Miten minusta tuli reaktivisti?

Millä muulla voisin aloittaa kuin sanomalla Trumpista jotain hyvää? Ehkä hän ei ole niin paha. Ehkä byrokratia pelastaa niin kuin Tuomas Enbuske kirjoittaa.

Joudun maalailemaan sovittelevaa pintaa kirjoitukseni aluksi. Tarvitsin myös jonkin reaktiivisen kirjoituksen alkuun. Ensimmäiset kaksi palstaa on kuvailua. Sitten seuraa neljä palstaa lisää kuvailua. Sitten kaksi palstaa ihan dadalta vaikuttavaa, mutta oikeasti ihan modernia ja jälkeenpäin itsestäänselvää. Viimeinen palsta on ihan tulenkatkuista reaktivismia.

Aktivismi. Sanakirjaan katsomatta tiedän, että se tarkoittaa toimintaa ja henkilöä, joka toimii. Tarkempi kuvailu todennäköisesti johtaa politiikan seuraan. Olisi jopa typerää minulta kuvitella, että aktivismi tarkoittaa kalastamista.

Re. Sanakirjaan katsomatta, tiedän, että sanalla on jonkinlainen perä anglosaksiseen sanaan react. Ehkä jopa taaksepäin. Tekisi pahaa jos selvittäisin sanan alkuperää tuota pitemmälle. Minulle riittää tämän kirjoittamiseen, että sähköposteihin vastatessa useimmat alustat tarjoavat otsikon eteen kaksi kirjainta ja yhden kaksoispisteen; Tuo pilkuton ja merkityksetön otus on osa kaikkea mihin se koskee.

Reaktivismi. Sanakirjaan katsomatta, tiedän, että kyse on renewtonmaisesta voimasta, joka reagoi vain siihen kohdistettuun voimaansa. Ehkä minun pitäisi katsoa sanakirjaa, koska se ei ehkä tarkoita tuota.

Essee. En tiedä, mitä sanakirja sanoo siitä. Tiedän, että joku kaveri nimesi joitain kirjoituksiaan jollain esseeltä kuulostavalta sanalta. Ehkä se liittyy jotenkin poliitikkoon Essayah. Hän on kristillinen poliitikko, ainakin semmoisen puolueen jäsen, ja hän on kävellyt aika kovaa.

Pääsinpähän aiheeseen. Minusta on tullut harrastelijamainen reaktivisti. Minä reaktionäärisesti - kuin ruotsia äidinkielenään puhuva, mutta siitä huolimatta kaksikielinen - annan asioiden vain pompahdella minuun ja joihinkin palloihin herään vaikuttuneesti sanomaan jotain merkittävää.

Olen kuin se seinä, jota Squashin pelaajat syyttävät kun pallo ei kimpoa osuvasti. Minun piti lyödä tuohon suuntaan ja puhua sinun kanssasi kehitysmaitten historiasta ilman sivulauseita. Sitten tuo seinä vain söi ton pallon ja sylkäisi lattialle. Minulta meni piste sen takia. Toisinaan tuo seinä puhaltaa tuohon palloon ja se menee täysin eri suuntaan kuin tarkoitin.

Minä olen ollut siis seinä. Minun kaikki geenit ovat olleet vain rakennuspalikoita. Se on ihan sattumaa, että minä olen tuon squashpallon tiellä. Jos asiat olisivat menneet toisin voisin olla se keilapallo. Kait minunkin pitäisi olla onnekas. Voisin olla vaikka se viktoriaanisen palatsin sisäseinä. Se, minkä korjaamista suunnitellaan, mutta jonka korjaamiseen menee iäisyys. Silloin kestäisin tämän kaiken. Toivoisin, että olisin huonoa laastia enkä pehmustetulla kuorella varustettua kiveä.

Onneksi olen vain sanoja. Pieniä palikoita joita voi heitellä sinne tänne. Ehkä joskus tuonnekin. Se on iso säkki ja sinne mahtuu sanoja, jopa seuraavaa talveakin varten. Olisi harmillista, jos olisin muuta kuin sanoja. Sanat menevät niin mukavasti yhteen. Vähän kuin legot. Se on yksi minun monikkomuodoistani, mutta älä keskity siihen liikaa. Legot ei tykkää metamorfoosista.

Sitten kun monesti, useasti, välillä näin, ja toisinkin joskus. Täytän tilavasti mutta en itse tilaa. Koen, että olen huomionarvoinen. En tietenkään yksinäisesti ja useampanakin täytän vain tietyn tilan. Olen kuin jotain, mitä kukaan ei selitä. Kukaan ei ymmärrä minua. Se on surullista. Myöskin alleviivaavaa.

