Ihanaa Irlanti Ihanaa!

Aluksi pitää sanoa, että Euroopan unionissa on paljon hyvää. Vapaan liikkuvuuden ja rajattoman maailman vankkumattomana kannattajana voin nähdä Euroopan unionin tarjoavan lisää vapauksia eurooppalaisille. EU voi olla myös erittäin tarpeellinen väline ympäristölainsäädännölle, kansainväliselle työväenliikkeelle ja ihmisoikeuksien toteuttamiselle. Siitä huolimatta EU on vaarallinen temmellyskenttä sellaisten voimien puolesta, joille avoin ja läpinäkyvä demokratia ja universaaliset ihmisoikeudet ovat täysin yhdentekeviä.

Jotkut ovat nälvineet Irlannin äänestystulosta epädemokraattiseksi, koska pieni osa Euroopan unionin kansalaisista on saanut estää Lissabonin sopimuksen. Mutta kuka on ajatellut sitä, että Irlanti oli ainoa maa, jossa saatiin leikkiä demokratiaa. Minkään muun maan kansalaisilta ei ole kyselty mielipidettä sopimuksesta saatika tarjottu mahdollisuutta edes keskustella asiasta. Jos minulta kysytään niin Irlanti on ainoa maa Euroopassa, jossa pyritään muodollisuuden sijasta oikeaan demokratiaan.

Tässä vaiheessa kannattaa klikata tuota edellä esiintyvää linkkiä, jos haluaa nähdä minkälainen paperi on kyseessä. Koko nivaska on täynnä muutoksia aikaisempiin sopimuksiin muka täydentävinä osina. Yksi keskeinen muutos on eu:n pääministeri eli "Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja" (mikä ihana nimi) ja ulkoministeri eli "unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja". Nämä edustajat sitten hoitavat Eu:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuultuaan parlamenttia.

Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksessa esitetyt demokratiavajeen täytökset ovat täyttä paskapuhetta. Komissiolla säilyy edelleen esitysoikeus ja parlamentti joutuu joko hyväksymään tai kaatamaan komission esitykset. Komissio taas muodostetaan jäsenvaltioiden hallitusten esittämistä henkilöistä. Oikea parannus edustukselliseen demokratiaan olisi ollut, että parlamentin jäsenet valitsevat komission (kuten Suomessa valitaan hallitus) sekä saisivat aloiteoikeuden omiin käsiinsä. Komission jäsenet taas valitaan täysin sattumanvaraisesti siten, että komission jäsenet edustavat 2/3 osaa Euroopan väestöstä - tai sitten ei. "Komission jäsenten lukumäärä, mukaan lukien sen puheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, vastaa 1 päivästä marraskuuta 2014 alkaen kahta kolmasosaa jäsenvaltioiden lukumäärästä, jollei Eurooppa-neuvosto yksimielisesti päätä muuttaa tätä lukumäärää". Onneksi Mepit (EU:n parlamentaarikot) saavat sentään hyväksyä komission jäsenet, joita niille esitetään. Juhuu!

Sopimusteksti on täynnä alaviitteitä, joista Erkkikään ei ota selvää ellei lue 20 paperia yhtä aikaa etsien muutettavia kohtia. Sopimus on kuin Jenkkilän Patriot Act. Tämä esimerkki kuvaa ehkä parhaiten sopimustekstin ideaa: "b) poistetaan 2 kohta ja numeroidaan 3 kohta 2 kohdaksi. Ensimmäinen alakohta korvataan seuraavasti: ”Neuvosto muotoilee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.” Poistetaan toinen alakohta. Korvataan kolmannessa alakohdassa, josta tulee toinen alakohta, ilmaisu ”huolehtii” ilmaisulla ”ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja huolehtivat”. Kuka hemmetti haluaa hyväksyä tuollaisen paperin, jonka pitäisi muka yksinkertaistaa Eu:n sopimustekstejä? Todellisuudessahan nivaskaan lisätään vain yksi uusi sopimus, joka muokkaa edellisiä.

