Luovan alan tekijät vs. piratismin vastainen taistelu

En ole ehkä oikea puhuja siinä mielessä, että en elätä itseäni tekemällä luovaa työtä, mutta koen silti asialliseksi korostaa erästä avointa kirjettä Stefan Wallinille. Star Wreck -sarjasta tuttuja kavereita ovat julkistaneet kirjeen Stefan Wallinin actionia vastaan ja hyvistä syistä. Perustelutkin ovat oikeanlaisia. Kiva, että tuottajien ja tekijöiden toimeentulosta yritetään olla huolissaan, mutta väärin sammutettu. Olen samaa mieltä. Omiinkin taiteellisiin ambitioihin on sekaantunut rutkasti fiiliksiä rikastumisesta ja työllään toimeentulemisesta. Silti ei ole mitenkään jees, että sillä lobbaustyöllä ajetaan fasistisia järjestelmiä mihinkään maahan tai nettiin.

On jopa tavallaan ironista, että EU:n maiden ulkoministerit osaavat olla huolissaan, jämäkkiä, tilanteita seuraavia, yms. esimerkiksi Kiinan suhteen, mutta kotimaissaan kykenevät vakavalla naamalla esittämään samanlaisia malleja eri perusteilla. Vähän suoraselkäisyyttä sentään. Avoimen kirjeen allekirjoittaneet Timo Vuorensola, Janos Honkonen, Jarmo Puskala ja Pekka Ollula esittävät hyvän kysymyksen: "Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta?"

Timo Vuorensola heitti hauskoja linkkejä eräässä Ylen blogikirjoituksessaan. Tässä ne kaikki.

Uusisuomi.fi edistää rikollisuutta

Voi herran pieksut ja samperin samperi. Jarmo Mäkelä Uusisuomi.fi:ssa edistää rikollisuutta. Hän on törkeästi yllyttänyt ainakin kymmeniä tuhansia suomalaisia nettirikollisiksi. Jarmo Mäkelä kertoo yksityiskohtaisesti miten ja kuinka paljon netistä voi ladata materiaalia. Suorat linkit esimerkiksi tekstitysten etsimiseen vain tekevät asiasta pahemman. Melkein voimme etukäteen aavistella, että tuolta löytyy myös tekstitys lapsipornoon ja terroristien koulutusvideoille, joita netti on pullollaan. Nyt harmittaa kun Tanja Saarela ja Kari Rajamäki eivät ole käytettävissä. Tätäkö kansa halusi? Nytkin Uusisuomi.fi:n kirjoituksessa kerrotaan tällä hetkellä olevan jo 120 000 nettirikollista. Montako tämän jälkeen?

Lopuksi jutussa vielä kerrotaan, että tulevaisuudessa kaikki taiteilijat lopettavat työnsä tai muuttavat ulkomaille nettipiratismin takia. Tähänkö on tultu? Tähänkö meidän pitää mennä? Nyt on aika nostaa kädet pystyyn ja huutaa: "LAPSIPORNOA!" ja antaa Ilkka Salmelle (Supon uusi johtaja) oikeudet katkaista internet.

Vasemmistoliiton kulttuuripoliittinen työryhmä aloittaa

Tänään aloittaa Vasemmistoliiton kulttuuripoliittinen työryhmä järjestäytymisensa Eduskunnan viereisessä majatalossa, joka on ristitty "Lisärakennukseksi". Tämän hienon nimen keksijää ei ole koirista huolimatta ikinä saavutettu.

Työryhmän toimintaa ei ole mitenkään rajoitettu toiminnaltaan tai kokoonpanoltaan. Tänään on käsittelyssä tekijänoikeudet, tatusotu, budjetti (kulttuuri?), työtilat ja muut esille tulevat asiat. Tekijänoikeudet ollessa jo listalla sitä ei tarvitse esittää erikseen. Luulen, että tärkeimmäksi asiaksi tässä muodostaa se, miten voidaan sovittaa kolme asiaa eli taiteilijan toimeentulo, vapaa tiedonvälitys ja oikeus sivistykseen toisiinsa. Nykyinen lainsäädäntö takaa yrityksille hyvän mahdollisuuden peloitella tietotekniikan käyttäjiä. Surkeat kuvaväärennökset sekä epätasaisesti syytetyn penkille joutuvat ihmiset kertovat siitä, että laki ei ole kaikille sama ja lakia tulkitaankin varoittavan esimerkin kautta tällä hetkellä.

