Kontekstista irrotettavia ajatuksia - puolikkaita aforismeja

Suomessa harvoin tehdään historiaa, mutta silloin kuin tehdään, niin sitä tehdään isoin numeroin. Kun suomalaiset miehet viimeksi ottivat toisiaan suositussa urheilulajissa, se tehtiin historian suurimmalla maalierolla. Suomalaiset onnistuivat pitkästä aikaa pääsemään ruotsalaisten taakse ja pysymään isompina. Toinen mieleenjäänyt esimerkki liittyy ylimeikattujen rääkyjien kilpahuutokilpailuun, jonka suosituin laulu oli Ruotsissakin toisteltu "And twelve points goes to".

Tasavertaisen avioliittolain yksi no-no on ollut konservatiiveille adoptio-oikeus. On jopa väläytelty, että tämä on vain väliaskel. Todellisuudessa tulevaisuudessa saadaan mennä naimisiin hevosen kanssa, ja sitten moniavoisuus myös oli se kauhistus. En nyt ole tänään käynyt katsomassa uusisuomi.fi:n sivuilla, mutta muutama kommentti siellä lienee olemassa aiheesta.

Miten olisi moniadoptoisuus, vai miten se nyt pitäisikin kirjoittaa, jolla voitaisiin taata lapsille just niin monta huoltajaa kuin tarpeen. Sanotaan, että synnyttämiseen tarvitaan yksi, mutta kasvattamiseen koko kylä. Olisiko tämä liian perverssiä. Ainakin luterilaisilla on kummijärjestelmä olemassa ennestään. Mentäisiinkö tässä liian pitkälle? Joku tuore eduskuntanousukas saattaisi nähdä, että seuraavaksi hoilataan jo rukouksia minariteeteista kännissä ja syödään kaikki suomalaisten pekonit.

Hevos- enkä sikakysymykseen en viitsi koskea. Eräs yhdysvaltalainen vääräleuka oli joskus huolissaan siitä, että kun puhutaan kahden rakastavan ihmisen välisestä liitosta, niin jotkut ajattelevat automaattisesti eläimiä. Kuka tässä yhtälössä on pelottava? Eikä se oikeastaan ollut kysymys, johon halutaan vastaus, mutta laitoin kysymysmerkin siihen perään, koska jotkut tekevät niin.

Epätasa-arvoinen kiistakirjoitukseni

Ei millään pahalla älykkäitä tai tyhmiä kohtaan. En pidä itseäni kumpanakaan. Jos mainostan jotain piirrettä itsessäni niin idiouttaani. En osaa nimittäin mitään ajatusta hyvin. Idious on siis hyvä termi kuvaamaan tyhmyyttäni.

Sitten on Laasanen. Joka on älykäs idiootti. Älykäs siinä mielessä, että hän osaa pilkkusäännöt ja on akateeminen. Se on tavallaan valitettavaa, että nämä ansiot riittävät älykkyydelle, koska tunnen oikeasti älykkäältä vaikuttavia akateemisia ihmisiä, jotka osaavat pilkuttaa. Minä, en, ehkä, kuulu, heihin.

Mitä sitten sanoisi ei-älykäs eli älytön samassa mielessä?

- "Moi!"

Aika rohkean heikko tapa ilmaista itseään, jos ei meinaa saada pillua. Tämä on siis väittämä.

Mitä, jos tämä älyttömyyden huippu avaisi älykkyytensä mitättömän lakeutensa ja heittäisi kirjasta opittuna seuraavaa:

"Moi, mä oon ATM, ja FTM, lähdetkö panee, ai et vai, johtuuks se siitä, että mulla on älykkyyttä vaikka muille jakaa, mutta ei riittävän siististi massii, tää niin vittu todistaa mun teorian Alemman Tason Miehistä, koska sä oot niin kurppasen tyylikäs vittu, että et varmaan lähtis panee mua. Lähtisitkö jos maksan rahaa? Olen nimittäin maisterisihmisiä?"

