[sarkasmi]
Yhtiöiden ainoa moraalinen velvollisuus on tuottaa voittoa omistajilleen.
[/sarkasmi]
Tämä on yksi Milton Friedmanin ydinajatuksista, ei tietenkään ainoa. Mutta miten omistajat suhtautuvat yrityksiinsä? Onko ainoa ajatus tuottaa voittoa?
Joidenkin mielestä kyllä. Joillekin se on muutakin. Joillekin yritysten toiminta on se idea, jolle luovutetaan aikaa ja energiaa. Jopa piensijoittaja saattaa kokea, että tukee yhteiskunnan toimintaa sijoittamalla kotimaiseen yritykseen. Elisan suurten irtisanomisten kohdalla luin yhden mielipidekirjoituksen Helsingin sanomista, jossa yksi piensijoittaja koki, että ei hän halua suurempia voittoja irtisanomisten kustannuksella.
Vaikka jotkut pitävät Friedmania suurena Jumalana, koska hän vastusti vahvasti säätelyä ja sosialismia. Toiset pitävät häntä suurena saatanana tämän takia.
Friedman ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen ajattelija. Hänkin on ihminen eikä ihmisiin tai ajatuksiin pidä suhtautua mustavalkoisesti.
Vaikka Friedman pitää monetaarista talousfilosofiaa kaiken perustana on hän kirjoittanut monesta muustakin. Muun muassa hän on yrittänyt sovittaa vero- ja kilpailuyhteiskunnan välistä ristiriitaa. Ja tämä ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia. Toisaalta pitäisi kyetä mahdollistamaan kenelle tahansa niin suuri valta ja omaisuus kuin mahdollista ja samaan aikaan pitäisi kyetä estää niitä ihmisiä syrjäytymästä, jotka eivät kykene kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Tämä on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Varsinkaan urbaanissa yhteisössä agrikulttuurille ei ole tilaa. Näinä erikoistumisen aikoina ihmisille ei välttämättä kehity kaiken kattavaa tietotaitoa pärjätä yhteiskunnassa.
Milton Friedman tarjosi vastineeksi kansalaispalkkaa sekä negatiivista tuloverotusta eli sitä, että ihmiset, jotka tienaavat jonkin tietyn tulotason alle saisi tulonsiirtona korvauksen niiltä, jotka tienaavat enemmän. Tämä pyyhkisi paljon byrokratiaa pois sekä poistaisi ainakin osan siitä, jota sosiaaliturvan tarvitsijat kutsuvat välillä "kyykyttämiseksi", "alistamiseksi" ja "nöyryyttämiseksi".
Karl Marxilla ja Milton Friedmanilla olisi paljon keskusteltavaa kahvin äärellä. Valitettavasti Marx on kuollut. Jatkakaamme keskustelua, ei jätetä sitä kuolleitten jättiläisten hartioille.
tagit: politiikka, filosofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti