Natsielefantti hallituksen iltakoulussa

Tommy Hellsten kirjoitti reilut kaksikymmentä vuotta sitten kirjan virtahevosta olohuoneessa. Tommy Hellsten oli silloin jonkinlainen suomalaisten olohuoneiden Dr. Phil. Itse olin kirjan julkaisuaikoihin en-edes-teini-ikäinen, mutta teini-ikäiseksi päästyäni oli Hellsten jo City-lehdessä henkilöhaastattelujen muodossa. Hän oli jonkinlaisten, tänäpäivänä itseapuoppaiksi kutsuttavien kirjailijoiden, jos ei nyt prototyyppi, niin ikoni.

Kirja itsessään käsittelee päihderiippuvuutta ja hankaluuksia joita sen käsittelemiseen saattaa liittyä.

Kirjan otsikon nerokkuus ilmeni - ehkä lukion psykologian kursseilla, tai kun koin hyvien pop-kappaleiden nimien olevan osa teosta - kun tajusin otsikon leikittelevän elefantilla olohuoneessa. Etymologistisesti fraasilla saattaisi olla jotain tekemistä Fjodor Dostojevskin fraasikirjoihin päätyneellä tokaisulla (vapaasti mukaillen) 'yritä olla ajattelematta valkoista jääkarhua. Joka kerta kun yrität, se pirun otus tunkee tajuntaan.'

Lukion oppikirjoihin (suoritin lukiota vuosituhannen vaihteessa) tämä fraasi päätyi muodossa olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia, koska silloin sitä on pakko ajatella. Oli siellä oppikirjassa Freudin metatason tiedettäkin mukana, mutta lukio onkin akateemisuuteen valmistava oppilaitos, jossa on hyvä opiskella myös tieteen, kuten politiikankin, virheitä. Opiskeltiin siellä jotain natsismistakin eli kansallissosialismista.

(kuva: Muhammad Mahdi Karim, Wikipedia Commons)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että hallituksen iltakoulussa istuu todella iso natsielefantti. En tarkoita tällä Timo Soinia.

Ajattelit kuitenkin Timo Soinia vaikka kirjoitin, että en tarkoita häntä, koska en tarkoita. Älä myöskään ajattele perussuomalaisia kun kirjoitan isosta natsielefantista hallituksen iltakoulussa.

Puhun vain siitä mielikuvasta, miten asiat koetaan. En ole varmaan ainoa, jonka mielestä todistusaineisto näyttää siltä, että eduskunnan toiseksi suurin puolue ja hallituksen liima on avoimesti kansallissosialistisilla keloilla poliitikan savanneilla löntystelevä isokokoinen ja harmaa otus, joka muistuttaa natsielefanttia.

Natsielefantti näyttää myös olevan sukua muillekin elefanteille, mm. anarkistielefanteille. Koska kun natsielefantti vähättelee natsien väkivaltatekoja, niin hän muistaa - kuten kaikki elefantit - että onhan niitä myöskin muunlaisia elefantteja. "Miksi muut elefantit saavat olla väkivaltaisia muille elefanteille, mutta peruselefantit eivät", natsielefantin usein kuullan sanovan. Natsielefantti ei ymmärrä, että se muukin elefanttien väkivalta on väärin. "On sekin väärin", sanovat toiset elefantit - eivät tosin kaikki.

Natsielefantti ei jaksaisi tätä kärsän pyöritystä yhtään enempää ja olisi sitä mieltä, että jos yksi natsielefantti määräisi marssijärjestyksen, niin tämmöisiä keskusteluja ei tarvitsisi käydä.

Muistutan kaikkia tässä vaiheessa, että natsielefantti on täysin mielikuvituksen tuotetta. Todellisuudessa ei ole natsielefantteja. Natsielefantti on niin sanottu vertauskuva. Vertauskuvia käytetään antamaan jollekin pointille enemmän voimaa.

Nyt pitäisi olla voimia puhua siitä natsielefantista joku istuu hallituksen iltakoulussa, että voisiko hän olla vähemmän natsi ja enemmän kuten muut elefantit. Voitaisiin ihan niin kuin vain sanoa, että natseilusta ei seuraa mitään hyvää. Elefanteilla on hyvä muisti.