Laasasen ATM-teoria on varmastikin ihan toimiva idea. Se todistaa itsestään itsensä. Kehäpäätelmäisesti voisi sanoa, että Laasanen ei saa pillua koska on Alemman Tason mies, ja koska hän ei saa pillua, koska hän on ATM-miehiä, niin ATM tarkoittaa raha-automaattia jenkkilän kielessä, niin hän kirjoittaa artikkeleja aiheesta, pääsee pätemään ja saa huomiota.

Jos kaveri oikeasti haluaisi puhua miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta miesten puolesta, niin hän puhuisi asepalveluksesta, miesten isyysriidoista, miesten palkattomasta työstä (hyvin koulutetuissa johtotehtävissä olevat miehet tekevät usein palkatta ylitöitä, -toim. mutu.), miesten suurista itsemurhista, miesten keskinäisestä väkivallasta, miehiin kohdistuvasta kotiväkivallasta, miesopettajien vähäisestä määrästä, sosiaaliturva-alan ammattilaisten naisvaltaisuudesta, mutta ei: Mies puhuu vain siitä, miten naiset määrää pillullaan.

Laasaselle: Haista jalkoväliä ja ota oikeasti kantaa johonkin jollain tärkeällä tavalla. Vinkkejä saa pyytää minulta tai joltain muulta mieheltä.

edit: pilkkuvirhe, :)

Isänmaallinen puhe

Kiilan, Penin ja Sadankomitean itsenäisyyspäivän matineassa esitettiin Teatteri Poleemin nimissä Isänmaallinen puhe. Ohjaus on Maria Hukkamäen ja käsikirjoitus ja rooli allekirjoittaneen. Käsikirjoitus oli tämän näköinen:

Minä olen puhdas suomalainen. Tiedättekö miksi? Siksi, että minä uskon Suomeen. Minä uskon tähän maahan. Minä uskon, että se on olemassa. Minä uskon, että se on olemassa, koska sydämeni sanoo niin.

Minä uskon tulevaisuuteen. Minä uskon, että semmoinen on oikeasti tulossa. Sitä ei voi estää. Siksi minä uskon siihen.

Mikään tässä maailmassa ei ole niin hienoa kuin olla suomalainen. Suomalaiset on kaikkein paras kansa. Tämä kansa jakaa täsmälleen kaikki samat arvot.

Suomessa kaikki on paremmin. Suomalaiset maamiinat ovat edistyksellisen tasa-arvon välineitä, jotka on sekä turvallisia että ekologisia. Ne eivät vahingoita ketään. Siksi olisi ensinnäkin typerää liittyä Ottawan sopimukseen. Jos Suomi allekirjoittaisi Ottawan sopimuksen se kiihdyttäisi ilmastonmuutosta, jos sellaista edes olisi olemassa. Maamiinoihin voi astua ainoastaan sellainen henkilö, joka ansaitsee sen. Maamiinat tuhoutuvat myös itsestään räjähtämällä.

Suomi on pohjoinen ja periksi antamaton kansakunta. Ainoastaan Suomessa tehdään suomalaista ydinvoimaa. Suomalainen ydinvoima on isänmaallista energiaa, joka tuottaa valoa ja lämpöä suomalaisiin sairaaloihin, suomalaisiin vanhusten koteihin sekä suomalaisiin päivähoitoloihin. Jos te vastustatte ydinvoimaa, te vihaatte lapsia ja vanhuksia.

Suomalaiset liput ovat maailman hienoin asia. Ei niitä valmistettaisi kehitysmaissa muutoin. Kuka lapsi nyt haluaisi väkertää sellaisten lippujen kimpussa, joista ne ei pidä. Pitää lopuksi muistaa, että työ on lapsen leikkiä.

