Vaalit 2019 lähestyy

Tämmöisenä poliittisena narkkarina mikään ei saa minua hereille kuin tulevat vaalit Suomessa. Tekisi niin paljon sanoa asioita, mutta sosiaalisessa mediassa sen sanomisen arvo tuntuu vähäpätöiseltä. Varsinkin tilanteissa, joissa useammat ihmiset keskustelevat, hyvin lyhyehkösti, ja olettavat, että kaikki ovat samojen tietojen varassa. Välittömässä kommentoinnissa on se hyvä puoli, että kynnys on hyvin paljon matalampi kuin sellaisissa tilanteissa, joissa pitää perustella jo puheenvuorossaan omat premissit. Kaipaan sitä ja tämmöinen blogihan on mulla on ollut. Joten minunkin on aika aktivoitua hetkeksi pitämään julkista päiväkirjaa.

Vaikka en ole pitkään aikaan asunut Suomessa, niin tuntuu jo jotenkin turvalliselta ajatella, että tulevat vaalikampanjat käydään maahanmuuttokysymyksen, ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ympärillä. Epäilemättä esiin tulee myös sellaisiakin ilmiöitä, joissa väitetään kaikkien poliitikkojen olevan samanlaisia ja puolueiden ajavan samaa politiikkaa. Esimerkkeinä tullaan todennäköisesti käyttämään verotusta. Yksi vähemmän populistinen tapa tulee olemaan se, että miten poliitikot ratkovat sen, että jotain veroa lasketaan ja mistä se tullaan ottamaan jostain muualta. Enemmän populistinen tapa tulee olemaan se, että miten paljon ihmiset tulevat olemaan ideologisesti työttömiä. Tähän jälkimmäiseen vastaan valmiiksi jo filosofin järkähtämättömällä osaavuudella: ideologisesti toimettomia tulevat olemaan kaikki, joilla on siihen varaa. Tähän sisältynee ne, jotka pystyvät elämään 300-700 euron budjetilla kuukaudessa, ja myöskin ne, jotka ovat liukuvalla työajalla saamassa kymmenkertaista ja -kuntaista palkkiota joko yksityiseltä tai julkiselta sektorilta. Ero näiden vapaa-ajan sankareiden välillä lienee yhtä ideologinen kuin se, että se vähempipalkkainen juoksee tämän isompipalkkaisen juomien perässä saadakseen yhden huikan. Tämä tietenkin sillä oletuksella, että kaikki ideologiset työttömät ja liukuvalla työajalla palkkaa saavat ovat juoppoja.

Asioiden tutkiminen saattaisi antaa monisäikeisemmän kuvan tästä vapaaoleskelusta. Näillä puheilla vaaleihin.

ps. jos tuntuu, että kaikki poliitikot ovat samasta junasta, niin vertailkaapa Li Anderssonin ja Timo Soinin blogeja keskenään.

Natsielefantti hallituksen iltakoulussa

Tommy Hellsten kirjoitti reilut kaksikymmentä vuotta sitten kirjan virtahevosta olohuoneessa. Tommy Hellsten oli silloin jonkinlainen suomalaisten olohuoneiden Dr. Phil. Itse olin kirjan julkaisuaikoihin en-edes-teini-ikäinen, mutta teini-ikäiseksi päästyäni oli Hellsten jo City-lehdessä henkilöhaastattelujen muodossa. Hän oli jonkinlaisten, tänäpäivänä itseapuoppaiksi kutsuttavien kirjailijoiden, jos ei nyt prototyyppi, niin ikoni.

Kirja itsessään käsittelee päihderiippuvuutta ja hankaluuksia joita sen käsittelemiseen saattaa liittyä.

Kirjan otsikon nerokkuus ilmeni - ehkä lukion psykologian kursseilla, tai kun koin hyvien pop-kappaleiden nimien olevan osa teosta - kun tajusin otsikon leikittelevän elefantilla olohuoneessa. Etymologistisesti fraasilla saattaisi olla jotain tekemistä Fjodor Dostojevskin fraasikirjoihin päätyneellä tokaisulla (vapaasti mukaillen) 'yritä olla ajattelematta valkoista jääkarhua. Joka kerta kun yrität, se pirun otus tunkee tajuntaan.'

Lukion oppikirjoihin (suoritin lukiota vuosituhannen vaihteessa) tämä fraasi päätyi muodossa olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia, koska silloin sitä on pakko ajatella. Oli siellä oppikirjassa Freudin metatason tiedettäkin mukana, mutta lukio onkin akateemisuuteen valmistava oppilaitos, jossa on hyvä opiskella myös tieteen, kuten politiikankin, virheitä. Opiskeltiin siellä jotain natsismistakin eli kansallissosialismista.