Sivuhuomiona kerrottakoot, että elefanttien hyvään muistiin liittyvä vertauskuvallisuus perustuu elefanttien kyvykkyyteen muistaa mitä reittejä on kuljettu ja hän kykenee tunnistamaan lajitoverit vuosienkin jälkeen. Natsielefantin polkua on jo kävelty, nyt olisi aika kokeilla niitä muita polkuja. Yrityksen ja erehdyksen kautta sieltä polulta saattaa löytyä uusia lajitovereita, jotka ovat hyvin samanlaisia ja kuitenkin jokainen omalla tavallaan täysin ainutlaatuinen.

Etsitään henkilöä, joka kieltäytyy palkankorotuksista verotuksen takia

Nykyisin on ollut varsin suosittua erilaisille yhtymille pyytää jakamaan kuvia Facebookissa, jonka kautta osallistuu arvontaan. Valitettavasti täällä Pohjois-Nordeassa ei saa käyttää Facebookia työaikana ja kaikki meidän muutkin sosiaalisen median työkalut ovat kielletty. Tämä koskee erityisesti meidän myyntiammattilaisia, joiden myyntiaika menisi ihan hukkaan. Päätuotteemme on kuitenkin viestintäpalvelut.

Olemme etsimässä nyt tiukkaa ammattilaista, joka pystyy myymään viestintäpalveluita internetissä käyttämättä mitään sosiaalista mediaa. Myyntityö on provisiopalkkaista. Jokaiselle myyjälle annamme kymmenen prosentin provision. Tämä koskee kaikkea myyntiä. Tämän takia meillä ei ole minkäänlaista palkkakattoa. Ahkerimmat voivat tienata jopa 5000 euroa kuussa myymällä ihan mitä tahansa tuotetta kymmenkertaisella määrällä. Myyjien on sitouduttava varmistamaan tuotteen toimitus sekä siitä koituvat lisäkulut.

Näemme kuitenkin, että tämä työ voi olla monelle liian haastavaa. Emme syytä tästä kuitenkaan työntekijää vaan verottajaa. Miten ihmeessä kenenkään kannattaa ottaa isompaa palkkaa vastaan, jos siitä joutuu maksamaan veroja? Ainoastaan Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen yrittäjät ja Akava näyttävät olevan tästä huolissaan. Kehotammekin kaikkia työntekijöitä, jotka eivät ole vielä järjestäytyneet, liittymään Elinkeinoelämän keskusliittoon. Jos jäsenyyden ehdot eivät täyty, voimme suositella myös Suomen yrittäjiä sekä Akavaa mahdollisina muina ammattijärjestöinä.

http://yle.fi/uutiset/akava_suomessa_ei_kannata_edeta_uralla__verottaja_kahmii_leijonanosan_palkankorotuksesta/8903569

Nimettömät jakavat kokemuksiaan ilopuheesta

Selvästikin kesän merkit ovat ilmassa monella, ja tämän ovat huomanneet niin poliitikot, toimittajat kuin tutkijatkin. Jopa huolestuttavissa määrin. Poliittisesti karnevalisoitu kielenkäyttö, ja varsinkin viestinnän helpottuminen, on lisännyt ilopuheen määrää. Jopa niin paljon, että monet tutkijat ovat alkaneet esimerkiksi tutkimaan asioita, joista he saavat hyviä fiiliksiä.

Eräskin nimeltä mainitsematon tamperelainen politiikan tutkija on kertonut, että saamansa positiivisen palautteen takia, hän ei ole enää edes viitsinyt tutkia kiistanalaisesti vaikeasti esitelmöitäviä aiheita. Myöskin Yleisradion toimittajat puhuvat samasta ilmiöstä. Ovat kuulemma keskittyneet uutisoinnissa kertomaan kaikenlaisista mukavista asioista.

Nimettömänä pysytelleet toimittajat ovatkin koonneet kasan esimerkkejä. Nämä esimerkit ovat suoria lainauksia ilopuheesta.

"Hei, tiedän, että sinulla menee myöhään töissä, ja tarha oli kiinni. Kävin hakemassa lapsesi tarhasta, ja käytiin disneylandissa, ja vein sitten kotiisi. En löytänyt avaimia, mutta pääsimme sisään. Lapsesi nukkuvat jo. Kahvipannussa on vedet ja kahvit ladattu valmiiksi."

Eräs tamperelainen, havaitusti seksuaalisesti aktiivinen, poliitikko oli saanut ihastuttavat terveiset.

"Jos löytäisit elämäsi miehen, ja löytäisit hänen kanssaan fyysisesti ja henkisesti täydellisen parisuhteen, niin voin vaikka vannoa, että minäkin olisin onnellinen."

Ja juuri tällaisen miehen tämä nimeltä mainitsematon poliitikko löysikin.

