Olen useasti visioinut demokratian laajennuksiin tähtäävistä toimista kuten kaupunginosavaltuustoista, kansanäänestyksistä ja kansanaloitteista. Oerustuslakiin olisi syytä myös parantaa mahdollisuutta hajoittaa eduskunta ja kaataa hallitus.
Ennen edellistä perustuslain muutosta, oli presidentillä mahdollisuus hajoittaa eduskunta. Ilmeisesti lailla oli myöskin käyttöä, koska eduskunta on Suomen itsenäisyyden aikana hajoitettu muutamia kertoja, kun on ollut tarvetta ratkaista poliittisia kriisejä. Perustuslain muutoksen jälkeen, eduskunta on edelleen mahdollista hajoittaa, mutta vain pääministerin esityksestä. Tämä lisää huomattavasti eduskunnan hajoittamisen kynnystä, mutta lainsäätäjä ei ehkä huomioinut (tai vaihtoehtoisesti nimenomaan huomioi), että kriisin aiheuttaja saattaakin olla pääministeri ja/tai hallitus kuten nykyisessä vaalirahaskandaalissa. Ei ole todennäköistä, että pääministeri laittaisi oman luottamuksensa testattavaksi uusissa eduskuntavaaleissa. Välikysymys on edelleen toinen mahdollisuus hallituksen kaatamiseen, mutta enemmistöhallitusten ja ryhmäkurin aikana välikysymyksen toimivuus voidaan kyseenalaistaa helposti. Välikysymyksellä on hallitus kaadettu viimeksi 50 vuotta sitten, joten välikysymyksen todellinen poliittinen merkitys on julkisen keskustelun käyminen eikä sen itse tarkoitus toteudu.
Kun Tarastin ryhmä tällä hetkellä suunnittelee vaalilain uudistamista olisi syytä ehkä puuttua myös perustuslain muihin ongelmakohtiin. Jos nyt olisin diktaattori ja saisin kirjoittaa perustuslain uusiksi, ottaisin huomioon varmastikin nykyisen poliittisen kriisin ja madaltaisin huomattavasti eduskunnan hajottamisen kynnystä. Hyvä idea olisi täydentää perustuslakia selvästikin kansanvaltaisampaan suuntaan: annetaan kansalle mahdollisuus välikysymyksen tekoon. Eduskunnan hajoittamisesta tulisi järjestää kansanäänestys, jos saadaan 10 prosenttia kansasta aloitteen taakse. Vaikka tämä saattaisi tehdä demokratiasta kalliimpaa (äänestysten järjestämisen takia), uskon, että tämän tyyppistä demokratian laajennusta ei tultaisi "ylikäyttämään".
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perustuslaki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perustuslaki. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, lokakuuta 12, 2009
lauantaina, kesäkuuta 21, 2008
Ihanaa Irlanti Ihanaa!
Aluksi pitää sanoa, että Euroopan unionissa on paljon hyvää. Vapaan liikkuvuuden ja rajattoman maailman vankkumattomana kannattajana voin nähdä Euroopan unionin tarjoavan lisää vapauksia eurooppalaisille. EU voi olla myös erittäin tarpeellinen väline ympäristölainsäädännölle, kansainväliselle työväenliikkeelle ja ihmisoikeuksien toteuttamiselle. Siitä huolimatta EU on vaarallinen temmellyskenttä sellaisten voimien puolesta, joille avoin ja läpinäkyvä demokratia ja universaaliset ihmisoikeudet ovat täysin yhdentekeviä.
Jotkut ovat nälvineet Irlannin äänestystulosta epädemokraattiseksi, koska pieni osa Euroopan unionin kansalaisista on saanut estää Lissabonin sopimuksen. Mutta kuka on ajatellut sitä, että Irlanti oli ainoa maa, jossa saatiin leikkiä demokratiaa. Minkään muun maan kansalaisilta ei ole kyselty mielipidettä sopimuksesta saatika tarjottu mahdollisuutta edes keskustella asiasta. Jos minulta kysytään niin Irlanti on ainoa maa Euroopassa, jossa pyritään muodollisuuden sijasta oikeaan demokratiaan.
