Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvi-anne siimes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvi-anne siimes. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, toukokuuta 10, 2010

Mitä ne vihreät taas tekee?

Otsikon perusteella voisi epäillä, että kirjoittaja haluaa jälleen kritisoida Vihreitä kun omasta puolueesta ei ole löytynyt vähään aikaan mitään vikaa. Tällä kertaa olen tehnyt kuitenkin kepeästi perusteltua analyysia suhtautumisessa vihreisiin. En analysoi nyt sitä, mitä vihreät oikeastioikeasti ovat, vaan miten vihreisiin saatetaan suhtautua heidän ulkopuolellaan. Tietyllä tavalla olen jäävi/esteellinen/poliittisesti väärämielinen/täysin väärä/liian lähellä/liian kaukana/sinisilmäinen/mustasukkainen arvioimaan vihreitä, mutta sallinette, että vähän yritän katsella asioita itselleni erilaisesti retorisesta vinkkkelistä.

Vihreiden ja Kokoomuksen kannattajia varmasti ärsyttää monella eri tavalla heidän rinnastamisensa keskenään. Oikeisto on virittänyt aseensa heti kun vihreät mainitsevatkin sanan yksityisautoilu, ydinvoima tai kasvissyönti. Vasemmistokin on valmis irtisanoutumaan punavihreistä Vihreistä heti kun yksikin palvelu ollaan yksityistämässä.

Samaan aikaan Vihreät joutuvat perustelemaan miksi lihansyöntiä pitää vähentää, yksityisautoilua vähentää, verotusta alentaa talouskasvun pönkittämiseen, piippuja vähentää ilmaston takia, palvelumaksuja korottaa budjetin takia, perustuloa kannattaa, yms.

Monet ovat varmasti kuulleet Vihreistä monia selkärangattomuuteen liittyviä kommentteja viimeisen ydinvoimakeskustelun myötä. Aikaisemminkin Vihreistä on käytetty omalla tavallaan halventavia Kokoomuksen puisto-osasto -tyyppisiä sivalluksia. Mutta pitäisikö miettiä välillä miltä Kokoomuksen kannattajista tuntuu. Viherstalinismi ei välttämättä ole mikään vieras kommentti Vihreille, mikä on menneiden puheenjohtajiensa mukaan 'ei vasemmalle eikä oikealle vaan eteenpäin'. En ole välttämättä ainoa, joka on Kokoomukselle sympaattinen kaiken fantastisuutensa keskellä. He joutuvat kuitenkin puolustamaan suomalaisten perusoikeutta valinnanvapauteen samaan aikaan kun ilkeät vihreät haluavat kieltää kaikilta suomalaisilta valinnanvapauden makkaraan, ydinvoimaan ja tiesmihinmuuhun norpan pyydystämiseen.

Vasemmiston ja oikeiston ääripäille Vihreät ovatkin vaikea puolue. Vasemmiston mielestä puolue on liian oikealla ja oikeiston mielestä enemmän kuin liikaa vasemmalla. Vaikka puolueen johto ja edustajat jakaantuvatkin useimmissa nelikentissä hieman enemmän keskustaoikeiston suuntaan, ei se tarkoita etteikö puolueessa olisi myös vasenta siipeä. Aivan kuten Kokoomuksella on oma Sirpa Pietikäisensä, Vasemmistolla oma Suvi-Anne Siimeksensä, on Vihreilläkin Otto Lehtipuunsa, Osmo Soininvaaransa lisäksi myös Jukka Relanderinsa ja Tapio Laaksonsa.

Vasemmisto näyttää taas mielellään vaativan Vihreiltä enemmän kuin he edes itse uskaltavat vaatia. Kun ydinvoimaa aiotaan rakentaa lisää, köyhien kunnallisten tai valtiollisten palvelujen maksuja lisätä tai muuta perusoikeistolaista, Vasemmiston kirves lekauttaa Kokoomuksen tai Keskustan sijasta Vihreisiin. Aivan kuin Vihreiden pitäisi olla vasemmiston kanssa samaa mieltä aina tai ovat osa oikeistoa. Samalla tavalla oikeistossa asia lienee nähty, näin yleisesti arvaillen. Vihreät ovat joko näkymättömissä, hyviä kumppaneita (joille ei varmasti anneta kiitosta yhdestäkään poliittisesta voitosta) tai viherstalinisteja.

