaikki puoluekokousedustajansa, niin sekin olisi jo voitto.
Tämmöiset toimenpiteet eivät kuitenkaan varmistaisi välttämättä Ilja Suvannon vaatimaa sukupolvien viestin katkeamatonta virtaa. Kiintiöpaikkajärjestelmä olisi tähän tehokas, vaikkakaan ei niin tasa-arvoinen tai demokraattinen kuin edellä esitettiin. Jos lähtökohtana on suosia tiettyä sukupuolta tai ikäryhmää muiden kustannuksella, niin jotta ajatus olisi jollain tavalla hyväksyttävä, olisi ryhmän oltava vähemmistönä. Ajatus siitä, että eri-ikäiset ihmiset, miehet ja naiset, rikastuttavat ainutlaatuisilla kokemuksillaan puoluevaltuuston (jos Demareilla se edes on tuon niminen), piirijärjestöjen ja -osastojen ilmapiiriä ja ideointia. Tämmöisten puolten huomioon ottaminen tekee puolueesta seksikkään ja mahdollistaa paljon helpommin puolueen kasvun uusien jäsenten muodossa.
Uusille ihmisille pitää antaa tilaa järjestössä, jotta he voivat sitoutua siihen, jotta he voivat kasvaa siinä.
