Kokoomus menetti ihan sikana paikkoja, mutta voitti siitä huolimatta vaalit. Aikaisemmat puheet kolmesta suuresta puolueesta muuttui myös. Nyt meillä on neljä suurta puoluetta. Myöskin lempinatsini Jussi Halla-Aho meni läpi eduskuntaan. Tietenkin pitää miettiä puoluetasolla, että mikäs nyt on meininki.
Stadi
Ainoat vaalien voittajat Helsingissä olivat Persut, Vasurit ja Keskusta. Persut saivat mainitun lempinatsini lisäksi kaksi muutakin paikkkaa. Tämän lisäksi Vasurit kasvattivat 3,6 prosentilla tulostaan edellisistä eduskuntavaaleista ja Keskustakin oslisäsi kannatustaan 0,2 prosentin muutoksella. Apollon kadulla varmasti keräännytään pohtimaan tulosta soppakauhan kanssa kunnolla. Eipä näyttänyt Kiviniemeä hymyilyttävän. Persuihin palaan myöhemmin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin ennustus toteuti. Paavon mukana Arkadialle lensi Silvia, mikä ei ollut yhtään huono valinta. Osa tapaamistani äänestäjistä sanoi, että se on vaan niin hottis. Vaalikoneissa hän esiintyi minulle taas tosi usein sopivaana ehdokkaana Katri Immosen, Kirsi Pihlajan ja Dan Koivulaakson lisäksi. Ei mennyt äänet hukkaan. Kaikki Vasemmistoliiton äänestäjät pistivät äänensä myös Silvialle ja Paavolle. Toivottavasti ette kadu.
Hallitus
Eilisiltaiset hallituskaavailut olivat ehkä omalaatuisia ohjelmineen, mutta haluan yrittää jälleen. Osumatarkkuuteni on välillä häkyllettävä. Todisteeksi tarjoan postaukseni viime Ek-vaalien ajalta. Lukekaa tuo ja hämmästykää arviostani. Välihuomautukseni aiheesta oli tietenkin myös tarpeellinen.
Facebookkiin ehdin jo heittää, että todennäköiset hallituspohjat ovat Kok+ps+kd+rkp eli Kokoomus, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Ruotsalainen kansanpuolue. RKP siis sillä ehdolla, että persut hyväksyvät RKP:n messiin. Sen verran kielivihaa on kuitenkin ilmennyt, että persuille ei vältsiin kelpaakaan. KD ja persut näyttäisivät tulevan hyvin toimeen. Nykyisen Kokoomuksen liberaalilinja on nvarmasti kuitenkin se, mikä yskittää. Tähän hallituskokoonpanoon saatetaan tarjota KD:n sijasta Vihreitä, mutta toivottavasti viikonlopun jälkeen firmalla on eri ääni kellossa, eli ei mennä mihin tahansa hallitukseen tekemään mitä tahansa. Tulos oli ennustettavissa ja onneksi SDP sai sen verran hyvän aseman, että Vihreillä saattaisi olla mahdollisuuksia hallitukseen demareitten johdolla. Tällä kertaa Vihreät ei saa hyväksyä ydinvoimaa eikä mitään tuloerojen kasvua, tai täältä vasemmalta pesee jälleen vihapostia ja ilkeätä kampanjointia takaisin.
ön
Toinen vaihtoehto on SDP+Kesk+Vas+Vihreät. Tämä riittäisi melkein enemmistöön olettae, että ministerit matkailee vähemmän ja kuuntelee yleisesti hallituspuolueita. Tässä olisi se hyvä puoli, että vasurit ja vihreät saattaisivat peesailla iltakoulussa SDP:ta ja Keskustaa saaden heidät kilpailemaan keskenään. Toivoisin kuitenkin tässä hallituspohjassa, että perustulo muodostettaisiin tavoitteeksi sekä tulevaisuutta odotellessa levennettäisiin sosiaaliturvan piiriin kuuluvia sekä helpotettaisiin nykyisen köyhälistön ongelmia. Erityisryhmiksi tarjoaiisin nuoria, eläkeläisä ja opiskelijoita.
Tarjoilen myöhemmin hallitusohjelmaveikkauksen. Mut jos jotain voidaan yrittää tehdä niin ei päästetä persuja ulkoministerin tai sisäministerin paikalle. Annetaan sen vaikka semmoisiin hyvin vaarallisiin käsiin Keskustalle tai Kokoomukseen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vasemmisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vasemmisto. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, huhtikuuta 18, 2011
sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011
Asioita, joita voi tehdä vielä
Kun vaalien päättymiseen on enää 14 tuntia aikaa, niin on hyvä miettiä muutamia asioita, joita voi vielä tehdä. Ensinnäkin pitää muistaa vaalirauha. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestyspaikoille ei saa mennä mekkaloimaan, uhkailemaan tai lahjomaan äänestäjiä. Se ei vain ole siistiä, että ihmisten mieliin yritetään vedota uhkailemalla, lahjomalla tai muuten propagoimalla.
Muutamia tapoja vielä on silti jäljellä, joilla kannattaa pyrkiä vaikuttamaan vaalitulokseen.
Muistilista kaikille:
1) Tekstiviestien lähettäminen. Nyt on hyvä hetki lähettää tekstiviesti kaikille tuntemillensa henkilöille, joissa tarjotaan jotain tiettyä ehdokasta tai ehdokkaita. Useamman ehdokkaan kohdalla pitäkää lista lyhyenä tai keskittykää vaaliliittoon (yleensä puolueeseen). Vasemmisto ei ole Helsingin piirissä vaaliliitossa vaan jokainen ääni menee Vasemmistolle.
2) Sosiaalinen media. Statuspäivityksissä voi ehdottaa ehdokkaita, äänestämistä tai yleensäkin muistuttaa äänestämisen ja äänestämättömyyden välisistä vaihtoehdoista. Totta kai dissaaminen on sallittua vaikkakin saattaa helposti herättää närää dissatuista kohteista. Ihmisiä voi vaikkaa muistuttaa Helsingissä tapahtumalla, jossa äänestetään Kokoomus historiaan.
3) Baarikierrokset. Itse aion tehdä huomenna vielä baarikierroksen avecin (mahdollisesti Dan Koivulaakson) kanssa kallion baareissa, joissa käymme kysymässä, että aikooko porukka äänestää ja nyt on se tilaisuus tehdä se. Etsimme tietoa ihmisille äänestyspaikoista ja yritämme saada ihmiset paikalle, jotta ei nukuta vahingossa. Kalliossa, missä oma isku on tarkoitus suunnitella, vasureilla on kuitenkin lähes parinkymmenen prosentin kannatus ja se voisi olla suurempi, jos ihmiset eivät silloin tällöin nukkuisi vahingossa vaalien ohitse.
4) Postiluukut. Jos on vielä flaijereita vaalien alta taskussa, niin ne kannattaa pistää jakoon tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Kaikki postilaatikot, joissa ei lue "ei mainoksia", kannattaa täyttää yhdellä flaijerilla (tai useammalla, jos on useamman ehdokkaan flaijereita vielä povarissa). Kun on kaunis ilma, niin kannattaa pitää flaikkupinoa handussa ja jakaa niitä vastaantuleville vaikka passiivisesti pitämällä pelkästään käpälää ojossa.
5) Frendit. Kannattaa myös soittaa tai pistellä tarkennetuilla tekstiviesteillä pientä kuumotusta kaikille frendeille, jotka kelaavat äänestämistä tai saattaisivat unohtaa moisen. Pistetään vaan viestiä, että muista äänestää nyt sitä tyyppiä, josta puhuttiin.
6) Manaaminen. Jos on jonkinlaista taipumista uskonnollisiin tai muuten vaan hengellisiin juttuihin, niin ottaa sen oman voodoonuken tai muun idolin esille ja tekee ne rituaalit, joilla vaalituloksesta tulee toivottu.
7) Lisää oma.
8) Kuudennella linjalla vaalivalvojaiset sekä mahdollisen voiton juhliminen. Voiton juhliminen riippuu sinun äänestäsi ja sinun omasta check-listista.
9) Tee check-list ja levitä sitä, tai sitten tätä blogimerkintää.
Muutamia tapoja vielä on silti jäljellä, joilla kannattaa pyrkiä vaikuttamaan vaalitulokseen.
Muistilista kaikille:
1) Tekstiviestien lähettäminen. Nyt on hyvä hetki lähettää tekstiviesti kaikille tuntemillensa henkilöille, joissa tarjotaan jotain tiettyä ehdokasta tai ehdokkaita. Useamman ehdokkaan kohdalla pitäkää lista lyhyenä tai keskittykää vaaliliittoon (yleensä puolueeseen). Vasemmisto ei ole Helsingin piirissä vaaliliitossa vaan jokainen ääni menee Vasemmistolle.
2) Sosiaalinen media. Statuspäivityksissä voi ehdottaa ehdokkaita, äänestämistä tai yleensäkin muistuttaa äänestämisen ja äänestämättömyyden välisistä vaihtoehdoista. Totta kai dissaaminen on sallittua vaikkakin saattaa helposti herättää närää dissatuista kohteista. Ihmisiä voi vaikkaa muistuttaa Helsingissä tapahtumalla, jossa äänestetään Kokoomus historiaan.
3) Baarikierrokset. Itse aion tehdä huomenna vielä baarikierroksen avecin (mahdollisesti Dan Koivulaakson) kanssa kallion baareissa, joissa käymme kysymässä, että aikooko porukka äänestää ja nyt on se tilaisuus tehdä se. Etsimme tietoa ihmisille äänestyspaikoista ja yritämme saada ihmiset paikalle, jotta ei nukuta vahingossa. Kalliossa, missä oma isku on tarkoitus suunnitella, vasureilla on kuitenkin lähes parinkymmenen prosentin kannatus ja se voisi olla suurempi, jos ihmiset eivät silloin tällöin nukkuisi vahingossa vaalien ohitse.