Vihreät ovat tavallaan vieneet SDP:n edistyksellisten viitan ja ovat nyt kantamassa sen mukana tullutta vastuun säkkiä. Kun kumartaa yhteen suuntaan edes kompromissina, ollaan keskustan molemmilla puolilla mono valmiina antamaan potkua pyllistävälle pepulle.

Vielä on hankalampikin identiteettiongelma punavihreillä. Ketä äänestää missäkin vaaleissa lienee enemmän pakostakin tunnekysymys kuin kylmän viileään analyysiin nojaava valtapoliittinen laskelma-analyysi. Jos vihreät ovat puunhalaajia ja vasurit/demarit savupiipunhalaajia tai jos vihreät ovat paitojenpesijöitä ja vasurit/demarit tulonjakoporukkaa, niin kehen sitä samaistuisi.

Puut ovat tarpeellisia niilihieluja ja esteettisorgaanisia osia Gaiasta. Savupiiput ovat ikävä esteettinen haitta meidän stereolämmittimille ja puhelinsiirtolaitteille. Paitojen pesu ei ole yhtään kivaa, jos joku ei osallistu talkoisiin. Tulonjakoon liittyy niitä ihmeellisiä elämäntapataiteilijoita, jotka eivät edes halua tehdä duunia kuten muut sodan kokeneet ja sodanjälkeiset sukupolvet.

Tässä ei tarvitse varmaan enää kaivella Kokoomuksen tai Vasemmiston eri vuosikymmeninä ilmennneitä totalitarismi-ihanteita, mutta voisi varmaan ajatella, että Vihreät uutenakin puolueena on kolmannella vuosikymmenellään ja nyt jo joutuu kantamaan historiansa taakkaa siinä missä Espookin. Samoin on löydettävä vihollinen, jonka kanssa tulla toimeen samassa pöydässä. Vasemmistolla ja Kokoomuksella on ollut pitkään toisensa. Jos ei tiedä mitä mieltä pitää olla jostain, voi aina katsoa vastapuolen argumentteja ja olla vain eri mieltä. Vihreät ovatkin löytäneet itselleen vihollisen ja ystävän joka suunnasta. Keskusta kannattaa vääränlaista maanviljelyä, mutta kivoja pyöräteitä. Kokoomus kannattaa inhottavaa ydinvoimaa, mutta kannustaa yksityiseen yritteliäisyyteen kivasti. Vasemmisto puolustaa ilkeitä paperitehtaita, mutta kannattavat viihdyttäviä päästöjenvähennysohjelmia. Demarit halveksuu ulkomaista työvoimaa, mutta heillä on Erkki Tuomioja. RKP ovat oikeasti liberaaleja, mutta ei olla kadeja. Kristillisdemokraatit ja Persut ovat ehkä liian pieniä Vihreiden haastamiselle ja ehkä Vihreät eivät sittenkään halua kiusata pienempiään.

keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010

Vasureille lyhyempi nimi

Vasemmistoliitto julkaisi tänään itsestään uuden kuvan. Samalla uudeksi osoitteeksi tuli vasemmisto.fi. Vanhan logon muuttuminen punavihreästä punaharmaaksi näytti menevän samansuuntaisesti kannatuksen kanssa. Uudessa logossa on taas väriä: punainen, oranssi, jokin vihertävän sävy ja vihreä. Olisi voinut luulla, että Vasemmistoliitto olisi halunnut kikkailla Kokoomuksen brändäyksen kanssa ja ottaa yhdeksi väriksi sinisen, mutta tällä kertaa näpäytys on jäänyt toteuttamatta. Punavihreyden lisäksi voisi löytää oranssista ainakin Oranssin vallankumouksen. Tässä voi olla juuria Vasemmistoliiton alkuaikoihin, jolloin Claes Anderssonin aikana tuettiin Viron itsenäistymispyrkimysten lisäksi muitakin entisen Neuvostoliiton alueitten itsenäistymistä. Saatan olla tässä väärässä. Kolmas väri, tuo jokin vihreän sävy, on hieman hämmentävä. Omassa mielessä se ei liity mihinkään aatteeseen tai politiikkaan. Ehkäpä sen on ajateltu edustavan punaisen ja vihreän yhdistelmää oranssin kanssa. Ehkä puolue haluaa viestittävän olevansa moniarvoinen. Ehkä ei. Jotain muutakin tuttua väreissä on. Ne muistuttavat pensseliä, joista tulee mieleen Vasemmistoliiton vanha vaalikampanja, jossa puolueen aikaisempi puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes poseerasi maalitelan kanssa hymyillen. Slogan taisi olla silloin "me. yhdessä."

