Demokratia vs. Standard & Poor's

Jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että YK:n ylevästä olemuksesta huolimatta, osa YK:n ongelmista perustuu siihen, että osa maista nauttii suurempaa valtaa kuin toiset. Yleiskokouksessa toisaan jokaisella maalla on yksi edustaja, mutta sitten on organisaatioita, joissa valta on keskittynyt tietyille maille. YK:n turvallisuusneuvostossa on pysyviä ja vaihtuvia jäsenmaita. WTO:ssa ja IMF:ssa taas valtaa käyttää ne, joilla on eniten fyrkkaa.

Jos oletetaan nämä lähtökohdat ongelmallisiksi demokratian kannalta. Sanotaanko vaikka, että jonkun mielestä YK:ssa pitäisi tehdä tietynlaisia päätöksiä, mutta näiden epäkohdista johtuen, päätöksiä ei tehdä. Miltä silloin kuulostaisi jos EU:hun haluttaisiin tuoda vastaavanlaisia järjestelmiä? Jos kuuntelemme kahta suomalaista europoliitikkoa, niin se voisi toteutua EU:ssa.

Hyvästä kunnostaan tunnetut Alexander Stubb ja Sari Essayah ovat tällä viikolla päätyneet samoista premisseistä samanlaisiin johtopäätöksiin. Heidän ehdottamansa demokratia määriteltäisiin luottotietojen mukaan. Stubb väläytteli, että hyvän luottoluokituksen saaneet maat saisivat lisää valtaa EU:n päätöksenteossa. Essayah oli samaa mieltä osittain. Talouteen pitäisi saada lisää douppingia EU-tasolla ja parhaimmat päättäjät löytyisivät heidän mukaansa sieltä, missä luottotiedot ovat kunnossa.

Tässä tapauksessa he molemmat viittavat Suomen hyvään luottoluokitukseen. Euroopan unionissa on kuusi maata, jotka ovat saaneet AAA-luokituksen. Stubbin mukaan näillä mailla tulisi olla enemmän päätösvaltaa Euroopan unionissa. Talouskriisi tulisi mahdollisesti ratkaistua, jos asiantuntijat saisivat päättää ja EU:n päätöksentekoa virtaviivaistettaisiin.

Tietenkin voisi ajatella, että talousasioista päätettäessä sananvalta tulisi antaa niille, jotka hoitavat talousasioitaan oikein ja hyvin. Mutta yhden etu ei ole toisen etu, ja erityisesti yhteiskunnallisissa kysymyksissä talousasioita voi hoitaa monella tapaa omalta arvopohjalta. Molemmat kuitenkin omalta osaltaan näyttävät kunnioittavan asiantuntemusta poliittisessa päätöksenteossa.

Ylikansallisessa ja poliittisessa päätöksentekoinstituutiossa kuten EU:ssa ei tule arvioida päätösvaltaa sen mukaan kellä on parhaimmat luottotiedot, koska silloin EU olisi käytännössä yhtä demokraattinen kuin Nokia, Nordea tai Apple. Ne päättää, joilla on eniten fyrkkaa.

Mututuntumalla voisin kyllä sanoa, että vaikuttaisi ainakin vaalien alla, että poliitikot taistelevat harvemmin luottotiedottomien äänistä. Tästä voisi siis käytännössä tulla vallitseva oppi, jos se ei sitä jo ole. Suunta ainakin voisi näiden kahden poliitikon mielestä mennä siihen suuntaan.

Mitä, jos sen sijaan valta annettaisiin väkiluvun tai luottotietojen sijasta niille maille, joilla on eniten historiaa demokratian edistämisestä. Kreikka ja muut etelävaltiot eivät vältsiin pärjäisi kovin hyvin viime vuosisadan perusteella. Toisaalta mistäköhän päin demokratia edes sanana on peräisin?

Sopii vaaleista vaaleihin

Vaalien aikaan on tehtävä kaikkensa, jotta saisi huomiota. Aivan kaikkensa. Paitsi ei kaikkien. Osa vain saa huomiota tehden mitä sattuu - olemalla vain oma itsensä. Gandhilla oli myös tapana olla oma itsensä. Hän ei halunnut sekaantua politiikkaan, mutta jostain kumman syystä hänen ansiokseen lasketaan Intian itsenäistyminen. Monet pitävät häntä esimerkkinä ihmisten tasa-arvoisuudelle. Kun ihmiset lyövät kättä päälle uskonnollisista tai kielellisistä erimielisyyksistä riippumatta, olemme oikeastaan aika lähellä omaa itseyttämme.