4) Postiluukut. Jos on vielä flaijereita vaalien alta taskussa, niin ne kannattaa pistää jakoon tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Kaikki postilaatikot, joissa ei lue "ei mainoksia", kannattaa täyttää yhdellä flaijerilla (tai useammalla, jos on useamman ehdokkaan flaijereita vielä povarissa). Kun on kaunis ilma, niin kannattaa pitää flaikkupinoa handussa ja jakaa niitä vastaantuleville vaikka passiivisesti pitämällä pelkästään käpälää ojossa.
5) Frendit. Kannattaa myös soittaa tai pistellä tarkennetuilla tekstiviesteillä pientä kuumotusta kaikille frendeille, jotka kelaavat äänestämistä tai saattaisivat unohtaa moisen. Pistetään vaan viestiä, että muista äänestää nyt sitä tyyppiä, josta puhuttiin.
6) Manaaminen. Jos on jonkinlaista taipumista uskonnollisiin tai muuten vaan hengellisiin juttuihin, niin ottaa sen oman voodoonuken tai muun idolin esille ja tekee ne rituaalit, joilla vaalituloksesta tulee toivottu.
7) Lisää oma.
8) Kuudennella linjalla vaalivalvojaiset sekä mahdollisen voiton juhliminen. Voiton juhliminen riippuu sinun äänestäsi ja sinun omasta check-listista.
9) Tee check-list ja levitä sitä, tai sitten tätä blogimerkintää.
lauantaina, huhtikuuta 16, 2011
Pihlajafiilistelyjä
Tänään oli ihan hauskaa tulla töihin, kun huomasi, että useammassa pöydässä oli vaaliflaijereita pöydillä. Bongasin sieltä Silvia Modigin (vas.), Kirsi Pihlajan (vas.) ja Emma Karin mainoksia (vihr.). Mitä nyt pystyin kärpäsenä katossa havaitsemaan, niin Pihlajasta puhuttiin useaan otteeseen. Uusin arvio näyttäisi siltä, että Kokoomus olisi menettämässä paikan Helsingissä ja Vasemmisto saamassa toisen paikkansa. Tämmöisillä ehdokkailla sen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta.
Kirsi on kyllä ottanut yhden asian pintajutukseen, jota muilta ei ole nähty, nimittäin Vasureiden 6+6+6 -malli tai mikä perhevapaamalli se nyt onkaan. Siinä on kelana, että molemmat vanhemmat saavat puolenvuoden vanhempainvapaat töistä ja sekä yhden kuuden kuukauden jakson, jota molemmat voivat käyttää. Se olisi todella hyvä, jos miehet jäisivät myös kotiin perheenlisäyksen yhteydessä. Tämä vaatii tietenkin asennemuutoksia, mutta myöskin sellaista lainsäädäntöä, mikä tekisi hommasta ok:n. Vaikka en itse ole tällä hetkellä perheellinen, mutta joskus tulevaisuudessa saattaisin ollakin, niin olishan se kiva perheenlisäyksen tullessa hengata sen puolituisen kanssa ja jakaa yöt ja aamut yhdessä perheen kanssa.
Tämän lisäksi Kirsillä on arvot muutenkin kohdillaan. Ei ydinvoimaa eikä aseita, perustuloa kaikille, rentoa meininkiä ja vähemmän kasvua. Jotenkin näin näen ne eväät, joilla Pihlaja Eduskuntaan rymistelee. Mikäs siinä. Onhan se välillä naurettavaa, että toiset painaa 60-tuntista työviikkoa ja toisilla ei ole työtä, millä elää. Eläminen taas on hankalaa, koska sosiaaliturvajärjestelmä palvelee epätasaisesti ihmisiä eikä se osaa tunnistaa ihmisiä yksilöinä.
Perustulo olisi muutenkin hieno tapa mahdollistaa ihmisille mahdollisuus kieltäytyä työstä. Työn ei tarvitse tietenkään olla kivaa, mutta ei työn pidä sellaistakaan olla, että itsemurha häämöttää joka päivä mielessä ensimmäisestä tunnista lähtien. Tossa oli jäänyt muutama Kirsin mainos taskuun. Taidanpa pistää ne päivällä mun rappuun jakoon siltä varalta, että joku etsisi juuri sellaista ehdokasta. Sunnuntain jälkeen noilla flaijereilla ei kuitenkaan kovin paljoa tee.
Tänään piti tehdä jotain vaaliduunia, mutta tulipahan nukuttua taas pitkälle iltapäivään. Ehkä tämän voi ottaa huomenna takaisin esimerkiksi käymällä piritorilla pistämässä hieman vaalipropagandaa eteenpäin.
Torstaina ainakin huomasi sen, että Vasemmisto jyrää Kalliossa. Pelkkää peukkua, kiitosta ja mielenkiintoa tihkui jokaisesta kulmasta, kun Vasemmisto tarjoili kahvia ja kirjallisuutta ihmisille. Sunnuntaina kelasin käydä päivällä vähän kiertämässä baareja ja huudattamassa ihmisiä käymään äänestämässä. Osa nukkujista kuitenkin nukkuu vaalien yli vahingossa. Lähtisköhän kukaan messiin
Kirsi on kyllä ottanut yhden asian pintajutukseen, jota muilta ei ole nähty, nimittäin Vasureiden 6+6+6 -malli tai mikä perhevapaamalli se nyt onkaan. Siinä on kelana, että molemmat vanhemmat saavat puolenvuoden vanhempainvapaat töistä ja sekä yhden kuuden kuukauden jakson, jota molemmat voivat käyttää. Se olisi todella hyvä, jos miehet jäisivät myös kotiin perheenlisäyksen yhteydessä. Tämä vaatii tietenkin asennemuutoksia, mutta myöskin sellaista lainsäädäntöä, mikä tekisi hommasta ok:n. Vaikka en itse ole tällä hetkellä perheellinen, mutta joskus tulevaisuudessa saattaisin ollakin, niin olishan se kiva perheenlisäyksen tullessa hengata sen puolituisen kanssa ja jakaa yöt ja aamut yhdessä perheen kanssa.
Tämän lisäksi Kirsillä on arvot muutenkin kohdillaan. Ei ydinvoimaa eikä aseita, perustuloa kaikille, rentoa meininkiä ja vähemmän kasvua. Jotenkin näin näen ne eväät, joilla Pihlaja Eduskuntaan rymistelee. Mikäs siinä. Onhan se välillä naurettavaa, että toiset painaa 60-tuntista työviikkoa ja toisilla ei ole työtä, millä elää. Eläminen taas on hankalaa, koska sosiaaliturvajärjestelmä palvelee epätasaisesti ihmisiä eikä se osaa tunnistaa ihmisiä yksilöinä.
Perustulo olisi muutenkin hieno tapa mahdollistaa ihmisille mahdollisuus kieltäytyä työstä. Työn ei tarvitse tietenkään olla kivaa, mutta ei työn pidä sellaistakaan olla, että itsemurha häämöttää joka päivä mielessä ensimmäisestä tunnista lähtien. Tossa oli jäänyt muutama Kirsin mainos taskuun. Taidanpa pistää ne päivällä mun rappuun jakoon siltä varalta, että joku etsisi juuri sellaista ehdokasta. Sunnuntain jälkeen noilla flaijereilla ei kuitenkaan kovin paljoa tee.
Tänään piti tehdä jotain vaaliduunia, mutta tulipahan nukuttua taas pitkälle iltapäivään. Ehkä tämän voi ottaa huomenna takaisin esimerkiksi käymällä piritorilla pistämässä hieman vaalipropagandaa eteenpäin.
Torstaina ainakin huomasi sen, että Vasemmisto jyrää Kalliossa. Pelkkää peukkua, kiitosta ja mielenkiintoa tihkui jokaisesta kulmasta, kun Vasemmisto tarjoili kahvia ja kirjallisuutta ihmisille. Sunnuntaina kelasin käydä päivällä vähän kiertämässä baareja ja huudattamassa ihmisiä käymään äänestämässä. Osa nukkujista kuitenkin nukkuu vaalien yli vahingossa. Lähtisköhän kukaan messiin
perjantaina, huhtikuuta 15, 2011
Oodi Immoselle
Monet ihmiset tässä vaalien alla mietiskelee, että olispa hyvä ehdokas, mutta minulla on semmoinen ongelma, että on monta hyvää ehdokasta, joita haluaisi äänestää.
Yksi hyvistä on Katri Immonen. Nyt ei edes ole mikään frendiläppäily. En varsinaisesti tunne edes ehdokasta, mutta on niin siisti tyyppi vaan, että pistäisin äänen, jos en olisi Danin miehiä.
Katri Immonen ei päässyt missään vaalikoneessa ykköseksi, mutta kummitteli jatkuvasti top3:sessa paitsi paskassa Maikkarin vaalikoneessa. Vinkkinä sanoisin, että maikkarin vaalikone muuttuu vain huonommaksi järjestelmältä per vaalit.
Immonen on itseasiassa mennyt sillä tavalla tutkan alla, että hän on tosi perustulomyönteinen ja squattausfiilistelevä yliopisto-opiskelija, että ittekin ihmettelen, että mistä noita oppineita-aktivisteja oikein tulloo? No, Saunalahdelta tietenkin.
Tänään tuli yksi Vihreitten innokas hehkuttaja tarjoamaan vaalipropagandaa, mikä on ihan ok. Sit mä sanoin, että Vihreät on vitun selkärangattomia paskiaisia, mut voisin äänestää jotain sellaista Vihreää, joka ei ole vielä käynyt selkärangattomaksi, kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Mut arvatkaapa, mitä tää Vihreitten kirkasotsainen idiootti ehdotti?
Jos Vihreät olisi isompi puolue, niin sillä olisi enemmän vaikutusvaltaa. No shit, Sherlock, ja vittu hyvää yötä vihreille. En siis tarkoita, että vasureilla olisi jäsenistöltään yhtään parempaa tarjottavaa, mut mulla meinas leikata kiinni. Alkoi muistuttaa jo Keskustaa jargoniltaan ja se ei oo Vihreitten tulevaisuus, vaan oikeasti Vihreitten pitää lukea nyt Elonkehää, miettiä omaa tilaa ja löytää ne syyt, miksi Vihreät on olemassa.