Sisältöä tullaan lupausten mukaan avaamaan lähiaikoina. Veikkaan, että tämän viikon Viikkolehdessä tulee olemaan aiheesta useita sivuja. Värivalintojen lisäksi lehdessä tultaneen selittämään myös slogania. Sloganiksi puolue on valinnut 'Rikkauden, jolla on arvoa'. Olisikohan tällä jotain tekemistä käyttöarvon kanssa? Ehkäpä puolueen imago yritetään saada vastaamaan sisältöä paremmin. Vasemmistoa näytetään kritisoivan useasti siitä, että se tekee kunnallisten tai valtiollisten omasta tuotannosta ideologisen kysymyksen. Vasemmiston voi melkein aina olettaa vastustavan terveydenhuollon tai koululaitoksen yksityistämistendenssejä. Tähän tarkoitukseen uusi slogan näyttäisi sopivan. Se on yhdenmukainen sisällön kanssa. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, mikä sloganin arvoksi tulee ihmisten mielissä ja puolueen toiminnassa.

Vanhoihin kotisivuihin verrattuna uudet sivustot vaikuttavat selkeämmiltä. Saa nähdä miten piiriosastot ja paikallisosastot sopeutuvat uuteen järjestelmään. Vanhoilta sivuilta oli vaikea löytää omaa piiriosastoa tai tietoa kunnallispolitiikasta. Nyt ne näyttävät löytyvän helposti. Samoin kuin puolueeseen liittyvät ajankohtaiset asiat eduskunnan toiminnasta puoluelaisten blogeihin. Tavallaan on ollut jännä huomata, että puolueen äänenkannattaja Kansan uutiset uudisti oman julkikuvansa paljon aikaisemmin kuin itse puolue.

Joka tapauksessa ulkokuori on virkistävä ja toivon mukaan se yhdistyy myös sisältöön.

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Puolueen ikävä ihmisen luo

Jos on tässä joskus vähän tultu hattuiltua Demareiden ja Kokoomuksen kampanjoille sekä kyseisten puolueiden sloganeille, niin tasapuolisuuden nimissä pitää ottaa tuo omakin hattu sieltä pois ja ihmetellä, mitä hemmettiä oikein tarkoittaa "sydämesi puolella"?

Sydän on itsestä katsottuna vasemmalla ja ulkopuolisesta edestäpäin katsoen oikealla. Onko tämä jokin aatteellinen kannanotto? Johto väittää olevansa vasemmalla, mutta perusjäsenestä he ovat aina oikealla?

Siimeksen aikaan Vasemmistoliitolla oli vaalikampanjan iskulauseena "Me. Yhdessä." Mikä sinänsä toimi jossain yhteydessä. Esittelen tämän yhteyden seuraavaksi. Respektioikeus teoksesta kuuluu allekirjoittaneelle:
Unelmoidaan paremmasta maailmasta
Kaikki maailman proletaarit yhtyvät
jotkut intiimisti
toiset platonisesti
me
yhdessä


Oikeasti vasemmalla oli oikeasti hyvin iskevä. Vaikka joku voisi ihmetellä, että mitä uutta tuossa on Vasemmistoliitolta. Puolue, joka nimeää itsensä Vasemmiston liitoksi, ei voi olettaa olevan mitään muuta. Vai miltä olisi kuulostanut Perussuomalaisten, oikeasti perussuomalaisia. Mitäpä sanoisitte Kokoomuksen vastaavasta: "Oikeasti keskustaoikealla!" Tutiskaa maailma, täältä tulee poliittiset puolueet. (Tuossakin taisi olla yksi turha määritelmä. Mikä voisi olla ei-poliittinen puolue?)

Jos vasurit haluaisi räjäyttää pankin, niin avaukset pitäisi osua uudelle tavalla. Tässä muutamia ideoita.

"Vasemmistoliitto - Isänmaan asialla!"
Ohjelmassa voitaisiin selittää, miten Suomen kalevalaisia metsiä tulee suojella.

"Vasemmistoliitto - Vaara tulee idästä!"

Tällä en tietenkään stadilaisena (lue hesalaisena) tarkoita Itä-Suomen klaaneja vaan naapurin karhua. Putin *krmh* anteeksi *krhm* Medjedev ja Nato *krmh* anteeksi *krmh* Saakasvili ovat jatkuvasti tukkanuottasilla. Nyt on Suomen hetki iskeä! Aseet pöydälle ja esitellään maailmalle rauhan suurvalta - Suomi.