Sitten on Trump, ja Guggenheim. Kaikkea mitä vähän vihaan jo etukäteen. Älä ymmärrä väärin. Heitä ja näitä pitääkin vähän vihata. Syitäkin olisi. Kerron vasta seuraavassa miksi ja miten. En vielä.

Trump on sitten semmoinen moderni natsi. Kansallissosialismia 2.0. Ei kuitenkaan yhtään niin kuin natsit. Natsit vihas homoja, mutta ei mitään aakkossoppia. Natsit vihas juutalaisia, mutta ei mitään rikkaita. Natseilla oli ongelmia slaavilaisten kanssa, mutta ei mitään henkilökohtaista Stalinin kanssa. Tätä minusta on tullut. Löytää yhtäläisyyksiä sorrettujen kanssa ja eroavaisuuksia harjoitettuun politiikkaan. Pelkkä reaktivisti.

Moro jurrihurri!

"Moro."

"Hei, mä juttelen sulle."

"Mulla olis yks ajatus, mutta hähähähähääää, varastin sun prepaid-kännykkäkortin."

Sen lisäksi, että avasin aivan ilmeisen rasistisesti koko kirjoutuksella väittämällä kaikkia tamperelaisia subtekstuaalisesti varkaiksi, niin olihan mulla moro muutakin asiaa. Moro olet sinä. Sinä olet lukija, jonka huomion yritän kiinnittää tamperelaiseen rikosajatteluun.

Sitten tulee vielä pahempaa. Aion hälventää ennakkoluuloja mitä liittyy tamperelaisiin. Moro on - aika lempeä tapa tervehtiä jotakuta ja se aksentti on vaan niin lempeä, että on vaikea kuvitella nakkikioskitappelua tampereenmurteella. Viksuimmat teistä huomasi, että vaikka Tampere kirjoiteteaan isolla niin tampereenmurre kirjoitetaan yhteen ja pienellä kirjaimella - kielitoimisto ole hyvä.

Tule katsomaan kun tapamme kissaa -video on hankala imaista. Oho, aasinsilta, ja ei ole videota tässä blogissaa eikä ruumiillamässäilyä, mutta jotain järkyttävää pitäisi keksiä. Kaikista järkyttävintä, mitä ihmiskunta on keskinyt, on paheksunta.Jos voisin kirjoittamalla lopettaa sodat, nälänhädän, ja kaikki muut negatiiviset uutiset niin lopettaisin, Käyttäisin suomenkilelsiä sanoja kielitoimiston suositusten mukaisesti. Käyttäisin jopa sanoja HIV-myönteinen HIV-negatiivisen sijasta. Hyi vittu, miten pahalta tuntuu tulla isäksi tämmöiseen maailmaan.

Miettiä että miten paska tämä maailma on, ja samaanaikaan olla tietoinen miten paljon hyvää ihmiskunta on tehnyt. Tähän mennessä tapahtunutta ei ole pelkästään siltoja tai myönnytyksiä. Koko maailmankaikkeus on mikroskooppiselta näkökulmaltaan vaan hienompi ja hienompi. Ihmiset elävät nykyään pitempään, syövät paremmin ja Perussuomalaiset rp:stä huolimatta maahanmuuttokin pelaa. Käytännössä ihmiskunta siis tekee fantsusti poliitikoista riipumatta tai riippuen.

(Kuvassa olen menossa muuttamaan maailmaa itseäni varten)

Ootteko nähnyt muuten sitä Teemu Mäen tekemää kissantappovideota. Mieoon nähnyt vain sen groteskin osan ja siitä huolimatta mulle tulee ittelle semmonen fiilis, että c'moon. Kaikki on saanut sitä tapettua kanaa pöytään. Mulla on ehkä kauhistuttavin juttu taustalla. Olipa kerron Jaakko, ja Jaakolla oli lemmikkikani, ja lemmikkikanin nimi oli Väiski siitä huolimatta, että hän oli tyttö, ja siitä huolimatta että hän hävisi yksi päivä. Mun yhdeksänvuotiaan mieli ei voinut venya siihen, että me syötiin yks päivä Väiskiä.

Voin kertoa, että mun sisäinen maailma veti volttia siinä vaiheessa kun tiedostin asian. Kuulun just siihen täsmälliseen porukkaan, joka itkee lemmikkinsä puolesta, ja joka tietämättään joutuu kannibalisoimaan ystävänsä pysyäkseen hengissä. Käytin kannibalointi sanaa täysin väärin.

Kaikessa tässä on hätkähdyttävää se, että en näe hirveästi eroa Mäen "kissantappovideossa" (tai miten sitä halutaankaan kutsua) enkä sillä, että jäbät vetää kinkkua naamariin sunnuntaisin tai joulupyhinä. Kaikkein inhottavinta on syyttää muslimeja halal-lihan vetämisestä tai juutalaisia kosher-lihan dunkuttamisesta. Tekeepä mieli jopa kunnioittaa lihan pyhyyttä seemiläisten uskontokuntien itäisemmistä versioista. Ne vetää siellä naamariin koiraa.