Immosen Katri ei selvästikään mieti tämmöisiä asioita, vaan ottaa VVA:n (=vakinaisesti vailla asuntoa) haasteet vastaan ja tarjoaa firman puolesta asunnottomille yöpymismestaa vasureiden vaalimökillä
Nyt parina päivänä kun olen käynyt randomisti vasureitten vaalimökillä ja teltalla levittämässä meidän firman propagandaa, niin minulta on kysytty, että kannattaako Immosta äänestää vai onko hän vain täyte-ehdokas. Minun mielestä hän ei ole mikään "täyte-ehdokas" vaan aito vasemmistolainen poliitikko, joka muuttaa kaiken.
Jos porukkaa meinaa äänestää varmaa läpimenijää, niin tottakai saa äänestää niin. Mut jos haluaa äänestää aidosti, niin minä pistäisin kyllä yhden äänen Immoselle. Vaikka ei menis läpi, niin siitä huolimatta ääni menee samaan laariin muitten vasureitten kanssa, ja vaalit ovat osa ikuista taistelua.
Ps. kaverifirman ravintolapäällikkö pyysi, että Danilaiset ja fillaroivan feministin kannattajat lakkaisivat tukottamasta vessoja vaalitarroilla. Ei sinänsä haitallista, mut ymmärrätte varmaan, et joku ei äänestä sen takia?
Yksi hyvistä on Katri Immonen. Nyt ei edes ole mikään frendiläppäily. En varsinaisesti tunne edes ehdokasta, mutta on niin siisti tyyppi vaan, että pistäisin äänen, jos en olisi Danin miehiä.
Katri Immonen ei päässyt missään vaalikoneessa ykköseksi, mutta kummitteli jatkuvasti top3:sessa paitsi paskassa Maikkarin vaalikoneessa. Vinkkinä sanoisin, että maikkarin vaalikone muuttuu vain huonommaksi järjestelmältä per vaalit.
Immonen on itseasiassa mennyt sillä tavalla tutkan alla, että hän on tosi perustulomyönteinen ja squattausfiilistelevä yliopisto-opiskelija, että ittekin ihmettelen, että mistä noita oppineita-aktivisteja oikein tulloo? No, Saunalahdelta tietenkin.
Tänään tuli yksi Vihreitten innokas hehkuttaja tarjoamaan vaalipropagandaa, mikä on ihan ok. Sit mä sanoin, että Vihreät on vitun selkärangattomia paskiaisia, mut voisin äänestää jotain sellaista Vihreää, joka ei ole vielä käynyt selkärangattomaksi, kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Mut arvatkaapa, mitä tää Vihreitten kirkasotsainen idiootti ehdotti?
Jos Vihreät olisi isompi puolue, niin sillä olisi enemmän vaikutusvaltaa. No shit, Sherlock, ja vittu hyvää yötä vihreille. En siis tarkoita, että vasureilla olisi jäsenistöltään yhtään parempaa tarjottavaa, mut mulla meinas leikata kiinni. Alkoi muistuttaa jo Keskustaa jargoniltaan ja se ei oo Vihreitten tulevaisuus, vaan oikeasti Vihreitten pitää lukea nyt Elonkehää, miettiä omaa tilaa ja löytää ne syyt, miksi Vihreät on olemassa.
Immosen Katri ei selvästikään mieti tämmöisiä asioita, vaan ottaa VVA:n (=vakinaisesti vailla asuntoa) haasteet vastaan ja tarjoaa firman puolesta asunnottomille yöpymismestaa vasureiden vaalimökillä
Nyt parina päivänä kun olen käynyt randomisti vasureitten vaalimökillä ja teltalla levittämässä meidän firman propagandaa, niin minulta on kysytty, että kannattaako Immosta äänestää vai onko hän vain täyte-ehdokas. Minun mielestä hän ei ole mikään "täyte-ehdokas" vaan aito vasemmistolainen poliitikko, joka muuttaa kaiken.
Jos porukkaa meinaa äänestää varmaa läpimenijää, niin tottakai saa äänestää niin. Mut jos haluaa äänestää aidosti, niin minä pistäisin kyllä yhden äänen Immoselle. Vaikka ei menis läpi, niin siitä huolimatta ääni menee samaan laariin muitten vasureitten kanssa, ja vaalit ovat osa ikuista taistelua.
Ps. kaverifirman ravintolapäällikkö pyysi, että Danilaiset ja fillaroivan feministin kannattajat lakkaisivat tukottamasta vessoja vaalitarroilla. Ei sinänsä haitallista, mut ymmärrätte varmaan, et joku ei äänestä sen takia?
torstaina, huhtikuuta 14, 2011
Vasemmistofiilistelyjä
Kävin eilen ensimmäistä kertaa Keskustassa jakamassa Vasemmiston vaalipropagandaa vaalimökin liepeillä. Kyselin aktiivisimmilta puolueen pikkusotureilta, että mikäs on fiilis ja minkälaista viestiä on tullut. Kyselin myös, että onko tultu syyttämään vasemmiston vanhoista synneistä (Neuvostoliitto ja Lipposen hallitukset I ja II). Kuulemma ei ollenkaan. Sen sijaan on käyty haukkumassa Kokoomusta ja Vihreitä. Vasemmistossa näyttää kuitenkin ärsyttävän Vasemmiston suhtautuminen maahanmuuttoon, mikä on tunnetusti varsin liberaalia. Vasemmiston ehdokkaat ovat olleet varsin näkyvästi puolustamassa Kalasatamassakin hengailevia romanialaisia.
Vasemmiston vaalitapahtumat ovat jo kahdesti olleet aivan tukossa. Ekan kuulemani mukaan Paavo Arhinmäen ja Palefacen happening ravintola Pacificossa sai osan porukasta epäilemään, että Helsinginkadulla jaetaan leipää myös iltaisin. Jono oli kuulemma hemmetin pitkä. Eilen Le Bonkissa järjestettiin toiset Vasemmiston vaalibileet, joihin joutui jonottamaan toista tuntia. Kalliossa näkyi illalla porukkaa, jotka olisivat yrittäneet päästä mestoille, mutta luovuttivat ja jatkoivat iltaa Kalliossa fiilistelemällä vasureiden meininkiä.
Vihreille on tulossa kyytiä eikä varmasti vähiten Oden takia, vaan luottamus vanhaan hyvikseen Anni Sinnemäkeen on mennyt. Kyseessä on tietenkin Vihreitten hallitustoiminta. Hallitusneuvotteluista tihkunut julkiviestintä siitä, että jos Vihreät eivät toimi hallituksessa oikeiston pillin mukaan, niin takaisin ei ole tulemista sataan vuoteen, on tehnyt ehkä Vihreitten toiminnasta juuri niin selkärangatonta, mitä on nähty. Ensimmäiset viitteet tulivat Vihreitten hallitustaipaleen alkupuolella, kun jouduttiin kuuntelemaan päivähoitomaksujen nostamista puolustavia puheita, mutta varsinaisesti Vihreitten alamäki lähti uuden ydinvoimalan jälkeen alaspäin. Siitä asti mielipidemittaukset ovat näyttäneet trendinomaisesti vievän alaspäin. Muutama tuntemani Vihreitten ikikannattaja on kääntänyt kelkkansa näissä vaaleissa ja pistämässä äänensä Vasureille ja osa demareille.
Omasta puolestani Vihreitä saa vielä äänestää, mutta äänestäisin itse (jos olisi pakko äänestää Vihreitä) Eduskunnan ulkopuolisia ehdokkaita kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Jos heidän selkärankansa taipuu valitsemisensa jälkeen, niin se on heidän oma häpeänsä. Demarit lienevät päässeen jo jotenkin yli Lipposen aikaisesta uusliberalismistaan. Stadin piirissä pistäisin ääneni Thomas Wallgrenille.
Itse en ole ehtinyt vielä äänestämään, mutta olen jo päättänyt pistää oman ääneni Dan Koivulaaksolle. Vaalikoneissa on tullut myös mukavasti osumia Silvia Modigille, Kirsi Pihlajalle ja Katri Immoselle. Paavo Arhinmäki on myös loistava vaihtoehto.
Hyvillä fiiliksillä siis odotan ääntenlaskua. Tänään ajattelin käydä vähän jakamassa lisää vaalipropagandaa keskustassa sekä fiilistellä meille satavia ääniä. Seuraavissa kunnallisvaaleissa allekirjoittanut lienee olevan taas ehdolla, mutta näissä vaaleissa joudutte valitsemaan minua parempia ehdokkaita.
Muistakaa, että äänestäminen on oikeus, ei velvollisuus. Jos teidän on pakko äänestää, niin äänestäkää oikein tai nukkukaa. Mikään ei ole kauheampaa kuin protestiääni sellaiselle ehdokkaalle, jolla ei ole sydäntä.
Vasemmiston vaalitapahtumat ovat jo kahdesti olleet aivan tukossa. Ekan kuulemani mukaan Paavo Arhinmäen ja Palefacen happening ravintola Pacificossa sai osan porukasta epäilemään, että Helsinginkadulla jaetaan leipää myös iltaisin. Jono oli kuulemma hemmetin pitkä. Eilen Le Bonkissa järjestettiin toiset Vasemmiston vaalibileet, joihin joutui jonottamaan toista tuntia. Kalliossa näkyi illalla porukkaa, jotka olisivat yrittäneet päästä mestoille, mutta luovuttivat ja jatkoivat iltaa Kalliossa fiilistelemällä vasureiden meininkiä.