Tuntuisihan hieman vaikealta kuvitella, että meidän oikeusjärjestelmä kestäisi kuusinumeroisen epäiltyjen listan käsittelyn vuosittain. Koska niin moni rikkoo lakia, joka kieltää kopioimasta ja esittämästä taidetta ja kirjallisuutta, on haettava umpimähkäisesti esimerkkejä, että rapsut tulee ja linnaa perästä, jos jatkatte vielä.

Kansanedustajia on huijattu tekijänoikeuksien valvontajärjestöjen ja suuryritysten näkökulmasta kuvittelemaan, että kaupallinen toiminta väärennösten ja kopioiden kanssa on sama asia kuin musiikin nauhoittaminen internetistä, televisioista, radiosta tai formaatista toiseen olisi sama asia. Ainoastaan ensimmäinen on sitä, mitä voisi varkaudeksi kutsua. Ansaintamielessä tehdään väärennöksiä ja myydään niitä eteenpäin. Jälkimmäisessä ihmiset sivistävät itseään. Ehkä tuo oli hienosti sanottu. Pornosta ei ole vieläkään tullut täysin hovikelpoista eikä sitä varmasti oteta yleissivistäväksi oppiaineeksi ainakaan minun elinaikana.

Julkisen tilan käsitteen avaaminenkin olisi tällä hetkellä tarpeellinen toimenpide Vasemmistoliitolle. Jos julkinen tila kapenee liikaa, niin Vasemmistoliittokin menettää viimeisen mahdollisuutensa toimia järjestönä kaduilla samalla tavalla kuin Vasemmistonuoret. Kulttuurin se liittyy sillä tavalla, että kenen näkökulmasta kulttuuripolitiikkaa tehdään. Demokraattisen kulttuuripolitiikan nimissä on vaadittava katuja ja seiniä vapaiksi. Ei saa olla olemassakaan niin tyhmää mielipidettä tai tapaa ilmaista itseään etteikö sille pitäisi järjestää mahdollisuus.

Muita ideoita en nyt keksi. Kokous alkaakin jo tunnin päästä, joten pitää lähteä jo suunnistamaan täältä Käpylästä päin.

Lisätietoja:
Vasemmistoliiton nykyinen kulttuuripoliittinen ohjelma.

09-f9-11-02-9d-74-e3-5b-d8-41-56-c5-63-56-88-c0

Hukkajukka vihjaisi blogissaan kyseiseen otsikkoon. Se on koodi, jota voidaan käyttää HD-DVD-levyjen suojan murtamiseen.

Tekijänoikeuslakihan kieltää neuvonannon suojausten kiertämiseen.

Kehotan teitä tekemään ainakin sähköisen rikosilmoituksen poliisille. Voitte tietenkin soittaa myös johonkin ilmiantopuhelimeen. Tämä on teidän kansalaisvelvollisuutenne. Mahdollisista rikoksista on ilmoitettava viranomaisille. Tiedon salaaminen on myös rangaistava teko.

Laki, jonka perusteella ei jaeta kaikille lakia rikkoville rangaistuksia, ei ole de facto laki, jonka perusteella jaetaan rangaistuksia. Vai, mitä mieltä te olette?

Digitoday: Drm-organisaatio vannoo taistelevansa bloggareita vastaan

Digitoday: Digg-portaalin lukijat raivostuivat krakkerikoodin sensuroinnista

Hyvän maun rajoilla

Vaalimasinaattoreiden mainos Hesarissa pistettiin sensuuriin hyvän maun vastaisena. Mainoksessa oli idea julkaistu lista kansanedustajista, jotka olivat äänestäneet Lex Karpelan puolesta, ja ne jotka äänestivät vastaan. Lex Karpelaan kuuluvat vankeusrangaistukset, ja niiden yhdistäminen siihen, että tässä maassa on ainakin 40 000 rikollista lasta, oli liikaa Hesarille. Muotoilu meni näin "He haluavat lähettää lapsesi vankilaan jopa kahdeksi vuodeksi, koska hän haluaa jakaa musiikkikokemuksensa kavereidensa kanssa: [puolesta äänestäneiden nimet]".