Osa kuitenkin suhtautuu kriittisesti vallitsevaan ilopuheeseen. Kuulemma nostaa kovasti paineita, pitää julkisia puheita ja linjanvetoja, kun joutuu miettimään, että kuinka mukavaa palautetta viime kerralla sai, että onnistuukohan tämä nyt ollenkaan.

"Ilopuhe on levinnyt vähän niinku kaikkialle", eräs nimeltä mainittu vapun viettäjä kertoi toimitukselle iloisessa mielentilassa. Euroopassa on viime aikoina heräilty asian vakavuuteen. Nykyään hyvät fiilikset ja jami-jammit näyttävät toimivan huumeen tavoin merkittäville yhteiskunnallisille toimijoille.

Punavihreyden ihannointi ja ruotsinkielen arvostus on ollut myös esillä useissa viesteissä. Ilo-sanomien päätoimittaja kirjoitti tänään eräässä vaatimattoman pienifoorumisessa mielipidekirjoituksessaan ihmetyksensä ilopuheesta. Hän näki huolen siitä, että miksi joiltakin vain puuttuu ilopuhetta elämästään. Hän osasi esimerkiltä mainita, kuinka monet kodittomat maahanmuuttajat kuulevat bumtsibumia vasta kuukausia kodittomaksi joutumisen jälkeen. Erityisen hankalaa on ollut kuitenkin sekä lainsäätäjille, että poliittisille kommentaattoreille ilopuheen määrittely, vaikkakin useat ovat tehneet tarkkoja linjanvetoja.

 Ilopuhe on sellaista puhetta, jossa yllytetään ihmisiä halailuun ja empatian osoittamiseen, kullekin mielekkäällä tavalla. Ilopuhe ei ole pelkästään rakkauden osoittamista, vaan myöskin sellaiseksi voidaan laskea elekieli, kuten pussausele, rauhan merkki, Mr. Spockin käsimerkki, ja lanteen veivaus iloisesti.

Vaikka ilmiö onkin herännyt uudestaan vuosikymmenien jälkeen eloon, on jokaisen syytä miettiä, että mikä kaikki on tämän uuden ilopuheen taustalla.

Pitääkö basic-ilta yhdistää tilanteeseen C?

Spoiler alert: tämä on kirjoitettu ihmisille, jotka ovat olleet tänään dokaamassa.
Spoiler update: meinasin ajastaa tämän kello neljään yöhön tietyin oletuksin.
liketyspyyntöfacebookissa ={0=drunk; 1=not drunk}

basic
if 0 goto line 200 else goto line 100

100 print "Hyvät ystävät"
101 if print is cancelled then goto line 200 AND print "monella on ollut pitkä ilta"
* dev documenting
* dokumenting, har har
* that's good someone said
* don't debug during speech
112 if prot "night" = "good" then goto line 59; if prot "night" = "anything else" follow robocop
120 open "c:\\programs\speech\courage.ask"

courage.ask
"Hyvät ystävät
jus kuulette toistoa, se johtuu teistä
koska hyvien ystävien seurassa olemme"

200 color 233
  print "jyvät jystävät"
open "Shotgun" AT "anydrive"
print "SEEING DEAD PEOPLE"

END

Suomi Vs. Uusi-Seelanti

Monissa urheilulajeissa käytetään erilaisia tasoja, jotta saataisiin oikea taistelun tunne.

Sen takia esimerkiksi Robert Helenius pelaa ihan eri sarjassa kuin Marko Asell. Nyrkkeilykehässä ottelu näyttäisi enemmän rääkkäykseltä ja kiusaamiselta kuin nyrkkeilyottelulta. Siksi koulukiusaaminen on ihan eri asia kuin kaksi tasaväkistä kaveria menisi tasaiselle.

Sen takia Ahvenanmaa ei uhkaile Venäjää ydinaseilla, koska se näyttäisi lähinnä itsetuhoisalta (jopa taloudellisesti). Siksi Israelin toimet Palestiinan alueella ovat enemmän ihmisoikeus- ja sotarikoksia kuin perinteistä rintamasotaa á la ensimmäinen maailmansota (silloin tosin ei ollut ihmisoikeuksia eikä YK:ta).

Tämän takia Suomen kaltaisen maan kannattaa aloittaa poliittinen taistelu Uuden-Seelannin kanssa. Ovathan maat monella tavalla tasaväkisiä. Suomi on tässä haastajana monella tavalla. Onhan Suomi maailman 82. maailman vähälukuisimpana maana. Edellä on Uusi-Seelanti rinnanmitalla sijalla 71. Eroa on noin viidensadan Ahvenanmaan verran.