"Huimat veronalennukset lupaa Vasemmistoliitto"
Eikä edes osuisi hirveästi pieleen. Vasemmistoliiton ohjelmassa on verovapauden myöntäminen kaikille alle 10000 euroa vuodessa tienaaville. Onhan sekin veronalennus. Tämän alla sitten voi selittää sitä, miten tulisi kohdella kaikkkia ansiotuloja samalla tavalla, yms., blaah, blaah.

"Ryhdy yrittäjäksi, se kannattaa, kun vallassa on Vasemmistoliitto"
Tämäkin pitkähkö otsikko voisi iskeä johonkin suoneen. Lukijoille kerrottakoon, että tämä ei edes ole mikään uusi avaus Vasemmistoliitolta. Siitä asti kun olen astunut puolueen palkkasoturin liiveihin, on yksityisesti keskusteltu sekä julkisesti esitetty yrittäjien sosiaaliturvan parantamista. Onhan se kieltämättä naurettavaa, että menettää oikeuden sosiaaliturvaan, jos omistaa yrityksen edes paperilla. Ei mediaa tämmöiset kiinnosta. Eikä ilmeisesti puolueen johtoakaan. "Sydämesi puolella" on kuulemma isossa joukossa pohdittu ja päätehetty.

"Kansa ei kaipaa poliitikkoja, joilla on korvat, vaan poliitikkoja joissa on munaa"
Tarvitseeko tämän sloganin kohdetta edes selittää?

maanantaina, toukokuuta 28, 2007

Valtionvarainministeri: "Maksakaa oikeuksistanne senkin patalaiskat laiskurit!"

Torstaina osoitetaan mieltä sinilevähallituksen typerää 0-maksuluokan poistamista vastaan. 0-maksuluokka tarkoittaa siis sitä, että vähävaraisten ihmisten ei tarvitse maksaa päivähoitomaksua. Tämän poiston johtoajatuksena on, että työttömät työnhakijat voivat hoitaa itse lapsensa. Mites otat sitten niitä ihania pätkätöitä vastaan kun ei ole paikkaa minne viedä lapset hoitoon? Kokopäiväinenkin saattaa tuottaa ongelmia, kun tuo palkanmaksu Suomessa tapahtuu nykyään aika reilulla viiveellä. Joissain työpaikoissa palkka voi tulla jopa pari kuukautta aloittamisen jälkeen.

Hyvä, että hallituksessa on Vihreät. Nyt hekin ovat saaneet oman Siimeksensä Cronbergista. Jos esitys tulee saliin jää nähtäväksi, että löytyisiköhän Vihreistä omat Esko-Juhani Tennilät ja Veijo Puhjot? Epäilen, mutta toivossa on hyvä elää.

Mielenilmaus Eduskuntatalon edessä torstaina 31. 5. alkaen kello 16 päivähoitomaksujen korottamista vastaan.

Järjestämme mielenosoituksen päivähoitomaksujen korottamista vastaan vähätuloisimpien vanhempien kohdalla. Mielenosoitus vastustaa etenkin hallituksen suunnitelmia poistaa päivähoidon ns. 0-maksuluokka, johon kuuluvat kaikkein vähätuloisimmat perheet yksinhuoltajista ja opiskelijoista pätkätyöläisiin.

Hallituksen politiikka on mielestämme taantumuksellista ja se vaarantaa jo ennestään vaikeissa tilanteissa olevien perheiden toimeentulon.

Mielenilmauksen järjestää Yksin- ja yhteishuoltajien liitto yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa.

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

sunnuntai, toukokuuta 14, 2006

Paavo Arhinmäki tuli toiseksi!

Eilen oli Vasemmistoliiton ylimääräinen puoluekokous, jossa valittiin puolueelle pätkäpuheenjohtaja vuodeksi. Ehdolla oli viisi ehdokasta Paavo Arhinmäki, Martti Korhonen, Katja Syvärinen, Erkki Virtanen ja Markus Mustajärvi.

Ekalla kierroksella meni jatkoon Martti Korhonen ja Paavo Arhinmäki. Ekalla kierroksella Martti Korhonen sai 193 ääntä, Paavo Arhinmäki 92, Markus Mustajärvi 69, Katja Syvärinen 55 ja Erkki Virtanen 21.