Mikko Rauhalan kommentti aiheesta.

Nyt odotellaan, että joku lehti edes julkaisisi kyseisen mainoksen.

technorati tekijänoikeuslaki, Lex Karpela, sensuuri, Mikko Rauhala, Helsingin Sanomat, vaalimasinointi

Back to the politics

Otin parin päivän vapaan järjestötoiminnasta (vastasin puhelimessa kyllä yhteen tuntemattomasta numerosta tulleeseen tiedusteluun koulumaailman ja kulutuskapulan välisestä yhteistyöstä), vaaleista, teatterista ja politiikasta. Se kannatti. Akut ovat suunnilleen latautuneita. Luin jopa lehtiä. Hesarin pääkirjoituksissa oli jopa yllättävän syvällinen ja ymmärtäväinen sävy tietokonepelejä kohtaan.

Vuosia, ellen jopa koko elämäni, olen miettinyt miksi tietokonepelit aiheuttavat väkivaltaa. Siis muitten ihmisten silmissä.
Harrastajapiireissä, lähinnä silloisen Pelit-lehden lukijoiden ja silloisten bbs-käyttäjien keskuudessa mietiskeltiin sitä, että miten niistä nörteistä muka pitäisi tulla murhaajia? Olemmeko me kohteena? Vai olemmeko me niitä tekijöitä? Edellä mainittuja lehtiä lukuunottamatta me olimme palstoilla, me oltiin se huolestuttava tikittävä aikapommi. Meidän, silloisten nörttien, piirissä me ihmeteltiin, että mitä vittua.

Ei meistä tullutkaa: www.ylläripylläri.com/väkivaltapelit. Ei meistä tullut myöskään eläinrääkkääjiä, eikä aseellisen vallankumouksen tekjijöitä (Tetristä epäiltiin aikoinaan kommunistien juoneksi tuhota Yhdysvaltalaisten työntekijöiden moraali).

Hesarin pääkirjoituksessa myönnettiin, että ihmisten mielenterveysongelmet saattaakin olla se syy, ei ne pelit, joita pelataan, mitkä aiheuttavat väkivaltaisia tapahtumia. Kerrankin analyysi, jonka minunkin ikäpolveni voi myöntää. Ei se ole pelkästään sitä, että otetaan vaikutteita. Älykkäät ihmiset osaavat erottaa toden ja epätoden toisistaan. Jos siihen ei kyetä, niin sitten tarvitaan apua.
Minä saan välillä huomautuksia siitä, että miksi meitsi diggaa Jyrki J. Kasvia. Se johtuu siitä, että hän on puolustanut, meitä tietokonepelaajia. Meissä ei ole mitään vikaa. Me ei tapeta, raiskata eikä varasteta ihmisiä. Meistä on kasvanut ihan kunnollisia ihmisiä. Siitä huolimatta, että pelataan videopelejä. Siitä huolimatta, ollaan luettu myös Tuntematon sotilas, Kalevala ja (ikäluokkani kokemuksista hieman eroten Raamatun - tosin silloin vielä kun en uskaltanut jättää kirjoja kesken). Aivotkin toimii, väittävtä neurologisella.

Vasemmisto-oikeisto-aksellilla mennään ehkä eri puolella, mutta liberaali-konservatiivi-akselilla mennään samalle puolelle JJK:n kanssa.

Ei hätää silti. Me ei olla ehdokkaina samassa piirissä, joten ei tarvitse valita meidän välillä.

Mutta kun on yksi ehdokas per ääni. Kirsi Pihlaja on uusimaalainen ehdokas. Vaikkka tietokoneista hän ei ymmärrä, niin hän ymmärtää paikallisia pelureita.