Vihreille on tulossa kyytiä eikä varmasti vähiten Oden takia, vaan luottamus vanhaan hyvikseen Anni Sinnemäkeen on mennyt. Kyseessä on tietenkin Vihreitten hallitustoiminta. Hallitusneuvotteluista tihkunut julkiviestintä siitä, että jos Vihreät eivät toimi hallituksessa oikeiston pillin mukaan, niin takaisin ei ole tulemista sataan vuoteen, on tehnyt ehkä Vihreitten toiminnasta juuri niin selkärangatonta, mitä on nähty. Ensimmäiset viitteet tulivat Vihreitten hallitustaipaleen alkupuolella, kun jouduttiin kuuntelemaan päivähoitomaksujen nostamista puolustavia puheita, mutta varsinaisesti Vihreitten alamäki lähti uuden ydinvoimalan jälkeen alaspäin. Siitä asti mielipidemittaukset ovat näyttäneet trendinomaisesti vievän alaspäin. Muutama tuntemani Vihreitten ikikannattaja on kääntänyt kelkkansa näissä vaaleissa ja pistämässä äänensä Vasureille ja osa demareille.
Omasta puolestani Vihreitä saa vielä äänestää, mutta äänestäisin itse (jos olisi pakko äänestää Vihreitä) Eduskunnan ulkopuolisia ehdokkaita kuten Emma Karia tai Leo Straniusta. Jos heidän selkärankansa taipuu valitsemisensa jälkeen, niin se on heidän oma häpeänsä. Demarit lienevät päässeen jo jotenkin yli Lipposen aikaisesta uusliberalismistaan. Stadin piirissä pistäisin ääneni Thomas Wallgrenille.
Itse en ole ehtinyt vielä äänestämään, mutta olen jo päättänyt pistää oman ääneni Dan Koivulaaksolle. Vaalikoneissa on tullut myös mukavasti osumia Silvia Modigille, Kirsi Pihlajalle ja Katri Immoselle. Paavo Arhinmäki on myös loistava vaihtoehto.
Hyvillä fiiliksillä siis odotan ääntenlaskua. Tänään ajattelin käydä vähän jakamassa lisää vaalipropagandaa keskustassa sekä fiilistellä meille satavia ääniä. Seuraavissa kunnallisvaaleissa allekirjoittanut lienee olevan taas ehdolla, mutta näissä vaaleissa joudutte valitsemaan minua parempia ehdokkaita.
Muistakaa, että äänestäminen on oikeus, ei velvollisuus. Jos teidän on pakko äänestää, niin äänestäkää oikein tai nukkukaa. Mikään ei ole kauheampaa kuin protestiääni sellaiselle ehdokkaalle, jolla ei ole sydäntä.
torstaina, marraskuuta 04, 2010
Vasemmiston taakka
Muutama vuosi sitten olin Next step -messuilla pitämässä Vasemmistonuorten pöytää. Saattoi siellä ehkä olla Vasemmistoliitonkin materiaalia. En muista. Tämä oli tärkeä tieto, koska Vasemmistonuorten ja -liiton välinen suhde on paikkakunnittain ja ajoittain vaihteleva. Edesmennyt Janne Harju kuvaili suhteen toimivan parhaiten silloin, kun Vasemmistonuorilla on avaimet Vasemmistoliiton toimistoon, jossa voi käyttää printteriä, mutta puolue joutuu pimpottamaan ovikelloa kun haluaa kahvia. Harju ei ehkä käyttänyt näin elävää kuvausta, mutta näin ymmärsin ajatuksen.
Next step -messuilla minua lähestyi innokkaasti nuori isänmaan toivo. Hänellä oli toiveikas ilme, tosin hänen asiansa oli etukäteen päätetty. Meidän keskustelun raamit olivat seuraavanlaiset. Hän tuli kysymään Vasemmistonuorten kantoja erinäisiin energia- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Vastaukset oli ehkä etukäteen hänelläe jo selvillä, jonka jälkeen hän esitti nasevia jatkokysymyksiä tai -ehdotuksia.
Olen omasta mielestäni pätevä keskustelemaan näistä asioista, mutta on myönnettävä, että en osaa vieläkään vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustaa työpaikkoja eli ydinvoimaa. En vieläkään osaa oikein vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustavat halvempia taisteluhävittäjiä eli natoa. Näissä kysymyksissä on tietenkin oletettu, että ydinvoima tuo lisää tarpeellisia työpaikkoja ja halvemmat taisteluhävittäjät ovat parempia kuin kalliit taisteluhävittäjät.
Ehkä olin itsekin hieman naseva silloin. Taisin esittää joitakin käsityksiäni ekologisesta politiikasta. Siihen liittyi vahvasti joitakin kestävän kehityksen periaatteita ainakin filosofisella tasolla. Taisteluhävittäjistä olin suunnilleen sitä mieltä, että niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitäisi suunnata sekä varoja että luonnonvaroja ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen ruoan, koulutuksen ja muiden keinojen avulla. Kaveri ehdotti lopuksi, että ehkä meidän kannattaisi liittyä Neuvostoliittoon. Kerroin hänelle, että Neuvostoliittoa ei enää ole.
Luulen, että hän tiesi asian mielessään, mutta ei ehkä sydämessään. Neuvostoliitto edusti hänelle mahdollisesti kaikkea pahaa ja ihmiset, jotka vastustivat ydinvoimaa ja halpoja taisteluhävittäjiä olivat myös pahoja, joten he kuuluivat tai ainakin haluaisivat kuulua Neuvostoliittoon. Tämäkin on vain omaa arvailua, mutta ymmärrätte varmaan, mitä yritän hienovaraisesti ilmaista, kun otsikoksi on laitettu "Vasemmiston taakka?"
Tämä oli yksi niistä ajatuksista, joita minulle syntyi kun kirjoitin Harri Kivistön blogista edellisessä postauksessani.
Luulen, että kokemukseni ovat tuttuja monille puolueissa tai nuorisojärjestöissä peuhaaville. Se ehkä karkoittaa ihmiset puolueista, tai ainakin tekevät allergisiksi niille, koska kuuluessaan puolueeseen, voi olettaa, että joutuu kantamaan kaikkien puolueen muiden jäsenten synnit. On varmasti muitakin syitä olla kuulumatta puolueisiin. Liittyyhän moneen puolueeseen junttausta, salaisia vaalirahoja, epärehellisyyttä, selkäänpuukotusta ja kaikenlaisia puolueille varattuja penkkejä, joissa pätevyydellä ei ole mitään merkitystä.
Uskoisin, että monet oikeistopuolueissakin kokevat kiusalliseksi sen, että joutuvat tahtomattaan olemaan vastuussa pankkikriisistä, Kreikasta, George W. Bushista, maailman nälänhädästä ja kaikista ihmisoikeusrikoksista, joita maailmalla on tehty.
Olisi kyllä mukavaa kuulla ihmisten vastaavista kokemuksista. Mikä on sinun?
Next step -messuilla minua lähestyi innokkaasti nuori isänmaan toivo. Hänellä oli toiveikas ilme, tosin hänen asiansa oli etukäteen päätetty. Meidän keskustelun raamit olivat seuraavanlaiset. Hän tuli kysymään Vasemmistonuorten kantoja erinäisiin energia- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Vastaukset oli ehkä etukäteen hänelläe jo selvillä, jonka jälkeen hän esitti nasevia jatkokysymyksiä tai -ehdotuksia.
Olen omasta mielestäni pätevä keskustelemaan näistä asioista, mutta on myönnettävä, että en osaa vieläkään vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustaa työpaikkoja eli ydinvoimaa. En vieläkään osaa oikein vastata kysymykseen, miksi Vasemmistonuoret vastustavat halvempia taisteluhävittäjiä eli natoa. Näissä kysymyksissä on tietenkin oletettu, että ydinvoima tuo lisää tarpeellisia työpaikkoja ja halvemmat taisteluhävittäjät ovat parempia kuin kalliit taisteluhävittäjät.
Ehkä olin itsekin hieman naseva silloin. Taisin esittää joitakin käsityksiäni ekologisesta politiikasta. Siihen liittyi vahvasti joitakin kestävän kehityksen periaatteita ainakin filosofisella tasolla. Taisteluhävittäjistä olin suunnilleen sitä mieltä, että niin Suomessa kuin kansainvälisestikin pitäisi suunnata sekä varoja että luonnonvaroja ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen ruoan, koulutuksen ja muiden keinojen avulla. Kaveri ehdotti lopuksi, että ehkä meidän kannattaisi liittyä Neuvostoliittoon. Kerroin hänelle, että Neuvostoliittoa ei enää ole.
Luulen, että hän tiesi asian mielessään, mutta ei ehkä sydämessään. Neuvostoliitto edusti hänelle mahdollisesti kaikkea pahaa ja ihmiset, jotka vastustivat ydinvoimaa ja halpoja taisteluhävittäjiä olivat myös pahoja, joten he kuuluivat tai ainakin haluaisivat kuulua Neuvostoliittoon. Tämäkin on vain omaa arvailua, mutta ymmärrätte varmaan, mitä yritän hienovaraisesti ilmaista, kun otsikoksi on laitettu "Vasemmiston taakka?"
Tämä oli yksi niistä ajatuksista, joita minulle syntyi kun kirjoitin Harri Kivistön blogista edellisessä postauksessani.
Luulen, että kokemukseni ovat tuttuja monille puolueissa tai nuorisojärjestöissä peuhaaville. Se ehkä karkoittaa ihmiset puolueista, tai ainakin tekevät allergisiksi niille, koska kuuluessaan puolueeseen, voi olettaa, että joutuu kantamaan kaikkien puolueen muiden jäsenten synnit. On varmasti muitakin syitä olla kuulumatta puolueisiin. Liittyyhän moneen puolueeseen junttausta, salaisia vaalirahoja, epärehellisyyttä, selkäänpuukotusta ja kaikenlaisia puolueille varattuja penkkejä, joissa pätevyydellä ei ole mitään merkitystä.
Uskoisin, että monet oikeistopuolueissakin kokevat kiusalliseksi sen, että joutuvat tahtomattaan olemaan vastuussa pankkikriisistä, Kreikasta, George W. Bushista, maailman nälänhädästä ja kaikista ihmisoikeusrikoksista, joita maailmalla on tehty.
