Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
torstaina, tammikuuta 15, 2009
maanantaina, marraskuuta 10, 2008
General motorsilta rahat loppu?
HS: General Motors varoittaa varojensa loppumisesta
Tämä uutinen pomppasi uutisvirrasta aika hyvin silmille. Käsittääkseni maailman mahtavin yritys on tuhlannut varansa vajaassa vuodessa. Valtiolta yritys toivoo matalakorkoista lainaa sen lisäksi, että aikeissa on säästöohjelma.
Pitääkin seurata tarkemmin tähän yhtiöön liittyvää uutisointia.
Tämä uutinen pomppasi uutisvirrasta aika hyvin silmille. Käsittääkseni maailman mahtavin yritys on tuhlannut varansa vajaassa vuodessa. Valtiolta yritys toivoo matalakorkoista lainaa sen lisäksi, että aikeissa on säästöohjelma.
Pitääkin seurata tarkemmin tähän yhtiöön liittyvää uutisointia.
tiistaina, maaliskuuta 25, 2008
500. postaus
Tätäkin pitäisi jotenkin juhlistaa, mutta tämä tuntuu jotenkin niin aikaiselta. Tavoitteena on kuitenkin ollut juhlia vasta kun 1000. postaus tulee. Puolivälissä ollaan, ja toivottavasti en saa nyt jotain raivaria, että alan tuottamaan 10 postausta päivässä, jotta tuhanteen päästäisiin ennen kesää. Vaikka ei tiedä, vaikka joku alkuinnostus syttyisikin tästä. Toisaalta määrä ei korvaa laatua, ja osittain tämä pätee myös päinvastaiseen tilanteeseen. Ei tule kirjoitella viisisivuisia esseitä kerran kuussa.
Vasemmistonuorten foorumilta löytyi tänään linkki Rick Falkvingen kirjoitukseen Why is US collapsing. Falkvinge on Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtaja, joka aavistelee kirjoituksessaan Yhdysvaltojen kaatumista. Syynä on Yhdysvaltojen uskomaton kyky lainata mielettömästi rahaa ilman tunnetta, että lainat pitäisi maksaa takaisin. Patenttijärjestelmä on ollut Falkvingen mukaan yksi niistä keinoista, joilla on yritetty pitää talouden rattaat pyörimässä sen jälkeen, kun Yhdysvallat hävisi automarkkinat Japanille.
Äpäräteatterin tuottama Neljäs maailmansota saa ensi-iltansa vajaan kahden kuukauden päästä, eikä ainakaan täällä päässä tunnu minkäänlaista paniikkia. Treenit käyvät väsyttäviksi välillä. Tämä johtunee siitä, että minä olen ainoa, joka tekee työkseen muutakin kuin teatteria. Olisi nimittäin ne päivä- ja iltatyöt tehtävänä. Muut sitten käyvät apurahoilla ja muilla freelancer-tuloilllaan treeneissä iloisina ja hyvin, hyvin levänneinä. Minä sitten kömmin kymmenen torkkuhälytyksen jälkeen näyttämään väsyneeltä. Eikä työtä helpota yhtään se, että näytelmä perustuu pääosin Subcomandante Marcosin teksteihin ja minäpä tietenkin näyttelen tuota roolia.
Tämäkin viikko pitäisi hoitaa muutamia muitakin tuotannollisia asioita. Vääntää uutta verokorttia ettei tule mätkyjä ensi vuonna. Pistää tiedotetta Kiilaklubeista ja värkkäillä niitä eteenpäin. Kaiken kruunaa vielä Kiilan vuosikokous viikonloppuna, joka on vielä viimeistelyä vaille valmis (kaikki kalvot vain puuttuu talousarvion lisäksi). Torstaille tulee vielä treenien lisäksi Korkeasaaren johtokunnan kokous ja illalla Heidi Finnilän ohjaamaa ja Leea Klemolan kirjoittamaa Jessika - Vapaana syntynyt - näytöstä, jonne pitäisi päästä. Lavalla vilahtaa tuttuina ainakin Kim Kreus, Pekka Mattila ja Marko Lindholm.
Vasemmistonuorten foorumilta löytyi tänään linkki Rick Falkvingen kirjoitukseen Why is US collapsing. Falkvinge on Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtaja, joka aavistelee kirjoituksessaan Yhdysvaltojen kaatumista. Syynä on Yhdysvaltojen uskomaton kyky lainata mielettömästi rahaa ilman tunnetta, että lainat pitäisi maksaa takaisin. Patenttijärjestelmä on ollut Falkvingen mukaan yksi niistä keinoista, joilla on yritetty pitää talouden rattaat pyörimässä sen jälkeen, kun Yhdysvallat hävisi automarkkinat Japanille.