Etelä-Suomen Vasemmistonuorten edellinen puheenjohtaja on myös mainio ehdokas. Saila Ruuthia on kutsuttu jph:ksi eli jokapaikan höyläksi, eikä syystä. Monen alan asiantuntija ja kriittinen tekijänoikeuslakia kohtaan. Tyttöystäväni äänestäisi häntä, jos asuisi alueella - eikä hän äänestä ketä sattuu.

Milla Jaakkola alueelta vasta raivoissaan on ollutkin tekijänoikeuslaista. Eihän sillä varmisteta tekijänoikeuksia, vaan niiden rankaiseminen joilla ei ole mitään "oikeaa" tarjottavaa yhteiskunnalla. Milla on muutenkin niiden marginaalisten ihmisten puolesta puhuja, joille ei muuten anneta sijaa yhteiskunnassa äänelle, kun Karpoa ei enää ole. Muistakaa Milla, kun mietitte, kuka muistaisi niitä valtion rattaitten allejääviä.

Ehkä joku ihmettelee, että miksi mainitsin erittäin paljon naisia. Voisin tietenkin mainita Tuukka Kallaksen, joka allekirjoittaa ylläolevan, kuten myös Juho Lindmanin tai Jussi Saramon (aakkosjärjestyksessä, huom.). Tämä johtuu ajatuksesta, että kannattaa äänestää sekä naista, että nuorta. Nämä on myös huomioitavia asioita. Ei kuitenkaan pelkästään naista tai nuorta, vaan myös ideologiaa.

Viime kunnallisvaaleissa mulla oli yhtenä kelana, mutta ei teemana, että jos löydät mun kaltaisen ehdokkaan, joka on nainen, niin äänestä häntä. Näissä vaaleissa heitäkin olisi tarjolla.

Esimerkiksi minun vaalipiiristä löytyy heitä nuorista puolet. Yksi, jonka uskon menestyvän todella hyvin on Miina Kajos. Älykäs sekä nuori ja kaunis (kauniimpi kuin Viivi Avellan - mutta seurustelee). Nuoresta iästä huolimatta hänellä on jo akateeminen tutkinto plakkarissa, syvä huoli geneettisesti manipuloiten kasvien (ja eläinten) perimän testaamattomuudesta, että kestävän kehityksen periaatteista. Hänen sähköpostilistallaan on melkein kaksikertaa yhtä paljon kuin minun listalla.

Tämän lisäksi Helsingistä löytyy Alina Mänttäri. Vieläkin nuorempi, mutta aktiivinen. Hänen kalenteri näyttää pelkkää mustaa. Musta tarkoittaa niitä aikoja, miten hän käyttää kalenterinsa mukaan aikaa kaikenlaiseen yliopistopolitiikkaan, sekä muun muassa erääseen järjestöön kuin Iloisiin veronmaksajieen. Tämän lisäksi hän esiintyy, vaikuttaa ja on useissa muissa tärkeissä punavihreissä sekä taiteellisissa järjestöissä aktiivinen - ja mahdollisesti sinunkin edustaja. Alina vetää lähes vertoja erääseen idoliini, jonka läsnäolo (ja hänen tapaamisensa samoissa piireissä oli todella yllättävää) Helsingin vasureissa oli ilahduttava yllätys.

Tiia Aarnpuu on nimittäin Setan entinen puheenjohtaja ja esiintyi useissa keskusteluohjelmissa erittäin, erittäin edustavasti puolustaen seksuaalista monimuotoisuutta. Melkein hävetti niiden vastaväittelijöiden puolesta, jotka yrittivät kierrellen kaarrellen selittää, että homous on vastoin luontoa ja se rapauttaa yhteiskunnan moraalin, aivan kuin yhteiskunta olisi kollektiivi, joka on yksimielinen, ja jolla olisi yhtenäisesti toimiva moraali. Jos yhteiskunta olisi tämmöinen, me ei tarvittaisi demokratian ilmentymiä eikä mielipiteitä.

Noiden lopunaikojen toteuttajien mielestä hän varmasti pilaa koko ihmiskunnan maineen. Minun mielestä nuo yksisilmäiset viattomien ihmisten kivittäjät pilaavat kristillisten maineen. Tiia yrittää sentään pitää sosialististen teologien mainetta yllä. Mielenosoituksissa hänellä on aina risti mukanaan. Se on hänen syntinsä, että Jeesus olisi tänä päivänä tullut hänen luokseensa ja osoittanut sen, että kävelettekö te hänen kanssaan taivasten valtakuntaan vai ilman häntä.