Tämä maa on hieno maa, mutta kenenkään isänmaallisen henkilön, huomatkaa kun käytän sanaa henkilö miehen sijasta, ei tulisi alistua nyt itsevarmuuteen. Kaikkialla on nimittäin sellaisia vihulaisia, jotka ovat valmiit täyttämään tämän maan epäkelvolla aineksella. Suomen paikka on kelpojen maitten ja maitten kansalaisten rinnalla. Suomen pitää olla kaikissa pöydissä päättämässä. Nato on yksi näistä pöydistä. Nato, onpa hieno sana.

Nato on moderni, feministinen rauhanjärjestö, joka ajaa tasa-arvoa kaikilla rintamilla. Afganistan on nykyään niin paljon parempi paikka, kun kenenkään ei tarvitse pelätä tai kuolla - turhaan. Suomen tulisi kuulua tähän pöytään, jos me oikeasti kansakuntana pidetään itseämme feministisenä. Mun mielestä ihmiset kuitenkin jakaantuu lopulta vain kahteen ryhmään, feministeihin ja talibaneihin. Ainoa looginen lopputulos on Nato.

(riisuminen)

Mut jos mä nyt oikeasti paljastan teille itseni. Kun kaikki puheet on pidetty jää jäljelle vain tämä lippu. Tämä lippu on kansakuntamme identiteetin symboli. Kansakunnan, joka jakaa täsmälleen kaikki arvot. Mä en tiedä, miten tän vois kaikkein parhaiten selittää, kuin esittämällä teille kysymyksen:

Mistä tässä lipussa on oikeasti kyse? (go chip'n'dales -tanssi)

Terveydenhuolto valtion hoidettavaksi

Tehyn työtaistelu on nyt päättynyt ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja Markku Jalonen arveli tuoreeltaan, että joka neljäs kunta joutuisi nostamaan veroprosenttia. Kunnallisen- ja valtiollisen verotuksen ero on se, että ensimmäinen on tasavero ja jälkimmäinen on luonteeltaan progressiivinen (tai edistyksellinen).

Tasaveron ongelma on sen tuloeroja kasvattava vaikutus kumulatiivisesti muiden vaikutusten kanssa. Progressiivinen verotus taas pyrkii lieventämään tuloeroja verottaen suhteessa vähemmän heitä, jotka tienaavat vähiten.

Terveydenhuolto on kuitenkin järjestetty nykyään niin, että sitä hoitaa paikallisesti kunnat. Valtio tukee sitten tahtonsa mukaan paikallista terveydenhuoltoa. Toinen tapa olisi, että valtio järjestäisi suoraan terveydenhuollon valtakunnallisesti sijoittaen resursseja tarpeen mukaan. Jos poliittista tahtoa löytyisi siihen, että terveydenhuolto järjestettäisiin valtion toimesta siirryttäisiin myös suoraan sellaiseen järjestelmään, jossa kaikki osallistuvat terveydenhuollon tukemiseen. Nykyisen järjestelmä yksi ongelma on nimenomaan se, että periaate näyttää toimivan niin, että ne, jotka palveluja käyttävät, myös niistä maksavat. Valinnanvapaus on käyttäjällä tämän valitessaan asuinpaikkaansa. Kuulostaa liberaalilta, mutta se tarkoittaa myös sitä, että vähävaraisilla ei ole mahdollisuutta kilpailuttaa vaihtoehtoja.

Jos ei kiinnitetä huomiota siihen, että millä perustein ihminen voi valita tai haluaa valita asuinpaikkansa, niin huomiota tulisi kiinnittää siihen, että järjestelmä pakottaa sairaaloita lähettämään ihmiset hoidettaviksi omaan kuntaansa ellei kyseessä ole hengenvaarallinen tilanne. Osa ratkaisua olisi siis järjestää terveydenhuolto kokonaan valtion toimesta niin keskusjohtoiselta kuin se kuulostaakin. Jos halutaan ajatella laajemminkin tulonjakoa, tulisi myös kunnallinen verotus muuttaa edistyksellisesti tasaamaan tuloeroja.

Minkälainen feministi olen?