Suomi 5,4 miljoonaa asukasta
Uusi-Seelanti 4,2 asukasta
Pisteitä annetaan Uudelle-Seelannille 1,2 miljoonaa. Suomi saa nolla pistettä.

Tämän lisäksi mitä tulee naisten oikeuksiin, niin kisa on todella tasaväkinen. Selkeän johtoaseman saadakseen Suomessa olisi kehitettävä aikakone ja mentävä takaisinpäin ja annettava naisille äänioikeus ennen uusi-seelantilaisia. Suomi on vähän edellä naisten ehdolle asettumisessa, mutta jää silti hieman jälkeen tällä alueella. Suomessa naiset saivat äänestää ja lähteä ehdolle vuonna 1906 ja tätä oikeutta päästiin käyttämään jo seuraavana vuonna. Uusi-Seelannissa äänioikeus tuli naisille jo 1893. Vaikka tasa-arvoa tulisikin mitata muillakin tavoilla kuin pelkällä äänioikeudella, niin tässä kisassa vuosiluvut ratkaisevat. Uusi-Seelannissa sai asettua ehdolle vasta 1919.

Suomi saa nollapistettä äänioikeudesta, mutta saa 16 pistettä ehdolle asettumisesta. Uusi-Seelanti saa 15 pistettä äänioikeudesta ja nolla pistettä ehdolle asettumisesta.

Siirtomaaherrailu ja sotiminen on Suomessa vähän kovemmassa huudossa. Suomi osallistui toiseen maailmansotaan ja taisteli sekä venäläisiä että saksalaisia vastaan. Tämän lisäksi Suomi oli liitossa Hitlerin kanssa ja myöhemmin Stalinin kanssa. Tämän kikkailun ansiosta Suomessa puhutaan hyvin ylevästi erillissodista, erillisrauhoista ja neutraalisuudesta. Uusi-seelanti osallistui Korean ja Vietnamin sotaan, joista Suomi pysytteli järkevästi hyvin kaukana. Jos näissä asioissa haluaa ottaa jonkun mittarin, niin asiaa voisi esimerkiksi käsitellä tehtyjen elokuvien määrällä. Toinen maailmansota vs. Vietnamin ja Korean sodat. Koska en ole Jari Sedergren enkä muutenkaan ansioitunut elokuvatutkija, käytän kahta erilaista mittaria ratkaistakseni paremmuuden tässä.

Googlefight toimii mittarina. Googlefightissa toinen maailmansota (second world war movie) pieksee sekä Vietnamin (vietnam war movie) että Korean sodat (korea war movie).

Google "second world war movie": 272 miljoonaa osumaa
Google "Vietnam war movie": 64,8 miljoonaa osumaa
Google "Korea war movie": 163 miljoonaa osumaa
Eli pisteitä tulee 272 miljoonaa Suomelle ja 127,8 miljoonaa pistettä Uusi-seelannille Googlesta.

Tätä taistelua on jo käyty muillakin areenoilla (minähän siis keksin tämän idean ihan spontaanisti) ja on vilauteltu kansainvälisessä keskustelussa, niin molempien maiden pisteet kerrotaan omavaraisuusasteella. Suomen omavaraisuusaste on 85 prosenttia Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan. Koska kilpailevalta maalta en löydä vastaavaa lukemaa, niin oletetaan nyt, että siellä Aasiassa tämä libertaarien ihannevaltio on, poistettuaan kaikki tuet maataloudelta, pelkän tuonnin varassa.



Lopullinen tilanne
Suomi: (0 + 0 + 16 + 272 miljoonaa) * 0,85 = n, 231,2 miljoonaa pistettä
Uusi-Seelanti: (1,2 milj + 15 + 0 + 127,8 miljoonaa) * 0 = 0
Eli Suomi voitti tuomaripelin ansiosta.

Errol Flynt ei välittänyt miehistä

Khihihihihiiii. Nyt on se aika vuodesta. Miehet saavat olla miehiä. Tässä kuussa ei pidä olla univormu pään sisällä ja puhaltaa vulgaariseen. Kerrankin puhutaan miehestä sukupuolena. Kerrankin mies saa olla mies omassa asuntolassaan jakamassa lyhyeksi jäävää elämäänsä muiden työttömien alkoholistien kanssa ilman vertaistaan conania.

