Vasemmistoliiton kulttuuripoliittinen työryhmä aloittaa

Tänään aloittaa Vasemmistoliiton kulttuuripoliittinen työryhmä järjestäytymisensa Eduskunnan viereisessä majatalossa, joka on ristitty "Lisärakennukseksi". Tämän hienon nimen keksijää ei ole koirista huolimatta ikinä saavutettu.

Työryhmän toimintaa ei ole mitenkään rajoitettu toiminnaltaan tai kokoonpanoltaan. Tänään on käsittelyssä tekijänoikeudet, tatusotu, budjetti (kulttuuri?), työtilat ja muut esille tulevat asiat. Tekijänoikeudet ollessa jo listalla sitä ei tarvitse esittää erikseen. Luulen, että tärkeimmäksi asiaksi tässä muodostaa se, miten voidaan sovittaa kolme asiaa eli taiteilijan toimeentulo, vapaa tiedonvälitys ja oikeus sivistykseen toisiinsa. Nykyinen lainsäädäntö takaa yrityksille hyvän mahdollisuuden peloitella tietotekniikan käyttäjiä. Surkeat kuvaväärennökset sekä epätasaisesti syytetyn penkille joutuvat ihmiset kertovat siitä, että laki ei ole kaikille sama ja lakia tulkitaankin varoittavan esimerkin kautta tällä hetkellä.

Tuntuisihan hieman vaikealta kuvitella, että meidän oikeusjärjestelmä kestäisi kuusinumeroisen epäiltyjen listan käsittelyn vuosittain. Koska niin moni rikkoo lakia, joka kieltää kopioimasta ja esittämästä taidetta ja kirjallisuutta, on haettava umpimähkäisesti esimerkkejä, että rapsut tulee ja linnaa perästä, jos jatkatte vielä.

Kansanedustajia on huijattu tekijänoikeuksien valvontajärjestöjen ja suuryritysten näkökulmasta kuvittelemaan, että kaupallinen toiminta väärennösten ja kopioiden kanssa on sama asia kuin musiikin nauhoittaminen internetistä, televisioista, radiosta tai formaatista toiseen olisi sama asia. Ainoastaan ensimmäinen on sitä, mitä voisi varkaudeksi kutsua. Ansaintamielessä tehdään väärennöksiä ja myydään niitä eteenpäin. Jälkimmäisessä ihmiset sivistävät itseään. Ehkä tuo oli hienosti sanottu. Pornosta ei ole vieläkään tullut täysin hovikelpoista eikä sitä varmasti oteta yleissivistäväksi oppiaineeksi ainakaan minun elinaikana.

Julkisen tilan käsitteen avaaminenkin olisi tällä hetkellä tarpeellinen toimenpide Vasemmistoliitolle. Jos julkinen tila kapenee liikaa, niin Vasemmistoliittokin menettää viimeisen mahdollisuutensa toimia järjestönä kaduilla samalla tavalla kuin Vasemmistonuoret. Kulttuurin se liittyy sillä tavalla, että kenen näkökulmasta kulttuuripolitiikkaa tehdään. Demokraattisen kulttuuripolitiikan nimissä on vaadittava katuja ja seiniä vapaiksi. Ei saa olla olemassakaan niin tyhmää mielipidettä tai tapaa ilmaista itseään etteikö sille pitäisi järjestää mahdollisuus.

Muita ideoita en nyt keksi. Kokous alkaakin jo tunnin päästä, joten pitää lähteä jo suunnistamaan täältä Käpylästä päin.

Lisätietoja:
Vasemmistoliiton nykyinen kulttuuripoliittinen ohjelma.

Hintalappupolitiikka

Etelä-Suomen Vasemmistonuorten Glasnost on saapunut taas. Korjaamaton kolumnini:

Yhteiskunta läpi kaupallistuu. Kaikelle halutaan lyödä hintalappu. Sedät ja tädit, tämän maailman pyörittäjät, nielevät kaiken tämän siinä toivossa, että talous kasvaisi, vauraus lisääntyisi, työpaikkoja syntyisi lisää ja hyvinvointi lisääntyisi.

Näin ehkä on käynytkin. Tähän ilmiöön on myös tullut lieveilmiönä monenlaista, mistä kukaan ei oikein halua ottaa vastuuta.

Kun Microsoft onnistui patentoimaan tuplaklikkauksen, maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä ketkä saavat käyttää yksinkertaista motorista liikettä. Maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä, mitkä toiset yritykset saavat valmistaa ohjelmia, jotka käyttävät tuplaklikkausta. Vapaakauppaa vai politiikan korruptiota?

Ehkäpä ne sedät ja tädit eivät tienneet, mikä on tuplaklikkaus. Ehkä he luulivat, että siihen oli uhrattu lukemattomat tunnit suunnittelutyötä. Ihmiskunnan iän verran, voisin sanoa ja myöntää, että ehkä siihen on uhrattukin. Pitäisiköhän suuryritysten alkaa tekemään tutkimustyötä triplaklikkauksen eteen. Montakohan uutta työpaikkaa siitä syntyisi? Paljonko meidän vaurautemme kasvaisi? Paljonko hyvinvointia siitä syntyisi?