Mirka Muukkonen pohti blogissaan, minkälainen feministi hän on. Otan haasteen vastaan, koska käsite näyttää merkitsevän monia asioita eri ihmisille. Asiaan liittyvät stereotypiatkin ovat niin vahvoja, että asiaa on syytä avata.

Minulle on opetettu, että feminismin kolmea pääsuuntausta kutsutaan liberaaliksi, post-moderniksi ja radikaaliksi feminismiksi. Itse lukeudun jonnekin kahden jälkimmäisen välimaastoon. Klassinen feminismi sisältyy molempiin jälkimmäisistä. Sillä tarkoitetaan sitä, että naisella tulisi olla oikeus näkyä ja kuulua julkisessa elämässä. Tässä mielessä näkisin feminismin vastustajat jonkinlaisena vähemmistönä. Olisi vaikea kuvitella, että tästä maasta löytyisi henkilöitä, jotka oikeasti vastustaisivat naisten näkymistä julkisessa elämässä. Tätä koulukuntaa kutsutaan myös ensimmäisen aallon feministeiksi. Tähän kuuluu oikeastaan naisasialiikkeen toiminta, joka tähtäsi molempien sukupuolten samanlaisiin oikeuksiin.

Palkkatasa-arvo on minun mielestäni tavoiteltava asia. Tässä mielessä saatan olla jopa hieman marxilaisfeminististä koulukuntaa. Ajatteluni voisi tiivistää virkkeeseen "jokainen kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan". Vaikka jokainen tuntee kykynsä yksilöllisesti varmasti paremmin kuin ulkopuoliset henkilöt, sekä tuntee omat tarpeensa paremmin. Ajatus on kuitenkin perustavanlaatuinen. Sen ajatuksen tulisi hallita kaikenlaista poliittista keskustelua - valitettavasti näin ei ole. Hyväksyn toiseksi parhaimpana ajatuksena, että jokaiselle pitäisi maksaa samasta työstä paras palkka. Kolmantena kannatan ajatusta siitä, että ihmisille tulee maksaa erilainen palkka erilaisista töistä. Jälkimmäisin näistä lienee tällä hetkellä poliittisen keskustelun suosituin ajatus.

Minua näyttää kiinnostavan, miksi nainen on usein väkivallan kohteena ja tekijä on mies. Tämä tilastollinen vääryys on korjattava. Ei tietenkään sillä tavalla, että naisten pitäisi hakata tasa-arvoisesti miehiä, vaan lähestymiskulmani on pasifistinen, väkivallasta kieltäytyminen. Tämä ei ole nähdäkseni mitenkään pois miesten tai naisten mieheen kohdistamasta väkivallasta. Molemmista pitäisi päästä eroon. Näyttää kuitenkin siltä, että nainen on fyysisesti heikommassa asemassa silloin kun käytetään väkivaltaa.

Vertailevassa kulttuuritutkimuksessa, ts. antropologiassa, naisten ja miesten sosiaaliset roolit ovat vaihtelevia. Sellaiset roolit joiden oletetaan olevan sukupuoleen sidottuja, näyttävätkin globaalissa mittakaavassa valheelliselta havainnolta. Suomessa miesten oletetaan automaattisesti suorittavan armeijan sekä päätyvän jollekin tekniselle alalle. Naisten taas oletetaan haluavan lapsia, että käyvän töissä hoiva-alalla (jos mukuloiden hoitamiselta ehtii). Tosiasiassa monet naiset kokevat ajatuksen epämiellyttäväksi, itselleen epäsopivaksi. Osalla miehistäkin vaikuttaa olevan halua tehdä muitakin töitä kuin teknisen alan töitä. Joillekin miehillä saattaa jopa tuntua hassulta pyrkiä töihin alalle, jossa vaaditaan abstraktia ajattelua. Sosiaalisesta sukupuolesta on tultava tietoiseksi. Sellaisista käytännöistä on luovuttava, jotka näyttävät rajoittavan ihmisen elämää sukupuolen takia. Samoin on pyrittävä sellaiseen järjestykseen, jossa toista sukupuolta ei suosita toisen kustannuksella pelkän tradition takia.