Nyt on nimittäin November eli do Not shave november. Se kuukausi jolloin kaikki tiedostavat miehet ja naiset kasvattavat viikset, ja lisäävät tietoisuutta miehen rooliin, biologiaan ja metafysiikkaan olennaisesti ja sukupuolisidonnaisesti liittyen, ja ketään pois uloksi laskematta.

Mutta kuukausi ei ole vielä lopussa. Vielä on sietämättömät kahdeksan päivää kun joudumme katsomaan noita urheita miekkameren kalapuikkoja näyttämässä lähimpään soj-janakkiin päin.

Mutta näin feministimiehen kesken: pitäisköhän järjestää kuun viimeiseksi jotain yhdistävää vertaistoimintaa? Missä, miten ja edelliseen viitaten miten?

Lista tulevista maksuista

Piraattituotteiden takavarikot ovat lisääntyneet Eu:n rajoilla, kertoo Helsingin sanomat. Hesarissa myös esitellään kulttuuriministeri Arhinmäen näkemyksiä opetusvirastossa valmistellusta lainsäädännöstä.

Digibokseista, kaseteista, cd-levyistä tilitetään ostettaessa myös hieman rahaa teostolle, joka mielivaltaisesti sitten jakelee näitä rahoja sinne sun tänne. Omatoimisesti teosto on muutellut ravintoloiden maksamia hintoja, vaatinut takseilta teostomaksuja (asiakaspalvelusta), joten lienee syytä miettiä uusia tapoja kerätä varoja yksityisille yrityksille.

Lienee ilmeistä, että osa Eu:n rajoilla takavarikoiduista piraattituotteista ovat olleet laatikoissa, matkalaukuissa, repuissa ja muissa vastaavissa kuljetusvälineissä. Siksi on syytä esitellä lyhyt ja vaatimaton listani tuotteista, joista Teosto voisi kerätä massia itselleen:
- Autot
- Matkalaukut
- Reput
- Muovipussit
- laivat
- lentokoneet
- kirjahyllyt
- jääkaapit
- pöydät
- pahvilaatikot
- muuttolaatikot
- Kiinteistöt, joihin on mahdollista varastoida piraattimateriaalia

Listaa voi jokainen jatkaa omalla tavallaan. Selväähän on, että listassa mainittuihin tuotteisiin on välittömästi sisällytettävä jonkinlainen piraattimaksu, jotta taiteilijat eivät kuole nälkään eikä maailmanlaajuinen teollisuus vajoa kivikauteen verrattavaan lamaan.

Kuka niitä kissavideoita oikein lähettää?

Koomikoksi kääntynyt fysiikanopettaja Tim Lee kertoo kuka lähettää kissavideoita toisten postilaatikoihin laittamalla poweria pointteihin.



Powerpointteja on ennenkin tehty huumorimielessä, koska niillä on helppo kertoa tarinoita. Tim Leen erikoisuus on kuitenkin se, että hän on oikeastaan powerpoint-koomikko. Hän on löytänyt oman äänensä jatkamalla opettajan habitustaan. Hän edelleenkin yrittää osoittaa miten maailma toimii yleisölle eli oppilailleen. Tietenkään kyseessä ei ole ihan aito tiede, vaan enemmänkin keksityllä todistusainestolla tehtyjä kaavoja, mutta se taas ei tarkoita, etteikö hänen juttunsa voisi olla tosia.

Aasiakas-sivusto kerää kokemuksia asiakaspalvelusta

Eilen eksyin tai alitajuisesti löysin itseni Aasiakas.net -sivuston, joka kerää asiakaspalveluammateissa työskentelevien kokemuksia asiakkaista. Ravintolapuoli oli työnkin puolesta se mielenkiintoisin osa. Aasiakas-nimitys tuntui viittavan tyhmään ihmiseen. Siitä olikin kyse, mutta osa havainnoista on myös palvelijoiden omaa ylimielisyyttä. Osa kokemuksista näyttäisi viittaavan siihen, että on olemassa ihmisiä, joiden käyttäytyminen ei ole poikkeuksellista vaan osa normaalia ravintolassa käyntiä. Tästä kertoo ainakin muutaman kokijan huomautukset kanta-asiakkaista, jotka tilaavat aina samaa ruokaa ja valittavat aina samasta/samoista asioista.