Olisi kyllä mukavaa kuulla ihmisten vastaavista kokemuksista. Mikä on sinun?
maanantaina, toukokuuta 10, 2010
Mitä ne vihreät taas tekee?
Otsikon perusteella voisi epäillä, että kirjoittaja haluaa jälleen kritisoida Vihreitä kun omasta puolueesta ei ole löytynyt vähään aikaan mitään vikaa. Tällä kertaa olen tehnyt kuitenkin kepeästi perusteltua analyysia suhtautumisessa vihreisiin. En analysoi nyt sitä, mitä vihreät oikeastioikeasti ovat, vaan miten vihreisiin saatetaan suhtautua heidän ulkopuolellaan. Tietyllä tavalla olen jäävi/esteellinen/poliittisesti väärämielinen/täysin väärä/liian lähellä/liian kaukana/sinisilmäinen/mustasukkainen arvioimaan vihreitä, mutta sallinette, että vähän yritän katsella asioita itselleni erilaisesti retorisesta vinkkkelistä.
Vihreiden ja Kokoomuksen kannattajia varmasti ärsyttää monella eri tavalla heidän rinnastamisensa keskenään. Oikeisto on virittänyt aseensa heti kun vihreät mainitsevatkin sanan yksityisautoilu, ydinvoima tai kasvissyönti. Vasemmistokin on valmis irtisanoutumaan punavihreistä Vihreistä heti kun yksikin palvelu ollaan yksityistämässä.
Samaan aikaan Vihreät joutuvat perustelemaan miksi lihansyöntiä pitää vähentää, yksityisautoilua vähentää, verotusta alentaa talouskasvun pönkittämiseen, piippuja vähentää ilmaston takia, palvelumaksuja korottaa budjetin takia, perustuloa kannattaa, yms.
Monet ovat varmasti kuulleet Vihreistä monia selkärangattomuuteen liittyviä kommentteja viimeisen ydinvoimakeskustelun myötä. Aikaisemminkin Vihreistä on käytetty omalla tavallaan halventavia Kokoomuksen puisto-osasto -tyyppisiä sivalluksia. Mutta pitäisikö miettiä välillä miltä Kokoomuksen kannattajista tuntuu. Viherstalinismi ei välttämättä ole mikään vieras kommentti Vihreille, mikä on menneiden puheenjohtajiensa mukaan 'ei vasemmalle eikä oikealle vaan eteenpäin'. En ole välttämättä ainoa, joka on Kokoomukselle sympaattinen kaiken fantastisuutensa keskellä. He joutuvat kuitenkin puolustamaan suomalaisten perusoikeutta valinnanvapauteen samaan aikaan kun ilkeät vihreät haluavat kieltää kaikilta suomalaisilta valinnanvapauden makkaraan, ydinvoimaan ja tiesmihinmuuhun norpan pyydystämiseen.
Vasemmiston ja oikeiston ääripäille Vihreät ovatkin vaikea puolue. Vasemmiston mielestä puolue on liian oikealla ja oikeiston mielestä enemmän kuin liikaa vasemmalla. Vaikka puolueen johto ja edustajat jakaantuvatkin useimmissa nelikentissä hieman enemmän keskustaoikeiston suuntaan, ei se tarkoita etteikö puolueessa olisi myös vasenta siipeä. Aivan kuten Kokoomuksella on oma Sirpa Pietikäisensä, Vasemmistolla oma Suvi-Anne Siimeksensä, on Vihreilläkin Otto Lehtipuunsa, Osmo Soininvaaransa lisäksi myös Jukka Relanderinsa ja Tapio Laaksonsa.
Vasemmisto näyttää taas mielellään vaativan Vihreiltä enemmän kuin he edes itse uskaltavat vaatia. Kun ydinvoimaa aiotaan rakentaa lisää, köyhien kunnallisten tai valtiollisten palvelujen maksuja lisätä tai muuta perusoikeistolaista, Vasemmiston kirves lekauttaa Kokoomuksen tai Keskustan sijasta Vihreisiin. Aivan kuin Vihreiden pitäisi olla vasemmiston kanssa samaa mieltä aina tai ovat osa oikeistoa. Samalla tavalla oikeistossa asia lienee nähty, näin yleisesti arvaillen. Vihreät ovat joko näkymättömissä, hyviä kumppaneita (joille ei varmasti anneta kiitosta yhdestäkään poliittisesta voitosta) tai viherstalinisteja.
Vihreät ovat tavallaan vieneet SDP:n edistyksellisten viitan ja ovat nyt kantamassa sen mukana tullutta vastuun säkkiä. Kun kumartaa yhteen suuntaan edes kompromissina, ollaan keskustan molemmilla puolilla mono valmiina antamaan potkua pyllistävälle pepulle.
Vielä on hankalampikin identiteettiongelma punavihreillä. Ketä äänestää missäkin vaaleissa lienee enemmän pakostakin tunnekysymys kuin kylmän viileään analyysiin nojaava valtapoliittinen laskelma-analyysi. Jos vihreät ovat puunhalaajia ja vasurit/demarit savupiipunhalaajia tai jos vihreät ovat paitojenpesijöitä ja vasurit/demarit tulonjakoporukkaa, niin kehen sitä samaistuisi.
Puut ovat tarpeellisia niilihieluja ja esteettisorgaanisia osia Gaiasta. Savupiiput ovat ikävä esteettinen haitta meidän stereolämmittimille ja puhelinsiirtolaitteille. Paitojen pesu ei ole yhtään kivaa, jos joku ei osallistu talkoisiin. Tulonjakoon liittyy niitä ihmeellisiä elämäntapataiteilijoita, jotka eivät edes halua tehdä duunia kuten muut sodan kokeneet ja sodanjälkeiset sukupolvet.
Tässä ei tarvitse varmaan enää kaivella Kokoomuksen tai Vasemmiston eri vuosikymmeninä ilmennneitä totalitarismi-ihanteita, mutta voisi varmaan ajatella, että Vihreät uutenakin puolueena on kolmannella vuosikymmenellään ja nyt jo joutuu kantamaan historiansa taakkaa siinä missä Espookin. Samoin on löydettävä vihollinen, jonka kanssa tulla toimeen samassa pöydässä. Vasemmistolla ja Kokoomuksella on ollut pitkään toisensa. Jos ei tiedä mitä mieltä pitää olla jostain, voi aina katsoa vastapuolen argumentteja ja olla vain eri mieltä. Vihreät ovatkin löytäneet itselleen vihollisen ja ystävän joka suunnasta. Keskusta kannattaa vääränlaista maanviljelyä, mutta kivoja pyöräteitä. Kokoomus kannattaa inhottavaa ydinvoimaa, mutta kannustaa yksityiseen yritteliäisyyteen kivasti. Vasemmisto puolustaa ilkeitä paperitehtaita, mutta kannattavat viihdyttäviä päästöjenvähennysohjelmia. Demarit halveksuu ulkomaista työvoimaa, mutta heillä on Erkki Tuomioja. RKP ovat oikeasti liberaaleja, mutta ei olla kadeja. Kristillisdemokraatit ja Persut ovat ehkä liian pieniä Vihreiden haastamiselle ja ehkä Vihreät eivät sittenkään halua kiusata pienempiään.
Vihreiden ja Kokoomuksen kannattajia varmasti ärsyttää monella eri tavalla heidän rinnastamisensa keskenään. Oikeisto on virittänyt aseensa heti kun vihreät mainitsevatkin sanan yksityisautoilu, ydinvoima tai kasvissyönti. Vasemmistokin on valmis irtisanoutumaan punavihreistä Vihreistä heti kun yksikin palvelu ollaan yksityistämässä.
Samaan aikaan Vihreät joutuvat perustelemaan miksi lihansyöntiä pitää vähentää, yksityisautoilua vähentää, verotusta alentaa talouskasvun pönkittämiseen, piippuja vähentää ilmaston takia, palvelumaksuja korottaa budjetin takia, perustuloa kannattaa, yms.
Monet ovat varmasti kuulleet Vihreistä monia selkärangattomuuteen liittyviä kommentteja viimeisen ydinvoimakeskustelun myötä. Aikaisemminkin Vihreistä on käytetty omalla tavallaan halventavia Kokoomuksen puisto-osasto -tyyppisiä sivalluksia. Mutta pitäisikö miettiä välillä miltä Kokoomuksen kannattajista tuntuu. Viherstalinismi ei välttämättä ole mikään vieras kommentti Vihreille, mikä on menneiden puheenjohtajiensa mukaan 'ei vasemmalle eikä oikealle vaan eteenpäin'. En ole välttämättä ainoa, joka on Kokoomukselle sympaattinen kaiken fantastisuutensa keskellä. He joutuvat kuitenkin puolustamaan suomalaisten perusoikeutta valinnanvapauteen samaan aikaan kun ilkeät vihreät haluavat kieltää kaikilta suomalaisilta valinnanvapauden makkaraan, ydinvoimaan ja tiesmihinmuuhun norpan pyydystämiseen.
Vasemmiston ja oikeiston ääripäille Vihreät ovatkin vaikea puolue. Vasemmiston mielestä puolue on liian oikealla ja oikeiston mielestä enemmän kuin liikaa vasemmalla. Vaikka puolueen johto ja edustajat jakaantuvatkin useimmissa nelikentissä hieman enemmän keskustaoikeiston suuntaan, ei se tarkoita etteikö puolueessa olisi myös vasenta siipeä. Aivan kuten Kokoomuksella on oma Sirpa Pietikäisensä, Vasemmistolla oma Suvi-Anne Siimeksensä, on Vihreilläkin Otto Lehtipuunsa, Osmo Soininvaaransa lisäksi myös Jukka Relanderinsa ja Tapio Laaksonsa.