Viimeisenä, mutta ei vähimmäisenä, Helsingin nuorin naisehdokas, Anna Tammisto kävelee lavalle. Hän kertoo, mitä hänelle on mielessään. Ei tosin suoraan, niin kuin ihmiset odottavat, vaan niin kuin ajattelee. Kiireiset ihmiset miettivät, että miettivät miten pääsis pois. Fiksuimmat tajuavat, että tässä on mahdollisuus kuulla, mitä ihminen puhuu.

Anna Tammisto, nuori järjestötyöntekijä ja opiskelija, joka joutui viime kunnallisvaaleissa laittamaan ajatuksia kohdalleen. Minä vai liike? Liikehän siinä voitti, mutta ehdokas kaipaa aatteidensa tueksi muitakin ihmisiä, kuten vaaleissa aina. Kukaan meistä ei ole saari. Kun Anna värvää Vasemmistonuoriin ihmisen, niin lomakkeessa on terveiset Annalle. Hän ei jätä ketään kylmäksi.

Anna ymmärtää parhaiten näistä edellä mainituista peleistä. Vanhan koulukunnan mukaan hänen olisi jo pitänyt tappaa jo satoja ihmisiä. Kuten sanottua - heidän "peliteoriansa" on täysin eri kuin peliteoria, ja sekin perustuu ihmisten itsekkyyteen. Anna on toista maata.

Anna ymmärtää, että konservatiivit (sanan poliittisessa merkityksessä) ja mukaharrastajat eivät näe pelejä tapana viihdyttää ja älyllisinä haasteina. He näkevät pelit realistisen väkivallan harjoittelukenttinä. Erimielisenä äänestät tietenkin Annan Eduskuntaan osoittamaan vähän kunniotusta yksilöä kohtaan.

Seuraavissa vaaleissa, te hyvät ihmiset, voitte vaikuttaa siihen, minkälaisia ihmisiä on päättämässä erilaisista laeista (en tiedä onko tuo sana nyt oikealla tavalla taivutettu, toim. huom.) Älkää antako uusien kansanedustajien päättää laeista, joita he eivät ymmärrä. Seuraavaksi he saattavat kieltää jopa aviottoman seksin.

"Älkää päästäkö ketä tahansa eduskuntaan." -jage

jopa silloin kun kaikki MarioBrosin väkivallan ylittävät oli osoitus pelien yhteiskuntaa väkivaltaistavista vaikutuksista. Silloin "meidän" piireissä kyseltiin sitä, että miten ihmiset harjoitti väkivaltaa ennen videopelejä.

Piraattiliike

Kari A. Hintikka: Pirates in politics

Kari A. Hintikka on kirjoittanut mielenkiintoisen luonnoksen piratismin historiasta, aatteesta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta.

Kaupallisessa ja epäkaupallisessa piratismissa ei ole kyse pelkästään siitä, että yritykset tuottaisivat materiaalia kuluttajille, vaan sananvapaudesta. Tähän näkökulmaan pääsee kiinni mielenkiintoisesti hakemalla piratismin historiallisia juuria. Hintikka ajoittaa piratismin kolmesataa vuotta taaksepäin, aikaan ennen painokoneita. Kirkoilla oli tuolloin aikansa mittakaavassa monopoli tuottaa kopioida materiaalia maksamatta tekijöille minkäänlaisia korvauksia. Munkit kopioivat tekstejä käsin ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia ja levittivät tietoa ajatuksista, tieteistä ja taiteista.

Nykyaikaisella piraattiliikkeellä on paljon yhtymäkohtia tähän, mutta vasta nyt liike on alkanut julkisesti toimimaan muodostaen poliittista toimintaa, sekä esittelemällä ideologiaansa ja toimintatapojaan julkisesti. Hintikka ampuu alas monia esitettyjä väitteitä piraattiliikkeestä. Kyse ei ole siitä, että ihmiset eivät haluaisi maksaa tuotteista, eikä välttämättä edes siitä, että kyse olisi laiskoista ihmisistä. Ensimmäisessä väittämässä kyse on sananvapaudesta. Linuxin ja Firefoxin tyyppiset järjestelmät on tehty sen takia ilmaiseksi jaettavaksi, jotta ihmiset voisivat tehdä järjestelmistä parempia sekä siksi, että ihmisillä olisi mahdollisuus hyödyntää netissä surffailua.