Ihmiskunnalla on eräs mielenkiintoinen piirre, mikä erottaa meidät muista eläimistä. Enkä tarkoita tällä uskonnollisia taipumuksiamme vaan hampaitamme. Useimmiten saalistavat eläimet näyttävät hampaitaan osoittaessaan agressiivisuutta. Ihmiskunnalla on taipumus taas näyttää hampaansa ollessaan hyvällä tuulella tai tahtoessaan levittää hyväntuulisuutta. Symmetrisestä hymystä sanotaan, että se on kaikkein vilpittömin. Minulla on harvoin symmetrinen hymy. Syytän siitä lapsuuden Sylvester Stallone ja Dennis Quaid -fanitusta. Vika ei voi olla minussa vaan ympäristössä.

Perinteinen vasemmiston ideologia rakentuu vastakkainasettelulle. On olemassa ne ja me, porvarit ja työläiset. Joku voisi löytää tästä rasismin siemenen. Nykyinen vasemmisto, ainakin miten se näyttäytyy minulle helposti, rakentuu edelleen vastakkainasettelulle. On olemassa ne ja me, jakopolitiikan kohderyhmä ja veronmaksajat. Vasemmisto, köyhien ystävä, esittää jatkuvasti uusia rahareikiä, joita oikeisto kritisoi. Vasemmistolla on kuulemma sellainen kummallinen taloudellinen käsitys, että rahaa vain sataisi taivaalta. Tämä on vain kärjistys, jonka kuulin eräältä Kokkolta (Kok.). Tähän eräs Vasankari (Vas.) vastasi, että vasemmistolla on hyvät taloudelliset tiedot. Yhteiskunnan finanssipuolen resurssit nostetaan minun ja sinun taskusta. Kansantaloustiede tuntee heidät veronmaksajina.

Mihin tämä kaikki liittyy? Hampaisiin tietenkin. Vasemmistolla tulisi olla röyhkeä asenne. Vasemmiston ei tule vaatia lisää rahaa terveydenhuoltoon tai sivistykseen. Vasemmiston tulee vaatia maksutonta selkähierontaa ja hyviä kirjoja. Vasemmiston tulisi kehua kaikkkia avauksia mielipuolisuudestaan huolimatta. Vasemmiston olisi aika kasvattaa samanlaiset hampaat kuin Alexander "Alex" Stubbilla.

Tänä iltana Wäiskillä taas nähdään kuinka isot nuo hampaat todellisuudessa ovat. Esiintymässä kaikkia siistejä tyyppejä ehdokkaista bändeihin.

Vaalit lähestyy - mitä tapahtuu?

Vaalit lähestyy, mutta se ei oikein näy missään. Voisi olettaa, että nyt paukuteltaisiin kaikki retoriset ylä- ja alapään jutut "esille", jotta vaalit voitaisiin vielä voittaa.

Kokoomusnuorten eroottista kalenteria on haukuttu ja arvostettu. Lähinnä ilman mitään syytä. Joku vääräleuka esitti, että turha syyttää mediaa politiikan viihteellistämisestä, kun puolueet tekevät sen itse. No, näin se lienee aina ollut. Mutta, miksi, oi miksi, kukaan ei käynyt Vasemmistonuorten kimppuun silloin, kun meiltä tuli vastaava 2003?

Tulevaisuuden "kaupunki" on Matti Vanhasen visiossa teillä yhdistettyjen puutarhakylien verkko. Matti Vanhanen perustelee logiikkansa ehtymättömyyden sillä, että jonkun mielipidemittauksen mukaan ihmiset haluaisivat asua omakotitalossa, jos voisivat. Jotkut ihmiset haluaisivat myös käyttää maksutonta joukkoliikennettä ja suurin osa haluaisi mieluiten laadukasta terveydenhuoltoa vaikka veroja kiristämällä. Miksi ei enää vedota yleiseen mielipiteeseen? Kysynpä vain, kun en mistään mitään tiedä.

Georgian ja Venäjän välinen konflikti, jossa on vain yksi syyllinen osapuoli, on saanut nato-intoilijat messiin. Alexander Stubb ehti kuitenkin toppuutella keskustelua sanomalla, että tilanne ei johda siihen, että Natoon pitäisi hakeutua, mutta ei meidän tule myöskään sulkea ovea. Koska tämäkin liittyy kunnallisvaaleihin olennaisesti, lupaan ja vannon, että Kallio ei tule koskaan liittymään Natoon, vaan tulemme jatkossakin hoitamaan suhteemme Töölöhösehen kahdenvälisin sopimuksin.