Vasemmisto näyttää taas mielellään vaativan Vihreiltä enemmän kuin he edes itse uskaltavat vaatia. Kun ydinvoimaa aiotaan rakentaa lisää, köyhien kunnallisten tai valtiollisten palvelujen maksuja lisätä tai muuta perusoikeistolaista, Vasemmiston kirves lekauttaa Kokoomuksen tai Keskustan sijasta Vihreisiin. Aivan kuin Vihreiden pitäisi olla vasemmiston kanssa samaa mieltä aina tai ovat osa oikeistoa. Samalla tavalla oikeistossa asia lienee nähty, näin yleisesti arvaillen. Vihreät ovat joko näkymättömissä, hyviä kumppaneita (joille ei varmasti anneta kiitosta yhdestäkään poliittisesta voitosta) tai viherstalinisteja.
Vihreät ovat tavallaan vieneet SDP:n edistyksellisten viitan ja ovat nyt kantamassa sen mukana tullutta vastuun säkkiä. Kun kumartaa yhteen suuntaan edes kompromissina, ollaan keskustan molemmilla puolilla mono valmiina antamaan potkua pyllistävälle pepulle.
Vielä on hankalampikin identiteettiongelma punavihreillä. Ketä äänestää missäkin vaaleissa lienee enemmän pakostakin tunnekysymys kuin kylmän viileään analyysiin nojaava valtapoliittinen laskelma-analyysi. Jos vihreät ovat puunhalaajia ja vasurit/demarit savupiipunhalaajia tai jos vihreät ovat paitojenpesijöitä ja vasurit/demarit tulonjakoporukkaa, niin kehen sitä samaistuisi.
Puut ovat tarpeellisia niilihieluja ja esteettisorgaanisia osia Gaiasta. Savupiiput ovat ikävä esteettinen haitta meidän stereolämmittimille ja puhelinsiirtolaitteille. Paitojen pesu ei ole yhtään kivaa, jos joku ei osallistu talkoisiin. Tulonjakoon liittyy niitä ihmeellisiä elämäntapataiteilijoita, jotka eivät edes halua tehdä duunia kuten muut sodan kokeneet ja sodanjälkeiset sukupolvet.
Tässä ei tarvitse varmaan enää kaivella Kokoomuksen tai Vasemmiston eri vuosikymmeninä ilmennneitä totalitarismi-ihanteita, mutta voisi varmaan ajatella, että Vihreät uutenakin puolueena on kolmannella vuosikymmenellään ja nyt jo joutuu kantamaan historiansa taakkaa siinä missä Espookin. Samoin on löydettävä vihollinen, jonka kanssa tulla toimeen samassa pöydässä. Vasemmistolla ja Kokoomuksella on ollut pitkään toisensa. Jos ei tiedä mitä mieltä pitää olla jostain, voi aina katsoa vastapuolen argumentteja ja olla vain eri mieltä. Vihreät ovatkin löytäneet itselleen vihollisen ja ystävän joka suunnasta. Keskusta kannattaa vääränlaista maanviljelyä, mutta kivoja pyöräteitä. Kokoomus kannattaa inhottavaa ydinvoimaa, mutta kannustaa yksityiseen yritteliäisyyteen kivasti. Vasemmisto puolustaa ilkeitä paperitehtaita, mutta kannattavat viihdyttäviä päästöjenvähennysohjelmia. Demarit halveksuu ulkomaista työvoimaa, mutta heillä on Erkki Tuomioja. RKP ovat oikeasti liberaaleja, mutta ei olla kadeja. Kristillisdemokraatit ja Persut ovat ehkä liian pieniä Vihreiden haastamiselle ja ehkä Vihreät eivät sittenkään halua kiusata pienempiään.
keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010
Vasureille lyhyempi nimi
Vasemmistoliitto julkaisi tänään itsestään uuden kuvan. Samalla uudeksi osoitteeksi tuli vasemmisto.fi. Vanhan logon muuttuminen punavihreästä punaharmaaksi näytti menevän samansuuntaisesti kannatuksen kanssa. Uudessa logossa on taas väriä: punainen, oranssi, jokin vihertävän sävy ja vihreä. Olisi voinut luulla, että Vasemmistoliitto olisi halunnut kikkailla Kokoomuksen brändäyksen kanssa ja ottaa yhdeksi väriksi sinisen, mutta tällä kertaa näpäytys on jäänyt toteuttamatta. Punavihreyden lisäksi voisi löytää oranssista ainakin Oranssin vallankumouksen. Tässä voi olla juuria Vasemmistoliiton alkuaikoihin, jolloin Claes Anderssonin aikana tuettiin Viron itsenäistymispyrkimysten lisäksi muitakin entisen Neuvostoliiton alueitten itsenäistymistä. Saatan olla tässä väärässä. Kolmas väri, tuo jokin vihreän sävy, on hieman hämmentävä. Omassa mielessä se ei liity mihinkään aatteeseen tai politiikkaan. Ehkäpä sen on ajateltu edustavan punaisen ja vihreän yhdistelmää oranssin kanssa. Ehkä puolue haluaa viestittävän olevansa moniarvoinen. Ehkä ei. Jotain muutakin tuttua väreissä on. Ne muistuttavat pensseliä, joista tulee mieleen Vasemmistoliiton vanha vaalikampanja, jossa puolueen aikaisempi puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes poseerasi maalitelan kanssa hymyillen. Slogan taisi olla silloin "me. yhdessä."
Sisältöä tullaan lupausten mukaan avaamaan lähiaikoina. Veikkaan, että tämän viikon Viikkolehdessä tulee olemaan aiheesta useita sivuja. Värivalintojen lisäksi lehdessä tultaneen selittämään myös slogania. Sloganiksi puolue on valinnut 'Rikkauden, jolla on arvoa'. Olisikohan tällä jotain tekemistä käyttöarvon kanssa? Ehkäpä puolueen imago yritetään saada vastaamaan sisältöä paremmin. Vasemmistoa näytetään kritisoivan useasti siitä, että se tekee kunnallisten tai valtiollisten omasta tuotannosta ideologisen kysymyksen. Vasemmiston voi melkein aina olettaa vastustavan terveydenhuollon tai koululaitoksen yksityistämistendenssejä. Tähän tarkoitukseen uusi slogan näyttäisi sopivan. Se on yhdenmukainen sisällön kanssa. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, mikä sloganin arvoksi tulee ihmisten mielissä ja puolueen toiminnassa.
Vanhoihin kotisivuihin verrattuna uudet sivustot vaikuttavat selkeämmiltä. Saa nähdä miten piiriosastot ja paikallisosastot sopeutuvat uuteen järjestelmään. Vanhoilta sivuilta oli vaikea löytää omaa piiriosastoa tai tietoa kunnallispolitiikasta. Nyt ne näyttävät löytyvän helposti. Samoin kuin puolueeseen liittyvät ajankohtaiset asiat eduskunnan toiminnasta puoluelaisten blogeihin. Tavallaan on ollut jännä huomata, että puolueen äänenkannattaja Kansan uutiset uudisti oman julkikuvansa paljon aikaisemmin kuin itse puolue.
Joka tapauksessa ulkokuori on virkistävä ja toivon mukaan se yhdistyy myös sisältöön.
Sisältöä tullaan lupausten mukaan avaamaan lähiaikoina. Veikkaan, että tämän viikon Viikkolehdessä tulee olemaan aiheesta useita sivuja. Värivalintojen lisäksi lehdessä tultaneen selittämään myös slogania. Sloganiksi puolue on valinnut 'Rikkauden, jolla on arvoa'. Olisikohan tällä jotain tekemistä käyttöarvon kanssa? Ehkäpä puolueen imago yritetään saada vastaamaan sisältöä paremmin. Vasemmistoa näytetään kritisoivan useasti siitä, että se tekee kunnallisten tai valtiollisten omasta tuotannosta ideologisen kysymyksen. Vasemmiston voi melkein aina olettaa vastustavan terveydenhuollon tai koululaitoksen yksityistämistendenssejä. Tähän tarkoitukseen uusi slogan näyttäisi sopivan. Se on yhdenmukainen sisällön kanssa. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, mikä sloganin arvoksi tulee ihmisten mielissä ja puolueen toiminnassa.
Vanhoihin kotisivuihin verrattuna uudet sivustot vaikuttavat selkeämmiltä. Saa nähdä miten piiriosastot ja paikallisosastot sopeutuvat uuteen järjestelmään. Vanhoilta sivuilta oli vaikea löytää omaa piiriosastoa tai tietoa kunnallispolitiikasta. Nyt ne näyttävät löytyvän helposti. Samoin kuin puolueeseen liittyvät ajankohtaiset asiat eduskunnan toiminnasta puoluelaisten blogeihin. Tavallaan on ollut jännä huomata, että puolueen äänenkannattaja Kansan uutiset uudisti oman julkikuvansa paljon aikaisemmin kuin itse puolue.
Joka tapauksessa ulkokuori on virkistävä ja toivon mukaan se yhdistyy myös sisältöön.
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Sopii vaaleista vaaleihin
Vaalien aikaan on tehtävä kaikkensa, jotta saisi huomiota. Aivan kaikkensa. Paitsi ei kaikkien. Osa vain saa huomiota tehden mitä sattuu - olemalla vain oma itsensä. Gandhilla oli myös tapana olla oma itsensä. Hän ei halunnut sekaantua politiikkaan, mutta jostain kumman syystä hänen ansiokseen lasketaan Intian itsenäistyminen. Monet pitävät häntä esimerkkinä ihmisten tasa-arvoisuudelle. Kun ihmiset lyövät kättä päälle uskonnollisista tai kielellisistä erimielisyyksistä riippumatta, olemme oikeastaan aika lähellä omaa itseyttämme.