Viimeisin mainittu ajatus liittyy läheisesti käsitteeseen lasikatosta. Sillä tarkoitetaan sellaista näkymätöntä estettä, joka estää (yleensä naista) etenemästä urallaan tietyn pisteen ohitse. Tilastollisesti tätä näkemystä voidaan tukea. Suurin osa pörssiyhtiöiden johtajista on miehiä. Toisaalta joillekin aloille miehillä on vaikeampi päästä opiskelemaan. Esimerkiksi kasvatustieteellisessä on jouduttu siirtymään tukemaan myös miesten mahdollisuuksia päästä opiskelemaan luokanopettajiksi. Tämmöinen ajattelu liittyy läheisesti postmoderniin feminismiin sekä positiivisen diskriminaation käsitteeseen. Jälkimmäinen on sellaista ajattelua, jossa tuetaan sellaista ihmisten etenemistä, jotka kuuluvat jotenkin vähemmistöön. Tässä tapauksessa sukupuolen mukaan ajateltuna vähemmistö luokanopettajista on miehiä, joten heidän pääsyä alalle on tuettava.

Vaikka se onkin erittäin kannatettavaa, että "heikoimpien" mahdollisuuksia edetä haluamalleen alalla ja haluamallaan alallaan, ajatukseen sisältyy riskejä, joita on hyvä tiedostaa. Positiivisen diskriminaation kriitikot käyttävät kärjistettyjä esimerkkejä, joihin yleensä liittyy jokin ala, jossa vaaditaan ehdottomasti jotain tiettyä ominaisuutta, kuten näkökykyä. "Pitäisikö sokeillekin jakaa ajokortteja" kriitikko kysyisi. Hän olisi oikeassa. Eihän siinä ole mitään järkeä ja se on kyseisen kärjistyksen ideakin.

Positiivinen diskriminaatio on oiva työkalu auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat ihan rajalla päästäkseen toteuttamaan itseään, mutta se on myös vaarallinen työkalu. Järjestelmän korruptoituessa kriitikoiden pelot käyvät toteen. Sokeat pääsevät auton rattiin. Toisaalta tekniikka voi joskus tarjota ratkaisun tähänkin ongelmaan. Joten ei kumminkaan kirjata ajokorttien jakamisen perusteita ihan perustuslakiin saakka.

Vastatakseni vielä alkuperäiseen kysymykseen, niin paremman puutteessa vastaan, että olen jonkin sortin feministi.

Pappi siunasi naisparin

Yle: Pappi siunasi naisparin.

Hah hah, kirkkohäät on sittenkin mahdollisia lain sallimissa puitteissa, tai ainakin melkein. Nyt asiasta on kuitenkin kanneltu. Mitäköhän tästä seuraa? Itselleni tämä oli päivän hymiö.

Kristillisdemokraattien piirissä ollaan varmaan kauhuissaan. Ennustan välikysymystä, jolle löytyy allekirjoittajia Kokoomuksen, Demareiden ja Perussuomalaisten edustajista. Yksinäänhän kristillisdemokraatit eivät voi välikysymystä tehdä. Ensi viikon torstaina Eduskunnan kyselytunnilla asiaa varmasti puidaan lävitse.

technorati naisparit, eduskunta, kirkko, Kokoomus, sdp, perussuomalaiset, välikysymys.

Feminismistä

Minuun kolahti feminismi lukiossa lähinnä siinä klassisessa muodossa, että "miksi historia ei tunne naiskirjailijoita, -tiedemiehiä tai muusikoita, johtuu siitä, ettei ole koskaan annettu mahdollisuutta". Tämä kevyesti mukaillen tämän näkökannan isää - siis äitiä - Simon De Beauvoiria. Tähän liittyy siis kielitieteellinenkin puolia, mutta palaan siihen myöhemmin.