Äpäräteatterin tuottama Neljäs maailmansota saa ensi-iltansa vajaan kahden kuukauden päästä, eikä ainakaan täällä päässä tunnu minkäänlaista paniikkia. Treenit käyvät väsyttäviksi välillä. Tämä johtunee siitä, että minä olen ainoa, joka tekee työkseen muutakin kuin teatteria. Olisi nimittäin ne päivä- ja iltatyöt tehtävänä. Muut sitten käyvät apurahoilla ja muilla freelancer-tuloilllaan treeneissä iloisina ja hyvin, hyvin levänneinä. Minä sitten kömmin kymmenen torkkuhälytyksen jälkeen näyttämään väsyneeltä. Eikä työtä helpota yhtään se, että näytelmä perustuu pääosin Subcomandante Marcosin teksteihin ja minäpä tietenkin näyttelen tuota roolia.
Tämäkin viikko pitäisi hoitaa muutamia muitakin tuotannollisia asioita. Vääntää uutta verokorttia ettei tule mätkyjä ensi vuonna. Pistää tiedotetta Kiilaklubeista ja värkkäillä niitä eteenpäin. Kaiken kruunaa vielä Kiilan vuosikokous viikonloppuna, joka on vielä viimeistelyä vaille valmis (kaikki kalvot vain puuttuu talousarvion lisäksi). Torstaille tulee vielä treenien lisäksi Korkeasaaren johtokunnan kokous ja illalla Heidi Finnilän ohjaamaa ja Leea Klemolan kirjoittamaa Jessika - Vapaana syntynyt - näytöstä, jonne pitäisi päästä. Lavalla vilahtaa tuttuina ainakin Kim Kreus, Pekka Mattila ja Marko Lindholm.
keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Nyt se tapahtui
Yhdysvalloissa on nyt nähty se, miksi taloutta tulee säädellä. Vai onko? Koko homma on lähtenyt muutamista isoista asioista kuten esimerkiksi lainaamisesta sellaisille henkilöille, joilla ei pitäisi olla varaa maksaa lainojaan takaisin. Yleensäkin henkilö, jolla on joko pienet tulot tai maksuhäiriöitä osoittaa jollain tavalla, että pankin ei kannata lainata heille. Jos pankit eivät voi lainata ihmisille rahaa korkoa vastaan, osa pankkitoiminnan ideasta vesittyy.
Okei, homma on toiminut pankkien kannalta hyvin, he ovat saaneet myytyä korkeakorkoisia subprime-nimisellä korolla lainoja, jotka on sidottu asuntojen hintoihin. Näiden superlainojen korko onkin ollut 12 prosenttia. Niin kauan kuin asuntojen hinnat ovat jatkaneet nousuaan ei mitään ongelmaa ole ollut nähtävissä, mutta heti kun asunnon hintaan on tullut pienikin lasku, niin se on meinannut helposti asunnon pakkohuutokauppaamista.
Okei, ei siinä vielä pankin näkökulmasta mitään, lainanottajahan on vasta kusessa. Mutta kun pankkikaan ei ole sitten saanut myytyä taloa lainatulla hinnalla. Okei, nyt on kusessa myös pankki. Ei tietenkään yhden talon takia vaan useiden.
Okei, nyt sitten ihmiset ovat varattomia eivätkä pysty enää vinguttelemaan visaansa, koska luottotiedot ovat menneet eikä käteisvarat riitä kuin ulosottoon. Okei, eipä hätää. Pankit ovat tarjonneet sitten luottotietonsa menettäneille luottoa ilman tarkistamatta näiden luottotietoja. Tämä on onnistunut, jos heillä on ollut käteisvaroja hieman osoittaakseen, että pystyvät maksamaan luotot takaisin.
Okei, mutta nyt kun on jo ennestään ylivelkaantunut, niin miten sitä voi kuvitella maksavansa uudet velkansa takaisin, kun ei vanhoistakaan selviä enää.