Herkullisia paloja sivusto tarjoaa myös kun palvelijat lähtevät vastarintaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä kohtaan. Osa on käytännöllisiä piloja, joissa varaudutaan palautteeseen keräämällä todistusaineisto (kuiteista kellonajat, valvontakamerat, yms.), jolla voidaan käydä lävitse koko prosessi sisääntulosta ruoan syömiseen asti. Vaivannäkö, jolla esimies mittaa tomaattien painon hampurilaisessa, kerää kuitin talteen ja selittää lämpöfysiikkaa: "todellakin 17 minuutin aikana pöydällä makoileva burgeri ehtii jäähtyä." Kaksi rouvaa saavat myös huonoa palvelua, kun he valittavat, että teevesi on kuumaa ja työntekijä ehdottaa, että antaa veden jäähtyä. Ravintola-alan ammattilainen olisi käynyt hakemassa teevedenjäähdyttimen eikä pakottanut asiakas nolosti töihin eli odottamaan.

Osa vitseistä perustuu luetunymmärtämiseen, kun asiakas haluaa ostaa 50 sentillä ison juoman ja ranskalaiset. Jotkut hampurilaisketjut tarjoavat isomman juoman ja ranskalaiset lisämaksusta, mikä on ilmeisesti tämä 50 senttiä. Hyvin kerrottu tarina, vaikkakin kuinka arkinen kommellus, on semmoinen, joka auttaa samaistumaan tarinan henkilöihin.

Kirjaimelliset musavideot

Pitääpä esitellä ihmisille yksi mielenkiintoinen Youtube-aikakauden taidemuoto eli kirjaimelliset musavideot (engl. literal version). Pointsina on ottaa tunnettu musiikkivideo ja sanoittaa kappale kuvaamaan videon tapahtumia. Tyyli on läheistä sukua käännösvideoille eli sellaisille videoilla, jossa laulun sanat tekstitetään muistuttamaan toista kieltä.

A-ha:n Take on me on mahdollisesti ensimmäinen tyylin musavideo. Lisäpisteitä pitää antaa Harketin laulun jäljittelystä.



Bonnie Tylerin Total Eclipse of heart on myös aivan omaa luokkaansa. Tässäkin pitää antaa pisteitä imitaatio-osaamisesta.


Kannattaa myös yltsiä Meat Loafin I would do anything for love (but I won't do that).

Organisoituminen kiellettävä

Viime aikoina katukuva ja lehtien otsikot ovat täyttyneet kerjäläisiin liittyvästä otsikoinnista. Asiaan puuttumiseen on ehdotettu kerjäämiskieltoa. Moraalisesti korkeimmalle pylväälle on noussut tulevaentinen pääministeri Matti Vanhanen ehdottamalla, että rahaa ei annettaisi. Kaikkien hallituspuolueiden puoluesihteeritkin ovat yhtä mieltä, että rahan antaminen kerjäläisille on väärin. Takana on usein organisoitua toimintaa eivätkä rahat välttämättä mene siihen tarkoitukseen, johon lahjoittaja uskoo rahojen menevän. Helsingin sanomien uutisen mukaan Vanhanen uskoo, että kerjäläisongelman takana on järjestäytynyttä rikollisuutta.

Asia nousi näyttävästi esille kun rahoja kerjänneet kansanedustajat eivät suostuneet aluksi myöntämään asiaa, mutta haluavat nyt vihdoinkin puuttua asiaan. Juha Hakola (kok.) onkin tehnyt lakialoitteen, joka lähettäisi vahvan signaalin. Poliitikot tarvitsevatkin nyt vahvan signaalin. Puolueisiin järjestäytyminen sekä rahan kerjääminen kaikilta mahdollisilta tahoilta on tehnyt katukuvasta ruman. Joka puolella joutuu vaalien alla näkemään tuloksen. Poliitikkojen takana epäillään kuitenkin olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, joka ei ole täysin pyyteettömästi pyrkinyt auttamaan poliitikkoja lasikattojen lävitse vaan odottavat vastapalveluksia joko rahana tai myönteisinä poliittisina päätöksinä. Helsingin sanomat kirjoittaa: "Hakolan havaintojen mukaan kerjääminen ja rikosten tekeminen ovat rinnakkaisia ja osin päällekkäisiä ilmiöitä."

Vaikka kunnolliset säädökset puuttuvat, asiasta käydään kuitenkin keskustelua. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin mukaan kerjääminen voitaisiin mahdollistaa vain tietyillä julkisilla paikoilla kuten esimerkiksi Rautatientorilla. Poliitikkojen aiheuttamien järjestyshäiriöiden vuoksi ihmisten rajaaminen ei välttämättä ole perustuslain vastaista.

Kaikkien pahintahan kerjäämisessä on taustalla oleva organisoitu toiminta. Organisointi on ihan kiva harrastus pienissä piireissä, mutta länsimaiseen yhteiskuntaan se ei sovi. Järkevintä tässä tilanteessa olisi kieltää kaikki toiminta, jonka takaa löytyy järjestelmällisyyttä.