Jotta luetun ymmärtäminen olisi mahdollisimman hankalaa, niin Lissabonin paperiin on läiskitty korvaavia sanoja aivan tuhottomasti. "Tärkeä" sana korvataan "elintärkeällä" ja "huolehtivat" korvataan "puolustavat" sanalla. Mitä enemmän tekstiä lukee sen vihaisemmaksi tulee. Turvallisuuspolitiikan alkusanat alkavat tällaisella kauheudella "Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa." Mitä ihmettä? Onko ne siellä kännissä vai vain väsyneitä. Vaikka ton rivin lukee kuinka monta kertaa tahansa, niin ei sitä tajua naapurin Yasminekaan.

Mitenköhän teksti voisikaan jatkua? Jotta maailmassa ei olisi riittävästi aseita, niin sopimus edellyttää jäsenvaltioita asteittain parantamaan sotilaskalustoaan. Onkohan sillä joku piste, jonka jälkeen kalustoa ei tarvitse enää parantaa? Samaan aikaan pitäisi vielä edistää aseistariisuntaa.

Koska ihmiset juhannuksena tietenkin vetävät hirveästi viinaa ja lukevat tätä blogia, on syytä tehdä jo yhteenveto: Jos Lissabonin sopimus hyväksytään tuolla tavalla, niin pakkohan sitä on muuttaa Irlantiin ja liittyä IRA:an. Viva la revolucion.

Kehitysyhteistyötä kalashnikoveilla

Nyt mä tajusinkin, minkä takia kaikkein fiksuinta tässä maailmassa on viedä 100 000 kalashnikovia Afganistaniin. Ei siis sen takia, että aseilla tuskin rakennetaan siellä rauhaa. Muutenkaan se ei tunnu kovin fiksulta viedä aseita maahan, jossa on yhdet maailman väljimmistä perusteista saada aseita.

Yhden Ak-47:n hinta vaihtelee kuitenkin 300-800 dollarin välillä. Kun fiksut porvarit sitten lahjoittavat "tarpeettomat" kalashnikovit Afganistaniin, niin tämä lahjoitus voidaan muuttaa kehitysyhteistyöksi. Lahjoituksen arvo on 30-80 miljoonaa dollaria. Kehitysavun nostosta jäisi puuttumaan enää sellaiset 300 miljoonaa, jotta päästäisiin YK:n suosittelemaan 0,7:ään prosenttiin bkt:stä. Ehkäpä Suomi voisi lahjoittaa Afganistaniin myös piakkoin tarpeettomiksi käyvät maamiinat, jotka ovat erilaisia kuin muiden maiden maamiinat. Suomalaisiin maamiinoihin astuu vain pahat ihmiset. Ja näiden maamiinojen arvo on juuri sellaiset 200-300 miljoonaa euroa.

Suomalaiseen politiikkaan on kuulunut viimeiset 20 vuotta valtion omaisuuden kauppaaminen valtion rahoittamiseksi. Tämä ei olisi sinänsä mitenkään poikkeavaa edes.

Aseita Afganistaniin

Jyri Häkämies on kelaillut, että Suomi voisi alkaa lahjoittamaan aseita Afganistaniin. Aikaisemmat yritykset lahjoittaa aseita Afganistanille on kaatunut aikaisemmin, koska sitä on pidetty laittomana. Karzai on pyytänyt satatuhatta Kalashnikovia.

Suomessa on laissa säädetty, että aseita ei saa viedä alueille, joissa niitä saatetaan käyttää rikoksiin ihmisyyttä vastaan, alueille, jotka on asetettu kauppasaartoon tai alueille, joissa käydään sotaa. Häkämiehen ajatukset saattavat olla ristiriidassa ensin mainitun ja viimeksi mainitun kanssa. Toisaalta lakeja voi muuttaa. Porvarihallituksella on siihen kaikki mahdollisuudet.

Hs: Häkämies: Suomi saattaa lahjoittaa Afganistanin pyytämät aseet