Ihmiskunnalla on eräs mielenkiintoinen piirre, mikä erottaa meidät muista eläimistä. Enkä tarkoita tällä uskonnollisia taipumuksiamme vaan hampaitamme. Useimmiten saalistavat eläimet näyttävät hampaitaan osoittaessaan agressiivisuutta. Ihmiskunnalla on taipumus taas näyttää hampaansa ollessaan hyvällä tuulella tai tahtoessaan levittää hyväntuulisuutta. Symmetrisestä hymystä sanotaan, että se on kaikkein vilpittömin. Minulla on harvoin symmetrinen hymy. Syytän siitä lapsuuden Sylvester Stallone ja Dennis Quaid -fanitusta. Vika ei voi olla minussa vaan ympäristössä.
Perinteinen vasemmiston ideologia rakentuu vastakkainasettelulle. On olemassa ne ja me, porvarit ja työläiset. Joku voisi löytää tästä rasismin siemenen. Nykyinen vasemmisto, ainakin miten se näyttäytyy minulle helposti, rakentuu edelleen vastakkainasettelulle. On olemassa ne ja me, jakopolitiikan kohderyhmä ja veronmaksajat. Vasemmisto, köyhien ystävä, esittää jatkuvasti uusia rahareikiä, joita oikeisto kritisoi. Vasemmistolla on kuulemma sellainen kummallinen taloudellinen käsitys, että rahaa vain sataisi taivaalta. Tämä on vain kärjistys, jonka kuulin eräältä Kokkolta (Kok.). Tähän eräs Vasankari (Vas.) vastasi, että vasemmistolla on hyvät taloudelliset tiedot. Yhteiskunnan finanssipuolen resurssit nostetaan minun ja sinun taskusta. Kansantaloustiede tuntee heidät veronmaksajina.
Mihin tämä kaikki liittyy? Hampaisiin tietenkin. Vasemmistolla tulisi olla röyhkeä asenne. Vasemmiston ei tule vaatia lisää rahaa terveydenhuoltoon tai sivistykseen. Vasemmiston tulee vaatia maksutonta selkähierontaa ja hyviä kirjoja. Vasemmiston tulisi kehua kaikkkia avauksia mielipuolisuudestaan huolimatta. Vasemmiston olisi aika kasvattaa samanlaiset hampaat kuin Alexander "Alex" Stubbilla.
Tänä iltana Wäiskillä taas nähdään kuinka isot nuo hampaat todellisuudessa ovat. Esiintymässä kaikkia siistejä tyyppejä ehdokkaista bändeihin.
Ihmiskunnalla on eräs mielenkiintoinen piirre, mikä erottaa meidät muista eläimistä. Enkä tarkoita tällä uskonnollisia taipumuksiamme vaan hampaitamme. Useimmiten saalistavat eläimet näyttävät hampaitaan osoittaessaan agressiivisuutta. Ihmiskunnalla on taipumus taas näyttää hampaansa ollessaan hyvällä tuulella tai tahtoessaan levittää hyväntuulisuutta. Symmetrisestä hymystä sanotaan, että se on kaikkein vilpittömin. Minulla on harvoin symmetrinen hymy. Syytän siitä lapsuuden Sylvester Stallone ja Dennis Quaid -fanitusta. Vika ei voi olla minussa vaan ympäristössä.
Perinteinen vasemmiston ideologia rakentuu vastakkainasettelulle. On olemassa ne ja me, porvarit ja työläiset. Joku voisi löytää tästä rasismin siemenen. Nykyinen vasemmisto, ainakin miten se näyttäytyy minulle helposti, rakentuu edelleen vastakkainasettelulle. On olemassa ne ja me, jakopolitiikan kohderyhmä ja veronmaksajat. Vasemmisto, köyhien ystävä, esittää jatkuvasti uusia rahareikiä, joita oikeisto kritisoi. Vasemmistolla on kuulemma sellainen kummallinen taloudellinen käsitys, että rahaa vain sataisi taivaalta. Tämä on vain kärjistys, jonka kuulin eräältä Kokkolta (Kok.). Tähän eräs Vasankari (Vas.) vastasi, että vasemmistolla on hyvät taloudelliset tiedot. Yhteiskunnan finanssipuolen resurssit nostetaan minun ja sinun taskusta. Kansantaloustiede tuntee heidät veronmaksajina.
Mihin tämä kaikki liittyy? Hampaisiin tietenkin. Vasemmistolla tulisi olla röyhkeä asenne. Vasemmiston ei tule vaatia lisää rahaa terveydenhuoltoon tai sivistykseen. Vasemmiston tulee vaatia maksutonta selkähierontaa ja hyviä kirjoja. Vasemmiston tulisi kehua kaikkkia avauksia mielipuolisuudestaan huolimatta. Vasemmiston olisi aika kasvattaa samanlaiset hampaat kuin Alexander "Alex" Stubbilla.
Tänä iltana Wäiskillä taas nähdään kuinka isot nuo hampaat todellisuudessa ovat. Esiintymässä kaikkia siistejä tyyppejä ehdokkaista bändeihin.
keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008
Terveydenhuollon palvelumaksujen korotukset
Kuten jotkut ovat saattaneet huomata niin terveydenhuoltoa on tarkoitus rahoittaa yhä enemmän ns. palvelumaksuilla, ja oletettavasti yhä vähemmän verotuloilla. Verotuloissa on tähän mennessä luovuttu kokonaan varallisuusverosta, perintöveroa ollaan laskemassa ja autoveroa on jo laskettu huomattavasti.
Vasemmistoliitton on nyt tuoreeltaan valmistellut valtuustoaloitemallin, jota eri kuntien valtuutetut voivat käyttää estääkseen maksujen korotukset. Lisätietoja löytyy Verstaan uutispalvelusta.
Kuitenkin tuntuu, että tässäkin tilanteessa vasemmisto vain reagoi tapahtumaan. "Nyt ollaan nostamassa maksuja ja me vastustamme" olkoon mottomme. Minä itse muutin sellaiseen Suomeen, jossa maksutonta koulutusta ja terveydenhuoltoa pidettiin tarpeellisena. On myönnettävä, että vasemmiston ajaessa nyt maksutonta joukkoliikennettä, niin veroja siihen tullaan tarvitsemaan. Saataisiinpa samalla tarmolla ajamaan poliittista liikettämme myös maksutonta terveydenhuoltoa.
Vasemmistoliitton on nyt tuoreeltaan valmistellut valtuustoaloitemallin, jota eri kuntien valtuutetut voivat käyttää estääkseen maksujen korotukset. Lisätietoja löytyy Verstaan uutispalvelusta.
Kuitenkin tuntuu, että tässäkin tilanteessa vasemmisto vain reagoi tapahtumaan. "Nyt ollaan nostamassa maksuja ja me vastustamme" olkoon mottomme. Minä itse muutin sellaiseen Suomeen, jossa maksutonta koulutusta ja terveydenhuoltoa pidettiin tarpeellisena. On myönnettävä, että vasemmiston ajaessa nyt maksutonta joukkoliikennettä, niin veroja siihen tullaan tarvitsemaan. Saataisiinpa samalla tarmolla ajamaan poliittista liikettämme myös maksutonta terveydenhuoltoa.
torstaina, elokuuta 09, 2007
Mikä ihmeen vasemmisto?
Mä en enää ymmärrä. Nyt kun pitäisi olla porvarihallitus, niin verojen pitäisi laskea kaiken järjen mukaan. Siviilipalvelukseen ei pitäisi tulla muutoksia.
Sitähän ennen vaaleja hieman lupailtiin. Nyt veroja ei lasketa, vaan niitä mahdollisesti jopa korotetaan. Opintotukea ja opiskelijoiden tulorajoja korotettiin vihdoinkin. Siviilipalvelusmiesten asemaa parannetaan siirtämällä asumiskustannukset valtion maksettaviksi. Yksinhuoltajat saavat lisää fyffeä. Työperäistä maahanmuuttoa helpotetaan (vrt. Vanhasen 1. hallitus).
Harmi tietenkin, että kaikki korotukset neutralisoituvat toimeentulotukea haettaessa, mutta porvarihallitus hoitanee pian senkin. Sitten ne hoitaa päästöt alas ilman ydinvoimaa. Onnistuu vähentämään kasvihuonepäästöt minimiin. Kriminalisoi "laillisen elinkeinon" (turkistarhaus).
Toisaalta herää kysymys, tarvitaanko vasemmistoa enää? Ellei nurkan takana olisi kummittelemassa yliopiston/yliopistojen yksityistämistä, natoläähätystä, yksityisen terveydenhuollon jatkuvaa tukemista julkisen kustannuksella, keskustatunneleita, kansainvälisten ympäristöverojen vastustamista, sun muuta, niin voisi lähteä lomalle.
Mutta toisaalta, mitä vasemmisto teki silloin kun se oli hallituksessa?
Sitähän ennen vaaleja hieman lupailtiin. Nyt veroja ei lasketa, vaan niitä mahdollisesti jopa korotetaan. Opintotukea ja opiskelijoiden tulorajoja korotettiin vihdoinkin. Siviilipalvelusmiesten asemaa parannetaan siirtämällä asumiskustannukset valtion maksettaviksi. Yksinhuoltajat saavat lisää fyffeä. Työperäistä maahanmuuttoa helpotetaan (vrt. Vanhasen 1. hallitus).
Harmi tietenkin, että kaikki korotukset neutralisoituvat toimeentulotukea haettaessa, mutta porvarihallitus hoitanee pian senkin. Sitten ne hoitaa päästöt alas ilman ydinvoimaa. Onnistuu vähentämään kasvihuonepäästöt minimiin. Kriminalisoi "laillisen elinkeinon" (turkistarhaus).
Toisaalta herää kysymys, tarvitaanko vasemmistoa enää? Ellei nurkan takana olisi kummittelemassa yliopiston/yliopistojen yksityistämistä, natoläähätystä, yksityisen terveydenhuollon jatkuvaa tukemista julkisen kustannuksella, keskustatunneleita, kansainvälisten ympäristöverojen vastustamista, sun muuta, niin voisi lähteä lomalle.
Mutta toisaalta, mitä vasemmisto teki silloin kun se oli hallituksessa?
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Verottaminenko pois hyvinvoinnista?