Tässä vaiheessa kannattaa klikata tuota edellä esiintyvää linkkiä, jos haluaa nähdä minkälainen paperi on kyseessä. Koko nivaska on täynnä muutoksia aikaisempiin sopimuksiin muka täydentävinä osina. Yksi keskeinen muutos on eu:n pääministeri eli "Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja" (mikä ihana nimi) ja ulkoministeri eli "unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja". Nämä edustajat sitten hoitavat Eu:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuultuaan parlamenttia.
Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksessa esitetyt demokratiavajeen täytökset ovat täyttä paskapuhetta. Komissiolla säilyy edelleen esitysoikeus ja parlamentti joutuu joko hyväksymään tai kaatamaan komission esitykset. Komissio taas muodostetaan jäsenvaltioiden hallitusten esittämistä henkilöistä. Oikea parannus edustukselliseen demokratiaan olisi ollut, että parlamentin jäsenet valitsevat komission (kuten Suomessa valitaan hallitus) sekä saisivat aloiteoikeuden omiin käsiinsä. Komission jäsenet taas valitaan täysin sattumanvaraisesti siten, että komission jäsenet edustavat 2/3 osaa Euroopan väestöstä - tai sitten ei. "Komission jäsenten lukumäärä, mukaan lukien sen puheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, vastaa 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen kahta kolmasosaa jäsenvaltioiden lukumäärästä, jollei Eurooppa-neuvosto yksimielisesti päätä muuttaa tätä lukumäärää". Onneksi Mepit (EU:n parlamentaarikot) saavat sentään hyväksyä komission jäsenet, joita niille esitetään. Juhuu!
Sopimusteksti on täynnä alaviitteitä, joista Erkkikään ei ota selvää ellei lue 20 paperia yhtä aikaa etsien muutettavia kohtia. Sopimus on kuin Jenkkilän Patriot Act. Tämä esimerkki kuvaa ehkä parhaiten sopimustekstin ideaa: "b) poistetaan 2 kohta ja numeroidaan 3 kohta 2 kohdaksi. Ensimmäinen alakohta korvataan seuraavasti: ”Neuvosto muotoilee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.” Poistetaan toinen alakohta. Korvataan kolmannessa alakohdassa, josta tulee toinen alakohta, ilmaisu ”huolehtii” ilmaisulla ”ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja huolehtivat”. Kuka hemmetti haluaa hyväksyä tuollaisen paperin, jonka pitäisi muka yksinkertaistaa Eu:n sopimustekstejä? Todellisuudessahan nivaskaan lisätään vain yksi uusi sopimus, joka muokkaa edellisiä.
Jotta luetun ymmärtäminen olisi mahdollisimman hankalaa, niin Lissabonin paperiin on läiskitty korvaavia sanoja aivan tuhottomasti. "Tärkeä" sana korvataan "elintärkeällä" ja "huolehtivat" korvataan "puolustavat" sanalla. Mitä enemmän tekstiä lukee sen vihaisemmaksi tulee. Turvallisuuspolitiikan alkusanat alkavat tällaisella kauheudella "Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa." Mitä ihmettä? Onko ne siellä kännissä vai vain väsyneitä. Vaikka ton rivin lukee kuinka monta kertaa tahansa, niin ei sitä tajua naapurin Yasminekaan.
Mitenköhän teksti voisikaan jatkua? Jotta maailmassa ei olisi riittävästi aseita, niin sopimus edellyttää jäsenvaltioita asteittain parantamaan sotilaskalustoaan. Onkohan sillä joku piste, jonka jälkeen kalustoa ei tarvitse enää parantaa? Samaan aikaan pitäisi vielä edistää aseistariisuntaa.
Koska ihmiset juhannuksena tietenkin vetävät hirveästi viinaa ja lukevat tätä blogia, on syytä tehdä jo yhteenveto: Jos Lissabonin sopimus hyväksytään tuolla tavalla, niin pakkohan sitä on muuttaa Irlantiin ja liittyä IRA:an. Viva la revolucion.