Ehkä Yhdysvalloissa voitaisiin kokeilla jälleen jotain New deal -tyyppistä ohjelmaa, jossa valtio osallistuu talouden sääntelyyn esimerkiksi kasvattamalla julkista sektoria, joka rahoitettaisiin nostamalla varakkaimpien veroja, ottamalla uusia ympäristö- ja varallisuusveroja käyttöönsä.
Muutama uusliberalismin kriitikko on tainnut varoitella jotain tämmöistä. Joku vihreitä arvoja sisäistänyt henkilö on ehkä puhunut jotain kulutusyhteiskuntaa vastaan. Jossain vasemmalla on ehdotettu jonkinlaisia talouden sääntelyyn liittyviä toimenpiteitä sekä tulonsiirtoja. Opitaankohan tästä mitään?
Okei, homma on toiminut pankkien kannalta hyvin, he ovat saaneet myytyä korkeakorkoisia subprime-nimisellä korolla lainoja, jotka on sidottu asuntojen hintoihin. Näiden superlainojen korko onkin ollut 12 prosenttia. Niin kauan kuin asuntojen hinnat ovat jatkaneet nousuaan ei mitään ongelmaa ole ollut nähtävissä, mutta heti kun asunnon hintaan on tullut pienikin lasku, niin se on meinannut helposti asunnon pakkohuutokauppaamista.
Okei, ei siinä vielä pankin näkökulmasta mitään, lainanottajahan on vasta kusessa. Mutta kun pankkikaan ei ole sitten saanut myytyä taloa lainatulla hinnalla. Okei, nyt on kusessa myös pankki. Ei tietenkään yhden talon takia vaan useiden.
Okei, nyt sitten ihmiset ovat varattomia eivätkä pysty enää vinguttelemaan visaansa, koska luottotiedot ovat menneet eikä käteisvarat riitä kuin ulosottoon. Okei, eipä hätää. Pankit ovat tarjonneet sitten luottotietonsa menettäneille luottoa ilman tarkistamatta näiden luottotietoja. Tämä on onnistunut, jos heillä on ollut käteisvaroja hieman osoittaakseen, että pystyvät maksamaan luotot takaisin.
Okei, mutta nyt kun on jo ennestään ylivelkaantunut, niin miten sitä voi kuvitella maksavansa uudet velkansa takaisin, kun ei vanhoistakaan selviä enää.
Ehkä Yhdysvalloissa voitaisiin kokeilla jälleen jotain New deal -tyyppistä ohjelmaa, jossa valtio osallistuu talouden sääntelyyn esimerkiksi kasvattamalla julkista sektoria, joka rahoitettaisiin nostamalla varakkaimpien veroja, ottamalla uusia ympäristö- ja varallisuusveroja käyttöönsä.
Muutama uusliberalismin kriitikko on tainnut varoitella jotain tämmöistä. Joku vihreitä arvoja sisäistänyt henkilö on ehkä puhunut jotain kulutusyhteiskuntaa vastaan. Jossain vasemmalla on ehdotettu jonkinlaisia talouden sääntelyyn liittyviä toimenpiteitä sekä tulonsiirtoja. Opitaankohan tästä mitään?
maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
Milton Friedman: Vapaan kaupan ja köyhien puolustaja?
[sarkasmi]
Yhtiöiden ainoa moraalinen velvollisuus on tuottaa voittoa omistajilleen.
[/sarkasmi]
Tämä on yksi Milton Friedmanin ydinajatuksista, ei tietenkään ainoa. Mutta miten omistajat suhtautuvat yrityksiinsä? Onko ainoa ajatus tuottaa voittoa?
Joidenkin mielestä kyllä. Joillekin se on muutakin. Joillekin yritysten toiminta on se idea, jolle luovutetaan aikaa ja energiaa. Jopa piensijoittaja saattaa kokea, että tukee yhteiskunnan toimintaa sijoittamalla kotimaiseen yritykseen. Elisan suurten irtisanomisten kohdalla luin yhden mielipidekirjoituksen Helsingin sanomista, jossa yksi piensijoittaja koki, että ei hän halua suurempia voittoja irtisanomisten kustannuksella.
Vaikka jotkut pitävät Friedmania suurena Jumalana, koska hän vastusti vahvasti säätelyä ja sosialismia. Toiset pitävät häntä suurena saatanana tämän takia.
Friedman ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen ajattelija. Hänkin on ihminen eikä ihmisiin tai ajatuksiin pidä suhtautua mustavalkoisesti.