Yrityksillä ei ole mitään piratismia vastaan. Käyttäväthän hekin muitten tuottamaa materiaalia maksamatta heille korvauksia. Ne mainostavat tuotteitaan youtubessa, ne levittävät musiikkia, joiden juridiset tekijänoikeudet ovat rauenneet, ja käyttävät muita maksuttomia palveluita hyödykseen. Ongelma on heidän omassa ansaintalogiikassaan. Ensimmäinen suuri piraatti (kaupallisessa mielessä) on Bill Gates. Microsoftin luoma windows-käyttöjärjestelmä on suora kopio Applen vastaavasta järjestelmästä, mutta Gates oli aktiivinen (ja erilainen) hakemaan "omansa pois". Jopa Basic-järjestelmästään (ohjelmointikieli) hän halusi korvauksia. Kun hänen aikalaisensa tietokonemaailmassa näki tekevänsä asioita, jotka helpottavat ihmisten elämää ja tietokoneiden käyttöä, ja halusivat tarjota tämän ilmaiseksi.

Gates kirjoitti vuonna 1976 avoimen kirjeen hakkeriyhteisölle:

"1) Suurin osa näistä "käyttäjistä" ei ole koskaan ostanut Basicia (alle 10 prosenttia Altairin käyttäjistä on ostanut Basicin) ja 2) kaikista rojalteista, joita olemme saaneet Altairin Basicin luomisesta tarkoittaa 2 dollaria tunnilta...Miksi asia on näin?...Laitteista pitää maksaa, mutta ohjelmistot ovat tarkoitettu jaettavaksi...Te estätte hyvien ohjelmien kirjoittamisen...Minkälainen harrastelija voi laittaa kolme miestyövuotta tuotteen kehittämiseen, kaikkien virheiden etsimiseen [kröhöm, windows 95. -toim. huom], tuotteen dokumentoimiseen ja sen jälkeen jakaa sen ilmaiseksi?...Tosiasia on, että me olemme sijoittaneet kaikista eniten harrastelijaohjelmistoihin...Suoraan sanoen, se mitä te teette, on varkautta"

Toinen väittämä on, että piraatit ovat laiskoja ja kykenemättömiä luovuuteen. He eivät kykene tekemään töitä, eivätkä osaa arvostaa muiden tekemiä töitä. Heidän sanotaan olevan myös alhaisia varkaita. Samalla kun puhutaan digitaalisesta materiaalista, niin varomattoman kielenkäytön takia, tullaan sohaisseeksi myös tuntematonta määrää ihmisiä. Suomessa, kuten Skandinaviassa yleisesti, on kopioitu televisio-ohjelmia vhs-kaseteille sekä nauhoitettu lp:ltä, cd:ltä, toisilta kaseteilta ja radioaalloilta materiaalia omaan käyttöön tai toiselle annettavaksi. Tämä on ollut laitonta, mutta käytännön yleisyyden takia de facto laillista.

Tämä ongelma on ratkaistu pohjoismaissa ylimääräisellä maksulla, joka on tilitetty Teostolle eteenpäin jaettavaksi, miten firmaa nyt sattuu kiinnostamaan. Oletuksena on, että näille talletusmuodoille tulee automaattisesti tekijänoikeussuojattua materiaalia. Näin rikollisina Suomessa asuvia lainsäädännön tasolla pidetään.