Jotkut ovat nälvineet Irlannin äänestystulosta epädemokraattiseksi, koska pieni osa Euroopan unionin kansalaisista on saanut estää Lissabonin sopimuksen. Mutta kuka on ajatellut sitä, että Irlanti oli ainoa maa, jossa saatiin leikkiä demokratiaa. Minkään muun maan kansalaisilta ei ole kyselty mielipidettä sopimuksesta saatika tarjottu mahdollisuutta edes keskustella asiasta. Jos minulta kysytään niin Irlanti on ainoa maa Euroopassa, jossa pyritään muodollisuuden sijasta oikeaan demokratiaan.
Tässä vaiheessa kannattaa klikata tuota edellä esiintyvää linkkiä, jos haluaa nähdä minkälainen paperi on kyseessä. Koko nivaska on täynnä muutoksia aikaisempiin sopimuksiin muka täydentävinä osina. Yksi keskeinen muutos on eu:n pääministeri eli "Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja" (mikä ihana nimi) ja ulkoministeri eli "unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja". Nämä edustajat sitten hoitavat Eu:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuultuaan parlamenttia.
Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksessa esitetyt demokratiavajeen täytökset ovat täyttä paskapuhetta. Komissiolla säilyy edelleen esitysoikeus ja parlamentti joutuu joko hyväksymään tai kaatamaan komission esitykset. Komissio taas muodostetaan jäsenvaltioiden hallitusten esittämistä henkilöistä. Oikea parannus edustukselliseen demokratiaan olisi ollut, että parlamentin jäsenet valitsevat komission (kuten Suomessa valitaan hallitus) sekä saisivat aloiteoikeuden omiin käsiinsä. Komission jäsenet taas valitaan täysin sattumanvaraisesti siten, että komission jäsenet edustavat 2/3 osaa Euroopan väestöstä - tai sitten ei. "Komission jäsenten lukumäärä, mukaan lukien sen puheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, vastaa 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen kahta kolmasosaa jäsenvaltioiden lukumäärästä, jollei Eurooppa-neuvosto yksimielisesti päätä muuttaa tätä lukumäärää". Onneksi Mepit (EU:n parlamentaarikot) saavat sentään hyväksyä komission jäsenet, joita niille esitetään. Juhuu!
Sopimusteksti on täynnä alaviitteitä, joista Erkkikään ei ota selvää ellei lue 20 paperia yhtä aikaa etsien muutettavia kohtia. Sopimus on kuin Jenkkilän Patriot Act. Tämä esimerkki kuvaa ehkä parhaiten sopimustekstin ideaa: "b) poistetaan 2 kohta ja numeroidaan 3 kohta 2 kohdaksi. Ensimmäinen alakohta korvataan seuraavasti: ”Neuvosto muotoilee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.” Poistetaan toinen alakohta. Korvataan kolmannessa alakohdassa, josta tulee toinen alakohta, ilmaisu ”huolehtii” ilmaisulla ”ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja huolehtivat”. Kuka hemmetti haluaa hyväksyä tuollaisen paperin, jonka pitäisi muka yksinkertaistaa Eu:n sopimustekstejä? Todellisuudessahan nivaskaan lisätään vain yksi uusi sopimus, joka muokkaa edellisiä.
Jotta luetun ymmärtäminen olisi mahdollisimman hankalaa, niin Lissabonin paperiin on läiskitty korvaavia sanoja aivan tuhottomasti. "Tärkeä" sana korvataan "elintärkeällä" ja "huolehtivat" korvataan "puolustavat" sanalla. Mitä enemmän tekstiä lukee sen vihaisemmaksi tulee. Turvallisuuspolitiikan alkusanat alkavat tällaisella kauheudella "Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa." Mitä ihmettä? Onko ne siellä kännissä vai vain väsyneitä. Vaikka ton rivin lukee kuinka monta kertaa tahansa, niin ei sitä tajua naapurin Yasminekaan.