Vaikka Friedman pitää monetaarista talousfilosofiaa kaiken perustana on hän kirjoittanut monesta muustakin. Muun muassa hän on yrittänyt sovittaa vero- ja kilpailuyhteiskunnan välistä ristiriitaa. Ja tämä ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia. Toisaalta pitäisi kyetä mahdollistamaan kenelle tahansa niin suuri valta ja omaisuus kuin mahdollista ja samaan aikaan pitäisi kyetä estää niitä ihmisiä syrjäytymästä, jotka eivät kykene kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Tämä on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Varsinkaan urbaanissa yhteisössä agrikulttuurille ei ole tilaa. Näinä erikoistumisen aikoina ihmisille ei välttämättä kehity kaiken kattavaa tietotaitoa pärjätä yhteiskunnassa.
Milton Friedman tarjosi vastineeksi kansalaispalkkaa sekä negatiivista tuloverotusta eli sitä, että ihmiset, jotka tienaavat jonkin tietyn tulotason alle saisi tulonsiirtona korvauksen niiltä, jotka tienaavat enemmän. Tämä pyyhkisi paljon byrokratiaa pois sekä poistaisi ainakin osan siitä, jota sosiaaliturvan tarvitsijat kutsuvat välillä "kyykyttämiseksi", "alistamiseksi" ja "nöyryyttämiseksi".
Karl Marxilla ja Milton Friedmanilla olisi paljon keskusteltavaa kahvin äärellä. Valitettavasti Marx on kuollut. Jatkakaamme keskustelua, ei jätetä sitä kuolleitten jättiläisten hartioille.
tagit: politiikka, filosofia
Yhtiöiden ainoa moraalinen velvollisuus on tuottaa voittoa omistajilleen.
[/sarkasmi]
Tämä on yksi Milton Friedmanin ydinajatuksista, ei tietenkään ainoa. Mutta miten omistajat suhtautuvat yrityksiinsä? Onko ainoa ajatus tuottaa voittoa?
Joidenkin mielestä kyllä. Joillekin se on muutakin. Joillekin yritysten toiminta on se idea, jolle luovutetaan aikaa ja energiaa. Jopa piensijoittaja saattaa kokea, että tukee yhteiskunnan toimintaa sijoittamalla kotimaiseen yritykseen. Elisan suurten irtisanomisten kohdalla luin yhden mielipidekirjoituksen Helsingin sanomista, jossa yksi piensijoittaja koki, että ei hän halua suurempia voittoja irtisanomisten kustannuksella.
Vaikka jotkut pitävät Friedmania suurena Jumalana, koska hän vastusti vahvasti säätelyä ja sosialismia. Toiset pitävät häntä suurena saatanana tämän takia.
Friedman ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen ajattelija. Hänkin on ihminen eikä ihmisiin tai ajatuksiin pidä suhtautua mustavalkoisesti.
Vaikka Friedman pitää monetaarista talousfilosofiaa kaiken perustana on hän kirjoittanut monesta muustakin. Muun muassa hän on yrittänyt sovittaa vero- ja kilpailuyhteiskunnan välistä ristiriitaa. Ja tämä ei ole mikään maailman yksinkertaisin asia. Toisaalta pitäisi kyetä mahdollistamaan kenelle tahansa niin suuri valta ja omaisuus kuin mahdollista ja samaan aikaan pitäisi kyetä estää niitä ihmisiä syrjäytymästä, jotka eivät kykene kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Tämä on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Varsinkaan urbaanissa yhteisössä agrikulttuurille ei ole tilaa. Näinä erikoistumisen aikoina ihmisille ei välttämättä kehity kaiken kattavaa tietotaitoa pärjätä yhteiskunnassa.
Milton Friedman tarjosi vastineeksi kansalaispalkkaa sekä negatiivista tuloverotusta eli sitä, että ihmiset, jotka tienaavat jonkin tietyn tulotason alle saisi tulonsiirtona korvauksen niiltä, jotka tienaavat enemmän. Tämä pyyhkisi paljon byrokratiaa pois sekä poistaisi ainakin osan siitä, jota sosiaaliturvan tarvitsijat kutsuvat välillä "kyykyttämiseksi", "alistamiseksi" ja "nöyryyttämiseksi".
Karl Marxilla ja Milton Friedmanilla olisi paljon keskusteltavaa kahvin äärellä. Valitettavasti Marx on kuollut. Jatkakaamme keskustelua, ei jätetä sitä kuolleitten jättiläisten hartioille.
tagit: politiikka, filosofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)