Nykyään feminismiini on sekoittunut sukupuoliroolit. Niihin liittyy tämä naisten tiskaaminen. On tuossa vieressä kyllä kauhea tiskiläjäkin, mutta en anna sen nyt kaataa minua.

Ja näen että näiden sukupuoliroolien voittamisessa voittaa lopulta kaikki. Jokaista tyttöä kohden, jota syytetään ylitunteellisuudesta, on yksi poika, joka ei uskalla näyttää tunteitaan. Jokaista poikaa kohden, jolle on ostettu legot, pyssyt ja actionfiguurit, jotka eivät poikaa kiinnosta, on tyttö, joka toivoisi joskus saavansa edes yhden.

Ymmärrätte varmaan, että se on hieman ahdistavaa, että armeijassa kasvatetaan miehiä, vaikka niinhän se on, että ne, jotka on jo miehiä, keksii jotain muuta. Joskus lupasin, että jos armeija tulee naisille pakolliseksi niin käyn suorittamassa sen. Jostain oudosta syystä ajattelen, että se on tasa-arvoa, että velvollisuudet on samat. Tätä eettistä paradoksia on ollut hieman vaikeuksia selvittää. Kun armeija on silleen niinku hyvä ja paha, ja sen olemassaolo voi olla hyvästä ja pahasta ja jollain niinku on semmoinen vakaumus, et ne ei niinku edes halua käydä armeijaa. Sodan ja rauhan kysymyksissä tulee olla puolueellinen ja valita se rauhan puoli.

Minun mielestäni työhönotossa, vaaleissa, kaikissa pitäisi suosia naista. Tämä ei ehkä ole tasa-arvoinen näkemys, mutta näkisin sen välivaiheena. Tätä ehkä tulisi soveltaa miesvaltaisissa ammateissa ainoastaan ja päinvastoin. Miehiä naisvaltaisilla aloille ja naisia miesvaltaisille aloilla helpommin. Tähänkin saattaa liittyä sudenkuoppia: minusta tuntuu, että joku älähtää paljon kovemmin, jos kahdesta hakijasta, miehestä ja naisesta, valitaan mies sairaanhoitajaksi on pahempi asia kuin naisen valitseminen Nokian johtoon. Jos varsinkin valintoja puolustava taho olisi mies ja syyttävä puoli nainen, niin ainakin tuon positiivisen diskriminaation mallin mukaan naista pitäisi suosia tässäkin tapauksessa. Vai tulisiko oikeuden sittenkin olla sokea? Voiko tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus esiintyä samassa ajatuksessa. Luulisi näiden kahden kävelevän käsikädessä, toisaalta kaunokirjallinen historiamme kuten maailman historiakin tuntee lauseen "kaikki ovat tasa-arvoisia, toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset", jonka pitäisi toimia varoittavana esimerkkinä siitä kun vallankumous syö lapsensa.

Olen pitänyt jotenkin outoina ajatuksia, että naisten pitäisi syrjäyttää mies kaikilta aloilta ja antaa valta kokonaan naiselle, koska a) naiset eivät aloita sotia, b) naiset haluavat hoivata ja rakentaa kun miehet haluavat räjäyttää ja tuhota, c) sairaanhoitajat saisivat kaikkialla inhimilliset olosuhteet. Ymmärrän kyllä ajatuksen puolen, mutta minun mielestäni a) minun arkipäivän kokemukseni osoittavat yllättäen toista ja b) se olisi taas uuden sukupuoliroolin rakentamista. Ei minusta äidit ole välttämättä sen parempia huoltajia kuin isät vain sukupuolensa takia. Sen enempää kuin miehet olisivat jotenkin putkiaivoisempia, sotaisampia tai jotain muuta kuin naiset - automaattisesti.