Ryhmään ei siis kuulukaan pelkästään stereotyyppiset työttömät tietokonenerot, jotka käyttävät kaiken vapaa-aikansa yhteiskunnan toimintojen sabotoimiseen kotikoneellaan. Luovuus ja perspiraatio ovat olleet myös tärkeä osa piraattiliikkeen toimintaa. Vertaisverkkojen kehittäminen, anonymiteettien ja yksityisyyden suojan varjelu ja prekariaattiliikkeeseen liittyvä fyysisessä ja virtuaalimaailmassa tapahtuva epäreilun kaupan häirintä on osoittanut ehtymätöntä kykyä keksiä uusia tapoja vaikuttaa tiedonvälitykseen. Ruotsissa yksi 17-vuotias poika kaatoi Ruotsin poliisin kotisivut kymmenessä minuutissa vastalauseena Pirate bay:ta vastaan tehdystä poliisiratsiasta. Suomessa Työväenjousto on häirinnyt Lidlin, Staffpointin ja Kamppi Centralin kulutusmaniaa (työväen riistoa) performanssein.

Vielä yritysten ansaintalogiikasta. Netin käyttäjillä esiintyy halua ostaa tavaraa internetin välityksellä digitaalisessa muodossa, ja on esiintynyt jo pitkään. Kuluttajat ovat olleet valmiita ostamaan jopa tekijänoikeussuojaamatonta materiaalia, mutta levy- ja elokuvayritykset eivät ole halunneet myydä. Huolimatta Internetin tehokkuudesta levittäjänä, yritykset ovat silti halunneet mieluummin myydä tuotteitaan cd- ja dvd-levyillä.

Hintalappupolitiikka

Etelä-Suomen Vasemmistonuorten Glasnost on saapunut taas. Korjaamaton kolumnini:

Yhteiskunta läpi kaupallistuu. Kaikelle halutaan lyödä hintalappu. Sedät ja tädit, tämän maailman pyörittäjät, nielevät kaiken tämän siinä toivossa, että talous kasvaisi, vauraus lisääntyisi, työpaikkoja syntyisi lisää ja hyvinvointi lisääntyisi.

Näin ehkä on käynytkin. Tähän ilmiöön on myös tullut lieveilmiönä monenlaista, mistä kukaan ei oikein halua ottaa vastuuta.

Kun Microsoft onnistui patentoimaan tuplaklikkauksen, maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä ketkä saavat käyttää yksinkertaista motorista liikettä. Maailma antoi yhdelle yritykselle vallan määrätä, mitkä toiset yritykset saavat valmistaa ohjelmia, jotka käyttävät tuplaklikkausta. Vapaakauppaa vai politiikan korruptiota?

Ehkäpä ne sedät ja tädit eivät tienneet, mikä on tuplaklikkaus. Ehkä he luulivat, että siihen oli uhrattu lukemattomat tunnit suunnittelutyötä. Ihmiskunnan iän verran, voisin sanoa ja myöntää, että ehkä siihen on uhrattukin. Pitäisiköhän suuryritysten alkaa tekemään tutkimustyötä triplaklikkauksen eteen. Montakohan uutta työpaikkaa siitä syntyisi? Paljonko meidän vaurautemme kasvaisi? Paljonko hyvinvointia siitä syntyisi?

Entäpä uusi tekijänoikeuslaki, joka oli pakko runnoa läpi mahdollisimman nopeasti? Elokuvien, tietokonepelien ja musiikin kopioinnista tehtiin kertaheitolla laitonta. Suuryritykset jälleen iskivät hintalapun kaikelle kulttuurille. He kertoivat montako sataa miljoonaa jää heiltä saamatta kopioinnin takia. Minäpä kerron, montako euroa tyhjätaskulla on varaa maksaa levy(i)stään; Ne, joilla ei ole varaa maksaa kulttuurista eivät myöskään maksa – paitsi velaksi.

Ehkä sedät ja tädit unohtivat, että hekin ovat kopioineet musiikkia aikoinaan c-kaseteille, nauhoittaneet elokuvia televisiosta ja vuokrakaseteilta, käyttäneet kaverilta tai serkkupojalta kopioituja kaupallisia tekstinkäsittelyohjelmia ja pikku pelejä omaksi tai perheen iloksi?

Tosi asia kuitenkin on että kulttuuri ei kuulu kaikille ja tulevaisuudessa vielä vähemmän. Vastarinta on kuitenkin syntynyt ja se tulee kasvamaan.