Kirjoitin Elinkeinoelämän keskusliiton asiakirjasta muutamia päiviä sitten. Vastarinta - vastarinta -blogin kirjoittaja O.H.I.A.L. esitti muutaman tiiviin kritiikin poikasen.
Hän kirjoitti, että "Kyllähän se verotus on yltiöpäisen kireää, kun pienipalkkaisimpien maksama reaalivero on puolet palkasta siitä huolimatta että työnantaja ne sairaudet maksaa. Järki käteen." Hän myös kehotti tutkimaan valtionvarainministerin dokumenttia aiheesta sivulta 10.
Ymmärrän erittäin hyvin mitä hän sillä tarkoittaa, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja. Se miten veroihin suhtautuu on ideologinen kysymys. Vasemmiston ja oikeiston voi erottaa toisistaan kysymällä, että kannatatko veroyhteiskuntaa vai kilpailuyhteiskuntaa. Tätä ideologista ristiriitaa voi myös kutsua ristiriidaksi vapaan markkinatalouden ja säädellyn markkinatalouden välillä. Ääripäät näiden kahden ideologian välillä voisi kuvailla seuraavasti. Vapaassa markkinataloudessa ei ole minkäänlaisia säätelymekanismeja kuin voimakkaimman laki. Kuka tahansa saa myydä, mitä tahansa kelle tahansa tai olla myymättä. Karuimmassa skenaariossa ruokakauppias kieltäytyy myymästä nälkäiselle ruokaa ellei saa tämän koko omaisuutta. Kiltimmässä skenaariossa kyse on vain Madonnan uusimmasta levystä. Haluatko ostaa sen vai et? Tai miksi ostaa? Voithan varastaakin sen.
Veroyhteiskunnassa kerätään veroja, joilla kustannetaan yhteiskunnan toimintaa miten poliitikot sen tärkeimmäksi kokevat. Tässäkin saattaa olla kovaa riitaa siitä, että laitetaanko kulttuuriin rahaa vai terveydenhuoltoon? Teemmekö kehitysyhteistyötä viemällä länsimaiden ylituotantoa kehitysmaihin vai kustannammeko me paikallisia kouluja? Jotkut pitävät tärkeänä Suomen puolustuskyvyn ylläpitämistä kun toisten puolesta koko laitos voitaisiin saman tien vaikka lakkauttaa.
Edellä mainitut vastakkain asettelut ovat röyhkeän yksisilmäisiä. Myönnän sen. Yhteisen kakun jakaminen voidaan tehdä monilla tavoilla. Yhteiskunta voi ylläpitää sekä armeijaa että maakuntateattereita. Valtio tai kunnat voivat ylläpitää omaa tieteellistä tutkimustoimintaa tai ostaa sen yritykseltä.
Minä suhtaudun myönteisesti veroihin. En ole koskaan kokenut, että maksaisin liikaa veroja, siitä huolimatta, että en koe verovaroja käytettävän aina oikein. Ilmaista peruskoulua pidän perusteltuna, mutta aseiden kehittelyä ja niiden myyntiä sotaa käyviin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjälle tai Israeliin, en hyväksy. Jotta en kuulostaisi liian fanaattiselta kommunistilta sanoisin, että en hyväksyisi aseiden myyntiä Kiinaan tai Pohjois-Koreaankaan.
Minulla, vähävaraisella on myönteinen suhtautuminen veroihin enkä koe, että se on minulta edes pois kun maksan veroja. Mutta minua häiritsee se, että ihmiset, joilla on huomattavasti korkeammat tulot inisevät juuri veroista. Puhutaan jopa laillisesta varastamisesta. En paheksu nyt köyhimpien ihmisten verotuksesta valittamista vaan rikkaiden. Sanotaan rikkaaksi vaikka ketä tahansa joka tienaa yli 3000 euroa kuussa. Viidenkymmenenkin prosentin jälkeen hänelle jää käteen 1500 euroa, summa, jota minä harvoin näen edes bruttona.
Silti maksan veroni itkemättä. Minun mielestäni on tärkeää, että koulutus, terveydenhuolto ja taiteista nauttiminen on kaikille tasa-arvoista, tuloista riippumatta. Minun mielestäni veroilla tuotetaan hyvinvointia tasaisemmin kuin jos veroja ei kerättäisi ollenkaan.
Tämä on myös vastaukseni O.H.I.A.L:in kommenttiin: "Korkea verotus ei takaa korkeaa hyvinvointia, koska verot eivät luo lisää vaurautta. Ne kerätään siitä olemassa olevasta."
Kakku on jaettava tasaisesti periaatteella kullekin tarpeidensa, jokainen kykyjensä mukaan. Koska maailmassa vaurauskin jakaantuu erittäin epäoikeudenmukaisesti näkisin, että vasemmistolaisen ideologian tavoitteena on jakaa se kakku oikeudenmukaisemmin niin, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai päästä sivistämään itseään sillä perusteella, että kenen lapsi hän on tai minne päin maailmaa hän on syntynyt.
tagit: politiikka, filosofia
Hän kirjoitti, että "Kyllähän se verotus on yltiöpäisen kireää, kun pienipalkkaisimpien maksama reaalivero on puolet palkasta siitä huolimatta että työnantaja ne sairaudet maksaa. Järki käteen." Hän myös kehotti tutkimaan valtionvarainministerin dokumenttia aiheesta sivulta 10.
Ymmärrän erittäin hyvin mitä hän sillä tarkoittaa, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja. Se miten veroihin suhtautuu on ideologinen kysymys. Vasemmiston ja oikeiston voi erottaa toisistaan kysymällä, että kannatatko veroyhteiskuntaa vai kilpailuyhteiskuntaa. Tätä ideologista ristiriitaa voi myös kutsua ristiriidaksi vapaan markkinatalouden ja säädellyn markkinatalouden välillä. Ääripäät näiden kahden ideologian välillä voisi kuvailla seuraavasti. Vapaassa markkinataloudessa ei ole minkäänlaisia säätelymekanismeja kuin voimakkaimman laki. Kuka tahansa saa myydä, mitä tahansa kelle tahansa tai olla myymättä. Karuimmassa skenaariossa ruokakauppias kieltäytyy myymästä nälkäiselle ruokaa ellei saa tämän koko omaisuutta. Kiltimmässä skenaariossa kyse on vain Madonnan uusimmasta levystä. Haluatko ostaa sen vai et? Tai miksi ostaa? Voithan varastaakin sen.
Veroyhteiskunnassa kerätään veroja, joilla kustannetaan yhteiskunnan toimintaa miten poliitikot sen tärkeimmäksi kokevat. Tässäkin saattaa olla kovaa riitaa siitä, että laitetaanko kulttuuriin rahaa vai terveydenhuoltoon? Teemmekö kehitysyhteistyötä viemällä länsimaiden ylituotantoa kehitysmaihin vai kustannammeko me paikallisia kouluja? Jotkut pitävät tärkeänä Suomen puolustuskyvyn ylläpitämistä kun toisten puolesta koko laitos voitaisiin saman tien vaikka lakkauttaa.
Edellä mainitut vastakkain asettelut ovat röyhkeän yksisilmäisiä. Myönnän sen. Yhteisen kakun jakaminen voidaan tehdä monilla tavoilla. Yhteiskunta voi ylläpitää sekä armeijaa että maakuntateattereita. Valtio tai kunnat voivat ylläpitää omaa tieteellistä tutkimustoimintaa tai ostaa sen yritykseltä.
Minä suhtaudun myönteisesti veroihin. En ole koskaan kokenut, että maksaisin liikaa veroja, siitä huolimatta, että en koe verovaroja käytettävän aina oikein. Ilmaista peruskoulua pidän perusteltuna, mutta aseiden kehittelyä ja niiden myyntiä sotaa käyviin maihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjälle tai Israeliin, en hyväksy. Jotta en kuulostaisi liian fanaattiselta kommunistilta sanoisin, että en hyväksyisi aseiden myyntiä Kiinaan tai Pohjois-Koreaankaan.
Minulla, vähävaraisella on myönteinen suhtautuminen veroihin enkä koe, että se on minulta edes pois kun maksan veroja. Mutta minua häiritsee se, että ihmiset, joilla on huomattavasti korkeammat tulot inisevät juuri veroista. Puhutaan jopa laillisesta varastamisesta. En paheksu nyt köyhimpien ihmisten verotuksesta valittamista vaan rikkaiden. Sanotaan rikkaaksi vaikka ketä tahansa joka tienaa yli 3000 euroa kuussa. Viidenkymmenenkin prosentin jälkeen hänelle jää käteen 1500 euroa, summa, jota minä harvoin näen edes bruttona.
Silti maksan veroni itkemättä. Minun mielestäni on tärkeää, että koulutus, terveydenhuolto ja taiteista nauttiminen on kaikille tasa-arvoista, tuloista riippumatta. Minun mielestäni veroilla tuotetaan hyvinvointia tasaisemmin kuin jos veroja ei kerättäisi ollenkaan.
Tämä on myös vastaukseni O.H.I.A.L:in kommenttiin: "Korkea verotus ei takaa korkeaa hyvinvointia, koska verot eivät luo lisää vaurautta. Ne kerätään siitä olemassa olevasta."
Kakku on jaettava tasaisesti periaatteella kullekin tarpeidensa, jokainen kykyjensä mukaan. Koska maailmassa vaurauskin jakaantuu erittäin epäoikeudenmukaisesti näkisin, että vasemmistolaisen ideologian tavoitteena on jakaa se kakku oikeudenmukaisemmin niin, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai päästä sivistämään itseään sillä perusteella, että kenen lapsi hän on tai minne päin maailmaa hän on syntynyt.
tagit: politiikka, filosofia
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Minä olen änkyrä
Mikä on änkyrä? Vasemmistolaisissa piireissä sanan kuulee joskus, yleensä humoristisessa mielessä käytettynä. Lehtien palstoilla änkyräsanaa käytetään kovana lyömäaseena.
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)