Tähän positiivisuuten palatakseni, sanoisin, että ei se ole väärin, jos tekee väärin kerran. Se on väärin, jos sen tekee tarkoituksellisesti usein. Mun on vaikea kelata, että isänmaalliset/ydinvoimalliset/kommunistiset/rayndistit/uusliberaalit (yliviivaa tarpeen mukaan) huutelee ihan täysin ja täsmällisesti väärältä puolelta peltoo, mut (kommunistit/rayndistit/monarkistit, jne. - sama alleviivaussääntö) pelkää että muut syö sen viljan.

Ja arvatkaa vaan oliko siistiä muuttaa Suomeen kuusvuotiaana kun oli vedetty päälle siihen asti finnjäveliä, ja olinkin yhtäkkiä hurri? Kysyn vaan. Lapset osaavat olla julmia kaikille riippumatta syistä. Tää sukupolvi vois muuttaa asian kysymällä monia kysymksiä itseltään.

Vaikka kysymällä, että mites jurri maistuu senkin hurri. Näettekö miten kivasti se sointuu?

Ja kun kerta maahanmuutto mainitttiin, niin haluaisin käyttää historian parhaiten käytetyn natsikortin. Internetin luvalla mainitsen, että Saksan vienti on vetänyt välittömästi sen jälkeen kun uuneja on rakennettu lämmittämään joitain muita kuin asiakkaita. (jätän lukijat miettimään tätä vitsiä).

Miksi alkoholi maistuu?

Miltä tuntuu juoda viinaa kahvilassa?
Tai olutta?

No hyvältä.

Olen kohta keski-ikäinen parasiitti ja ei tunnu yhtään pahalta talloa korkkia. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään, miksi en jaksa selvinpäin.

Mutta minulla on syitä miettiä vedenjuontia. Tykkään olla selvinpäin. En tykkää himmeistä muistikuvillisista aamuista (=muisti säilyy). Tykkään olla erakko.

Siitä huolimatta, en ole ikinä kokenut, että ihmiset itkisivät, kun löysään korkkia. Se on niin osa aikuisuutta.

Kyllä me kavereitten kanssa osataan juoda kahvia, mut se ei tarkoita, että sitä pitää vetää tappiin asti.

Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä sekokielisistä ollaan streittareita, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää kahvia aina. Joillekin se on aamukahvi, joillekin se on vankila. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vankila on muutakin kuin kahvia.

Tänään lähdin itse ravintolasta paskalla fiiliksellä, join paljon vettä ja shotteja, silti aion joskus uudestaan juoda kahvia. Se ei tee meistä hyviä ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ravintolat, ruoka ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla erillään, mutta ei kaikki erillään aina, ikuisesti ja kaikkialla.

Miksi alkoholi ei maistu?

Miltä tuntuu juoda vettä ravintolassa?
Entä kahvia?

Se tuntuu hyvältä.

Olen kohta 30 vuotias sinkku ja ei tunnu yhtään pahalta laittaa korkkia kiinni. Oikeastaan olen kyllästynyt selittämään miksi en jaksa juoda alkoholia.

Mutta minulla on syitä miettiä alkoholinkäyttöä. Tykkään erityisesti nousuhumalasta. En tykkää bläkäreistä (=muisti menee"). Tykkään seurallisesta tunnelmasta. Tykkään olla ystävien kesken.

Siitä huolimatta, en oikeasti ole kokenut, että ystävät nauraisivat minulle, koska vedän korkin kiinni. Se on niin teiniä.

Kyllä me kavereitten kesken voidaan vetää shottia, mutta ei se tarkoita, että pitää vetää loppuun asti iltaa.

Asia mitä yritän väittää on, että monet meistä suomenkielisistä ollaan alkoholisteja, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi vetää viinaa aina. Joillekin se on se perjantaipullo, joillekin se on ainoa mahdollisuus olla vapaalla. Joskus me ei ehkä ymmärretä sitä, että vapaa on muutakin kuin viinaa.

Tänään lähdin itse ravintolasta hyvällä tuulella, join paljon vettä ja kahvia, ja silti aion joskus uudestaan juoda viinaa. Se ei tee meistä huonoja ihmisiä. Meidän pitää vain huomata, että ystävät, viina ja koti eivät ole välttämätön yhdistelmä. Joskus me voimme olla yhdessä, mutta ei kaikki yhdessä aina, ikuisesti ja kaikkialla.