(kuva: Muhammad Mahdi Karim, Wikipedia Commons)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että hallituksen iltakoulussa istuu todella iso natsielefantti. En tarkoita tällä Timo Soinia.

Ajattelit kuitenkin Timo Soinia vaikka kirjoitin, että en tarkoita häntä, koska en tarkoita. Älä myöskään ajattele perussuomalaisia kun kirjoitan isosta natsielefantista hallituksen iltakoulussa.

Puhun vain siitä mielikuvasta, miten asiat koetaan. En ole varmaan ainoa, jonka mielestä todistusaineisto näyttää siltä, että eduskunnan toiseksi suurin puolue ja hallituksen liima on avoimesti kansallissosialistisilla keloilla poliitikan savanneilla löntystelevä isokokoinen ja harmaa otus, joka muistuttaa natsielefanttia.

Natsielefantti näyttää myös olevan sukua muillekin elefanteille, mm. anarkistielefanteille. Koska kun natsielefantti vähättelee natsien väkivaltatekoja, niin hän muistaa - kuten kaikki elefantit - että onhan niitä myöskin muunlaisia elefantteja. "Miksi muut elefantit saavat olla väkivaltaisia muille elefanteille, mutta peruselefantit eivät", natsielefantin usein kuullan sanovan. Natsielefantti ei ymmärrä, että se muukin elefanttien väkivalta on väärin. "On sekin väärin", sanovat toiset elefantit - eivät tosin kaikki.

Natsielefantti ei jaksaisi tätä kärsän pyöritystä yhtään enempää ja olisi sitä mieltä, että jos yksi natsielefantti määräisi marssijärjestyksen, niin tämmöisiä keskusteluja ei tarvitsisi käydä.

Muistutan kaikkia tässä vaiheessa, että natsielefantti on täysin mielikuvituksen tuotetta. Todellisuudessa ei ole natsielefantteja. Natsielefantti on niin sanottu vertauskuva. Vertauskuvia käytetään antamaan jollekin pointille enemmän voimaa.

Nyt pitäisi olla voimia puhua siitä natsielefantista joku istuu hallituksen iltakoulussa, että voisiko hän olla vähemmän natsi ja enemmän kuten muut elefantit. Voitaisiin ihan niin kuin vain sanoa, että natseilusta ei seuraa mitään hyvää. Elefanteilla on hyvä muisti.

Sivuhuomiona kerrottakoot, että elefanttien hyvään muistiin liittyvä vertauskuvallisuus perustuu elefanttien kyvykkyyteen muistaa mitä reittejä on kuljettu ja hän kykenee tunnistamaan lajitoverit vuosienkin jälkeen. Natsielefantin polkua on jo kävelty, nyt olisi aika kokeilla niitä muita polkuja. Yrityksen ja erehdyksen kautta sieltä polulta saattaa löytyä uusia lajitovereita, jotka ovat hyvin samanlaisia ja kuitenkin jokainen omalla tavallaan täysin ainutlaatuinen.

Perustulo passivoi puoluejohtajien mielestä

Tuomo Järvelä ehtikin jo kommentoida viikon omasta mielestäni kiinnostavinta uutista, jonka mukaan puoluejohtajien mielestä perustulo passivoisi. Oikeastaan Vihreät, Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset olivat ainoat, jotka kannattivat esitystä, ja kaksi jälkimmäistä tietyin varauksin.

Osmo Soininvaara esitti, että perustulo päinvastoin kannustaisi työttömiä, enemmän kuin passivoisi. Tässä tapauksessa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen suhtautui kriittisesti esitykseen. Hänen mielestään paikoissa, joissa työttömyyttä oli, eikä ollut työpaikkoja tarjolla, ei perustulolla olisi mitään aktivoivaa merkitystä. En tiedä mitä kaksi edellä mainittua poliitikkoa tarkoittavat aktiivisudella. Oletan, että Arkadiaslangissa aktiivisuus on yhtä kuin ansiotyönteko tai ansiotyön etsiminen. Kaikki muu tekeminen on passiivista tai kuten toinen perustuloa varauksin kannattava puoluejohtaja Timo Soini (ps.) asian mainitsi: 'nuoret saisivat ruoan suoraan patjalle'. Soini kuitenkin kannatti perustulon maksamista vanhemmalle väestölle, mutta ei nuorille, koska he eivät sitten oppisi tekemään töitä.

Matti Vanhanen on aikaisemmin kommentoinut, että ei kannata perustulon maksamista nuorille, joita "kiinnostaa enemmän bilettäminen kuin työnteko".