Barack Obama vs. Matti Vanhanen

Olen pitkään ollut supersankarisarjakuvien ystävä siitä huolimatta, että sarjakuvien saralla supersankarisarjakuvat ovat välillä jopa teollisempaa taidetuotantoa kuin dekkarikirjallisuus; Omalla tavallaan supersankarisarjakuvat ovat huonointa taidetta, mitä sarjakuvan saralla tehdään.

Ennen kuin menen otsikon teemaan, pitää vielä kehua omaa sisäistä sankaruutta nuoleskelevia populaareiksi muodostuneita sävellyksiä: J. Karjalainen: Sankarit, Chad Kroeger/Josey Scott: Hero.

Elämme historiallisia aikoja. Meillä on tässä maailmassa kaksi supersankaria sekä hyvässä että pahassa.

Ensin Barack Obama. Nobelin rauhanpalkinto. Nice. Kiva. Oikein mukava. Ansiot ovat ehkä hieman heikkoja, vaikka on pakko myöntää, että maailman suurimman ydinasepankin päällä istuskeleva kaveri ehdottaa ydinaseetonta maailmaa, on hieno ele. Jos puheista tekoihin päästään, niin palkinto on ansaittu. Muussa tapauksessa Barack Obama pääsee samaan seuraan Henry Kissingerin kanssa. Kissinger palkittiin rauhanpalkinnolla kaksi-kolme vuotta ennen Vietnamin sodan päättymistä Vietnamin sodan lopettamisella.

Sitten Matti Vanhanen. Ike lähtee ulkoministerin paikalta muutaman sadan hassun ja seksuaalisesti vihjailevan tekstiviestin takia. Matti Vanhanen käy oikeutta uuniperunoista sananvapautta vastaan. Ei mitäään. Matti Vanhanen jää kiinni väärinkäytöksistä. Ei mitään. Matti Vanhanen jää kiinni valehtelusta. Ei mitään. Matti Vanhanen jää kiinni lain rikkomisesta. Ei mitään.

Jos osaisin piirtää, niin minä piirtäisin hienon supersankarisarjakuvan, jossa Matti Vanhanen ottaa erää Barack Obaman kanssa. En tiedä vielä miten tappelu päättyisi enkä sitä, että minkälaista huulen heittoa tappeluun sisältyisi, mutta tämän tappelun aion joskus vielä kirjoittaa. Toivon tekeväni historiaa sillä samalla tavalla kuin Barack Obama ja Matti Vanhanen. Jään historiaan luodinkestävänä ja hyvin hämmentävänä käsikirjoittajana.

Keskustan vaalirahoitus youtubessa

Klassinen Perikato-elokuvan uudelleen tekstittäminen on saanut jatkoa vaalirahoituskohusta.



Tässä blogissa on aikaisemmin julkaistu Wincapita youtubessa.

Seitsemän sanaa

George Carlin on yhdysvaltalainen näyttelijä ja koomikko. Huomaatteko miten koomikoista puhuttaessa pitää erikseen mainita, että hän on myös näyttelijä. Taiteilijayhdistys Kiilakin on määritelmällisesti kirjailijoiden ja taiteilijoiden yhdistys. George Carlin on myös kirjailija.

Carlin pidätettiin vuonna 1972 kun hän esitti kuuluisan monologin nimeltä "seven words you can't say on tv" (seitsemän sanaa, joita et voi käyttää televisiossa). Syynä oli rauhan rikkominen. Carlinin rutiiniin kuului hämmästellä syitä sanojen kieltämiseen. Myöhemmin, tarkemmin sanoen vuonna 1978, Yhdysvaltojen korkein oikeus äänesti sananvapaudesta ja päätyi ratkaisussaan puoltamaan kirosanojen kieltämisen radio-ohjelmissa aikoina, jolloin yleisössä saattaisi olla lapsia. Näihin seitsemään sanaan kuuluu motherfucker (äidinnussija), cocksucker (kyrvänimijä), tits (tissit!), shit (paska), piss (pissa), cunt (tussu, pillu) ja fuck (pillu, mutta myöskin verbi nussia). Mainittakoon, että Tampereen seuduilla tussu tarkoittaa tyhjää pyörän kumia.