S. - Ole jo hiljaa

Timo Harakka sen sanoi jo tänään. Susan Kurosen mä vielä kestän.

Käykää tekin:
Suvi-Anne Siimes - Lopeta jo se avautuminen

technorati Suvi-Anne Siimes, Timo Harakka, adressit, kolumnit.

Hintalappupolitiikka

Etelä-Suomen Vasemmistonuorten Glasnost on saapunut taas. Korjaamaton kolumnini:

Yhteiskunta läpi kaupallistuu. Kaikelle halutaan lyödä hintalappu. Sedät ja tädit, tämän maailman pyörittäjät, nielevät kaiken tämän siinä toivossa, että talous kasvaisi, vauraus lisääntyisi, työpaikkoja syntyisi lisää ja hyvinvointi lisääntyisi.

Näin ehkä on käynytkin. Tähän ilmiöön on myös tullut lieveilmiönä monenlaista, mistä kukaan ei oikein halua ottaa vastuuta.

Kun Microsoft onnistui patentoimaan tuplaklikkauksen, maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä ketkä saavat käyttää yksinkertaista motorista liikettä. Maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä, mitkä toiset yritykset saavat valmistaa ohjelmia, jotka käyttävät tuplaklikkausta. Vapaakauppaa vai politiikan korruptiota?

Ehkäpä ne sedät ja tädit eivät tienneet, mikä on tuplaklikkaus. Ehkä he luulivat, että siihen oli uhrattu lukemattomat tunnit suunnittelutyötä. Ihmiskunnan iän verran, voisin sanoa ja myöntää, että ehkä siihen on uhrattukin. Pitäisiköhän suuryritysten alkaa tekemään tutkimustyötä triplaklikkauksen eteen. Montakohan uutta työpaikkaa siitä syntyisi? Paljonko meidän vaurautemme kasvaisi? Paljonko hyvinvointia siitä syntyisi?

Entäpä uusi tekijänoikeuslaki, joka oli pakko runnoa läpi mahdollisimman nopeasti? Elokuvien, tietokonepelien ja musiikin kopioinnista tehtiin kertaheitolla laitonta. Suuryritykset jälleen iskivät hintalapun kaikelle kulttuurille. He kertoivat montako sataa miljoonaa jää heiltä saamatta kopioinnin takia. Minäpä kerron, montako euroa tyhjätaskulla on varaa maksaa levy(i)stään; Ne, joilla ei ole varaa maksaa kulttuurista eivät myöskään maksa – paitsi velaksi.

Ehkä sedät ja tädit unohtivat, että hekin ovat kopioineet musiikkia aikoinaan c-kaseteille, nauhoittaneet elokuvia televisiosta ja vuokrakaseteilta, käyttäneet kaverilta tai serkkupojalta kopioituja kaupallisia tekstinkäsittelyohjelmia ja pikku pelejä omaksi tai perheen iloksi?

Tosi asia kuitenkin on että kulttuuri ei kuulu kaikille ja tulevaisuudessa vielä vähemmän. Vastarinta on kuitenkin syntynyt ja se tulee kasvamaan.

Akseli ensemble lanseerasi itsensä vähän aikaa sitten. Liput heidän esityksiinsä maksoivat x euroa. He eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan vastaan yli 50 euron hintaa lipusta. He olivat siis määritelleet ainoastaan ylärajan lipun hinnalle.

Niin sanottu open source on ollut tietoverkkojen anarkistien ja vapaan tiedonvälityksen puolustajien loistavimpia oivalluksia. Open source tarkoittaa, että tehdään avoin lähdekoodi, jota kuka tahansa voi muokata omaan ja muiden käyttöön. Open source on kuin paperi, jota kuka tahansa saa valmistaa melkein miten tahansa. Kuvitelkaapa jos jollain yrityksellä olisi patentti paperille. Tämä yritys voisi määrätä kuka saa ja millä ehdoin käyttää sitä. Jos tällainen valta olisi luovutettu jollekin niin maailma olisi huomattavan erilainen tänä päivänä.

Kapitalistille ei kelvannut yksipuoluejärjestelmä. Ei kyllä kaikille kommunisteillekaan. Nyt ollaankin siirtymässä uusliberalistisen vallankumouksen viimeiselle tantereelle, jonka voittaja saa määrätä annetaanko valta yksiyhtiöjärjestelmälle.

Tulevaisuus määrittyy tänään sen mukaan kenelle me annetaan valta määrätä missä muodossa ääni, kuva ja kirjoitukset saa levitä. Tähän taisteluun kutsutaan tänään ihmisiä mukaan. Liity sinäkin ja kutsu kaverisi. Tehdään yhdessä tästä taistelusta sen arvoista. Jos kaadumme, niin kaatukoomme näyttävästi, kuten makasiinit.