Entäpä uusi tekijänoikeuslaki, joka oli pakko runnoa läpi mahdollisimman nopeasti? Elokuvien, tietokonepelien ja musiikin kopioinnista tehtiin kertaheitolla laitonta. Suuryritykset jälleen iskivät hintalapun kaikelle kulttuurille. He kertoivat montako sataa miljoonaa jää heiltä saamatta kopioinnin takia. Minäpä kerron, montako euroa tyhjätaskulla on varaa maksaa levy(i)stään; Ne, joilla ei ole varaa maksaa kulttuurista eivät myöskään maksa – paitsi velaksi.

Ehkä sedät ja tädit unohtivat, että hekin ovat kopioineet musiikkia aikoinaan c-kaseteille, nauhoittaneet elokuvia televisiosta ja vuokrakaseteilta, käyttäneet kaverilta tai serkkupojalta kopioituja kaupallisia tekstinkäsittelyohjelmia ja pikku pelejä omaksi tai perheen iloksi?

Tosi asia kuitenkin on että kulttuuri ei kuulu kaikille ja tulevaisuudessa vielä vähemmän. Vastarinta on kuitenkin syntynyt ja se tulee kasvamaan.

Akseli ensemble lanseerasi itsensä vähän aikaa sitten. Liput heidän esityksiinsä maksoivat x euroa. He eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan vastaan yli 50 euron hintaa lipusta. He olivat siis määritelleet ainoastaan ylärajan lipun hinnalle.

Niin sanottu open source on ollut tietoverkkojen anarkistien ja vapaan tiedonvälityksen puolustajien loistavimpia oivalluksia. Open source tarkoittaa, että tehdään avoin lähdekoodi, jota kuka tahansa voi muokata omaan ja muiden käyttöön. Open source on kuin paperi, jota kuka tahansa saa valmistaa melkein miten tahansa. Kuvitelkaapa jos jollain yrityksellä olisi patentti paperille. Tämä yritys voisi määrätä kuka saa ja millä ehdoin käyttää sitä. Jos tällainen valta olisi luovutettu jollekin niin maailma olisi huomattavan erilainen tänä päivänä.

Kapitalistille ei kelvannut yksipuoluejärjestelmä. Ei kyllä kaikille kommunisteillekaan. Nyt ollaankin siirtymässä uusliberalistisen vallankumouksen viimeiselle tantereelle, jonka voittaja saa määrätä annetaanko valta yksiyhtiöjärjestelmälle.

Tulevaisuus määrittyy tänään sen mukaan kenelle me annetaan valta määrätä missä muodossa ääni, kuva ja kirjoitukset saa levitä. Tähän taisteluun kutsutaan tänään ihmisiä mukaan. Liity sinäkin ja kutsu kaverisi. Tehdään yhdessä tästä taistelusta sen arvoista. Jos kaadumme, niin kaatukoomme näyttävästi, kuten makasiinit.

Tekijänoikeuksista: taiteilijoiden riistolle loppu – faneille matskuu

Viime vuoden yksi kuumimmista perunoista oli tekijänoikeuslaki, josta ei tullut niinkään taitelijoiden suoja vaan isojen, monikansallisten yritysten sanelema paperi, johon kansanedustajien oli ”pakko” hypätä mukaan. Ainoa puolue, joka yksimielisesti vastusti lakia, oli Kristillisdemokraatit. Vasemmistoliittokaan ei ollut täysin yksimielinen vaikka äänestikin vain toiseksi vähiten väärin.

Mitä tekijänoikeudet on ja mitä niiden pitäisi olla? Tekijänoikeudet on oikeiston (kaverit, jotka haluaa lyödä hintalapun kaikelle) mielestä kauppatavaraa, jolla tehdään rahaa. Laki suojaa myös tekijää, ainakin jollain tasolla. Alkuperäisellä tekijällä on oikeus korvaukseen, jonka hän voi itse määritellä, jos ja kun hänen teostaan esitetään jollain tavalla.

Tekijänoikeuksien tulisi kuitenkin olla luovuttamattomat. Niiden käyttöön voidaan antaa oikeus toiselle, mutta tekijän ehdoilla. Minun mielestäni tekijänoikeuksia ei voi luopua edes väliaikaisesti. Jos laki tunnustaisi tämän, niin muusikot voisivat irti sanoa levytyssopimuksensa levy-yhtiöidensä kanssa milloin heitä vain huvittaisi. Tämmöinen tilanne toteutuisi tilanteessa, jossa taiteilija kokee tulevansa hyväksikäytetyksi. Jos tekijänoikeudet olisivat luovuttamattomat ja taiteilijoiden ”omaisuutta” kuolemaansa asti, mitä tapahtuisi?

Isot levy-yhtiöt kastelevat housunsa jo tällaisista ehdotuksista. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että tekijät saavat heille kuuluvan korvauksen varsinaisesta työstään. Tämä tukisi osuuskuntatoimintaa eli toimintaa, jossa taiteilijat tekevät yhdessä taidetta ja edistävät taiteen asemaa yhdessä ilman turhia vastakkainasetteluja.

Nykyinen tekijänoikeuslaki on muutettava heikompien turvaksi. Kulttuurin tulee kuulua kaikille, ei pelkästään niille, joilla on varaa.

technorati tekijänoikeuslaki, Vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit, tekijänoikeudet, taide, politiikka

tagit: politiikka