Mutta kuvitelkaa, miten sanoja voidaan kieltää. Ehkä ne eivät ole säädyllisiä tai hyvää kielenkäyttöä julkisesti, mutta ne ovat silti vain sanoja. Väittäisin, että lastentarhassa oppii kaikki nämä sanat, vaikka niiden merkitys saattaisi jäädä epäselväksi. Nina Mikkonen saa käyttää tätäkin argumenttia omasta puolestani tulevaisuudessa.

Suomessa ei tämmöisiä rajoituksia ole, mutta miksi pitäisi olla. Rajoitukset sananvapauteen houkuttelee ihmisiä nimenomaan rikkomaan niitä. Itse en keksisi muita syitä sanojen käyttämiseen, kuin sen, että niiden käyttöä rajoitettaisiin. Tisseistä muuten sen verran, että se on yksi hauskimmista repliikeistä Studio Julmahuvissa.

Seksi on hauskaa selvinpäin

Youtube esittelee videon näin:
Artisti: Midas
Kappale: Seksi on hauskaa selvinpäin
Albumi: Kelpaisiko seksi
Julkaisuvuosi: 1991

Pöytäkirja-aktivistit

Edellisen postauksen jälkeen innostuin miettimään muita aktivismiin ja järjestötoimintaan liittyviä stereotyyppejä. Päädyin pöytäkirja-aktivisteihin.

Pöytäkirja-aktivistit ovat luonteeltaan touhottajia ja kovia osallistumaan päätöksentekoon. He hallitsevat kokoustekniikat ja -lain, ja mikään ei ole pöytäkirja-aktivistille niin tärkeää kuin, että kokous on päätösvaltainen ja varmasti laillisesti koollekutsuttu. Pöytäkirja-aktivistit vastaavat myös kaikkiin facebook-eventteihin myöntävästi, koska he ovat hengessä mukana vaikka eivät valitettavasti pääse paikalle, koska on toisen eventin nimen suunnittelukokouksessa, mikä on valitettavasti epäeettisesti koollekutsuttu, vaikka laillisuus ei pädekään rekisteröimättömiin verkostoihin.

Pöytäkirja-aktivistit vihaavat anarkisteja, autonomeja ja kaikkia muitakin, jotka jollain tavalla hajottavat järjestelmän perustuksia. Järjestelmän perustukset ovat 1) laillisesti kokoonkutsutut ja päätösvaltaiset kokoukset, 2) joissan valmiit esityslistat sekä 3) hyvin valmistellut pöytäkirjat. Järjestelmän tuhoaa kokousten ulkopuolella tapahtuva itsenäinen toiminta sekä kokouksiin tulevat yllätykset eli mustat hevoset. Poikkeuksen tekevät mustat hevoset, joista pöytäkirja-aktivisti on saanut tiedon etukäteen.

Pöytäkirja-aktivisti

Vaihtoehtoinen vaalimainos

Ystäväni teki minulle hauskan julisteen vaaleja varten. Kiitokset Hans Hämäläiselle tästä. Pelasti minun yöni.



Jos haluatte, niin voitte omalla vastuullanne ottaa tästä printtejä ja viedä teidän omalle paikalliselle pokerihuoneellenne.

Neo vs. Robocop

Jotkut osaa.

Lisää erikoisteroa

Tero "Erikoistero" Pöntisvuori haastattelemassa Jutta Urpilaista (SDP):


Jostain kumman syystä menin perustamaan blogin Uusisuomi.fi-sivuille. Jotain lisänäkyvyyttä sillä tavoittelen. Saa nähdä onnistuuko. Jos alkaa oikein kovasti väsyttämään tekstin tuottaminen, niin aion kylmästi vain kopioida politiikkaa läheltä liippaavia kirjoituksia täältä sinne.

Bassolle joskus meinasin kirjoitella, mutta huomasin, että se on vain tämän saman tekstin kopioimista sinne.

Eduskuntavaalien alla pidin blogia myös vaalisivuillani. Sinnekin aloin sitten lopulta vain kopipeistaamaan tekstiä. Muutama originelli teos sinne syntyi.

Lopulta tuonne Uusisuomi.fi:lle kirjoittamani viimeisin juttu on aika lähellä saman sisältöinen kuin edellinen postaukseni tänne. Teksti on uusi, mutta sisältö käsittelee samaa asiaa eli Vasemmistonuorten tuoretta kannanottoa.

Erikoistero

Vihdoinkin asiallista toimintaa löytymässä vaalien alta. Erikoistero eli Tero Pöntisvuori sekaantuu politiikkaan välittömästi.

Erikoistero ja homolapset (Päivi Räsänen):


Erikoistero ja Matti Vanhanen: