Mielenosoitus Venäjällä tammikuussa murhattujen toimittajien muistoksi

Mielenosoitus Venäjällä tammikuussa murhattujen toimittajien muistoksi

järjestetään Helsingissä keskiviikkona 28.1.2009 klo 17

Moskovassa on kahden viime viikon aikana tapettu kolme Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimijaa: ihmisoikeusasianajaja Stanislav Markelov ja toimittaja Anastasija Baburova sekä oppositioaktivisti Anton Stradymov. Helsingissä järjestetään mielenosoitus veritekojen aaltoa vastaan ja syyllisten saattamiseksi edesvastuuseen keskiviikkona 28. tammikuuta 2009 klo 17.00 Venäjän suurlähetystön edustalla, osoite Tehtaankatu 1. Mielenosoituksen järjestävät Amnesty Internationalin Suomen osasto, Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi, Suomen PEN, Suomen Rauhanpuolustajat sekä Kiila ry.

Vuosi 2009 on alkanut Venäjällä poliittisten ja ihmisoikeuksien kannalta synkkääkin synkemmin. Moskovan keskustassa ammuttiin 19. tammikuuta keskellä kirkasta päivää kadulle tunnettu ihmisoikeustapauksiin erikoistunut asianajaja Stanislav Markelov ja häntä Novaja gazeta -lehteen haastatellut toimittaja Anastasija Baburova. Markelov oli tulossa pitämästään tiedotustilaisuudesta Baburovan seurassa, kun heitä seurannut mies ampui molempia päähän. Veriteon häikäilemättömyys viittaa murhaajan olleen hyvin valmistautunut ammattilainen.

Toimittajien, asianajajien ja ihmisoikeuspuolustajien murhista on tullut yhä tavallisempia Venäjällä, eikä syyllisiä ole saatu oikeuteen. Tämä on omiaan synnyttämään rankaisemattomuuden ilmapiirin, jonka lopettamiseksi Helsingin mielenosoituksessa vaaditaan Venäjän viranomaisia tutkimaan murhat nopeasti ja perusteellisesti ja saattamaan syylliset oikeuden eteen. Enteet eivät lupaa hyvää: Kreml ei ole esittänyt edes surunvalitteluja murhien johdosta.

Stanislav Markelov oli Venäjän tunnetuimpia ihmisoikeuksiin erikoistuneita juristeja ja Kremlin politiikan näkyvä arvostelija. Hän ajoi lukuisia vallanpitäjien kannalta hankalia juttuja. Hän oli vuosien varrella edustanut mm. ihmisoikeusloukkauksista kärsineitä taetaeenejä (tai heidän eloonjääneitä sukulaisiaan), äärinationalistisen väkivallan uhreja sekä riippumattomia tiedotusvälineitä. Stanislav Markelov johti myös Laillisuusinstituuttia (Institut verhovenstva prava), jonka puitteissa joukko venäläisiä juristeja ajaa yhteiskunnallisesti merkittäviä oikeusjuttuja.

Juuri ennen kuolemaansa Markelov oli pitänyt tiedotustilaisuuden, jossa hän kritisoi murhasta tuomitun entisen everstin Juri Budanovin päästämistä ennenaikaisesti ehdonalaiseen vapauteen 15.1.2009 ja ilmoitti suunnittelevansa uuden oikeusjutun aloittamista tätä vastaan. Budanov tuomittiin vuonna 2003 kymmeneksi vuodeksi vankeuteen 18-vuotiaan taetaeenitytön Elza Kungajevan sieppaamisesta ja murhaamisesta maaliskuussa 2000. Raiskauksesta tuomiota ei sen sijaan tullut, vaikka ruumiinavauksessa löydettiin selviä merkkejä siitä. Markelov toimi kohutussa oikeusjutussa yhtenä Kungajevan omaisten asianajajista.

Yhdessä Markelovin kanssa ammuttu Anastasija Baburova oli 25-vuotias journalistiikan opiskelija ja vapaa toimittaja, joka oli kirjoittanut lokakuusta lähtien Novaja gazeta -lehteen. Baburova toimi aktiivisesti myös opposition Toinen Venäjä -liikkeessä. Hän oli viime aikoina kirjoittanut artikkeleita erityisesti fasististen liikkeiden uhkaavasta noususta Venäjällä. Baburovasta tuli neljäs tällä vuosikymmenellä tapettu Novaja gazetan toimittaja - tunnetuin heistä oli syksyllä 2006 ammuttu Anna Politkovskaja, jonka murhaoikeudenkäynti on käynnissä.