Akseli ensemble lanseerasi itsensä vähän aikaa sitten. Liput heidän esityksiinsä maksoivat x euroa. He eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan vastaan yli 50 euron hintaa lipusta. He olivat siis määritelleet ainoastaan ylärajan lipun hinnalle.

Niin sanottu open source on ollut tietoverkkojen anarkistien ja vapaan tiedonvälityksen puolustajien loistavimpia oivalluksia. Open source tarkoittaa, että tehdään avoin lähdekoodi, jota kuka tahansa voi muokata omaan ja muiden käyttöön. Open source on kuin paperi, jota kuka tahansa saa valmistaa melkein miten tahansa. Kuvitelkaapa jos jollain yrityksellä olisi patentti paperille. Tämä yritys voisi määrätä kuka saa ja millä ehdoin käyttää sitä. Jos tällainen valta olisi luovutettu jollekin niin maailma olisi huomattavan erilainen tänä päivänä.

Kapitalistille ei kelvannut yksipuoluejärjestelmä. Ei kyllä kaikille kommunisteillekaan. Nyt ollaankin siirtymässä uusliberalistisen vallankumouksen viimeiselle tantereelle, jonka voittaja saa määrätä annetaanko valta yksiyhtiöjärjestelmälle.

Tulevaisuus määrittyy tänään sen mukaan kenelle me annetaan valta määrätä missä muodossa ääni, kuva ja kirjoitukset saa levitä. Tähän taisteluun kutsutaan tänään ihmisiä mukaan. Liity sinäkin ja kutsu kaverisi. Tehdään yhdessä tästä taistelusta sen arvoista. Jos kaadumme, niin kaatukoomme näyttävästi, kuten makasiinit.

Tekijänoikeuksista: taiteilijoiden riistolle loppu – faneille matskuu

Viime vuoden yksi kuumimmista perunoista oli tekijänoikeuslaki, josta ei tullut niinkään taitelijoiden suoja vaan isojen, monikansallisten yritysten sanelema paperi, johon kansanedustajien oli ”pakko” hypätä mukaan. Ainoa puolue, joka yksimielisesti vastusti lakia, oli Kristillisdemokraatit. Vasemmistoliittokaan ei ollut täysin yksimielinen vaikka äänestikin vain toiseksi vähiten väärin.

Mitä tekijänoikeudet on ja mitä niiden pitäisi olla? Tekijänoikeudet on oikeiston (kaverit, jotka haluaa lyödä hintalapun kaikelle) mielestä kauppatavaraa, jolla tehdään rahaa. Laki suojaa myös tekijää, ainakin jollain tasolla. Alkuperäisellä tekijällä on oikeus korvaukseen, jonka hän voi itse määritellä, jos ja kun hänen teostaan esitetään jollain tavalla.

Tekijänoikeuksien tulisi kuitenkin olla luovuttamattomat. Niiden käyttöön voidaan antaa oikeus toiselle, mutta tekijän ehdoilla. Minun mielestäni tekijänoikeuksia ei voi luopua edes väliaikaisesti. Jos laki tunnustaisi tämän, niin muusikot voisivat irti sanoa levytyssopimuksensa levy-yhtiöidensä kanssa milloin heitä vain huvittaisi. Tämmöinen tilanne toteutuisi tilanteessa, jossa taiteilija kokee tulevansa hyväksikäytetyksi. Jos tekijänoikeudet olisivat luovuttamattomat ja taiteilijoiden ”omaisuutta” kuolemaansa asti, mitä tapahtuisi?

Isot levy-yhtiöt kastelevat housunsa jo tällaisista ehdotuksista. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että tekijät saavat heille kuuluvan korvauksen varsinaisesta työstään. Tämä tukisi osuuskuntatoimintaa eli toimintaa, jossa taiteilijat tekevät yhdessä taidetta ja edistävät taiteen asemaa yhdessä ilman turhia vastakkainasetteluja.

Nykyinen tekijänoikeuslaki on muutettava heikompien turvaksi. Kulttuurin tulee kuulua kaikille, ei pelkästään niille, joilla on varaa.

technorati tekijänoikeuslaki, Vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit, tekijänoikeudet, taide, politiikka

tagit: politiikka