Feminismissä ei pitäisi olla niinkään kyse biologiasta. Kyllä minä voin tunnustaa, että vain nainen voi synnyttää ja mies on keskimääräistä vahvempi (vaikka minua vahvempiakin olen tavannut), mutta uskon, että tämän voi tunnustaa kuka tahansa ihminen maan päällä, joten siitä tuskin kannattaa vääntää tuota peistä. Sanotaan myöskin, että naiset rakastavat lapsiaan enemmän kuin miehet. En tiedä mihin tuo perustuu, mutta voin myöntää, että sitä suhtautuu toiseen ihmiseen varmasti aika eri tavalla kun kantaa sitä sisällään keskimäärin 9 kuukautta. Miehen suhteen pitäisi olla lapseen kait jotenkin aliarvioiva ja semmoinen, että isän ja lapsen pitää rakentaa luottamusta välilleen ennen kuin juttu alkaa synkaamaan ja rakkaudesta tulisi ehdotonta. Varsinkin kun mies halusi vain saada pussit tyhjäksi. Vastustan jollain moraalisella tasolla kahta edellistä argumenttia sekä myöskin tieteellisillä perusteilla kunnes nämä asiat voidaan todistaa.

Tasa-arvo: taasko pitäisi juhlia, jotain mitä ei ole?

Vallankumous on edelleenkin käynnissä. SAK:n mukaan naisen palkka on miehen palkasta 77 prosenttia eli se naisen euro vain pienenee. Matti Vanhasen hallitus aloitti jo viime vuoden toukokuussa vallankumouksellisen ohjelmansa tilanteen korjaamiseksi. Vanhasen hallituksen ohjelman tavoitteena on nostaa naisen euro 85 senttiin vuoteen 2015 mennessä. Tuo ei anna paljoa toivoa. Hallituksen esitys muistuttaa YK:n tynkätavoitteita kuten puolitetaan köyhyys siihen vuoteen mennessä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä pikkuisen ennen tiettyä vuotta ja poistetaan nälänhätää suhteellisesti niin ja niin monelta ihmiseltä. Eiköhän tuokin ohjelma vesity aikanaan, jos kukaan ei ole sanomassa, että sama palkka samasta työstä ja aikaraja puoli vuotta. Epätasa-arvoisesta palkkauksesta sakkoja ja toistuessa vankilaa.

Tällä hetkellä käytyä keskustelua:
http://www.prekariaatti.org/keskustelu/viewtopic.php?t=273

Ystäväni kertoi pari päivää sitten, että oli lopettanut työnsä. Hän toi asian esille, koska olimme keskustelleet aikaisemmin hänen töistään. Hän oli ollut Taloustutkimuksessa töissä muutaman vuoden. Sitten sinne palkattiin mies, jolla oli sama koulutus, mutta vähemmän kokemusta ja tämä mies sai kumminkin reilusti paremman palkan kuin ystäväni. Liiton kautta hän lähti selvittelemään tämän lainmukaisuutta. Taloustutkimuksesta sanottiin, että paremmin palkatulle miehelle on tulossa muita projekteja myöhemmin, minkä takia hänelle maksetaan parempaa palkkaa. Näitä projekteja ei tietenkään tullut vaan mies teki täsmälleen samoja tehtäviä kuin ystäväni. Lopulta ystävänikin palkka nostettiin samalle tasolle. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Näinkin voisi sanoa. Ystäväni lopetti työt, kuten aikaisemmin mainitsin, ja aikoo keskittyä niihin asioihin, joita haluaa tehdä. Hän aikoo pyrkiä nyt syksyllä teatterialan kouluihin sekä viestintää opiskelemaan.

Taloustutkimuksesta voin sanoa, että ei tuommoinen toiminta hyvää tee firman imagolle. Muistan aina kertoa tapauksesta kun joku mainitsee kyseisen firman nimen. Mielipidemittauksia ja markkinatutkimusta tekevien firmojen työntekijöillä on vielä hioutamatta työtaistelujen traditiot.

Belgiassa käydään tällaista taistelua:
http://www.flexblues.be/article15.html

tagit: politiikka.