Perustulo olisi mitä kannatetttavin idea monista syistä. Se yksinkertaistaisi byrokratiaa, koska ei tarvitsisi enää sulloa puolen vuoden jokaista lippusta ja lappusta ties minkä viraston virkailijalle, joka voisi sitten luettuaan asiakirjat palata asiaan parin kuukauden päästä. Ihminen tarvitsee rahaa kuukausittain, ja ne joilla ei ole hyvää sosiaalista verkostoa ympärillään eikä muita keinoja hankkia varoja, johtaa jossain ikävissä tilanteissa sen tyyppisiin otsikoihin, joissa joku ryöstäää pienen kioskin velkojen takaisin maksamiseksi.

Esimerkiksi ehdotus, jonka mukaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi maksaa 440 euroa puhtaana käteen kerran kuussa passivoisi ihmisiä jollakin tavalla. Näyttäkää mulle se henkilö, joka lopettaa 2000 kuukausieuron työn päästäkseen löhöilemään 440 euron perustulolla. Perustulo kyllä voisi antaa neuvotteluvaraa työnantajia kohtaan. Ihan mitä tahansa työtä ei tarvitse ottaa vastaan. Minä olen nyt tullut jo siihen tulokseen, että on tiettyjä töitä, joita en ota vastaan, vaikka karenssia tulisi miljoona vuotta. Rehellinen varastaminenkin tuntuisi paremmalta niihin paskaduuneihin verrattuna.

Vaalistartti

Eilen tuli Yleltä vaalistartti, jossa kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat olivat keskustelemassa. Lyhyessä ajassa puheenjohtajien piti kertoa kaikki kantansa verotuksesta, ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta, vanhustenhuollosta, yms.

Verotuksessa SDP:tä ja Vasemmistoliittoa lukuunottamatta tarjottiin veronalennuksina 1-4 miljardiin haarukalla. Martti Korhonen sanoi, että alle 10 000 euroa vuodessa tienaavien pitäisi saada tulonsa verovapaana, mutta pääomaveroa tulisi korottaa ja tehdä siitä progressiivinen. Tulkitsin asian niin, että veroja ei lasketa, mutta painopistettä korjataan. Vastaus oli kuitenkin sen verran epäselvä, että jouduin silti tekemään tulkintoja.

Eero Heinäluoma taas ei halunnut kertoa, että paljonko veroja laskettaisiin, jos laskettaisiin. Timo Soini taisi sanoa samaa kuin Korhonenkin. Ei veronalennuksia rikkaille, ja varallisuusvero pitää palauttaa. Ehkä Perussuomalaisia ei pitäisi aina asettaa poliittisella kartalla aivan äärioikeistoon, niin kuin usein tehdään. Kyllä siellä oikeassa reunassa on Kokoomus ja RKP, ainakin eilisen debatin perusteella.

Kokoomuksen puheenjohtajasta Jyrki Kataisesta pitää sanoa sen verran, että hän osaa artikuloida erittäin hyvin, mutta puhuu todella sekavia. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän on ollut nyt "kuuntelemassa" kansalaisia "korvillaan" eikä tiedä enää, mitä pitäisi sanoa, vai onko hän vain väsynyt. Muron keskustelupalstalla ajateltiin vieläkin tylymmin. Siellä pohdiskeltiin sitä, että onko RKP onnistunut kloonaamaan Kokoomuksen puheenjohtajan. Kotona tehtiin saman tyyppisiä ulkoisia ja sisäisiä tulkintoja. Stefan Wallin kuitenkin muodosti ihan oikeita virkkeitä. Kataisen puheet jäivät minulle epäselviksi, ja minä olen sentään seurannut politiikkaa pitkään ja hartaasti.

Siitä huolimatta puheenjohtajistoa näytti vaivaavan jonkinlainen jännitys. Selkeitä vastauksia ei oikein tullut suoraan. Onneksi puolueilla on nettisivut, joissa esitellään puolueiden ohjelmia. Näitä ohjelmia vasten, pystyy jo vetämään jonkinlaisia johtopäätöksiä siitä, mitä puolueet oikein lupaavat.

Muita uutisia: Espoon Vasemmistonuoret ovat palkanneet järjestökoordinaattorikseen Etelä-Savon kansanedustajaehdokkaan Aura Tammisen. Tarjoan oluet kun näemme. Onnittelut osastolle, olette saaneet osaavan työntekijän, jonka osaaminen on jo testattu.

technorati vaalistartti, Vasemmistoliitto, sdp, kokoomus, rkp, perussuomalaiset, Martti Korhonen, Jyrki Katainen, Eero Heinäluoma, Timo Soini, stefan wallin, eduskuntavaalit 2007, vaalit, Espoon Vasemmistonuoret, Aura Tamminen.