Vihreät pääsevät osoittamaan myöskin kauaskantoisen vihreän linjansa. Hallituksessa on laskettu autojen verotusta. Maksuttomaan joukkoliikenteeseen näkyy kuitenkin olevan sittenkin kannatusta. Tosin joku Vihreiden ajattelija on ajatellut, että maksuton joukkoliikenne johtaa turhaan matkusteluun. Kuten minulle käy aina kuukausilipun kanssa. Liikkuminen on melkein syömiseen verrattava välttämättömyys, mutta en minä ilmaista ruokaakaan vetele naamariin vaikka sitä töissä olisikin tarjolla rajattomasti. Enkä usko, että minun arvostukseni ruokaan tai liikkumiseen liittyy millään tavalla asioiden hintoihin. Valistunut arvaukseni on, että näin sopisi muidenkin ajatella.

Mutta tiukkoja vaaleja odotellessa, minä painun narsistisoimaan ja otattamaan kuvia itsestäni.

Ulkoministerillä pitää olla blogi

Nyt olemme saaneet tällä vuosikymmenellä jo kaksi ulkoministeriä, jotka pitävät jonkinlaista verkkopäiväkirjaa tai blogia. Kyseessä on tietenkin SDP:n entinen ulkoministeri ja SDP:n puheenjohtajaehdokas Erkki "Eki" Tuomioja sekä Kokoomuksen entinen europarlamentaarikko ja nykyinen Vanhasen 2. hallituksen ulkoministeri Alexander "Alex"/"Stubi" Stubb. Molempien sivustot ovat laadukkaasti valmisteltuja eikä kumpikaan heistä ole syyllistynyt rauhalliseen kirjoitteluun, joka tiivistyisi kuukausi ennen vaaleja ja kuolisi sen jälkeen puolessa vuodessa pois. Kokoomuksen (ja ehkä vähän SDP:n) kansanedustajat ja varsinkin ministerit ovat olleet tällä saralla todella laiskoja. Jyrki Kataisen edellinen viesti taitaa olla marraskuulta. Vanhasen ala-arvoista blogia en viitsi edes arvioida.

Tuomiojan ja Stubbin blogeista on kuitenkin huomattava, että niissä on erojakin (aatteellisistakin syistä). Tuomiojan älykkäät ja pohdiskelevat tekstit kestävät aikaa huomattavasti pitempään kuin Stubbin "hyvä meininki ja tiukkaa kokoustamista -tyyppiset missä olin kello 12.15 "-postaukset. Tuomioja tarttuu helposti ajankohtaisiin teemoihin ja käsittelee kirjoituksissaan politiikkaa vaihtoehtojen kautta. Tuomioja, jopa poliitikolle epätavallisesti, jättää itsensä korottamisen suosiolla reunahuomautuksiksi. Stubb taas kertoo orjallisesti, missä ja kenen kanssa hän istuu, mutta ei pahemmin väläyttele kuin ylisanoilla joitain hienoja suorituksia, jotka jäävät epäselviksi. Viimeisimpiä Stubbin postauksia lukemalla tulee mieleen, että kyllä hänellä näyttää kiireitä olevan, mutta linjattomuus korostuu; Stubb ajaa "suomalaisten etuja ja parantaa kaikkien maailmaa", mutta hän ei kykene ilmaisemaan tätä mitenkään selkeästi. Linjattomuudesta tässä ei kuitenkaan liene loppujen lopuksi kyse, koska Stubb varmasti tekee jotain näissä kokouksissa, ja tapaamisissa, ja sun muissa kissanristiäisissä.

Kuitenkin on ihailtava sitä, että molemmat uskaltavat esitellä ajatuksiaan julkisesti blogiensa kautta. Stubb on ehkä tässä suhteessa jopa rohkeampi, koska hän uskaltaa pitää avoimesti kommentointimahdollisuudet auki. Tuomiojalla ei ole tämmöiseen ollut rohkeutta. Liekö tässä pelko suomi24.fi -tyyppisten verkkokeskusteluiden trollauksesta? Kompromissinahan toimisi ihan se, että kommentit julkaistaan vasta tarkistamisen jälkeen. Tämä toimii niin Tapio Laakson kuin Helsingin sanomienkin toimituksessa. Jyrki J. Kasvi taas ei ole edes jaksanut suodattaa materiaalia, vaan on ottanut kaiken vastaan juuri sellaisena kuin se tulee.