Mitenköhän teksti voisikaan jatkua? Jotta maailmassa ei olisi riittävästi aseita, niin sopimus edellyttää jäsenvaltioita asteittain parantamaan sotilaskalustoaan. Onkohan sillä joku piste, jonka jälkeen kalustoa ei tarvitse enää parantaa? Samaan aikaan pitäisi vielä edistää aseistariisuntaa.
Koska ihmiset juhannuksena tietenkin vetävät hirveästi viinaa ja lukevat tätä blogia, on syytä tehdä jo yhteenveto: Jos Lissabonin sopimus hyväksytään tuolla tavalla, niin pakkohan sitä on muuttaa Irlantiin ja liittyä IRA:an. Viva la revolucion.
lauantaina, toukokuuta 17, 2008
Mielenosoitus sivistysyliopiston puolesta
Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen opiskelijat sekä Vasemmistonuoret järjestävät ensi perjantaina mielenosoituksen sivistysyliopiston puolesta.
Aiheeseen liittyvässä sivistys-blogissa Mike Pohjola kertoo seuraavaa:
Helsingin sanomat ehti huomata, että mielenosoitus on samana päivänä ja juuri ennen kuin Eduskunta äänestää Matti Vanhasen hallitukselle tehdystä välikysymyksestä. Hyvä ajoitus maksimoi julkisuuden.
Aiheeseen liittyvässä sivistys-blogissa Mike Pohjola kertoo seuraavaa:
”Yliopistojärjestelmä kaipaa uudistamista, mutta nyt hallitus on hätiköimällä tuhoamassa sivistysvaltiomme peruspilarin. Emme voi hyväksyä sitä opiskelijoina, taiteilijoina emmekä Suomen kansalaisina. Yliopistouudistuksen pitäisi tapahtua suunnitelmallisesti ja sisältölähtöisesti”
Helsingin sanomat ehti huomata, että mielenosoitus on samana päivänä ja juuri ennen kuin Eduskunta äänestää Matti Vanhasen hallitukselle tehdystä välikysymyksestä. Hyvä ajoitus maksimoi julkisuuden.
Viime kuussa Helsingin sanomat kertoi, että Innovaatioyliopisto on perustuslain vastainen.
Akateemisen autonomian yksi tärkeimpiä periaatteita on se, että yliopistoyhteisö valitsee yliopiston hallituksen vaaleilla. Viime viikolla julkistettu säädekirja ei noudata tässä perustuslain kirjainta", liitot arvostelevat tiedotteessaan.
"Ja nyt ollaan perustamassa uutta yliopistoa, jonka hallitus on 100-prosenttisesti ulkopuolisten nimeämä", Risto Laitinen ihmettelee.
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Minä olen änkyrä
Mikä on änkyrä? Vasemmistolaisissa piireissä sanan kuulee joskus, yleensä humoristisessa mielessä käytettynä. Lehtien palstoilla änkyräsanaa käytetään kovana lyömäaseena.
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
Akateeminen sosialistiseura on ratkaissut tämän arvoituksen, mikä on änkyrä? Änkyrä on henkilö, joka esittää kritiikkiä. Kritiikki osuu jonkun henkilön ajatuksiin tai tekoihin. Tämän jälkeen kritiikin suora tai epäsuora kohde kutsuu kritiikin esittäjää änkyräksi. Tämän jälkeen voidaan sivuutta täysin esitetty kritiikki ja keskittyä siihen, että onko änkyrä änkyrä?
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin Eu:n perustuslaista kansanäänestyksen. Minä vastustan hallituksen junttaamaa Eu:n perustuslain ratifiointia.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Suomen kriisinhallintalaissa edellytetään YK:n mandaattia. Jos joskus halutaan tehdä jotain ilman YK:ta, se onnistuu varmasti, jos tahtoa riittää. Ei Suomi olisi ainoa joka kävelisi silloin kansainvälistä oikeutta päin.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että Fortum sosialisoidaan joko valtiolle tai Fortumin työntekijöille.
Minä olen änkyrä.
Minä vaadin, että ydinvoima ajetaan alas.
Minä olen änkyrä.
tagit: politiikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)