Samaan aikaan kuin suru-uutinen Markelovin ja Baburovan ampumisesta levisi Moskovassa tieto oppositioaktivisti Anton Stradymovin kuolemasta. 20-vuotias Stradymov kuului ääriliikkeenä kiellettyyn, Putinin-Medvedevin hallintoa kritisoivaan Kansallisbolaevistiseen puolueeseen. Hänet pahoinpideltiin raa’asti hengiltä Moskovassa aamuyöllä 14.1.2009, erityisesti pää oli hakattu lähes tunnistamattomaksi. Viranomaisilta kesti yli neljä päivää ilmoittaa kuolemasta uhrin omaisille ja tovereille, vaikka surmatulla oli henkilöpaperit tallella. Omaisuutta Stradymovilta ei tiettävästi anastettu, tappajasta tai tappajista ei ole tietoa.

Isänmaallinen puhe

Kiilan, Penin ja Sadankomitean itsenäisyyspäivän matineassa esitettiin Teatteri Poleemin nimissä Isänmaallinen puhe. Ohjaus on Maria Hukkamäen ja käsikirjoitus ja rooli allekirjoittaneen. Käsikirjoitus oli tämän näköinen:

Minä olen puhdas suomalainen. Tiedättekö miksi? Siksi, että minä uskon Suomeen. Minä uskon tähän maahan. Minä uskon, että se on olemassa. Minä uskon, että se on olemassa, koska sydämeni sanoo niin.

Minä uskon tulevaisuuteen. Minä uskon, että semmoinen on oikeasti tulossa. Sitä ei voi estää. Siksi minä uskon siihen.

Mikään tässä maailmassa ei ole niin hienoa kuin olla suomalainen. Suomalaiset on kaikkein paras kansa. Tämä kansa jakaa täsmälleen kaikki samat arvot.

Suomessa kaikki on paremmin. Suomalaiset maamiinat ovat edistyksellisen tasa-arvon välineitä, jotka on sekä turvallisia että ekologisia. Ne eivät vahingoita ketään. Siksi olisi ensinnäkin typerää liittyä Ottawan sopimukseen. Jos Suomi allekirjoittaisi Ottawan sopimuksen se kiihdyttäisi ilmastonmuutosta, jos sellaista edes olisi olemassa. Maamiinoihin voi astua ainoastaan sellainen henkilö, joka ansaitsee sen. Maamiinat tuhoutuvat myös itsestään räjähtämällä.

Suomi on pohjoinen ja periksi antamaton kansakunta. Ainoastaan Suomessa tehdään suomalaista ydinvoimaa. Suomalainen ydinvoima on isänmaallista energiaa, joka tuottaa valoa ja lämpöä suomalaisiin sairaaloihin, suomalaisiin vanhusten koteihin sekä suomalaisiin päivähoitoloihin. Jos te vastustatte ydinvoimaa, te vihaatte lapsia ja vanhuksia.

Suomalaiset liput ovat maailman hienoin asia. Ei niitä valmistettaisi kehitysmaissa muutoin. Kuka lapsi nyt haluaisi väkertää sellaisten lippujen kimpussa, joista ne ei pidä. Pitää lopuksi muistaa, että työ on lapsen leikkiä.

Tämä maa on hieno maa, mutta kenenkään isänmaallisen henkilön, huomatkaa kun käytän sanaa henkilö miehen sijasta, ei tulisi alistua nyt itsevarmuuteen. Kaikkialla on nimittäin sellaisia vihulaisia, jotka ovat valmiit täyttämään tämän maan epäkelvolla aineksella. Suomen paikka on kelpojen maitten ja maitten kansalaisten rinnalla. Suomen pitää olla kaikissa pöydissä päättämässä. Nato on yksi näistä pöydistä. Nato, onpa hieno sana.

Nato on moderni, feministinen rauhanjärjestö, joka ajaa tasa-arvoa kaikilla rintamilla. Afganistan on nykyään niin paljon parempi paikka, kun kenenkään ei tarvitse pelätä tai kuolla - turhaan. Suomen tulisi kuulua tähän pöytään, jos me oikeasti kansakuntana pidetään itseämme feministisenä. Mun mielestä ihmiset kuitenkin jakaantuu lopulta vain kahteen ryhmään, feministeihin ja talibaneihin. Ainoa looginen lopputulos on Nato.

(riisuminen)

Mut jos mä nyt oikeasti paljastan teille itseni. Kun kaikki puheet on pidetty jää jäljelle vain tämä lippu. Tämä lippu on kansakuntamme identiteetin symboli. Kansakunnan, joka jakaa täsmälleen kaikki arvot. Mä en tiedä, miten tän vois kaikkein parhaiten selittää, kuin esittämällä teille kysymyksen:

Mistä tässä lipussa on oikeasti kyse? (go chip'n'dales -tanssi)