Puheenjohtajaehdokkaita epäiltiin siitä, että tällä saadaan julkisuutta ensi vuoden eduskuntavaaleja varten. Tietenkin saavat ja kaikki ovat tietääkseni lähdössä ehdollekin ja olisihan se kummallista, jos Vasemmistoliiton puheenjohtajakisasta ei kirjoitettaisi mitään. Käytännössä vaaleihin valmistuminen alkaa siitä päivästä kun ensimmäisen kerran harkitsee omaa ehdokkuuttaan enkä usko, että yksikään ehdokas teki poikkeusta tässä tapauksessa.

Tokalla kierroksella Korhonen sai 273 ääntä ja Arhinmäki 150. Paavo sai omasta mielestäni niin paljon tukea ettenkö yhtään ihmettelesi, etteikö kaduilla ja kabineteissa näkynyt Vasemmistonuorten toiminta olisi kääntänyt jo monta Vasemmistoliiton jäsentä katselemaan tulevaisuuteen. Epäilen, että lopulta tuloksessa painoi kokemus. Vuoden päästä on eduskuntavaalit, joihin halutaan henkilö, jolla pysyy kieli keskellä poskea. Protestiäänistä tuskin oli kyse, vaikka Suvi-Anne Siimeksen eron jälkeen puolueen sinisilmäisimmätkin ovat pohtineet monenlaisia identiteettikysymyksiä. Tärkein niistä on varmasti ollut, että onko Vasemmistoliitto sosialistinen puolue. Ehdokkaista kaikki olivat varmasti sosialisteja. Suvi-Anne Siimeshän irtisanoutui itse tästä termistä.

Toisaalta SDP julistaa omassa periaateohjelmassaankin olevansa sosialistinen puolue. Tätä epäillään jatkuvasti. Se ei varmastikaan johdu pelkästään SDP:n kannattajista vaan siitä, että vallan puolueessa on ottanut oikeistodemarit lipposlaisineen. Tällä vaalikaudella on löytynyt kansanedustajista myös uusi tämän ajan kuusikkonsa. Kaikki demarit eivät ole esimerkiksi nielleet varallisuusveron poistoa. Vasemmistoliiton edeltäjä Kansan demokraatitkin perustettiin aikoinaan juuri tämmöisen opposition takia.

Seuraavissa vaaleissa näemme, miten viesti on purrut. Kahmiiko SDP:n vasemmistosiipi äänet, jääkö ne käyttämättä vai meneekö ne sittenkin oikealle tai vielä piirun verran enemmän vasemmalle? Vai palaako ensi vappuna Eduskuntatalo?

Nyt odottelemaan, että mitä Korhonen keksii vaaleihin. Hän lupasi ainakin kuunnella herkemmällä korvalla kenttää, mitä hän on ilmeisesti tehnyt aikaisemminkin. Tästä kai Siimes häntä syytti kun syytti häntä johtajuuden puutteesta.

Omalta osaltani valmistaudun vaaleihin odottelemalla jäsenäänestyksen tulosta. 5.6. tulokset varmistuu Helsingin vasemmiston ehdokasasettelun osalta. Silloin joko oma kampanjani alkaa tai päättyy. Vaalipäällikköä olen jo etsiskellyt ja yhden potentiaalisen löytänyt.

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

Suvi-Anne Siimes erosi ja kaikki on ihan pähkinöinä

Olen koko viikon aikana kokenut kummallisia, sanoisinko jopa hengellisiä kokemuksia. Olen lukenut lehdistä, että minä Vasemmistoliittolaisena olen hajautunut ja paniikissa. Olen lukenut olevani välillä stalinisti ja välillä uudistaja. Jaakko Laaksokin oli A-sarjan ohjelmassa merkattu vihreäksi. Minusta on alkanut tuntua, että elämä jäljittelee nykyään taidetta. Jos elämä olisi teatteria, se olisi brechtilaista teatteria.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135219066926"
Tämän artikkelin mukaan olen syvässä kriisissä.

http://www.vas.fi/uutiset/maaliskuu_2006/fi_FI/1141807362...
Tämän mukaan olen saanut piristysruiskeen.

http://www.yle.fi/radiopeili/paivatunnissa.php?id=1965
Tämän mukaan kiistelen Eu:sta ja Natosta.

http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/554/
Tämän mukaan en ole ainoa, joka kokee olonsa skitsofreeniseksi, harhaiseksi tai ristiriitaiseksi.

http://www.vas.fi/uutiset/maaliskuu_2006/fi_FI/1141472247093/
Minä näköjään tuomitsen myös kommunismin.

tagit: politiikka.